Vanha hoitopäiväkirja, hoitajana Luna
Ensi kerta
14.11.2013
Kävelin läpi lätäköiden, tiesin suunnilleen missä Wia Lactea siaitsi, mutta olis kiva jos tietäisin tarkasti minne mennä. Ha, tien viitta. W-I-A L-A-C-T-E-A, tavasin viitasta. Vihdoin olin oikealla tiellä. Kävelin kävelemistäni ja vihdoin, vihdoin näin tallin. Kävelin sitä kohti.
Tulin sisälle vieraaseen talliin jossa oli useita hevosia. Katselin ne läpi, viime käynnisä oli aikaa. Uusia hevosia oli ja erityisesti silmiin pistivät Sieni ja Emil. Mutta kyllä Rita oli sekin ihana. Kävelin tamman karsinalle ja avasin oven, Rita oli isompi kuin muistelin, mutta olihan se kiltin oloinen ja niin minulle oltiin sanottu.
"Moikka Rita" tervehdin tammaa. Ritä katsahti minuun ja tutki käteni läpikotaisin. Nauroin Ritan puuhille.
"Ai, tulit sittenkin" sanoi tallin omistaja Larissa.
"Joo, on ollut kiirettä ja kipeyttä" vastasin ja Larissa nyökkäsi. Hain Ritan violetin riimun ja narun, sitten palasin Ritan luo. Laitoin tamman kiinni ja kipaisin nopeasti harjojen perässä. Aloitin Ritan harjaamisen kumisualla ja etenin siitä muihin harjoihin. Puhdistin myös Ritan kaviot, eikä Rita temppuillut yhtään.
"Niin, olet kyllä tosi kiltti" sanoin. Taputtelin vielä Ritaa hetken ja päästin sen vapaaksi.
Olin päättänyt tutkia paikkoja. Kävelin taukohuoneeseen ja sieltä satulahuoneeseen josta etsin Ritan satulan ja suitset. Sitten katsoin kuivatushuoneeseen josta löysin Ritan loimen. En voinut vastustaa kiusausta kurkistaa nopeasti yksäripuolelle, aika samanlaista kun tuntiponien puolella. Kävelin tarhojen luo ja löysin tarhan jossa Ritaa tarhattiin. Menin myös maneesiin ja sen yhteydessä olevaan maneesitalliin jossa oli muutama hevonen. Huone jossa olivat hoitajien kaapit kiehtoi minua, voisin säilyttää kypärääni täällä. Kiipesin kierreportaita ylös ja saavuin leiritiloihin. Sieltä näki myös maneesiin joka tällä hetkellä huokui tyhjyyttä.
Olin katsonut paikat läpi ja olihan joskus mentävä kotiin...
"heippa Rita" oli viimeinen mitä sanoin ennen kuin lähdin kotia kohti.
Rita, ihana Rita
23.11.2013
Tallille taas.
Kävelin sisälle talliin ja kiiruhdin viemään ratsastusvarusteitani omaan kaappiin. Kaivoin taskusta myös kameran, kuvaisin Ritaa. Kävelin talliin.
"Rita taitaa olla ulkona" ajttelin ja nappasin tamman narun. Kävelin kohti tarhoja. Näin Ritan tarhassa toisen tamman kanssa, kyseessä oli suloinen vuonis tamma jota en ollut ennen nähnyt. Kuvasin ponien puuhia hetken aikaa.
"Hei" sanoi ääni takanani.
"Ai, hei" vastasin hiljaa.
"Kuka olet?" kysyi tyttö
"Luna, Ritan hoitaja"
"Ok, minä olen Jasmin, Aamuauringon omistaja" hän sanoi. Nyökkäsin ja lähdin hakemaan Ritaa tarhan perältä. Jasmin haki Aamuaurinkonsa ja talutti tamman kohti tallia. Kiinnitin narun Ritan riimuun. Nappasin vielä muutaman kuvan Ritasta. Talutin Ritan talliin ja omaan karsinaan. Kiinnitin Ritan ja otin vielä muutaman kuvan loimi päällä ennen kuin riisuin loimen Ritalta. Loimi oli hikinen, vein sen kuivatus huoneeseen. Palasin räpsimään kuvia Ritasta. Rita oli luonnon lahjakkuus poseerauksessa. Kokeilin ottaa itselaukaisialla kuvan minusta ja Ritasata. Tamma oli lutunen ja höristi kameralle aina uudestaan.
Hain Ritan. Rupesin harjailemaan Ritaa. Tamma nautti puunaamisesta. Letitin Ritan otsaharjan. Katsoin tammaa.
