katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Jun 18, 2017 1:39:15 GMT
Isä Muutaman viikon takainen puhelu oli kummitellut Locin mielessä. Isä olisi tulossa Kanadaan. Maailmankirjat olivat sekaisin, kun työnarkomaanina tunnettu Edward Schulze lähti lomamatkalle ja vielä toiselle mantereelle! Loci ei saanut unta kunnolla koko yönä. Isän lento olisi kuuden aikaan perillä ja Waterphewssä hän olisi yhdeksän aikoihin. Vihdoin herätyskellon viisarit lähenivät seitsemää ja Loci nousi ylös sängystä. Pikainen suihku ja aamukahvi herättivät väsyneen naisen tähän päivään. Kaiken lisäksi Misse pitäisi tänäänkin liikuttaa, vaikka vain kevyesti. Nainen pohti jo vaatteita pukiessaan, kuinka pahasti isänsä järkyttyisi hänen pienestä asunnostaan, saati vanhasta autonromustaan. Todennäköisesti isä tarjoutuisi jopa ostamaan jonkun Crittlinin hulppeista ökytaloista ja uuden Mercedes Benzin tai Audin. Edward Schulze tuijotti edessään näkyvää kerrostaloa. Jo pelkän Morty Lotin ohittaminen oli saanut miehen selkäpiin karmimaan, mutta minkälaisessa rotanloukussa hänen tyttärensä oikein asui? Mies katseli ympärilleen ennen rappukäytävään astumista. Pihalla seisoi vain yksi auto, vanha ruosteinen Blue, Edward todella toivoi, että Loci ei ollut ostanut itselleen tuota surmanloukkua, joka jättäisi vielä tielle. Isän ja tyttären kohtaaminen kuitenkin oli molempien epäilyksistä huolimatta ilahduttava kokemus. Molemmat kaipasivat vähän syömistä ennen lähtöä tallille, joten heillä oli hyvin aikaa kerrata kuulumisia. Edward Schulze tuijotti kahta satulaa. Pian Loci tuli selittämään, että Missen vanha satula oli käynyt epäsopivaksi ja lisäksi olisi mukavaa päästä välillä hyppäämään esteitä. “Mutta olisit sanonut! Olisin tilannut sinulle mittatilaussatulat ja vielä uudet estesatulaan sopivat suitsetkin.” Edwardin rahankäyttö oli aina ollut melko ronskia, eikä hevosissa tai tämän rakkaassa tyttäressä oltu koskaan pihistelty. Mutta toisaalta olihan sitä rahaa kertynyt vuosien saatossa. Loci ei niinkään välittänyt rahasta tai ylellisyyksistä, vaikka olikin ollut isänsä hemmottelema koko ikänsä. Yhdessä isä ja tytär kävelivät laitumelle. Tamma muisti vielä miehen ja antoi tämän paijata. Vaikka Edward vaikutti etäiseltä ja kylmältä ihmiseltä, olivat hevoset, varsinkin puoliveriset, hänen heikko kohtansa. Tämä yksilö oli syntynyt hänen silmiensä alla ja oli hänen itsensä ratsukouluttama. Loci oli saanut Missen valmistujaislahjaksi ja valmennusta oli jatkettu isän opissa. Tytön kohotessa perheen tähtiratsastajaksi oli isä jättänyt kisa-areenat sikseen, tai siirtynyt katsomon puolelle. Misse hoidettiin puomilla. Tamma oli saanut massaa sitten Saksasta lähtönsä jälkeen, tosin ainahan se kesän koittaessa taas sai muutamia kymmeniä kiloja. Misseä harjatessaan Loci kertoi, miten oli Orange Woodissa mennyt. Loci viihtyi tallilla ja täällä olivat ihan hyvät ratsastuspuitteet, vaikkeivät ne aivan vertoja vetäneetkään kotiareenalle. Lisäksi ihmisten kanssa oli helppo tulla toimeen, omistajat osasivat suomea! Edwardia nauratti. Mies ei osannut kyseistä kieltä muutamaa lausetta enempää, vaikka olikin suomalaisen vaimonsa kanssa ollut yhdessä jo kolmekymmentä vuotta. Loci ratsasti kentällä isän silmien alla. Tämä oli erikoista, yleensä isä valmensi tai oli kilpailuissa katsomassa tyttärensä ratsastusta. Nyt hän istui kentän aidalla vienoinen hymy huulillaan, täysin hiljaisuudessa. Reilun puolen tunnin jälkeen nainen antoi ratsulleen pitkät ohjat. “Ai niin, kun lähdit tänne, laitoin työntekijähaun auki” Edward aloitti ja hyppäsi alas, jotta kykenisi keskustelemaan tyttärensä kanssa. “Niin” Loci kurtisti kulmiaan. “Etkä arvaa, kuka haki paikkaa” jokin isän äänessä sai tyttären huolestumaan. “En”. “Mikael” Edward kertoi. Jos Loci ei olisi istunut tukevasti hevosen selässä, hän olisi varmaan pyörtynyt. “Noh, annoitko paikan hänelle?” nainen kysyi ja taputti tamman kaulaa. “Hän on tällä hetkellä koeajalla, mutta luulen, että hän saa paikan”. Loci oli tutustunut Mikaeliin opiskeluaikoinaan Suomessa ja he olivat päätyneet seurustelemaan. Mikael oli kouluratsastaja kuten hänkin. Suhde oli edennyt aina kihlaukseen asti ja heillä oli ollut yhteinen asunto Saksassa. Alkuun kaikki oli ollut täydellistä. Talous toimi, molemmat huolehtivat toisistaan, kunnes outoja sattumuksia alkoi ilmentyä. Locin ilmoittautuminen tärkeisiin koulukilpailuihin oli mystisesti peruttu, tärkeitä tavaroita alkoi katoamaan ja jopa hevosten varusteita hävisi lukituista satulahuoneista Zeloksessa. Lopulta Mikael ryhtyi bilettämään ja päätyi toisen naisen luo. Valtaisan riidan päätteeksi mies myönsi kaiken. Hän oli varastanut satulat ja myynyt eteenpäin, perunut sen kilpailuosallistumisen ja pettänyt Locia useasti. Tuota miestä Loci ei halunnut enää lähellekään itseään. Hänen vanhempansa eivät kuitenkaan tienneet siitä koko sotkusta. Mikael oli arka kohta hänelle, eikä hän vielä vuosien jälkeenkään ollut kertonut perimmäisiä syitä eroon, saati Mikaelin tekemiä kauheita tekoja. Hän ei kyennyt kuin pyytämään isää pitämään varansa miehen suhteen. Locilla ei ollut enää vaikutusvaltaa siihen, mitä kotona Saksassa tapahtuisi. Loci hoiti Missen pois ja käytti tamman suihkussa ennen takaisin laitumelle laskua. Isän ja tyttären välit olivat kireät, minkä molemmat tunsivat hyvin. Vihdoin illalla he molemmat olivat jo sivuuttaneet päivän välikohtauksen ja iltaviihteeksi he ryhtyivät katselemaan vanhoja kuvia ja videoita Missestä. Se oli jotain mistä he molemmat nauttivat.
