katso profiilia tai lähetä pm
Viestejä: 242 
Aurinkomerkki: ♐
|
Post by Kitty on Nov 10, 2016 15:35:25 GMT
Joulupukin luo tallitonttu saapuu kiireineen,
ympäri vuoden kirjeitä tuoden ponien kaikkien,
joulupukin maan talli suuri aina auki on!
 Pssstt... pidä silmällä joulukalenteria, joka aukeaa Omppusanomissa 1. joulukuuta! tallilla vietetään pikkujouluja marraskuun viimeinen viikonloppu ja lauantain koristelujen jälkeen sunnuntaina 27. päivä ovat ovet auki kaikille leikkimielisten kilpailuiden merkeissä, joissa suoritetaan tehtävärataa! Tarjollahan on totta kai myös glögiä ja pipareita, koska mitenkäs muuten? Tehtäväradan sijoittuneet saavat 100+ sanaisen kommentin (noin 50 sanaa sama kaikille, 50 sanaa yksilökohtaista), jossa tulee ilmi miten tehtävien tekeminen oikein sujuikaan ja kävikö jotain hassusti! Voittaja ei välttämättä ratkeakaan moitteettomimmalla esityksellä, vaan eniten katsojissa naurua aikaan saaneet palkitaan! Kaikille osallistujille tulee myös pieni jouluinen lahja muistoksi tapahtumasta (näistä voi valita yhden per ratsukko):    Voit osallistua tehtäväradan suorittamiseen pelkällä ilmoittautumisella suoraan tähän topaan tai halutessasi nyhjäistä tästä hevosellesi kunnollisen päiväkirjamerkinnän jonkin alla olevan tehtävänannon mukaisesti. Tarinasuorittajilla onkin paremmat mahikset pärjätä...  OSALLISTUMINENJos osallistut tekemällä jonkin tehtävistä, lähetä sähköpostia osoitteeseen oranges[AT]luukku.com otsikolla ' Pikkujoulut' muodossa... Hevosen lempinimi [http://hevosenosoite.com] - Ratsastaja (tehtävän kirjain)
Tehtävän suoritusJos olet laiska, heitä pelkkä ilmoittautuminen tähän topaan muodossa... Hevosen lempinimi [http://hevosenosoite.com] - Ratsastaja
Yhdeltä omistajalta voi mukaan tulla kolme (3) hevosta!
TEHTÄVÄNANNOTA) Piirrä pipari! Tyyli vapaa, mutta mitä herkullisemman näköinen tuotos, sitä parempi! B) Kirjoita jouluinen runo, jossa on mukana seuraava lause: "Voi taivahan talikynttilät ja niiden valuva steariini!" C) Kirjoita tuumailuteksti siitä, mitä hevosesi ostaisi sinulle joululahjaksi ja miksi, jos se yllättäen tienaisi sievoisen summan.
TEHTÄVÄRATA
Este 1: Pujottelua tolppien väleistä siirtäen joululakin ensimmäisestä tolpasta viimeisen päähän. Lakki ei saa pudota tai satulasta täytyy jalkautua! Este 2: Hypätään matalan kavaletin yli. Este 3: Kolme kierrosta laukkaa joulukuusen ympäri, joka soittaa ällöimeliä joululauluja! Este 4: Ratsastus roikkuvien, kirkasväristen joulunauhojen ali. Este 5: Pysähdys ja porkkanan syönti! Matkaa saa jatkaa vasta, kun suu on tyhjä kummallakin. Este 6: Hypätään ristikon yli. Este 7: Alas satulasta ja hevosenkengän heittoa autonrenkaan sisään. Matkaa saa jatkaa vasta, kun osuu! Este 8: Säkkihyppelyllä maaliin hevosta samalla taluttaen. |
|
katso profiilia tai lähetä pm
Viestejä: 242
Aurinkomerkki: ♐
|
Post by Kitty on Nov 10, 2016 15:39:51 GMT
TEHTÄVÄRATA (9/20) Tuomarilta suorituksista:
Ihania joulutuumailuja, runoja ja piparkakkusia kaikilta! Oli mahdottoman vaikeaa laittaa osallistujia johonkin järjestykseen, joten niinpä tällä kertaa tehtiin jaetut sijat kaikille jonkin jouluisen suorituksen tehneille!
Tässä myös julkaistuna tuotokset, jotta kaikki voivat niistä nauttia.1. Nitaya - Jemila & Vanil - felissa"Nämä piparit olivat niin hyvännäköisiä, että vesi herahti kielelle. Täytyy tyytyä syömään vain silmillä!"
  2. Kassu - Kemiina & Maximilian - Jannica"Humoristinen, hauskalla tavalla toteutettu teksti sekä ihanan pukkimainen runo!""Hmm... Mitä luulette, mitä Kassu ostaisi mulle joululahjaksi? Jos se siis rikastuisi aivan yht'äkkiä!", Kemiina kysyi tallikavereiltaan.
