Power Jump 2018 - TT

TULOKSET

LUOKKA 1 [4/50] tuomari: VRL-02207
1. Pierre (VRL-10531) - Tuiskulan Arsenikki VH16-018-1298 0p. --> Arvoluokkaan
2. Huusari (VRL-13122) - ​Migratewinds Hexen VH13-029-0203 4p. 
3. Milja (VRL-00692) - Glocka SAND VH18-043-0011 4p.
4. Julia (VRL-11303) - Valerie VH16-253-0003 8p.

"110 cm -luokassa aika yllättävä nousija oli erittäin varman ja tasaisen radan tehnyt Tuiskulan Arsenikki, joka ei olisi todennäköisesti yltänyt ykkösruusukkeelleen ilman epäonnea, joka kohtasi hutiloivampia kilpakumppaneitaan. Ratsastaja ohjasi hevostaan varmoin ottein yksitellen jokaisen esteen yli puhtaasti! Erittäin hyvältä näytti myös Migratewinds Hexen meno, mutta suuri pettymys tapahtui viimeisellä esteellä, jossa puomi kolahti maahan. Huonoa tuuria! Harmillista epäonnea oli matkassa mukana myös Glocka SANDilla, joka otti alas heti ensimmäisen esteen innostuttuaan liikaa lähtömerkistä ja rynniessään eteenpäin, sekä Valeriella, joka ymmärsi ratsastajan väärin ja kohelsi sarjaesteelle ikävän näköisesti, vaikka muu rata sujuikin kuin rasvattu."

Pierre (VRL-10531) - Tuiskulan Arsenikki VH16-018-1298
Milja (VRL-00692) - Glocka SAND VH18-043-0011
Huusari (VRL-13122) - ​Migratewinds Hexen VH13-029-0203
Julia (VRL-11303) - Valerie VH16-253-0003

---

LUOKKA 2 [5/50] tuomari: VRL-14715
1. Julle (VRL-12892) - Huertica Yemn VH13-099-0009 0p. --> Arvoluokkaan
2. Gillianne Waves (VRL-02207) - Kings Scoopy Doo VH12-102-0079 4p.
3. Huusari (VRL-13122) - Úmaja Naer G VH03-099-1373 4p.
4. Pierre (VRL-10531) - Rendezvous Ley VH13-031-0185 4p.
5. Milja (VRL-00692) - M.B. Acapulco III VH16-031-0713 4p.

"Kovatasoinen ja väkivahva luokka, 120 cm, hypättiin henkeä pidellen. Puhtaimman suorituksen teki kuitenkin Huertica Yemn, jolla oli hyvä tekniikka. Yhtä lailla erinomaista tekniikkaa ja taitoa sekä kokemusta osoitti Kings Scoopy Doo, joka ei suinkaan ollut Power Jumpin titteliä ensimmäistä kertaa tavoittelemassa, mutta jolla huolimattomuusvirhe vei kärkisijan. Jokainen ratsukko tässä luokassa teki parhaansa ja voi olla radastaan ylpeä!"

Pierre (VRL-10531) - Rendezvous Ley VH13-031-0185
Gillianne Waves (VRL-02207) - Kings Scoopy Doo VH12-102-0079
Milja (VRL-00692) - M.B. Acapulco III VH16-031-0713
Huusari (VRL-13122) - Úmaja Naer G VH03-099-1373 
Julle (VRL-12892) - Huertica Yemn VH13-099-0009

---

LUOKKA 3 [13/50] tuomari: VRL-14715
1. Tossah Folgreen (VRL-02207) - Phoenix W Venice VH13-012-0221 0p. --> Arvoluokkaan
2. Alexiina C. (VRL-02207) - Lovex Z VH15-048-0098 0p. --> Arvoluokkaan
3. Liia (VRL-11284) - Lemonade Lip Joy VH17-031-0562 0p. --> Arvoluokkaan
4. Huusari (VRL-13122) - Oldsfell's Ethna VH15-209-0038 4p.
5. Liia (VRL-11284) - Kuurtolan Kittycane VH18-031-0128 4p.
6. Liia (VRL-11284) - Velours du Beau VH14-076-0017 4p.
7. Pierre (VRL-10531) - Underground 4p.
8. Huusari (VRL-13122) - Golden Boy VH15-011-0127 8p.
9. Pierre (VRL-10531) - Everholt Kopeck VH18-048-0006 8p.
10. V. Penrose (VRL-14429) - Valkyrie At VH18-011-0099 12p.
11. Liia (VRL-11284) - Sjöjungfru 15 VH17-043-0035 12p.
12. Pölhö (VRL-01436) - Lumos Sorcerer VH16-253-0002 16p.
13. Liia (VRL-11284) - Alegria PB VH17-031-0625 20p.

"Kokeneella otteella hypännyt Phoenix W Venice oli Jumbo-luokkansa nopein, vaikka puhtaita suorituksia saatiinkin useampi. Ratsastaja ohjasi kylmäpäisesti hieman kuuman tamman esteiden yli onnistuneesti. Kotikenttäedusta nauttinut Lovex Z osoitti, että vähemmälläkin menestyksellä voi yllättäen pärjätä ja teki hienon radan, vaikka puomit kopahtelivatkin useammin kuin kerran - lykkyä oli siis matkassa mukana! Kolmannelle sijalle ja siten arvoluokkaan nollasuorituksella ylsi myös Lemonade Lip Joy, jolla oli varma rata ja puhtaat hypyt."