Loci & Misse kilpailuissa Saksassa
Alexiinan kommentti: Kuten kehaisin jo todella upeaa profiilikuvaasi, nyt lisäksi vielä noin hurjan hieno edustuskuva Missestä parhaimmillaan! Ihan noin glamouria ei täällä oikein pääsekään näkemään, sillä meillä "luksus" ei välttämättä tarkoita kiiltokenkiä hevosella ja ratsastajalla tahi kolmeakymmentä eri huopaa ja kalleinta loimea joka tilaisuuteen...
Locin taustoista ja perhesuhteista tuli nyt lisää selville. Mukavaa, että isä pääsi käymään, vaikka voi olla, ettei tällainen "kantrilandia" ehkä vastaa aivan hänen käsityksiään parhaasta mahdollisesta idyllistä tyttärelleen. Kokemusta tosin on meilläkin Saksasta, sillä asuimme siellä jonkin aikaa Charlotten ja Dewnin ollessa lapsia! Lotte puhuu saksaa, vaikkei sitä mielellään käytä, mutta Dewnin kielipää on tainnut Deutschen hienoudet jo unohtaa...
Missen Kuuliaisuus nousi +2%. sekä Tsemppipeukun voimaan viime aikaisesta aktiivisuudestasi!
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Jun 26, 2017 11:33:59 GMT
26.6.2017 - Varsatoiveita Isän kanssa olimme miettineet Missen astuttamista ja lopulta siihen päädyttiinkiin. Oriksi valikoitui Adinasta Oldfinion Easton, jonka pakasteet olivat nyt vihdoin saapuneet tänne Kanadaan. Yvonne saapui pakasteiden kanssa aamulla ennen leirin alkua ja tarkasti Missen kiimakierron. Todettuaan ajan olevan otollinen, Yvonne keinosiemensi Missen ja lupasi tulla tarkastuskäynnille.
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Jun 26, 2017 19:47:13 GMT
Koottu leiripostaus (Kasaan tähän leiriviikon mittaan kuvia ja tekstiä, postailen myös tuotokset leirin ketjuun)
27.6.2017
Vapaan ratsastuksen aikana harjoittelimme Missen kanssa esteistuntaa. (Laitan paremman kuvan, kun saan oikealla kameralla tai skannerilla ottaneen
28.6. Keskiviikko - vikelllystä Nemolla Nemo oli varustettu vikellysvyöllä ja suitsilla. Mahanpohjaani kouraisi, kun meille selitettiin tehtäviä, joita tekisimme. Ensimmäinen tehtävämme olisi yksinkertainen hevosen selkään seisomaan nouseminen. Seuraavien liikkeiden termit kuulostivat aivan heprealta ja menivät minulta täysin ohitse. Lyhyen nähtöksen jälkeen saivat halukkaat tulla kokeilemaan. Onnekseni en ollut ensimmäisenä jonossa. Räplätessä kypärääni yritin kovasti keskittyä ensimmäiseen uhkarohkeaan apinaan edellläni. Pahin jännitykseni alkoi pikkuhiljaa helpottaa ja pystyin jopa kuvittelemaan itseni Nemon lähes paljaaseen selkään. Taputin Nemoa kaulalle ja kiinnitin kypärän hihnan. Minut puntattiin Nemon selkään, joka olikin yllättävän leveä. Ensimmäisenä hivuttauduin nelinkontin hevosen selän päälle, mistä jatkoin polvilleni pikkuhiljaa. Käsiä apuna käyttäen nousin kyykkyyn ja sitä seisomaan. Minulta kysyttiin, haluaisinko kokeilla käyntiä, mihin suostuin. Ensimmäiset askeleet olivat haastavia ja jouduin todellakin tasapainoilemaan. Pikkuhiljaa ympyrän lähentyessä loppua, osasin jo joustaa sopivasti jaloillani. Sitä olisi voinut jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta muidenkin pitäisi antaa päästä kokeilemaan! Varovaisesti laskeuduttuani takaisin istumaan Nemon selkään kannustettiin hevonen laukkamaan. Pääsin etuperin laukkaamaan ilman käsiä, mistä minut ohjeistettiin maailmanympärysmatkalle. Tyhmänä olin jättänyt hiukseni vain ponnarille, joten hiukset lepattivat suoraan suuhuni, kun istuin takaperin Nemon selässä. Päästyäni suorastaan mielenkiintoisen maailmanympärysmatkan loppuun sain hetken hakea tasapainoa ennen seuraavaa tehtävä. Varovaisesti sain hivuttaa jalkani vikellysvyön "kaaren" lävitse ja nostaa toisen jalkani suoraksi Nemon selän päälle. Katse suoraan eteen ja siitä uskalluksen mukaan käsiä irti. Vasemman käteni uskalsin helposti irrottaa ja siirtää sivulle. Oikean käden kanssa tasapainoilin hetken, kunnes löysin vaiheittain tasapainon. Muutaman laukkakierroksen jälkeen sain tulla takaisin istumaan ja Nemon vauhti hidastettiin raviin ja aina käyntiin. Pysähdyksistä tulin vielä liukumalla alas ja hengästyneenä taputin Nemon kaulaa. Kyllä vikellys vaati niin eritavalla lihaksia ja tasopainoa kouluratsastukseen verrattuna!