Tallihuoneessa oli hiirenhiljaista. Kemiina istui sohvalla rennosti vilttien alla, sillä pikkupakkasessa ratsastus oli saanut varpaat kylmettymään. Muut tallilaiset tutkivat kimon hevosorin omistajaa ja huokaisivat kuin yhtään ääneen: "Mitä ihmettä taas?".
Kemiina kohautti olkiaan ja vastasi: "En mä tiedä, kunhan tuumailen!".
Pikkuhiljaa muut lähtivät jatkamaan tallihommia, mutta vaaleaverikkö jäi istumaan pehmeälle sohvalle. Hän ummisti aivan hetkeksi silmät ja mietti mielissään tulevaa joulua sekä joululahjoja.
"Tässä on sinulle rakkahin omistaja joululahjani!", suuri kokoinen hevonen sanoi ja vilautti pienen.
"Vähän joulumieltä katsos. Avaa nyt!", se jatkoi ja haroi kaviollaan turpakarvojaan.
"Mitä tämä on...", Kemiina ihmetteli ääneen ja katsoi kimoa hevostaan kummaksuen.
"Joulumieltä, joulumieltä, ystävä rakas", hevonen puhui möreällä äänellä, iskien silmäänsä.
Epäröiden omistajatar nappasi paketin käteensä, joka oli ovelasti paketoitu valkeaan paalimuoviin. Se oli vähän hutiloiden paketoitu. Kaviotervalla, suurilla harakanvarpailla muovissa luki: "KEMIN", joka sekin oli aivan hyvä yritys kaviokkaalta. Kemiina kiersi ja kiersi muovia auki kunnes kuului tumahdus. Tallikäytävällä makasi kiiltonahkaiset ratsastussaappaat, uutuuden hohtavan kauniina.
"Enää et noilla Nokian kumisaappailla minulla ratsasta, heh heh...", Kassu hirnui ja laukkasi sitten tallista ulos hämärtävään iltaan, satumaiseen valkoiseen metsään.
"Hei haloo Kemiina! Tuu nyt, sua odotetaan!", Katri kiljahti tallihuoneen ovelta. Kemiina pyyhkäisi silmiään, haukotteli ja lähti kohti tallia. Oliko se unta vai tuumailua? Siinäpä pähkinä purtavaksi!*Orange Woodin pikkujouluihin suunnaattiin,
mukana yllätys piilotettuna jouluiseen pakettiin.
Ensin siemailimme glögiä ja söimme piparia,
jotka Kitty esille laittoi odottaessa joulumuoria.
Pukki oli jo paikalle saatu,
tosin vähän oudolla tolalla oli tapahtumien laatu.
Kesken tehtäväradan nimittäin pukki partaansa nyki ja huusi:
Voi taivahan talikynttilät ja niiden valuva steariini!
Emme ensin ymmärtäneet syytä tähän,
epäilimme pukin rakkaan nauttineen aikuisten glögiä vähän.
Katsemme ajautui kuitenkin vihdoin tehtäväradalle,
jossa ratsastaja oli ajautunut aidalle.
3. Pate - Ziki & Inka - Jannica"Osuvasti oivallettu mitä hevonen ostaisi omistajilleen! Toinen saa kahvinporoja ja toinen mahdollisesti vain... poroja."Aina välillä olen miettinyt, mitä hevoseni oikein ostaisivat minulle
joululahjaksi jos näillä rahaa ihan kunnolla. Ainoa josta tiedän
varmasti, mitä tämä hankkisi, on orini Pate. Jo tämän nimi, Coffeepot
Crater Mer, kertoo, että tämä ostaisi minulle aivan selvästi kahvia!
Rakkautemme kahvia kohtaan on ollut alusta asti meitä yhdistävä tekijä.
Ei Pate sitä kahvia nyt sinänsä juo, mutta ei nyrpistä nenäänsäkään
kuten muut hevoset. Tämä on myös aina kuin olisi juonut kolme
pannullista kahvia, täynnä energiaa. Joten Pate ostaisi minulle kahvia,
kahvikoneen varmaan myös, ja jos oikein olisi rahaa niin varmaan veisi
jollekin kahvifarmille jossa saisi juoda oikein tuoretta ja juuri
rouhittujen kahvipapujen kahvia. Oi tämäpä olisi upeaa, ja niin jäin
haaveilemaan kahvipapuista ja rikkaasta Patesta.*Lykkelig Inger raapusti salaa kirjettä, kynä pysyi yllättävän hyvin
kaviossa, vaikka olihan Inka sitä jo harjoitellut, että voisi vihdoin
kirjoittaa pukille. Inka loi ulos haaveilevan katseen, kello oli jo
kahdeksan, ulkona oli hämärää ja lunta tuprusi oikein urakalla.
