Hoitovihko: Chili

Chilin kanssa estekisoissa.

SUORITUS: Jännitys kupli vatsassa, kun seisoimme Chili-ponin kanssa valmiina odottamassa vuoroamme esteradalle. Chilistä puheen ollen, epämiellyttävään poreilevaan tunteeseen mahalaukussa saattoi kyllä olla syynä myös aamupalaksi vedetty mausteinen tortilla… en ole koskaan ollut hyvä tulisten ruokien kanssa, mutta oppiiko tämä apina ikinä virheistään? Ei.
Tässä luokassa ja tällä radalla tulisuutta tosin vaadittiin, sillä laukkaisimme aikaa ja pimeyttä vastaan – syysillaksi määrätyt kilpailut hämärtyivät pahaenteisesti heti kenttävalaistuksen ulkopuolella, kuin kahmivat mustanaamion kädet olisivat yrittäneet saada meitä saarroksiin.
”—ja seuraavana Quizlen jälkeen Derian Carster!” tuli kuulutus. Aidan takaa kannustusjoukoista meitä heitettiin tsemppaukseksi paperilennokilla. Se liihotti aivan korvani vieritse.
”Lue se!” serkkutyttö käski kuiskaten ihmisten taputtaessa edelliselle ratsukolle, ja reipas kenttäavustaja nosti paperin maasta ja antoi sen minulle.
Tyypillistä. Charlotte, pahin kilpakumppanini, se osasi aina osua asian ytimeen.
No, ajattelin kitkerästi ja lyhensin ohjia – nyt sitä lähdettäisiin. Onneksi hän ei sentään heittänyt minua kurpitsalla.

TUOMARI: Hulvattoman hauska ja vauhdikas teksti, ja oivallinen tuo katsomon suunnalta lennähtänyt paperilennokki sekä "Onneksi hän ei sentään heittänyt minua kurpitsalla", hieno lopetus!