Pierre (VRL-10531) - Underground 
Pölhö (VRL-01436) - Lumos Sorcerer VH16-253-0002
Pierre (VRL-10531) - Everholt Kopeck VH18-048-0006
Huusari (VRL-13122) - Oldsfell's Ethna VH15-209-0038
Huusari (VRL-13122) - Golden Boy VH15-011-0127
V. Penrose (VRL-14429) - Valkyrie At VH18-011-0099
Liia (VRL-11284) - Sjöjungfru 15 VH17-043-0035
Liia (VRL-11284) - Kuurtolan Kittycane VH18-031-0128
Liia (VRL-11284) - Alegria PB VH17-031-0625
Liia (VRL-11284) - Velours du Beau VH14-076-0017
Liia (VRL-11284) - Lemonade Lip Joy VH17-031-0562
Alexiina C. (VRL-02207) - Lovex Z VH15-048-0098
Tossah Folgreen (VRL-02207) - Phoenix W Venice VH13-012-0221

---

LUOKKA 4 [7/50] tuomari: VRL-02207
1. Liia (VRL-11284) - Peachurst Bumble B VH18-044-0073 0p. --> Arvoluokkaan
2. Julia (VRL-11303) - Caelicola Lumos VH15-253-0010 4p.
3. Pierre (VRL-10531) - Incognito 4p. 
4. Liia (VRL-11284) - Ce's Honeyhound VH17-011-0268 4p.
5. Liia (VRL-11284) - Ce's Dream Creambeam VH18-031-01858p.
6. Liia (VRL-11284) - Grand Sauerhound VH18-011-0095 8p.
7. Pierre (VRL-10531) - Rørik Prime VH16-267-0004 12p.

"Suurta suosiota yleisössä nauttinut upea Peachurst Bumble B teki nopean ja täsmällisen radan 140 cm -luokassa. Ennakkosuosikiksi arvoluokassakin noussut holsteintamma oli vetreä ja energinen, mutta huolellinen työssään. Lähes yhtä upeaa suoritusta valmisteli Caelicola Lumos, jolta harmi kyllä putosi lankkuesteeltä puomi silkasta epäonnesta, sillä mitään teknistä vikaa ratsukon radassa ei ollut. Muut luokan ratsukot olivat tasaisia keskenään, joskin Rørik Prime keräsi useamman pudotuksen melko koheltavalla ja ryhdittömällä etenemisellään."

Pierre (VRL-10531) - Incognito 
Pierre (VRL-10531) - Rørik Prime VH16-267-0004
Julia (VRL-11303) - Caelicola Lumos VH15-253-0010
Liia (VRL-11284) - Grand Sauerhound VH18-011-0095
Liia (VRL-11284) - Peachurst Bumble B VH18-044-0073
Liia (VRL-11284) - Ce's Honeyhound VH17-011-0268
Liia (VRL-11284) - Ce's Dream Creambeam VH18-031-0185

---

LUOKKA 5 [18/50] tuomari: VRL-02207
1. Julle (VRL-12892) - B.S. Kwiecień VH15-031-0980 0p. --> Arvoluokkaan
2. Ida (VRL-12101) - Calimero RGE VH15-012-0601 0p. --> Arvoluokkaan
3. Liia (VRL-11284) - Samoa v. Helmwald VH18-021-0060 0p. --> Arvoluokkaan
4. Liia (VRL-11284) - Tigerspurr At VH17-011-0299 0p. --> Arvoluokkaan
5. Ida (VRL-12101) - Valiant Fortuna VH15-012-0360 4p.
6. Ida (VRL-12101) - BDX Shade of Grey VH16-012-0028 4p.
7. Huusari (VRL-13122) - Mackenzie Courageous VH15-013-0107 4p.
8. ScrewDriver (VRL-14365) - Opera RHS VH12-066-0028 4p.
9. Julle (VRL-12892) - Cosma VH14-021-0205 4p.
10. Liia (VRL-11284) - Sauerstoff D'or VH17-011-0138 8p.
11. Liia (VRL-11284) - La Pelegrina VH17-044-0039 8p.
12. Huusari (VRL-13122) - Primadonna Gilthanas VH15-011-0276 8p.
13. Hanne (VRL-03518) - Excusemyfrench PB VH15-011-0003 12p.
14. ScrewDriver (VRL-14365) - Fehler Celestial Z VH18-272-0060 12p.
15. Ida (VRL-12101) - BDX Millenium VH-15-012-0643 12p.
16. ScrewDriver (VRL-14365) - Fehler Gabriel Z VH18-272-003116p.
17. Liia (VRL-11284) - Witzelsucht At VH15-011-0220 16p.
18. Huusari (VRL-13122) - Pouliche's Moonlight Horror ox VH04-003-6013 20p.

"150 cm -luokka oli tasaväkinen kärkinelikon suhteen, joita erotti toisistaan vain sekuntien sadasosat. B.S. Kwiecień oli luokassaan kaikista nopein ja ratsastaja ammattitaitoinen, kuten myös Calimero RGE:n ratsastaja, joka ohjasi hevosensa tiukoin käännöksin puhtaasti ulos radalta. Tänään hyvin pärjännyt Samoa v. Helmwaldin ja Tigerspurr Atin ratsastaja pääsi finaaliin useammallakin hevosella. Omanlaisensa humoristinenkin näytös saatiin Pouliche's Moonlight Horror ox:ilta, jolla ei ollut halukkuutta hypätä kunnolla. Ratsastajan nähtiin niin menettävän jalustimensa jättiloikan jälkeen, kuin roikkuvan ratsunsa kaulalla puomien lennellessä ympäriinsä!"

Hanne (VRL-03518) - Excusemyfrench PB VH15-011-0003
Ida (VRL-12101) - Calimero RGE VH15-012-0601
Ida (VRL-12101) - BDX Millenium VH-15-012-0643
Ida (VRL-12101) - BDX Shade of Grey VH16-012-0028
Ida (VRL-12101) - Valiant Fortuna VH15-012-0360
Huusari (VRL-13122) - Primadonna Gilthanas VH15-011-0276
Huusari (VRL-13122) - Mackenzie Courageous VH15-013-0107
Huusari (VRL-13122) - Pouliche's Moonlight Horror ox VH04-003-6013
Julle (VRL-12892) - B.S. Kwiecień VH15-031-0980
Julle (VRL-12892) - Cosma VH14-021-0205
Liia (VRL-11284) - Witzelsucht At VH15-011-0220
Liia (VRL-11284) - Sauerstoff D'or VH17-011-0138
Liia (VRL-11284) - Tigerspurr At VH17-011-0299
Liia (VRL-11284) - Samoa v. Helmwald VH18-021-0060
Liia (VRL-11284) - La Pelegrina VH17-044-0039
ScrewDriver (VRL-14365) - Opera RHS VH12-066-0028
ScrewDriver (VRL-14365) - Fehler Celestial Z VH18-272-0060
ScrewDriver (VRL-14365) - Fehler Gabriel Z VH18-272-0031