Päästessään listan loppuun Inka mietti pitkään ja hartaasti, sitten se
kirjoitti kynä kaviossa sauhuten:
"Rakas joulupukki. En oikein keksi omistajalleni mitään joululahjaa tänä
vuonna. Mitä voi ylipäätään antaa ihmiselle? Eivät he tykkää kauroista
tai kuivasta ruisleivästä kakkuna. En voi hankkia uutta satulaa tai
suitsia, mitä järkeä siinä olisi, kun ei hän niitä kai tarvitse. Uutta
loimeakaan ei tänä talvena tarvitse ostaa tai talvikenkiä. Ihmiset eivät
tietojeni mukaan käytä hokkeja, joten niitäkään ei varastoon tarvitse.
Auta sinä pukki, hankkimalla jotakin, mitä tiedät Jannican tarvitsevan".4. Jokke - Jere & Faji - Jannica"Vauhdikkaasti läpäisty tehtävärata sujui hienosti. Samaan aikaan toisaalla tuomari syö erittäin... mielenkiintoista piparia." "Poni pakettiin ja traileriin ja matka kohti Orange Woodin tallia. Noin kolme tuntia myöhemmin olin satuloinut Joken joka näytti hieman hölmistyneeltä saadessaan selkäänsä jotain muuta kuin valjakkokamat.
Lähtöviivalla Jokke oli ihan innoissaan jo menossa ja siinä vaiheessa kun meille annettiin lupa lähteä liikkeelle, ei oripoika hievahtanutkaan. "No mikäs sulle nyt tuli, jätkä?" Verkkaisesti se sitten lähti kohti ensimmäistä tehtävää ja jos omaa toimintaani voisi jotenkin kuvailla, tiedättekö kun mangassa ja animessa kuvataan jotakuta heiluttamassa käsiä ja jalkoja nopeasti, se on yhtä sekasotkua missä ei saa selkoa missä mikäkin raaja on? Noh, siltä minä näytin.
Tolpat ja tonttulakki. Helppo homma. Jokke on onneksi pienehkö poni, siis sen mahaa ei katsota tarkemmin. Yletin ottaa lakin helposti kepin nokasta ja pujotella puomit ja asettaa lakin viimeisen nokkaan, ihan ilman ongelmia. Homma suoriutui yllättävän helposti ja kavaletti olisi seuraava. Esteen väri kuitenkin hämmensi oria ja se jäi tutkimaan hassun väristä juttua edessään. Lopulta se kuitenkin otti paikaltaan ponnistuksen sen yli, luullen sitä korkeammaksi kuin se todellisuudessaan oli.
Sitten olikin joulukuusen kierto. Jokke on ketterä, vaunujen edessä sekä ilman. Ori kuitenkin halusi ensin maistaa kuusta ja kävellessään siitä ohi, se viskaisi oksan suoraan kohti kasvojani. Ouch. Ohjasin orin kauemmaksi kuusesta ja kannustin sitä laukkaan. Joka toisella askeleella tuntui siltä, että orin kavioista loppuisi pito ja se kaatuisi kyljelleen maahan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, kiitos siitä.
Kuusen jälkeen oli pajusta roikkuvat jouluvalot. Päätin samoilla vauhdeilla alittaa ne Joken kanssa ja toivon ettei se säikkyisi niitä. Taisi se vilkaista niitä ja vähän hannata vauhtia, mutta ali kuitenkin pääsimme. Valojen takaa löytyi pöytä, jonka päällä oli kaksi porkkanaa. Ennen kuin ehdin itse edes yrittää saada omaa porkkanaa itselleni, Jokke oli syönyt jo omansa. "Jos tästä ei tule mitään, laitan tän sun ja sen kuusenoksan piikkiin, poikaseni." katsoin oria kun se mutusteli oman porkkanansa loppua. Jotenkin sain kurotettua porkkanan pöydältä Joken selästä käsin ja nakersin sen mahdollisimman nopeasti, ilman että tukehtuisin.
Seuraavana olisi pieni ristikko, jonka Jokke ylitti hyvin ravistakin. Tämä konihan ei siis mikään estehevonen ole, joten Jokke tulee saamaan paljon porkkanoita kotiin päästyämme. Viimeisen tehtävän kohdalla maassa oli vain vanha perunasäkki. Katsoin hämmentyneenä pientä yleisöämme ja jostain kuuluikin huudahdus "eikun pomppimaan". Apua.
Laskeuduin alas Joken selästä ja sukelsin perunasäkkiin. Toisella kädelläni pidin kiinni säkistä ettei se putoaisi nilkkoihini ja toisessa minulla oli orini. Jokke ei varmaan koskaan ole näyttänyt niin hölmistyneeltä. Jos hevoset osaisivat nauraa, Jokke olisi varmaan kierinyt maassa kikattaen. Yritin maiskutella ponia liikkeelle, mutta kävikin ilmi, että pompin itse nopeammin kuin Jokke tuli perässä. Ehjin nahoin kuitenkin suoriuduimme radasta ja hauskaa oli!
Radan jälkeen saimme glögiä ja pipareita, tai no minä sain. Jokelle oli lisää porkkanoita.”* 
|
|
