Percheron oli pienestä tytöstä lähtien aina kuulunut lempihevosrotuihini. Kavereiden kanssa selatessa hevoskirjoja jäin aina ihastelemaan noita jyhkeän oloisia hevosia ja haaveilin, että tuollainen olisi ihana joskus omistaa. Tämä pikkutytön haave voisi tänään ehkä päästä toteutumaan. Olin nimittäin bongannut myynti-ilmoituksen ruunikonkimosta ruunasta, joka oli kyllä heti sulattanut sydämmeni. Olihan minulla tallin täydeltä jo hevosia, mutta tuo rotu oli kiehtonut minua aina.
"Mitä sinä nyt ruunalla tekisit, kun tallin tarkoitus on oriasema ja hevosten kasvatus?", ystäväni kummastelivat.
"Mutta kato nyt miten komea tuo on, ja se sopis täydellisesti pihattoon asumaan nuorten orien kanssa.", yritin puolustautua.
"Veera, se on 173cm korkee, entäs jos se onkin ihan kahjo ja jyrä.", ystäväni jatkoi.
"Eihän se nyt sellainen voisi olla. Onhan sillä työhevoskisojakin kisattu mukavalla menestyksellä. Ei siellä kahjolla hevosella tekisi mitään.", vastasin.
En kertonut, että olinjo itseasiassa varannut itselleni koeratsastusajan tuolle ystävieni mielestä virheajatukselle.
Lunta satoi vaakatasossa ajaessani kohti OrangeWoodin tiluksia. Reitti oli minulle onneksi jollakin tavalla tuttu, vaikka olihan siitä jo jokunen vuosi kun oli täältä käynyt hakemassa pikku Masi kissan. Jäinkin pohtimaan muutaman päivän takaista puhelua Alexiinan, koeratsastuksen hevosen omistajan, kanssa. Nainen oli heti muistanut minut ja oli monet kerrat laittanut pikku, siis isolle, kissalle terkkuja. Olihan Masin kuulumisia ollut mukava vaihdella. Ajatukseni katkesivat, kun huomasin, että meinasin ajaa tienristeyksestä ohi, mistä minun piti kääntyä. Onneksi lumisella tiellä oli hiljaista, eikä äkkijarrutukseni koitunut kenekään kohtaloksi. Paksu lumikerros oli myös sopivasti peittänyt tien liukkaan pinnan, joten autokin pysyi tiellä ja pääsin peruuttamaan sen muutaman metrin, jotka oli ajatuksissani ohi ajanut.
Tallien edessä oli suuri hevoskuljetusauto. Alexiina oli puhunut, että ruuna olisi tänään puolenpäivän aikaan juuri tulossa ylläpitopaikasta.
"Hei sinä taidatkin olla Veera. Minä olen Kitty.", pitkä nainen lähestyi minua ystävällisesti.
Nainen jatkoi, että Alexiina ei valitettavasti ehtinyt tänään paikalle, joten hän toimisi nyt minulle oppaana. Finn oli myös kuulemma juuri ennen tuloani kerinnyt tulemaan talleille ja se odotteli karsinassaan. Varusteet löytyisivät karsinan edustalta. kitty johdatti minut ruunan karsinalle. Finn kurottaitui oven ylitse, ja voi että se oli suloisen näköinen. Olihan se pää julmettuman ison näköinen, mutta kumminkin todella sievä. Lähestyin karsinaa ja oli myyty. Oli se vain komea. Nappasin muutaman harjan pakista ja astuin karsinaan. Karsina näytti hieman ahtaalta, mutta ruuna liikahteli siellä sulavasti. Finn vaikutti todella lunkilta tyypiltä ja se torkkui harjaamisen aikana.
"Onhan se aika herttainen", puhelin Kittylle.
Varusteiden laitossa sain hetken taiteilla. Satula oli hitusen painava ja sen nostaminen 170cm korkeuteen olikin sitten taiteilua. Kitty toikin minulle ystävällisesti jakkaran, jonka avulla varustaminen kävikin sitten näppärästi. Kuolaimet sujahtivat helposti suuhun, josta olin erittäin tyytyväinen. Varustettuani Finnin annoin ohjat Kittylle, joka esittelisi ruunan ensiksi ratsain.
Yllätyin hieman kuinka sulavan näköisesti Finn liikkui. Eihän se askellus mitään gp-kouluratsun tasoita ollut, ja alkuunsa Kitty oli saanut tehdä suurieleisesti apujansa. Nyt kimo liikkui kumminkin sulavan näköisesti niin käynnissä, ravissa kuin laukassa. Erintoten tykästyin raviin, joka näytti rennon letkeältä.
"Sellainen se nyt pääpiirteittäin olisi.", Kitty myötäili ja laskeutui Finnin selästä alas.
"Pikku esteitähän sillä on myös hypätty, jos kestää sen ettei ruuna osaa itse oikein katsoa ponnistuspaikkaa ja toisinaan yli mennään pienten pysähdysten kautta.", nainen jatkoi.
Nyökkäilin vastaukseksi ja ponkaisin penkiltä Finnin selkään.
"Ompas tämä leveä ja voi tätä kaulaa. Täähän on ihan hehtaarin kokoinen.", naureskelin.