---

LUOKKA 6 [17/50] tuomari: VRL-14715
1. Huusari (VRL-13122) - Charmer 0p. --> Arvoluokkaan
2. Ida (VRL-12101) - PDX Princeton VH15-012-0638 0p. --> Arvoluokkaan
3. V. Penrose (VRL-14429) - Recall 21 VH17-011-0072 0p. --> Arvoluokkaan
4. Liia (VRL-11284) - Grand Icecream Dream VH17-031-0224 0p. --> Arvoluokkaan
5. Liia (VRL-11284) - I Scream Icecream Stinder VH16-031-0358 4p.
6. Huusari (VRL-13122) - Bellefire Gallena VH15-011-0275 4p.
7. Huusari (VRL-13122) - Adriane Brethila Allouette VH14-013-0090 4p.
8. Liia (VRL-11284) - Silvester J&K VH14-044-0132 4p.
9. Huusari (VRL-13122) - Cinderella Geneviéve VH14-013-0091 4p.
10. Huusari (VRL-13122) - Un Sabino e Áxill VH12-066-0005 4p.
11. Ida (VRL-12101) - le Rêve Brenda VH15-012-0583 8p.
12. Tossah Folgreen (VRL-02207) - Appawax Z VH14-076-0022 8p.
13. Ida (VRL-12101) - le Rêve Toronto VH15-012-0590 8p.
14. Julle (VRL-12892) - B.S. Magmaart VH17-031-0261 8p.
15. Liia (VRL-11284) - Cinnamon Champurrado Brent VH16-031-0987 12p.
16. Ida (VRL-12101) - BDX Unbreakable VH15-012-0609 12p.
17. Liia (VRL-11284) - Cronstedt Thorfinn VH17-044-0113 24p.

"Kun esteiden korkeus nousee, jännityskin nousee. Grand Prix -luokasta saatiin monta ammattitaitoista ja näyttävää nollaa, mutta myös alisuoriutujia, kuten jopa 24 virhepistettä ikävästi kerännyt Cronstedt Thorfinn, jolla ei vain kerta kaikkisesti ollut radalla paras päivänsä. Charmer oli luokkansa nopein neulansilmäkäännöksien, jopa vähän uhkarohkeiden teiden, onnistuneesta ratsastamisesta johtuen. PDX Princeton kopautti kerran lankkupuomia kovaäänisesti, mutta este pysyi koossa ja osumista ilman pudotustahan ei sakoteta! Recall 21 ja Grand Icecream Dream olivat hyvin tasavahvoja, ja heidät erotti toisistaan vain sekunnin sadasosat."

Ida (VRL-12101) - le Rêve Toronto VH15-012-0590
Ida (VRL-12101) - le Rêve Brenda VH15-012-0583
Ida (VRL-12101) - PDX Princeton VH15-012-0638
Ida (VRL-12101) - BDX Unbreakable VH15-012-0609
Tossah Folgreen (VRL-02207) - Appawax Z VH14-076-0022 
Huusari (VRL-13122) - ​Charmer 
Huusari (VRL-13122) - Un Sabino e Áxill VH12-066-0005
Huusari (VRL-13122) - Adriane Brethila Allouette VH14-013-0090
Huusari (VRL-13122) - Cinderella Geneviéve VH14-013-0091
Huusari (VRL-13122) - Bellefire Gallena VH15-011-0275
Julle (VRL-12892) - B.S. Magmaart VH17-031-0261
V. Penrose (VRL-14429) - Recall 21 VH17-011-0072
Liia (VRL-11284) - Cronstedt Thorfinn VH17-044-0113
Liia (VRL-11284) - Silvester J&K VH14-044-0132
Liia (VRL-11284) - Grand Icecream Dream VH17-031-0224
Liia (VRL-11284) - I Scream Icecream Stinder VH16-031-0358
Liia (VRL-11284) - Cinnamon Champurrado Brent VH16-031-0987

---

TUOTOSLUOKKA 7 [15/50] tuomari: VRL-13375

Tuomarin kommentti kisajärjestäjälle tuomarointitehtävästä: "Siis miten - ihmeessä - mä - voisin - nää - laittaa - järjestykseen! Nää oli kaikki niin hienoja, mutta aina joku on harmi vie vika."

1. Lea M. (VRL-13652) - Tuulenpesän Savujoki VH16-018-1672
Etsin puhelimeni syövereistä lentolippuja matkalla Charles de Gaulleen. Kädessäni oli myös Savun hevospassi sekä kolme muuta passia - omani, aviomieheni Benin ja Savun hoitajan Lewisin. Ben ja Lewis menisivät eri koneella määränpäähämme Kandaan, sillä hevosen kanssa koneeseen pääsi vain yksi henkilö. Menisimme kuitenkin turvatarkastuksista yhdessä, sillä koneet lähtivät hyvin samaan aikaan. Olimme ajoissa kentällä. Vaikka tämä oli tehty monet kerrat, meni kaikissa tarkistustoimenpiteissä aikaa. Savu esimerkiksi tarkistettiin vielä eläinlääkärin toimesta ennen boardaamista. Kuljetussuojat ja muut härpäkkeet piti tarkistaa. Kaikki varusteet ympättiin mukaan ja pääsimme turvallisesti koneisiin. Lensimme ensin Vancouveriin ja sieltä sitten Whitehorseen. Senkin jälkeen piti vielä matkustaa, mutta olimme tapahtuman puolesta kuljetukset oli hoidettu, mistä olimme kiitollisia. Minä ja Ben olimme olleet Kanadassa ennemminkin, mutta Lewisille kerta oli ensimmäinen.

Matka meni hyvin. Savu oli yllättävän rentoutunut koko matkan, vaikka sitä yleensä hieman hermostuttaa. Onneksi vähitellen se on alkanut tottumaan kaikenlaiseen matkustamiseen. Lento oli sen tähänastisista pisin. Minua vähän jännitti, sillä olimme lähteneet vain muutamaa päivää ennen kisoja. Kuinka se ja me muut tottuisimme aikaeroon ja selviäisimme kisapäivään? Onneksi olimme saaneet mahdollisuuden majoittua Orange Wood Ranchilla. Siellä saisimme vähän treenata vielä ennen kisapäivää ja haistella Kanadan ilmaa. Onneksi mukana oli sopivasti väkeä. Minä sain keskittyä kisapäivään ja ratsastamiseen, kun Lewis hoiti Savun ja Ben kaiken muun yleisen.