Torstai 29.6. Maastoon valitsin Missen Lovexin sijasta, tunsinhan sentään tamman paremmin kuin leirihoitsuni. Meidän oli tarkoitus vain vähän kahlata, mutta tammani innostui melkein uimaan!
Perjantai 30.6.
Kahmittuani postit eteisen lattialta ja tyhjennettyäni ostoskassin sisällön jääkaappiin oikaisin itseni perjantai illan päätteeksi sohvalleni. Leiriviikko oli uuvuttanut minut ja nyt olin täysin valmis nukkumaan vaikka kaksi päivää putkeen. Nuorempien yllyttämä olimme yömyöhään juosseet laitumilla rapsuttamassa hevosia, ottaneet ryhmäselfieitä ja nauraneet kippurassa. Mutta ei leiri mitään lekottelua ollut! Missen kanssa me lähinnä höntsäiltiin, mutta Lovexin kanssa olin hikoillut itseni läpimäräksi päivittäin. Alexiina ja Kitty olivat laittaneet minut kunnon vatsalihastreeniin, Moto oli saanut minun ja Lovexin yhteyden aivan uudelle tasolle opeillaan. Ainaisen puurtamisen vastapainoksi olimme välillä käyneet iltapäivän kuumuudessa meren rannassa uimassa ja nauttimassa piknikistä. Täytyi haikeana myöntää, että kyllä tämä oli yksi parhaista leireistä, joita olin kokenut. Silmieni sulkeutuessa ajelehdin unten maille ja uneni pyörivät leirin tapahtumien ympärillä.
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 990
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Jun 28, 2017 12:08:51 GMT
Misse tyytyväisenä laitumella. Taustalla Kiara.
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Jul 1, 2017 21:36:10 GMT
01.07.2017 - Rantahiekkaa
Rankan leirin jälkeen päätin ottaa palauttavan päivän meille molemmille, joten suuntasin lihasjäykkyydestä huolimatta tallille. Tuolla ikävällä sohvalla en ollutkaan ennen nukkunut, enkä vastaisuudessakaan haluaisi nukkua siinä! Joka lihasta tuntui särkevän, pää ei meinannut kääntyä ja olisi tehnyt mieli vain raahautua sänkyyn nukkumaan. Todellisuudessa olin nukkunut paljon pidempään kuin tavallisesti. Itsekseni saksaa jupisten kävelin rappukäytävässä alas ja pienelle parkkipaikalle, missä Blue odotti. Ihmettelin edelleenkin, miten kukaan ei ollut vielä varastanut autoani, joka seisoi viikosta toiseen ovet lukitsemattomina. Tallilla hain mukaani Missen harjat, suitset ja liinan. Tamma antoi minun harjata itsensä kaikessa rauhassa laitumella, vaikka välillä muutkin tulivat ihmettelemään, mitä oikein puuhasin. Suitsien saaminen Missen päähän olikin vähän haastavampi tehtävä! Tamma ei olisi mitenkään meinannut pitää päätään ylhäällä, mutta selvisin koettelemuksesta kuitenkin. Poistuimme laitumelta ja jätin Missen harjapakin laitumen portin viereen, saisin sen paluumatkalla vieneen takaisin paikoilleen. Liinassa taluttaen lähdimme kohti rantaa ja uppouduin omiin ajatuksiini. Vilkuilin majakkaa ja mietin Dewniä. Olin vältellyt miestä koko leirin ajan, mutta kohtaamiset olivat olleet välttämättömiä. Dewn oli Emilyn kanssa huolehtinut meidän leiriläisten ruokapuolesta, muiden ollessa kiireisiä. Rantakallioden kohdalla käännyin vasemmalle ja kuljimme kapeaa hiekkarantaa aina niemenkärkeen asti. Kitaran soinnut alkoivat kuulua yläpuoleltani ja vilkaisin ylös. Dewn istui majakan edessä kitara kädessään ja Ed vierellään. Naurahdin merituulen tarttuessa hiuksiini ja ohjasin Missen lähemmäs vesirajaa. Aallot nielivät hiekkaa ja pian tunsin viileän meriveden jaloissani. Jos tämä olisi ollut satua tai elokuvaa, olisin hypännyt Missen selkään ja laukannut merenrantaa pitkin hiukset hulmuten. Mutta minulla oli mahdollisesti kantava tamma käsissäni, sekä voisin loukkaantua todella pahasti pudotessani tai jos Misse päättäisi suunnata avomerelle. Seisahduimme, kun vesi ylsi polviimme. Aallot kastelivat shortsieni lahkeet, mutten välittänyt. Olin oikeastaan todella onnellinen. Yön aiheuttamat säryt olivat pikkuhiljaa helpottaneet, kun olin saanut itseni liikkeelle, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja vieno merituuli puhalsi leikkien hiuksillani. Vieressäni minulla oli upea hevonen, jollaisesta olin aina haaveillut. Aallot olivat salakavalasti kasvaneet huomaamattani ja Misse alkoi pärskiä ja kuopia hermostuneena. Koitin rauhoitella tammaa, kunnes suurempi aalto täysin varoittamatta pyyhkäisi ylitsemme. Misse riuhtaisi liinan otteestani ja itse painuin meren myllerrykseen. Tunsin suolaveden polttavan limakalvojani ja yritin suunnistaa pintaan. Välähdykset meren kuohuista