MYYTY: 10v friis-o Orange Wood's Osiris

Onko friisiläinen löytänyt jo kodin?

Hei! Ei ole, Osiris on edelleen myynnissä

Minua jännitti kovasti, kurvatessani vuokra-autolla tallin pihaan. Kun olin saanut pysäköityä autoni, jäin hetkeksi keräämään itseäni. Vedin avaimet virtalukosta, avasin oven ja nousin autosta. Päälläni oli ruskea huppari ja tummat paksut legginsit ja jalassani tennarit. Hiukset olin käärinyt korkealle nutturalle ja olin laittanut hieman poskipunaa ja ripsiväriä. Laitoin auton oven kiinni ja jäin seisomaan siihen. Tiedottomana avasin kännykän ja tarkistin viestin - Alexiina tai Aleksiina oli luvannut tulla minua parkkipaikalle vastaan, mutta tätä ei näkynyt. Siispä jäin nojaamaan auton kylkeen ja odottamaan. Vaikkakin olisin halunnut jo juosta hevosen luokse. Stressasin, että jos tämä ei olisikaan kaipaamani kisaheppa juuri minulle.

Onnekseni, minun ei tarvinnut stressata kauaa, kun näin vaaleahiuksisen naisen kävelevän minua kohti. Ryhdistäydyin ja ojensin jo käteni "Ekku, hei. Tulin katsomaan Orisista". Nainen kätteli reippaan tuntuisesti ja esitteli itsensä Alexiinaksi. "Kiva nähdä" hän sanoi. "Jospa haettaisiin hevonen tarhasta?" Nyökkäsin vastauksesta ja jännitin jokaista lihastani. Tiedän olevani hyvä hevosten kanssa, mutta ihmiset ovat aina heikko kohtani. Lähdimme vierekkäin kävelemään tarhoja kohti.

Aidan vieressä seisoi välinpitämättömän ja velton näköinen friisiläisori. Ori vain seisoi siinä vaikka kävelin kohti, Alexiinan pitäessä porttia. Päästyäni kosketusetäisyydelle, tervehdin hevosta ja silitin kaulalta, ennenkuin napsautin riimunnarun kiinni. Hevonen lähti seuraamaan minua aika laiskan näköisesti, pää alhaalla. Annoin orille - kuten kaikille muillekkin hevosille - kohtuu pitkän riimunnarun. Alexiina jäi sulkemaan porttia, kun me jatkoimme matkaamme kohti vaaleatukkaisen naisen näyttämää suuntaa. Vilkaisin olkani yli, tulisiko Alexiina ja samassa ori otti minut kiinni yhdellä pidemmällä askeleella ja nappasi hihastani kiinni. Minä säikähdin ja vaistomaisesti käännyin hevosta päin. Hevonen oli tarrannut kiinni vain huulillaan, joten mitään kummempaa ei sattunut. Kasvoilleni levisi hymy ja sanoin "jaa, taidat olla aika perso herkuille". Silitin oria turvasta ja Alexiina saavutti meidät.

Tallissa meitä odotti jo harjakoppa, satula ja suitset. Alexiina oli selvästi ajatellut etukäteen. Laitoimme yhdessä orin käytävälle kiinni ja kaivoin harjakopasta harjan. Alexiina teki samoin. Juttelimme hevosista ja kerroin omasta kullannupustani ja hän omistaan. Osiris toimi koko hoidon ajan moitteettomasti. Ori vain seisoi siinä, käänteli välillä päätään meidän suuntaan herkkujen toivossa, mutta jaksoi seistä. Käänsin puheen takaisin Osirikseen, samalla kun laitoin satulaa "Onhan hän vähän pulleassa kunnossa, mutta ei siinä montaa kuukautta pitäisi mennä että saadaan takaisin kuosiin. Varsinkin, jos on täällä ollut vähällä liikutuksella - niinkuin sanoit" . Alexiina myötäili, mutta vahvisti eipäilykseni - oikealla liikunnan määrällä hevosesta saisi loistokuntoisen nopeasti. Suitsien kanssa hevonen käänsi korviaan taakse, mutta suostui ottamaan kuolaimet suuhunsa.

Kentälle päästyämme, hyppäsin suoraan selkään. Vaikka Alexiina oli lupautunut itse ratsastamaan, jotta minä pääsisin näkemään liikkeiden puhtauden, koin itse tuntevani paremmin. Meinasin vuotaa yli innostusta päästä kokeilemaan. Ensituntumana koin järkytyksen kuinka matalalla olin - mutta, olin tottunut shiren säkäkorkeuteen. Keräsin ohjia tuntumalle ja pyysin Osirista eteenpäin. Ori oli hitaalla, mutta lähti kävelemään. Kokeilin avoja ja taivutuksia ja hevosen herkkyyttä. Osiris tuntui kohtuu herkältä suustaan, mutta kuunteli mielellään apuja - päästyään alkukankeudesta eroon. Vaikka emme tuntuneet olevan täysin samalla linjalla, uskalsin jo hieman hymyillä. Siirsin hevosen raviin ja lähdin pidentämään askelta. Osiris taisi olla vain innoissaan päästyään töihin, sillä hevosen korvat osoittivat eteen ja hevonen tuntui rentoutuvan kokoajan enemmän. Nostin muutaman avon ja sulun jälkeen kokeeksi laukan. Siitä ori innostui ja tahti oli hiukan turhan kova. Laukka oli pehmeää ja siellä olisi istunut mielellään pidempäänkin. Laskin takaisin ravin käyttä käyntiin ja tarkistin, ettei hevonen puuskuttanut. "Haluaisin vielä kokeilla jotain mitä olen aina omien hevosteni kanssa tottunut tekemään" sanoin Alexiinalle joka istui kentän laidalla. "Tottakai, anna mennä" Alexiina kehotti. Minä laskin ohjat melkein kokonaan käsistäni ja annoin hevoselle luvan mennä minne halusi. Ensimmäiseksi ori venytteli kaulaansa ja suuntasi sitten nurkkaan, jossa seistiin muutama hetki. Pyysin pelkkien pohkeiden kanssa hevosta eteenpäin ja ori vain ihmetteli. Keräsin hieman ohjia ja käänsin kulkusuunnan Alexiinaan päin.

Hyppäsin alas selästä ja kiitin todella kauniisti Alexiinaa ja Osirista. Olin viihtynyt hevosen selässä. Silitin oria kaulalta ja ojensin ohjia Alexiinalle. Hän oli luvannut laittaa hevosen pois, jotta kerkeäisin hotellin päivälliselle. Varmistin, että naisella oli puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni. Kiitin vielä Alexiinaa ja lähdin kävelemään parkkipaikalle. Alexiina vilkutti minulle ja lähti kävelemään hevosen kanssa kohti tallia.

Vastaus: 
Tosi kiva tarina! Lyödään vain kaupat, myyn Osiriksen mielelläni sinulle, sillä teillä näytti synkkaavan hyvin! Ilmoita minulle Osiriksen uusista sivuista 12.12. mennessä. Mukaan saat kaikki kuvat (tekijänoikeusmerkintöjä vastaan) sekä tässä topikissa Osirikseen liittyvät tekstit.