Olihan olo Finnin selässä aika eriskummallinen, kun olin tottunut ratsastelemaan puoliverisillä ja pienempikokoisilla suomenhevosilla. Löytyihän tallistani toki welshcobeja ja georgian grandeja, jotka olivat myös hieman jykevämpiä, mutta ei nyt tällaisia kuin Finn. Painoin pohkeeni kiinni ruunan kylkiin ja se lähti heti liikkeelle. Otin heti pysähdyksiä ja peruutusharjoituksia. Pysähdyksen onnistuivat hyvin, peruutuksissa oli hieman hakemista suoruuden ja edes sen muutaman askeleen peruutuksen kanssa. Työstin tätä kumminkin niin, että sain monta hyvää suoritusta peräjälkeen. Siirryin tämän jälkeen nostamaan laukan ja laukkasin ruunan kanssa suurta ympyrää. Laukka nousi hyvin, mutta olihan ruuna hieman jäykkä, mutta kuuliainen.
"Olipas se raskasta", huikkasin, kun siirryimme raviin.
Ravissa testasin kaikki kolmikaariset, loivat kiemurat, suoraan ratsastamisen ja sun muut. Alkuunsa minun oli hieman haastava mukautua Finnin liikkeisiin ja kesti hoksata miten kädet tulisi asettaa sen jykevän kaulan yläpuolelle. Kitty heitti muutamia vinkkejä, mutta oli pääsääntöisesti hiljaa ja katseli menoamme. Siirryin käyntiin ja tiedustelin voisinko käydä ruunan kanssa maastossa. Alexiina oli muistaakseni kertonut Finnin olevan leppoinen maastoratsu, mutta emme olleet sen tarkemmin sopineet koeratsastuksesta.
"Ehdottomasti kannattaa kokeilla. Näetkö tuon estevaraston takaa lähtevät polun. Se kiertää sellaisen pienen 15 minuutin lenkin, se sopisi varmasti hyvin.", Kitty opasti ja nainen jäi tallipihaan odottamaan.
Finn asteli varmanoloisesti lumista polkua pitkin. En ollut varma millainen se olisi lumikerroksen alta, joten kävelimme ensiksi rauhallisesti eteenpäin. Tein pysähdyksiä ja peruutuksia myös polulla, johon Finn oli ensiksi hieman hämmentynyt ja teki nämä huonommin kuin kentällä. Pysyin selässä kumminkin tyyneenä ja toistin tehtävät. Finn sai kaulalle taputukset hyvin menneistä suorituksista. Luminen polku oli myös osoittautunut hyväksi, joten pyysin ruunan siirtymään raviin. Finn pärskäytteli ja heilautti muutaman kerran päätänsä. Hymähdin sille ja koitin löytää sopivan kevennys rytmin. Eteemme kaareutui kääntölenkki, jonka ravasimme rytmikkäästi ja jatkoimme toiseen suuntaan vielä hetken ravia ja siirryin sitten käyntiin. Finn tempaisi päänsä alas ja ohjastuntuma karkasi. Kokosin ohjat nopeasti ja rein ruunan kanssa pysähdys peruutus harjoituksen, joka meni tällä kertaa nappiin. Jatkoimme matkaa ja pian punainen estevarastoksi sanottu koppi alkoi näkymään.
TYH-laatikset kuulostavat oikein mahdollisilta kohdallamme. Minun pitää ensiksi tietysti perehtyä tarkemmin tähän lajiin, mutta olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että olisi kiva kokeilla työhevoskisoja. Nyt Finnin kauttahan siihen olisi hyvä mahdollisuus, kun sillä noita kisoja oli mukavasti kasassa.
Eo-sertit huomasinkin vasta ostotarjouksen tehtyä.
Niitä muutama lisää, niin pääsemme tavoittelemaan Fn-arvonimeä ja mahdollisesti myös VIP MVA. ^.^
t.Veera
Olipa mukava lukea näin perusteellista koeratsastustarinaa! Eiköhän lyödä kaupat lukkoon, jos Finn vielä maastolenkin jälkeenkin tuntui yhtä hyvältä? Hoito-ohjeina voin sanoa sen verran, että sillä on lusmu tapa näyttää aika hapanta naamaa karsinastaan ensialkuun, mutta ei kyllä koskaan pure ja lopettaa ilveilyn heti, kun huomaa, ettei sillä ketään pelotella. Kunhan huvikseen häijyilee, vaikka on todellisuudessa ihan lupsu Ratsuna todellakin yllättävän pehmeä, kunhan saa kunnon lämmittelyt, mutta kalkkipäiviä itse kullakin, joten toisinaan sen kanssa joutuu heittämään harjoitukset roskiin, kun ruuna kääntyy kuin rautatanko...
Sijat ja kuvat lähetän sähköpostitse. Mitkä kuvat haluaisit mukaan (kaikkia ei ole pakko ottaa)? Esillä olevien lisäksi löytyy myös pelikuvia, mutta mikäli haluat pitää sen vain piirroshevosena, sopii sekin passelisti.
Viime näyttelyistään Finn sai SA:n.
Entä onko sinulla tiliä Jupiterissa vai hoidanko maksun itse pankin sisäisesti? 
Lähtisikö ruuna loppuelämän kotiin piirrostallilleni 
Eo-sertit huomasinkin vasta ostotarjouksen tehtyä. 
Niitä muutama lisää, niin pääsemme tavoittelemaan Fn-arvonimeä ja mahdollisesti myös VIP MVA. ^.^
Finnille tulee myös mukaan 3kpl pakasteita, jos siitä joskus jälkeläistä haluat teettää (ja mikä tietysti olisi hurjan hienoa!). Laitan ihan kohta kuvat mailitse.