alkoivat vähitellen sumeta. Minun vain täytyi päästä takaisin pintaan, takaisin rantaan. Mutta lopulta pimeys nielaisi minut. Koiran tuttu haukunta kantautui korviini. Hiekka vaimensi juoksuaskeleet, jotka lähestyivät minua. Olin täysin turta. Kipu vihlaisi rintaani kahdesti. Palasin todellisuuteen silmän räpäyksessä. Todellisuus oli meriveden täyteinen oksennus. Kipu vihloi sisimmässäni. Totuus siitä, että olin juuri hukkua sai minut kauhusta kalpeaksi. En ymmärtänyt sanaakaan, mitä Dewn minulle puhui ja seuraavaksi tajusin olevani miehen käsivarsilla, edelleen puoliksi tajuttomana. Mies sanoi muutaman sanan, mutta ei minulle, hän puhui Missestä. Lopulta uppouduin taas pimeyteen. Matka takaisin tallipihaan oli taistelua tajuttomuuden rajamailla. Ensihoitajat saapuivat pian ja tutkivat kuntoni. He lupasivat, että selviäisin, kunhan saisin levätä. Olin mahdollisesti saanut kovia tällejä, joten aivotärähdys oli hyvinkin mahdollinen. Pienien päiväunien jälkeen heräsin Kittyn tuijotukseen. Kuulin kaiken tarpeellisen, ennen kuin vaivuin takaisin tiedottomuuteen: Misse oli täysin vahingoittumaton, se oli vain säikähtänyt aaltoa ja juossut rantatörmälle syömään. Alexiinan kommentti: Huh huh, mikä tapaus! Se siitä rennosta palautumispäivästä leirin jälkeen!? Charlotte ja Tomford meinasivat kerran hukkua länsikärjessä, joten otan tällaiset vaaralliset tapahtumat erittäin vakavasti! Luojan kiitos Dewn oli nopsajalkainen ja äkkiä paikalla, en halua edes ajatella, mitä muuten olisi voinut sattua! Ja onneksi Dewn on tehnyt kesätöitä hengenpelastajana rannalla, joten hän tiesi mitä tehdä!!
Nyt otat tallilta taukoa ja käyt tarkistuttamassa vielä myöhemminkin pääsi ja kuntosi lääkärissä! Minä en päästä sinua Missen satulaan ennen kuin olen saanut mustaa valkoisella, että olet varmasti kunnossa. Kitty voi liikuttaa Missen, jos siitä kenkä puristaa.
Missen Kuuliaisuus nousi +2% ja Stamina +1% (molempiin lisäksi Tsemppimerkin vaikutuksesta +2%). + PS. Tarkoitit majakalla varmaankin tuulimyllyä? Sinicoastin rannikolta löytyy yksi majakka Waterphewstä ja se on Bridgetweetin saaren kärjessä.
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Aallot lyö ja kitara soi ♫
Viestejä: 345
Oma hevonen: Honey
Aurinkomerkki: ♌
|
Post by Dewn on Jul 2, 2017 10:30:45 GMT
Neito pulassa 2.7.2017
”Kiitos, Yvonne, kun pääsit tulemaan näin sunnuntaina.”
Yrmeä, pyylevä lyhyt nainen, jonka mustat hiukset muistuttivat pottakampausta, urahti piipauttaessaan limenvihreän kuplavolkkarinsa ovet kiinni ja seurasi Alexiinaa talliin.
”Kai te sitten olette niitä vippiasiakkaita”, Yvonne tuhahti. ”Vaikka pyydän kyllä lisäliksaa. Kesälomani alkaa huomenna.”
He astuivat varjoisaan talliin pääovista ja jatkoivat käytävää pitkin matkaa ohi Dewnin, joka ruokki parhaillaan niille hevosille väkirehuja, jotka laidunkauden aikana tarvitsivat lisäravinteensa sisätiloissa popsittaviksi, jotteivät olisi tapelleet tarhassa.
”Moi, Yv”, Dewn sanoi eläinlääkärille, joka nyökkäsi lyhykäisesti. ”Miksi olet täällä?”
”No en ainakaan huvin vuoksi. Missä se damsel in distress on?”
”Loci ei ole tänään tallilla. Hän veti aika kulauksen merivettä eilen…” Yvonne katsoi Dewniä, kuin tämä olisi laukonut mauttoman vitsin. ”Jaa – tarkoititkin Misseä”, Dewn virnisti.
”Tätä tietä, Yvonne”, Alexiina sanoi, ja he jatkoivat matkaa westernsiipeen. Dewn katsoi heidän jälkeensä, vilkaisi sitten rehukärryä ja päätti jättää homman hetkeksi; hän seurasi naisia nurkan taa pesupisteen sekä vessan ja satulahuoneen oven ohi westerntallin puolelle, jossa Yvonne ja Alexiina seisahtuivat Missen karsinan kohdalla. ”Otin sen hetki sitten sinua varten sisään laitumelta”, Alexiina puhui Yvonnelle samalla, kun tämä avasi salkkunsa ja veti esiin kumihanskat. ”Loci pyysi, että tulisit tarkistamaan onko Misse tiinehtynyt. Se on saattanut eilen pelästyä rannalla... en tiedä, mutta…”
”Niin mitä täällä on taas tapahtunut?” Yvonne murahti avatessaan Missen karsinan oven ja astuessaan sisään. Punaruskea puoliveritamma katsoi häntä hölmistyneenä ja Yvonne antoi sen haistaa itseään.
”Loci meinasi hukkua”, Dewn sanoi taustalta, nojaillen vastapäiseen isänsä hevosen Rickyn karsinanpieleen.
”Yllättävää…”, Yvonne mutisi. ”Suhteessa onnettomuustilastoihin tällä ranchilla, on ihme, että teistä ei vielä kuolleena makaa kukaan.”