Orange Wood Ranchilla oli täysi hulina päällä kun saavuimme paikalle vaikka kisoihin oli vielä aikaa. Rakastin tätä fiilistä! Meidät toivotettiin tervetulleiksi ja Savukin pääsi jaloittelemaan kunnolla. Lewis hoiti sen iltapuuhat, sillä kello alkoi olla jo reippaasti yli puolen yön paikallista aikaa. Täytyisi alkaa totutella rytmiin. Pari päivää kulutimme rauhallisesti treenaillen ja tutustuen kaikkeen. Saimme myös paljon uusia tuttavuuksia. Kanada oli kyllä ihana paikka! 
Viimein koitti kisapäivän aamu. Minua jännitti jotenkin kummasti, mutta yritin rauhoitella itseäni ennen kisaa. Olimme heränneet ajoissa, syöneet vähän jotain ja aloittaneet valmistelut itse kisasuoritukseen. Lewis oli puunannut Savua hienonoksi, vaikka yritin sanoa, että kyse oli pelkistä estekisoista. Siihen Lewis naurahti ja totesi, että ma chéri, voittajaratsukon on näytettävä upealta. Kiitin kannustuksesta, sillä sitä tarvittiin. Yritin olla ajattelematta sitä tosiasiaa, että minä ja Savu olimme vain suomalainen ratsukko. Savu oli vain innokas suomenhevonen erittäin upeissa kisoissa Kandassa. Toisaalta, olimme kyllä menestyneet upeasti ennenkin. Ja Savu herätti aina ihastusta Ranskassakin.

Olimme Benin kanssa katsomassa vikellystapahtumaa ysiltä ja hän yritti rauhoittaa minua. Sen hän kyllä osasi, sillä onnistuin keskittymään vikellystapahtumaan ja pulssinikin laski ehkä alle sataan. Kävin ilmoittamassa minut ja Savun. Kunnon valmistautuminen alkoi. Aika kului niin nopeasti. Kohta olimme verryttelyssä. Savu käyttäytyi niin nätisti ja totteli apujani. Minulla oli hyvä fiilis tästä. Väitän, että Savu tiesi tilanteen vakavuuden. Jätin iPodini ja kuulokkeeni maneesin ulkopuolella odottavalle Lewisille. Before the race -soittolista oli ollut kovassa käytössä viime aikoina.

Meidät kuulutettiin kentälle. Miljöö oli upea. Meri näkyi kuohuavana upean metsän takana. Tuulimylly pyöri pienen tuulen ansiosta. Ratsastin kentälle. Aikamme oli tullut. Rata lähti hyvin. Savu hyppäsi nätisti ensimmäisen esteen. En muista koska viimeksi startti olisi ollut näin hyvä. Pessimistinen puoleni meinasi aloittaa ajattelun siitä kuinka koko rata ei voisi mennä hyvin. Työnsin sen kuitenkin pois mielestäni ja keskityin vain hevoseen ja tähän rataan. Jäljellä oli vielä kaksi estettä. Toiseksi viimeisen esteen edellä askeleet olivat hieman hukassa (täysin minun takiani!), mutta Savu hyppäsi senkin nätisti, yhtäkään puomia tiputtamatta. Edessä oli viimeinen este. Hengähdin syvään ja ohjasin Savun esteelle. Kuiskasin sille tsempit ja Savu hyppäsi nätisti. Puhtaasti. Koko rata puhtaasti. Taputin Savua ja hidastin menoa. Pitihän sitä myös vähän tuulettaa, kun koko katsomo räjähti suosionosoituksiin. Kiitin ja poistuin kentältä. Olipahan rata.

Tuomarin kommentti: "Ihana, sympaattinen ja mukaansatempaava kertomus. Lukija tuli hyvälle mielelle ja pääsi miljööseen sisälle sekä kilpailijan mielenmaisemiin. Erityisesti pidin soittolistan mukaan tuomisesta!" 

2. Salma (VRL-13360) - Bonnie KN VH-15-029-0290
Tuulikellot olivat soineet sinä aamuna heidän kuistillaan.

Niiden valittava ääni oli kajahdellut Avan korvien polveilevissa simpukkatiehyissä kuin ison kaupungin messinkiset kirkonkellot. Kil-kal, kil-kal. Ensin päin pohjoistuulta, sitten etelään. Puhuri oli hengittänyt sisään ja ulos.

Ava oli istunut sykerössä tuulisella kuistilla ja katsellut, miten lilja-amppeli heijasi. Tuulikellot olivat kalisseet hänen yllään.

Se oli ollut hyvä. Kil-kalin ylitse hän ei kuullut, miten vanhemmat riitelivät keittiössä.

Se oli ollut Iso Riita. Sanottiin, että hänen syntyessään mama ja papa olivat saaneet erityisen vaiston, jolla he tiesivät, miten Ava voi. Hänellä oli oma vaistonsa. Sen avulla hän oli tiennyt, että tämä oli Isojen Riitojen sarjassa viimeinen. Sitten ei enää olisi joukkuetta mama, papa ja Ava. Olisi joku muu.

Papa oli tullut kuistille juuri, kun Ava oli painanut polvet korviaan vasten. Simpukkahuminan kuunteleminen oli rauhoittanut häntä. Oli hyvä, että korvan sisällä oli sellainen.

Mutta papa oli silittänyt hänen hiuksiaan kädellä, jossa oli painaumia vihasten hevosten tekemistä arvista. Se oli tiennyt lähtöä simpukkamaailmasta.

He olivat sopineet jo toissapäivänä, että Ava lähtisi papan mukaan hevoskisoihin. Nyt ei ollut auttanut, vaikka hän oli puristanut molemmat kätensä kuistin kaiteen ympärille. Hän ei ollut halunnut mennä. Ei tietäen, että mama jäisi keittiön ikkunan ääreen ja hankaisi märkiä poskiaan niin, että saisi ihottumaa ja joutuisi ostamaan kallista rasvaa.