"Ei, letistä tuli ruma" totesin purkaessani lettiä tamman harjasta. Kuvasin pari kuvaa Ritasta. Katsoin kameran näytöltä kuvia, niitä katsellessani huomasin Ritan mahan alla olevat mutapaakut. Harjasin ne pois ja nappasin Ritasta kuvia edustus kunnunnossa. Iroitin Ritan ja talutin tamman takaisin tarhaan.
Hyvää joulua neiti
25.12.2013
"Ihanaa joulua Rita" hihkuin rynnätssäni ponitamman karsinalle. Avasin Ritan karsinan oven ja astuin tekemään tuttavuutta ponin kanssa. Taputtelin Ritaa joka nosti päänsä olkapäälleni. Suljin silmät ja nojasin omaa päätäni vasten Ritan lämmintä poskea.
"Onhan minulla sinullekin lahja" sanoin Ritalle. Rita näytti siltä että se olisi kysynyt mitä minä sille annan.
"odotas haen sen" totesin. Hain liilanpaperiin käärityn paketin.
Palasin pakettia kantaen.
"Tässä se sitten on Rita" esittelin pakettia ponille, joka ei ollutkaan siellä. Säikähdin ja ryntäsin ulos jossa Rita seisoi.
"Miten sinä sinne pääsit?" kysyin.
"ai, taisin jättää oven auki" tajusin taluttaessani. Talutin Ritan takaisin ja annoin tammalle lahjan. Omenoita ja tietenkin vähän krääsää...
Koulua ja hölmöjä ihmisiä
1.1.2014
Kohta olisin perillä kauniin Ritani luona. Vuosi oli vaihtunut ja kahteentoista valvomisen surauksena olin väsynyt. Kävelin sisälle talliin ja suoraan Ritan luo.
"Terve kaunotar" moikkasin ritaa joka höristi korviaan. Avasin karsinan ja laitoin Ritan kiinni. Vein nopeasti rompeeni taukohuoneeseen ja hain Ritan harjat samalla kertaa. Harjasin Ritaa kumisualla molemmin puolin ja otin vielä pölyharjalla. Kovalla harjalla saatoin puunata Ritan jalat ja pehmeälla harjalla harjasin tamman päätä. Kaivokoukkua käytin silmien, no ei, kavoiden putsaamiseen. Vain kerran tamma oli yritänyt pomotella minua
Olipa Rita nätti kun se oli harjattu.
"Odotas haen varusteet" totesin Ritalle. Palasin suitset käsivarrellani ja satula sylissäni. Pisteenä i:n päällä oli enkkuviltti joka makasi sievästi satulan päällä. Ripustin suitset oveen ja nostin enkkuviltin harjapakin päälle. Satulaa en laskenut vaan laitoin sen Ritan selkään. Kiristin satulavyötä ja Rita seisoi nätisti paikallaan. Otin kylmät kuolaimet käsiini, ne olivat järkyttävän kylmät. Henkäilin niiden päälle ja pitelin niitä käsissäni, mikään ei tuntunut auttavan.
"Jos et saa niitä lämpimiksi voit valuttaa kuumaa vettä päälle" sanoi paikalle ilmestynyt Larissa.
"Hyvä idea" totesin ja menin lämittämään kuolaimia, kuuman veden avustuksella. Suitset päähän ja pintelit jalkaan sekä se enkkuvilti...
Talutin Ritan tyhjään maneesiin, kiristin satulavyötä vielä kerran ennen kuin kapusin tamman selkään. Annoin enkkuviltin olla Ritan takaosan päällä näin aluksi. Painoin pohkeet tamman kylkiin ja Rita nytkähti liikkeelle. Päästin ohjat pitkäksi ja annoin Ritan venyttää kaulaansa.
Heitin viltin katsomon puolelle, keräsin ohjat ja siirsin Ritan raviin. Tamma ravasi lennokasta ravia ja minä keventelin tahdissa. Ratsastelin volteja ja päätyympyröitä. Vaihdoin suuntaa ja toistin saman tähän suuntaan. Hodastin Ritan käyntiin ja vaihdoin suunan täyskaarolla. Toisessa suunassa koetin hieman väistöjä ravissa ja hyvin meni. Vaihdoin taas suuntaa. Olin juuri aloittamassa väistöt vasemmassa kieroksessa kun kuului hirveä pamaus ja Rita ryntäsi laukassa maneesin toiseen päähän. Matkalla minä putosin.
"Helvetti, se uusivuosi oli jo" ja "Täällä on hevosia" karjui Larissa ulkoa, joku hölmö oli ampunut raketteja. Nousin pystyyn ja otin Ritan kiinni, saatoin jatkaa ratsastustani