”Sama ajatus valvottaa minua öisin”, Alexiina sanoi huolestuneena. ”Käskin Locin pysyä hetken kotonaan, mutten oikein usko, että hän pysyy aloillaan. Vähintään haluan häneltä lääkärintodistuksen siitä, että kaikki on kunnossa.” Yvonne tunnusteli ja kuunteli Missen vatsaa. Tamma tarkkaili eläinlääkäriä aavistuksen varauksella, mutta seisoi muutoin rauhassa. ”Dewn ansaitsisi hengenpelastusmitalin. Onneksi hänellä on rantavahdin taustaa viime kesältä!”
Dewn hymähti. Sitten hän muisti, että oli kerran aikaisemminkin ollut ollut lähistöllä, kun Locilta oli mennyt taju – tallin avajaisissa, jolloin Loci oli yhtäkkiä pyörtynyt kesken näyttelyiden. Siitä Dewn ei kuitenkaan sanonut mitään.
Yvonne otti Missestä verinäytteen ja sitten hevonen otettiin käytävälle. Yvonne ultrasi kohdun mukanaan tuomalla matkaröntgenlaitteella. Misse käyttäytyi hyvin koko tarkistuksen ajan, vaikkei pitänytkään kylmästä limaisesta tahnasta, jota eläinlääkäri siveli sen kylkiin.
”Kyllähän siellä jotain näyttää olevan…”, sanoi Yvonne. ”Ei mitään epätavallista, mitä ainakaan tässä vaiheessa huomaisin. Kaikki vaikuttaa olevan OK. Lähetän raportin verikokeen arvoista erikseen myöhemmin, se viimeistään vahvistaa tuloksen.”
”Hyvä juttu, kiitos paljon”, Alexiina sanoi. Dewn otti Missen, kun kaikki oli valmista ja lähti taluttamaan sitä takaisin maneesiovien kautta laitumelle. Tamma meni reippaasti, sillä halusi varmaan mielellään päästä jälleen ruohon kimppuun, ja Dewn silitteli sitä kävellessä kaulalta. Hän vapautti sen portilla, jolloin Misse nosti laukalle ja heitti hieman päätään ilosta olla taas pihalla. Se näytti kiirehtivän Nemon seuraan ja kävi sitten ahnaasti vihreään kiinni.
Dewn katseli sitä hetkisen ja kääntyi sitten takaisin Missen vaaleanpunaista narua pyöritellen. Toivottavasti Loci ei ajattelisi, että Dewn tuotti hänelle huonoa onnea – vastoinkäymiset, kun tuntuivat seuraavan heidän yhteisiä hetkiään.
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Jul 3, 2017 18:31:20 GMT
3.7.2017 - Auta, jos sinua autetaan
Moto oli vienyt minut kotiin lauantaina töidensä päätteeksi. Olin joutunut selvittämään paikalliset bussiaikataulut vihdoinkin oman autoni seistessä Orange Woodin parkkipaikalla. Olin ihmeen kaupalla saanut Waterphewn terveyskeskuksesta itselleni lääkärin ajan tälle aamulle. Alexiina ei laskisi minua tallipihalle ilman lääkärintodistusta siitä, että olisin kunnossa. Terveyskeskuksessa oli hiljaista. Odotin omaa vuoroani ja sovittu aika oli jo vartti sitten mennyt. Lopulta vanhempi mies astui käytävään. “Schulze!” Nousin pystyyn ja kävelin vastaanottohuoneeseen. Tervehdin lääkäriä ja kerroin lauantaisesta pulahduksestani. Lääkäri kyseli pääni voinnista, oliko minulla ollut pahoinvointi ja muita yleisiä kysymyksiä. Päänsärkyny oli helpottanut, eikä huimausta ollut enää ollut. Lääkäri tutki nenäni ja suuni limakalvot ja sanoi, että ne olivat hieman kärsineet pulahduksesta, mutta paranisivat tuota pikaa. Lääkäri kirjoitti minulla paperin terveydentilastani, leimasi ja allerkijoitti sen ja kehoitti olemaan varovaisempi rannikolla, meri osasi kyllä yllättää kokeneimmatkin. En käynyt kotona välissä, vaan odotin seuraavaa bussia, jolla pääsisin Orange Woodiin. Bussimatka oli hiljainen ja osasin onnekseni jäädä oikealla pysäkillä pois, seuraavalle pysäkille oli nimittäin matkaa! Kävelin paperi kourassa tallille ja hetken katseltuani ympärilleni päätin mennä etsimään Alexiinaa toimistosta. Nainen oli kuin olikin siellä teekuppi kädessään ja silmät tiukasti tietokoneen ruudussa. - Oh, Loci, olet selviytynyt takaisin tallille, nainen sanoi hymyillen. - Joo. Kuulin huhua, että vaatisit lääkärintodistuksen, ennen kuin pääsisin edes porteista sisälle, naurahdin ja ojensin paperilapun Alexiinalle. - Niin, Charlotte ja Tomfort olivat kerran kanssa hukkua sen jälkeen olen ollut hyvin tarkka siitä, ettei rannalle tai varsinkaan mereen lähdetä yksin. Anteeksi, etten ole muistanut kertoa aiemmin, sanon siitä kyllä yleensä kaikille uusille tallilaisille, nainen sanoi vilkuillessaan lääkäriltä saamaani paperia. - Mutta onneksi Dewn näki sinut ja pääsi heti auttamaan. - Oh, aivan, minun täytyykin kiittää Dewniä, olen hänelle henkeni velkaa. - Se olisikin viisasta. Kitty muuten on ratsastamassa Missellä, en ollut varma milloin pääset takaisin tallille, joten hän suostui ratsastamaan sillä. Tunsin pienen pistoksen sydämessäni. Misse kuitenkin oli minun vastuullani. Sanoin lähteväni hoitamaan tallitöitä osaltani ja etsiväni Kittyn