Autossa Ava ei ollut sanonut sanaakaan, tuijottanut vain utuista tietä. Papa oli puhunut säästä. Oli niin kuivaa, että tuskin näki ajoradan reunoja. Pöly nousi pilareiksi. Hän oli kumartunut eteenpäin, puhissut, eikä lopulta sanonut paljon mitään itsekään.

Paitsi lopulta, kun hevoskisojen portti jo näkyi niiden puiden välistä, joiden hatut näyttivät vihreältä pumpulilta:

"Minä olen ostanut itsellesi sellaisen pienen ranchin Nova Scotiasta. Otan sinne pari omaa hevosta." Hän oli pitänyt tauon. "Tulet sitten joka toinen viikko asumaan sinne minun kanssani. Halifaxiin."
Silloin Ava oli itkenyt niin, että räkä sai yskimään ja kurluttamaan.

Nyt he olivat hevoskisoissa, papa ja hän. Papa oli ostanut paperilautaselle lettupinon, jonka päällä vaahterasiirappi kimmelsi kuin yrittäisi peitota auringon. Ava oli syönyt yhden letun, mutta ruokahalu oli karannut aina, kun hän ajatteli papan ranchia. Syömisen sijaan hän nikotteli automatkan kyyneliä kurkustaan.

Hevoset hyppäsivät isolla hiekkakentällä, jonka takana velloi valtameri. Ava tuijotti aaltoja, jotka murtuivat kaukana meren selällä. Hän ei pitänyt sellaisesta raskaasta, vauhkosta eläimestä kuin hevonen. Ei, jos se vei häneltä papan.

Mutta papa rakasti tätä. Hän ei edes itkenyt, katseli vain kentälle silmät tietäväisinä. Ehkä hän sai voimaa tästä. Niin sen täytyi olla. Power Jump, voimahyppäys papaa varten.

Taas yksi hevonen juoksi pois kentältä. Tyhmien ihmisten tyhmät aplodit ja musiikin pampatus rytmittivät sen laihojen jalkojen hypähdyksiä. Papa kumartui polviinsa.

Ava seurasi hänen katsettaan apaattisesti. Isoja ruskeita hyppyhevosia oli tuhansia, ja kaikki halusivat näyttää voimansa tänään.

Kentälle juoksi pieni, valkoinen hevonen. Sen nenä oli harmaa, sieraimet pihakiven mustat, häntä hulmusi kuin sulassa vedessä väräjöivä kuu. Merituulessa pienen hevosen otsahiukset heilahtelivat sen silmillä.

Ava tuijotti niin, että silmiin melkein sattui. Hevonen oli kuin leikkieläin liian korkeiden esteiden keskellä. Se käänteli hurjasti korviaan ja nosteli harmaita kavioitaan. Ne olivat kuin pikku kolmiot, lasikengät. Yhtäkkiä se ampaisi juoksuun ja kääntyi kohti yhtä esteistä.

Avan vatsaa kouraisi. Hän ei ollut aivan varma, huusiko hiukan. Eihän pieni hevonen voinut selvitä esteen yli!

Mutta se selvisi. Se selvisi kaikkien esteiden yli. Avan silmät porasivat hevosta. Hänen suunsa oli jäänyt pikkuisen raolleen niin, että merituuli ja suolavesi täyttivät hänet. Hevosen otsahiukset hulmusivat sen kauniiden silmien yllä.

Tuuliharja, tuli lempeästi Avan mieleen. Valkoinen pikkuhevonen oli Tuuliharja, kuten kellot ja lasit heidän kuistillaan olivat hänen tuulikellonsa.

Ava hengitti merta ja hiekkaa ja hevosten kirpeää tuoksua. Tuuliharja täällä, tuulikellot siellä. Kaikelle oli paikkansa.

Pienen valkoisen hevosen kaviot sanoivat hiekalla kil-kal, kil-kal.

Tuomarin kommentti: "Nyt veti lukijan sanattomaksi. Kyyneleet silmiinsä."

3. Icarus Kristiansen - Jazzbomb Lumos xx

Tuomarin kommentti: "Järisyttävän upea toteutus. Harvinainen, siivetön hevonen lentää kevyesti vesiesteen ylitse, ratsastajan ollessa jokaisella solullaan mukana!"

4. ScrewDriver (VRL-14365) - Groot Bouquet VH18-012-0254

Tuomarin kommentti: "Mikä perspektiivi!! Mikä mahtava, kuohuva tunnelma!"

5. Lynn (VRL-05265) - Tranquille K VH17-012-0099

Kaksi rataa - ja olin puhki. Ehkä olin rapakunnossa, tai kaikki tämä jännittäminen vain sai minut uupumaan. Olin todella iloinen siitä, että Nita Merisalo oli lähtenyt mukaan hevosenhoitajakseni. Hän nappasi reippaasti Carleen ohjat käsiinsä heti kun valuin alas satulasta, ja lupasi lähteä taluttelemaan sitä vielä. Saatuani tamman pois käsistäni olin rehellisesti sanottuna helpottunut. Jospa vihdoinkin ehtisin ja ennen kaikkea uskaltaisin syödä jotakin!

Mutta verryttelyalueella selkäni takana hälistiin. Joku ratsastajista oli pudonnut hevosensa selästä. Kaikkien muiden äänten ylitse kohosi tuttu ääni, joka kutsui minun nimeäni:

"Jusu Rosengård! Tänne ja sassiin!"

Inna Paakkanen siellä kiekui. Inna, joka omisti minun oman hevoseni isän, suuren ja komean Tranquille K:n. Inna, jonka olisi pitänyt tällä hetkellä istua kyseisen hevosen satulassa verryttelemässä sitä 130:n senttimetrin luokkaan. Inna, jonka kasvojen ilme kuvasti kipua, turhautumista ja pettymystä.

Nainen piteli rannettaan ja näytti lohduttomalta. Hänen hevostaan piteli Piritta Kuisma, jonka ilmeitä oli vaikeampi lukea.

"Mitä tapahtui?" kysyin hätääntyneenä.

"En tiedä! Kompastuiko se?" Inna kysyi kiivaana tilanteen nähneeltä Pirittalta, mutta ei odottanut vastausta. "Tällä ranteella ei kyllä ratsasteta, joten Jusu, hyppää kyytiin! Juoksen järjestelemään asian kisajärjestäjän ja tuomareiden kanssa."