ja Dewnin, jotta voisin kiittä heitä. Barrett oli saapunut Smokeyn kanssa pesukarsinalle, joten kohteliaasti tervehdin. Mies murahti vastaukseksi ja jokin hänessä kertoi minulle, ettei kannattanut jäädä katselemaan, saati rupattelemaan. Kuitenkin kävellessäni westernsiipeä kohti kuulin miehen puhuvan lempeästi mustangille. Hymähdin ja kävelin Missen karsinalle. Riimu ja naru roikkuivat koukussa ja harjapakki oli karsinen seinää vasten. Karsinassa odotti kakkakasa, joten päätin lähteä hakemaan talikon ja kottikärryt. Siivottuani Missen karsinan suuntasin maneesilaitumelle, missä noukin aikana lantakasoja kärryyn ja loput, joita en enää saanut kottikärryyn mahtumaan hajotin aurinkoon kuivumaan. Aurinko oli porottanut taas koko aamun, mutta pieni tuulenvire piti olon siedettävänä. Nyt kuitenkin tunsin pienen pistelyn olkapäilläni. Työnsin painavat kottikärryt lantalaan ja tyhjensin. Palautettuani tavarat takaisin paikoilleen kävelin Missen karsinan ohitse. Kitty oli ottamassa Missen varusteita pois, joten asetuin nojaamaan karsinan kaltereihin. - Oh hei Loci, Kitty sanoi. Tervehdittyäni en enää saanut puhevuoroa naisen innoissaan kertoessa siitä, miten Missellä oli tänään mennyt. Misse kehuttiin maasta taivaisiin ja takaisin, joten annoin Kittylle luvan antaa yhden ekstraporkkanan ruokiin tänään. Onnistuin jotenkin kiittämään Kittyä siitä, että tämä oli huolehtinut Missestä kuin omastaan minun ollessa vähän vähemmän kunnossa. Yhdellä kädenheilautuksella nainen vähätteli sitä ja jatkoi taas puhumista. Pian löysin itseni pesukarsinalta pussailemasta ja rapsuttelemasta Misseä Kittyn suihkuttaessa hikiä pois tammastani. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Kitty lähti taluttamaan Misseä laitumelle ja huokaisin helpotuksesta. Kitty oli mukava, mutta ei aina osannut oikein lukea ihmisiä. Noh, vikansa meissä kussakin, tuumasin ja päätin lähteä etsimään Dewniä. Samalla mahanpohjaani kouraisi. En ikinä löytäisi rohkeutta kertoa tunteistani hänelle ja pelkäsin, että ne olisivat helppoja lukea kasvoiltani ja eleistäni. Enkä minä tiennyt mitään Dewnistä, kuka tietää oliko hänellä jo joku. Rohkeuden rippeet kerättyäni astelin kahvioon. Pieni kylmäkaappi hurisi onnessaan kuumuudessa ja katselin lasin lävitse juomavalikoimaa. Mieluiten olisin tähän kuumuuteen nauttinut siiderin, mutta sellaisia ei tietenkään täällä myyty. Päädyin lopulta kivennäisveteen ja käännyin ympäri. Dewn nojasi kahvion seinään ja tuijotti tyhjään maneesiin. Laskin pullon tiskin virkaa toimittavalle pöydälle ja rapsutin Ediä, joka oli läähättäen ilmestynyt jalkoihini. Dewn kääntyi hitaasti ja katsoi minua. Lyötyään kassan hän kysyi lähtisinkö kävelemään hänen kanssaan, hän oli unohtanut jotain tuulimyllylle. Suostuin toki hieman hämilläni. Kaikessa hiljaisuudessa kävelimme maneesilaitumen ohitse ja katseeni poukkoili paikasta toiseen vältellen Dewniä. Metsään oli painunut polku tuulimyllylle. Ed ravasi muutama metri edellämme ja purin huultani. Lopulta Dewn rikkoi hiljaisuuden: - Misse oli eilen yllättävän rauhallinen, kun Yvonne kävi. - Ai. Äitisi ei kertonutkaan hänen käynnistä. - Niin, hänellä on nyt kauhea kiire, kun pitää järjestää asioita uusien tuntihevosten suhteen ja viime viikon paperihommat jäivät leirin takia tekemättä. - Onko Misse kantavana? kysyin epävarmana. - Ainakin ultrassa näytti siltä. Yvonne lupasi vielä lähettää verikokeiden tulokset, kun ne tulevat. Hymyilin vienosti ja mietin, minkähän lainen varsa sieltä syntyisi. Dewn käveli sisälle tuulimyllyyn ja itse istahdin kivelle katselemaan maisemia. Meri kimmelsi lainehtien ja lokit liihottivat taivaalla aiva välillä syöksähdellen kohti meren pintaa. Pian Dewn saapui takaisin ulos ja istahti viereiselle kivelle. Join vesipullostani ja sain vihdoin kerättyä rohkeuteni. - Dewn. - Niin? Mies katsoi minua kulmiaan kurtistaen. - Kiitos, että pelastit henkeni… Minä... Dewn laski kätensä käsivarrelleni ja käänsin katseeni hänen harmaisiin silmiinsä. Alexiinan kommentti: Todella hieno käynti, todennäköisesti suosikkejani kirjoituksistasi tähän mennessä! Otit monta hahmoa mukaan, johdattelit tarinankulkua sujuvasti ja toit mielenkiintoisesti Locin tuntoja ja ajatusmaailmaa taas esille! Mitäköhän Dewnin päässä sen sijaan mahtaa liikkua? Ja mitä tapahtuu, kun Loci saa tietää Mischasta ja ehkä tapaa tämän?
Suoritit tehtävän Käy terveyskeskuksessa, joten porttikieltosi tallille on rauennut
Misse sai Kittyn liikutuksen alaisena +1% (Tsemppimerkki +1%) Kuuliaisuuteen.
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 990
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Aug 11, 2017 12:42:14 GMT
Eläinlääkärikäynti 11.08.2017 Hei! Tulin tekemään Misselle tiineystarkastuksen ja samalla selvittämään varsan sukupuolen. "Misse käyttäytyi tutkittaessa hienosti, vaikka se hieman epäluuloinen olikin ultraäänilaitetta kohtaan. Tamman olo alkoi olla jo tukala, sillä varsa kohdussa oli jo sangen kookas. Varsalla vaikutti kuitenkin olevan kaikki hyvin ja nyt ollaankin jo niin loppuvaiheessa, että varsan sukupuolikin oli selvästi nähtävillä. Isokokoinen orivarsa oli kohdussa jo alkanut pikkuhiljaa kääntymään oikein päin, joten varsominen lienee jo hyvin lähellä, kuten lasketusta varsomisajastakin voimme päätellä. En näe mitään syytä, miksi varsomisessa tulisi olemaan ongelmia, mutta tietysti ensimmäisen varsan kanssa saa aina olla hieman tarkkana. Jos nyt jotain ongelmia tulee niin ottakaa yhteyttä, mutta muussa tapauksessa tsemppiä tulevaan niin tammalle, varsalle kuin henkilökunnallekin!" - Cherry
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Aug 15, 2017 19:38:50 GMT
Saanko esitellä itseni? Puhelimen pirinä sai minut havahtumaan. Olin nukkunut tavallista pidempään, sillä Alexiina oli illalla ilmoittanut vahatippojen ilmestyneen Misselle. Yön olin jännityksellä pohtinut, mitenhän synnytys sujuisi ja tulisikohan varsa jo nyt. ”Alexiina Center” luki puhelimen näytöllä, joten vastasin unenpöpperössä puhelimeen. – Se on syntynyt! Naisen ylipirteä ja innokas ääni ilmoitti. Hetken jouduin miettimään tilannetta, kunnes tajusin kyseessä tietenkin olevan Missen varsan. - Oi ihanaa, hihkaisin vastaukseksi. – Miten synnytys sujui? - Misse toimi aivan loistavasti omien äidinvaistojensa varassa. Aamutallia tehdessä pieni ruunikko orivarsa makoili Missen vieressä karsinassa, nainen kertoi. - Voi että. En kyllä heti aamusta pääse katsomaan uutta tulokasta. - Ei hätää. Jätimme Missen ja varsan kahdestaan talliin, jotta saavat rauhassa tutustua toisiinsa. - Hyvä. Tulen sinne vähän ennen puoltapäivää, kerroin. - Hieno kuulla, voidaan sitten yhdessä viedä tuore äiti varsansa kanssa väliaikaiseen tarhaan. Ai niin, minun täytyykin esitellä sinut sitten eräälle toisellekin, tallinomistaja kertoi ennen puhelun lopettamista. Pukiessani vaatteita ylleni mietin, kenet ihmeen Alexiina halusi minulle esitellä? Oliko tallilla uusi hoitaja tai yksityisen omista – tai sitten joku sukulainen, josta oli ollut puhetta ohimennen. Lopulta asia unohtui minulta, kun pääsin aamukahvini ääreen ja tekemään tärkeitä paperiasioita. Myös varsan isän omistajalle minun pitäisi pikapuoliin ilmoittaa uudestä jälkeläisestä. *****
Bluen temppuilu oli saanut minut jo melkein luovuttamaan koko auton suhteen. Ikkunat reistailivat ja radio oli alkanut elää omaa elämäänsä. Myöskään paikallisella autokorjaamolla ei oltu osattu tehdä mitään keskuslukituksen suhteen. - Mikäli lukitus täällä pahemmin haittaa, suosittelisin vaihtamaan autoa vaikka heti. Minulla on tuolla pihassa muutama toimiva peli, oli korjaamon omistaja minulle kertonut. Loppujenlopuksi nämä kehutut vaihtoautot ilmenivät rumiksi, sieluttomiksi kauppakasseiksi, joiden eliniän arvio oli noin kuukauden eteenpäin ilman jatkuvia elvytystöitä. Ja jos se ei riittänyt vielä syyksi kieltäytä vaihtotarjouksesta, ei niistä yhdelläkään olisi hevosta kuljetettu, saati kahta! Joten tuttuun tapaan parkkeerasin enemmin ruosteenpunaisen kuin vaaleansinisen värisen auton siilon viereen. Parkkipaikka oli autio, sillä tallin työntekijät saivat ajaa autonsa porteista sisään. Me yksityisenomistajat ja hoitajat saimme moisen kunnian vain erityistapauksissa. Kävelin rennosti capreihin ja t-paitaan pukeutuneena tallille, missä kaikui siistityillä, lähes autioilla käytävillä toimistota kuuluva tasainen näpytys. Alexiina siis oli toimistossa. En malttanut odottaa, vaan kävelin toimiston ohitse westernsiipeen, missä tutussa karsinassa odotti minua Missen lisäksi aivan hurmaava pieni mytty. Misse tuli höristen karsinan ovelle minua vastaan ja annoinkin sille kuivan leipäpalan ja rapsutuksia. Pitkät koivet levällään makasi pieni varsa olkipetillä ja hengitti syvään, hieman tuhisten. Edellisen, ainakin melkein, itse kasvattamani varsan syntymästä oli jo pitkä aika. Misse yritti tunkea itsensä ulos karsinan raosta, joten toppuuttelin sitä ja työnsin ryntäistä takaisin karsinaan. - Noh. Ethän sinä vielä voi pikkuista jättää, sanoin naurahtaen. Hetken ihailtuani tuota pientä luojan ihmettä, suuntasin toimistoon. Alexiina oli tuttuun tapaansa keskittyneenä tietokoneensa ruutuun, joten koputin ovenkarmiin. - Oh hei, Loci, nainen sanoi ja näpytteli vielä muutaman sanan. - Pikkuinen nukkuu ja Misse haluaisi kovasti ulos, kerroin vienosti hymyillen. - Voin uskoa, Misse parka on ihan hämillään ollut koko aamupäivän, vaikka