"Mitä?" äännähdin, ja katsoin neuvottomana Pirittaa, jonka kasvoilla häilähti jo jonkinlainen ilmeen aavistus.

"Mä en prkl tuonut hevosta tänne asti vaan kääntymään verryttelyssä. Sä olet hypännyt Ransulla ennenkin, joten voit aivan yhtä hyvin hypätä nytkin."

Vasta kun minä istuin korkealla kimon ratsun selässä, aloin ymmärtää, mitä oikein oli tapahtumassa. Inna oli jo pyyhältänyt pois paikalta, mutta Piritta katsoi minua tyynesti kaukaa alhaaltapäin.

"Tiedätkö", hän aloitti ja hymyili kuivasti. "Jotkut ihmiset osaa sanoa ei."

Nyökkäsin yhä vähän hädissäni. Jotkut ihmiset osasivat, minä en.

Ja niin nälkäinen kuin olinkin ollut, sen kaiken olin nyt jo unohtanut. Pelkäsin enemmän pettymyksen tuottamista Innalle kuin verensokerin laskua. Kun Tranquillen omistaja porhalsi takaisin maneesiin ja ilmoitti minulle, että minun ja Ransun starttiin olisi kuusi ratsukkoa, nyökkäsin kalmankalpeana. Nyt piti ratsastaa.

Aivan liian pian mutta ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua ratsastin hevoseni ulos maneesista ja kohti kilpailuareenaa. Oliko veri kohissut näin koko kehossani jo kahden ensimmäisen suorituksen alkaessa? Oliko aika tuntunut näin venyvältä ja pyörteilevältä? Olinko ollut näin tietoinen jokaisesta lihaksesta, jota jännitin tervehtiessäni tuomaria? Puhalsin ilmaa ulos keuhkoistani.

Ransun laukka oli valtavan suurta, ja hyppy, jolla se nosti meidät yli ensimmäisestä esteestä, pyyhki minun maailmastani pois kaiken muun.

Tuomarin kommentti: "JÄNNITTÄVÄÄ. Lukija pidätti henkeään edetessään tekstissä!"

6. Lynn (VRL-05265) - Hestia Carlee VH14-031-0675
Minulla oli ammatikseen kilpaa ratsastava isoveli ja estehevosia kasvattava perhe. Tiesin hevosurheilusta yhtä jos toistakin.

Omaa tietoani oli:

1) Kilpaileminen oli kamalan jännittävää. Luokan koolla ei ollut väliä, aina jännitti.

2) Kilpailupäivinä aika käyttäytyi erittäin kummallisesti.

3) Ruokahalusta ei ollut tietoakaan, kun kilpailupäivä koitti.

4) Starttien jälkeen kadoksissa ollut näläntunne kuitenkin yllätti aina, ja kumealla kurinalla yllättikin.

Veljeni perua olivat ajatukset:

1) Minä olin liian pehmeä nössö ollakseni oikea kilparatsastaja.

2) Kilparatsastus oli yksinäistä puuhaa, eritoten jos aikoi kiivetä huipulle saakka.

Minulla oli tapana uskoa, mitä minulle sanottiin, olinhan sinisilmäinen ja hyväuskoinen hömelö. Niinpä olin aina nyökytellyt ja pitänyt veljeni puheita tosina.

Mutta kun hengailin Orange Wood Ranchilla odottelemassa Power Jumpin alkua, aloin hitaasti mielessäni yliviivata toista veljeni viisauksista.

Hevosenhoitajakseni lähtenyt Nita Merisalo tohotti kisaratsujeni ympärillä ja kiillotti niiden karvapeitteitä. Inna Paakkanen, joka kilpailisi minun oman hevoseni isällä, jaksoi vitsailla lievittääkseen muun muassa minun jännitystäni. Piritta Kuisma, joka omisti päivän ratsuistani ensimmäisen, paistatteli tyytyväisen näköisenä päivää ja nautti vilinästä ympärillään.

Sitten oli Rasmus Alsila, jota uskalsin vain ujosti hieman vilkaista. Hän sattui vilkaisemaan juuri samalla hetkellä minun suuntaani, ja sitten tapahtui jotakin kummaa. Rasmus hymyili kömpelösti, vähän niin kuin olisi vasta juuri sillä hetkellä muistanut, miten hymyiltiin. Seuraavaksi mies häkeltyi silminnähden. Oli kuin hänen ei oikeastaan olisi ollut lainkaan tarkoitus hymyillä, mutta se vain tapahtui.

Ymmärtämättäni minä toimin aivan kuin Rasmuksen erinäköinen peilikuva. Hymyilin, häkellyin, ja sitten jatkoin hymyilyä, vaikka käänsinkin katseeni vikkelästi muualle.

Eikä siinä ollut edes koko tiimi ympärilläni. Kohtasin Heidi Näyhön katseen, ja sydämeni sykähti hieman. Oliko tarkkanäköinen Heidi todistanut äskeistä tilannetta?

Oli tai ei, Heidi oli liian diskreetti takertuakseen siihen nyt. Hän aikoi itsekin kilpailla tänään kahdella hevosella ja ymmärsi jännitystäni. Ystäväni kosketti ohimennen ja hyvin rauhoittavasti olkapäätäni ja kysyi:

"Joko jännittää?"

Kohautin olkiani ja sitten nyökkäsin, koska oli aivan turha valehdella tai vähätellä.

Heidi hymyili ja minä vastasin hänenkin hymyynsä. Hänen seuraavat sanansa saivat myllertävän vatsani asettumaan aavistuksen vakaammaksi ja polvet hieman vähemmän notkuviksi, sillä Heidi totisesti omisti toisen päivän ratsuistani.

"Älä sitten yhtään hermoile Carleella ratsastamista. Tiedäthän sä, miten kiva hevonen se on. Äläkä ota mitään paineita sijoituksesta. En mä teiltä sellaista vaadi. Mä haluan vain nähdä teräsmummon vielä kerran isolla areenalla."