onkin saanut vähän väliä tekemistä karsinaansa, nainen kertoi. – Mutta luulen, että voisimme kohta viedä Missen ja varsan ulkoilemaan. Varsa heräili hetkeä myöhemmin ja tankkasi itsensä maitobaarissa. Saimme riimun pujotettua pienelle helposti, joten olimme valmiita lähtemään kohti suurta maailmaa. Misse oli niin innoissaan, kun vihdoin kiinnitin riimunnarun, että jouduin tosissani pitämään kiinni. Rauhattomasti steppailevan Missen vierellä kulki pieni mytty uteliaana, mutta hieman arkana. Urheasti se käveli kuitenkin maneesilaitumen kulmaan tehtyyn väliaikaisaitaukseen. Alexiina ilmoitti, että hänen täytyisi käydä katsomassa Oliveria ja sitten jatkaa taas ikuisia toimistohommiaan. Emilyn ja Charlotten täytyisi saada hetki hengähtää ihmislapsen hoitamisesta. Jäin itse maneesilaitumelle rapsuttamaan muita hevosia ja katselemaan varsan ensimmäisiä hetkiä ulkona. Lopulta hevoset totesivat, että loppukesän heinä oli paljon mielenkiintoisempaa kuin minun rapsutukseni, eihän minulta edes herunut herkkupaloja. Lopulta päädyin aidan ulkopuolelle istumaan ja katsomaan Missen ja varsan touhuamista. Misse nautiskeli heinästä ja vahti tarkasti pienoistaan, joka ahkerasti tankkasi itseään nisillä. Leikittelin Missen ja varsan isän nimillä miettien kuumeisesti edes lempinimeä varsalle. ”Easton’s Jicksaw eih.. Easton’s Puzzle, no joo hieman parempi…” Erebus’ Puzzle oli edelleen miellyttävin minusta, mutta antaisin asian vielä hautua mielessäni ennen virallisen nimen valitsemista, ainakin kahden ensimmäisen elinviikon ajan, jollei aivan täydellistä nimeä mieleeni vielä juolahtaisi. Hätkähdin kuullessani naisen äänen takaviistosta: - Onpa Merry pirteänä nyt. Käännyin katsomaan ja näin arviolta ikäiseni naisen, solmuvärjättyyn kesämekkoon pukeutuneena. Punaisia olkapäille ylettyviä hiuksia somisti selkeästi niityltä lähtöisin oleva kukkaseppele ja siroja, meikittömiä kasvoja somistivat pisamat. Vilkaisu hänen jalkoihinsa kertoi syyn, miksen ollut havainnut hänen tuloaan; hänellä ei ollut minkäänlaisia kenkiä jaloissaan. - Merry? Kysyin häkeltyneenä. - Ah, kaikki kutsuvat varsaa Merryksi, naisen ääni helisi kauniisti. Nousin seisomaan pudistellen vaatteitani. – Ai anteeksi, en edes esittäytynyt. Olen Mischa, Dewnin kihlattu. Järkytys varmasti paistoi kasvoiltani kuuhun asti. ”Mitä, oliko Dewn kihloissa?! Miksei hän ollut kertonut mitään. Ja miksi edes kuvittelin, että Dewnin kaltainen ihminen olisi sinkku!” ajattelin samalla yrittäen saatua esiteltyä itseni: - äää öhm.. Olen Loci, Missen ja varsan omistaja. - No niinpä tietenkin. Dewn on kertonut sinusta niin paljon, ja Missestä myös! Harmi, että hän on nyt reissussa, mutta täällä on niin ihana aina käydä, naisen sanat tulvivat hänen suustaan, tai ainakin minusta se tuntui siltä. Ehdin vain keskittyä pohtimaan, kuka ihme oli nimennyt Missen varsan ennen kuin itse edes pääsin tätä näkemään. Keskustelimme lopulta hetken naisen kanssa Missestä, kunnes hän ehdotti, että tulisi talolle nauttimaan hänen ja Emilyn kanssa päiväteetä. Olin joutunut nielemään pettymykseni ja toteamaan, että Mischa oli kaunis ja viisas, sekä hänellä oli hyviä näkökantoja, vaikka erimielisyyksiä miellä olikin. Varsinkin koulu- ja esteratsastusta hän vieroksui, nämä lajit oli jalostettu vain ja ainoastaan hyödyttämään ihmistä, ei eläintä. Lopulta kävelimme talolle ja jouduin mielessäni toteamaan, että tuskin meistä koskaan ylimpiä ystävyksiä tulisi, mutta Mischan kanssa todallakin kuka vain tulisi juttuun, hän todella osisa asettaa sanansa oikein. // Kuva jää sitten myöhemmäksi. Alexiinan kommentti: Viihdyttävä tarina! Sait suoritettua tehtävän Dewn on varattu?! Dewn ei taida itsekään tietää, että Mischa tuli yllätysvierailulle. Dewn ilmoitteli palaavansa elokuun viimeisellä viikolla. Hoputin häntä hieman ihan Africankin takia, ettei panttaa Gillianin ponia liian pitkään. Minulla oli ideana, jota pojalleni jo vähän ehdottelinkin, että lauantaina 2.9. juhlittaisiin pienellä tallin ydinporukalla kesänloppua tuulimyllyllä. Sinä olet tietysti tervetullut mukaan, jos tahdot. Raicy lupasi järjestää vähän ilotulitusta, syödään hyvin ja jos siltä tuntuu, käydään rannalla uimassa.
Tämä oli näppärä huomio: "Varsinkin koulu- ja esteratsastusta hän vieroksui, nämä lajit oli jalostettu vain ja ainoastaan hyödyttämään ihmistä, ei eläintä" Mischan ollessa kyseessä, mahtavaa!
Ai, kukako nimesi varsan suunnilleen siinä vaiheessa, kun se oli vielä limakalvoissaan ja tuskin tullut kokonaan Missestä pihalle? *Kitty viheltelee taustalla* "Mitä? No ei se nyt oo reilua, jos toista pitää kutsua vain Varsaksi. Pitää sillä nyt joku syntymäalkukutsumanimi olla!"
3 Kuuliaisuus +2%
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 990
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Aug 18, 2017 16:28:43 GMT
Misse ja vastasyntynyt poikavauva. <2
|
|