Silloin mä ajattelin vähän nenäkkäästi, että siitäs sait, rakas isoveli. Sinun hevosurheilumaailmasi saattoi olla yksinäinen. Minulla oli miellyttävä persoona ja siksi iso liuta ihmisiä ympärilläni. Enkä minä välttämättä ollut liian pehmeä. Etenisin omalla tavallani.

Kaikki omat tietoni kuitenkin pitivät yhä paikkaansa. Kun Piritta kysyi, halusinko proteiinipatukan, olin vähällä yökätä.

Tuomarin kommentti: "Sympaattinen kertomus joka saa lukijan väistämättä kilpailijan puolelle."

7. Lynn (VRL-05265) - Bijou Toujours VH17-021-0320

Tuomarin kommentti: "Juhlava, jännittynyt, suuren kilpailun tunnelma!"

8. Heidi N (VRL-01725) - Cariad VH17-031-0425
Heidi pureskeli alahuultaan mietteliäänä kävellessään rataa. Naista huolestutti ihan syystä, sillä edelliset hieman tärkeämmät kilpailut olivat helposta luokkakorkeudestaan huolimatta menneet täysin penkin alle ja nyt esteet olivat niitä kilpailuita huomattavasti korkeammalla. Heidin ratsuna toimiva Cariad oli kyllä valmis näille korkeuksille, mutta he yhdessä ratsukkona eivät välttämättä.

Brunette yritti parhaansa mukaan keskittyä askelten laskemiseen, sekä tiukkojen mutkien huolelliseen valmisteluun, mutta ajatukset karkailivat väkisin epäonnistuneeseen kilpailusuoritukseen. Se oli kuin harmaa pilvi naisen ympärillä muuten niin aurinkoisena päivänä.

Heidi oli aikaisemmin päivällä jännittänyt Cariadin emän Carleen suoritusta, nainen oli lainannut vanhaa kisakumppaniaan ystävälleen, Josefinalle ja oli tyytyväinen päätökseensä. Josefina oli ratsastanut hyvin, eikä alun alkaenkaan Heidille ollut ollut tärkeää parivaljakon pärjääminen kilpailuissa. Carlee oli nauttinut ja se oli ollut kaikkein tärkeintä.

Musta turpa oli samettisen pehmeä. Lämmin ilmavirta kutitti kättä, kun Heidi silitti Cariadin turpaa hajamielisenä. Nainen halusi päästää irti ahdistavasta tunteesta sisällään, keskittyi sormiensa alla tuntuvaan pehmeyteen ja kullanruskeiden silmien luottavaiseen katseeseen.

"Me selvitään tästä yhdessä", Heidi kuiskasi tammalleen ja hymyili varovasti. Hopeanmusta laski päätään entisestään ja hengähti syvään. Ele tuntui avaavan puristavan lukon Heidin sisällä ja brunette sulki silmänsä hetkeksi. Hän uppoutui ajatukseen, jonka oli juuri sanonut ääneen. Syteen tai saveen, he olivat tässä yhdessä.

Heidi tarkisti vielä huolellisesti, että kaikki Cariadin varusteet olivat kunnossa. Jokaisen soljen nainen kävi läpi ja suoristi otsapannan ja sen alla olevan korvahupun. Kilpailupaikan jännitys oli käsin kosketeltavaa ja vihdoin myös brunette tunsi jännityksen hyvällä tavalla.

Metallikenkien rahina hiekkatietä vasten kertoi siitä, että ratsukko oli päässyt matkaan kohti lämmittelykenttää. Siitä eteenpäin kilpailuiden tulos olisi kiinni enää vain tuurista ja taidosta. Jos kaikki menisi hyvin, parivaljakolla oli täysi mahdollisuus olla Power Jump 2018 mestareita.

Tuomarin kommentti: "Tunnelma tulee loistavasti esille, ja tarina lyhyenkin kertomuksen ympärillä saa lukijan mukaansa tunteella."

9. Rasmus Alsila (VRL-11889) - Living Art
Waterphew, Kanada.

Siellä me nyt oltiin. Mä ja Josefina.

Ja tietty Julia, Heidi ja pari muutakin tuttua. Mutta väliäkös tuolla; kyllä me nyt Kanadan kokoiseen maahan mahduttiin koko porukka. Hevoset tykkäsivät, kun oli tuttua matkaseuraa, eikä se nyt muakaan haitannut.

Mä olin ottanut mukaan ainoastaan Laran, joka oli selvinnyt elämänsä pisimmästä matkasta kohtuullisesti. Stressiherkkänä se ei ollut ihan täysin tyytyväinen järjestelyyn, mutta oli kuitenkin perille päästyään tuntunut omalta itseltään. Me saavuttiin perille torstaina, kun lauantaina ja sunnuntaina hypättäisiin, joten palautumiseen jäisi yksi kokonainen päivä aikaa. Mä uskoin, että hevoset olisivat valmiita radalle – mä ainakin olin. Pitkästä aikaa tulevat kilpailut tuntuivat mukavana kutina vatsanpohjassa. Ehkä se johtui siitä että täällä ei olisi montakaan tuttua näkemässä jos mä epäonnistuisin surkeasti; ehkä siitä että mulla olisi hyvä sauma vakuuttaa Josefina mun ratsastustaidoista kansainvälisissä kilpailuissa. Josefinalla itsellään tosin oli kolme hypättävää hevosta, joten tuskin se edes ehtisi mun ratoja paljon vilkuilla.

Kun me oltiin viimein päästy perille kahden lennon ja kahden rekkamatkan jälkeen, hevoset olivat tietysti etusijalla. Me kävelytettiin, juotettiin, ruokittiin, pestiin ja harjattiin. Lara oli virkeänä ja olisi halunnut liikkua reippaammin, mutta se saisi odottaa huomiseen. Meillä meni jo muutenkin useampi tunti hevosten hoitoon ja majoittamiseen ja aikaero painoi sen verran, että mäkin lähinnä kaipasin nukkumaan.

Kun me lopulta oltiin saatu hevoset niiden väliaikaisiin karsinoihin ja löydetty oma majoituksemme, Josefina lyöttäytyi mun seuraan.

”Lähdetäänkö vielä kävelylle?” se tiedusteli. ”Tekisi mieli oikoa vielä jalkoja.”

Mun ei tehnyt mieli oikoa mitään muuta paitsi itseni levyksi sängylle, mutta mä tietysti nyökkäsin ja hymyilin. ”Mennään vaan!”

Se oli kyllä myönnettävä, että ympäristö oli kaunis ja vehreä ja illan auringonlasku mieletön, ei sellaisia oikein ollut Suomessa, varmaan kun siellä ei koskaan paistanut aurinko. Me vaellettiin hissukseen pienen puskaisen puiston läpi ja mä löysin sieltä puuhun viritetyn keinun. Oksa näytti siltä että se saattaisi juuri ja juuri kantaa mut, joten mä istuin keinulle ja tökkäsin vähän vauhtia.

Josefinan puhelin piippasi ja se kaivoi sen taskustaan.

”Inna kyselee Ransun kuulumisia”, brunette hymähti. ”Se on huolissaan selvisikö se elosta matkassa.”

Josefina alkoi näpytellä vastausta, mä keinuin hiljalleen edestakaisin. Oli vaikea uskoa, että täällä me nyt oltiin. Kahdestaan iltakävelyllä Kanadassa.

Mä olin varma että tästä tulisi vielä hyvä reissu – sijoituksista viis.

Tuomarin kommentti: "Hauskasti kirjoitettu, mukaansatempaava teksti. Erityisesti tykkäsin keinukohdasta!"

10. Huusari (VRL-13122) - La Mirada VAL VH14-031-0500
Alkuverryttelyt teimme Tuulen nurmikentällä ulkona. Lämpötila nousi kuitenkin jo heti aamusta niin korkealle, että siirryimme varsinaisen valmennuksen ajaksi Sateen harjoitusmaneesiin, jonne oli juuri laitettu uudet ilmastointilaitteet. Falerina Béland oli meille uusi valmentaja, joten jännityksellä odotimme mitä tulemaan piti. Ensimmäisessä tehtävässä oli lyhyen sivun vieressä pystyesteet molemmissa päissä. Tätä tultiin tupla kahdeksikkona, eli neljä hyppyä aina. Vaihdetaan suunta ja laukka ja tullaan sama este uudelleen ja siitä vaihto vasempaan. Pitkän sivun kautta vasemmassa laukassa toinen pystyeste uudelleen, jonka jälkeen vaihto oikeaan laukkaan. Falerina vaatii enemmän laukkaa ja muistutti käsien pysymisestä suorina ja ranteiden rentona. Katseen oli erittäin tärkeä pysyä mukana ja liikkeessä. Tehtävä onnistui pienen laukan korjaamisen jälkeen hyvin ja saimme hetken levähtää ennen seuraavaa osiota. Toisessa osiossa tullaan vinossa esteelle, mutta niin että Mira oli mahdollisimman suora. Omalla katseella ja painolla sain autettua Miraa skippaamaan hypyn pystyesteen sisäpuolelle ja siitä silmällä ja rennolla rytmillä okserille. Alkuun tämä oli vaikeaa ja tultiin vähän jännittyneenä. Päädyssä otin Miran haltuun ja yritin saada rytmin säilymään mahdollisimman hyvänä. Tästä tulimme vasemmasta hieman vinossa pysty, jossa ideana oli saada skipattua hyppy okserin sisäpuolelle rennossa rytmissä pysty toiseen päätyyn. Tässä vaikeinta oli muistaa olla kääntämättä sisäkädellä ilmassa. Pienten välikäyntien jälkeen kokosin Miran uudelleen ja Falerinan pyynnöstä lähdettiin jatkamaan samalla, eli: viistosti pystylle, okserille, pystylle ja pystylle ja Miran haltuunotto päässä. Tässä tärkeää oli muistaa ettei käytetä ulkoasetuksia, vaan piti nähdä mihin mennään. Käytin Miran turpaa tähtäimenä kohti pystyn keskustaa. Pystyeste tultiin erittäin vinosti, jolloin se tuli Miralle yllättäen ja lyhyesti. Tässä tärkeää oli muistaa itse keskittyä tosissaan ohjaukseen, jolla pystyn kertomaan tammalle mihin ollaan edes menossa. Eli oma katse olkapään ylitse okserille, jotta sain Miran kääntymään takajalkojensa päällä. Okseri hypättiin myös lyhyttä reittiä ja tässä meillä oli vaikeuksia ensimmäisillä kerroilla säilyttää rytmi. Pystylle oli tärkeää muistaa saada Miran takajalat hyvin alle, joka onnistuikin aika hyvin. Saatoin olla tyytyväinen suoritukseemme kokonaisuudessaan, sillä saimme lopussakin hyvän rauhan askelille. Kokonaisuudessaan valmennus meni hyvin ja saimme hyviä oppeja kohti Power Jumpin kisoja. Kaarteisiin me ei olla hetkeen valmennuksissa niinkään keskitytty vaan enemmänkin lähestymisiin ja esteväleihin. Niissä ei tällä hetkellä ole ollut isoja ongelmia, joten tämä tuli ihan tarpeeseen, paljon uutta oppia itsellekin! Mira toimi loistavasti ja oli yhteistyökykyinen. Tamma oli valmis hyppäämään kaikki ja yritti tosissaan tehdä töitä. Olen ylpeä tammastani!

Matka Kanadaan, Orange Wood Ranchille, Power Jumpin kisoihin oli erittäin pitkä. Lensimme ensin Vancouveriin ja siitä vielä Whitehorseen. Kaikkiaan pelkät lennot kestivät jo sen 15 tuntia ja sen lisäksi vielä matkat lentokentille ja tallille. Sain varattua Miralle ja muille kisahevosillemme paikat lähikylän tallista. Mira sai levähtää rauhassa pari päivää, jotta kisoissa jaksaisi olla sitten pirteänä. Päivää ennen kisoja kävin verryttelemässä tammaa. Kävimme kaikki askellajit lävitse kevyesti ja tehtiin pieniä taivutuksia.

Kisapäivä aukesi osaltani jo suhkot varhain, jotta ehdin laittaa Mirankin kuntoon rauhassa. Kuin ihmeen kaupalla tammani oli tällä kertaa suhkot puhdas, mutta oli se loimesta huolimatta onnistunut vähäsen sotkemaan itseään. Miran Ranskan lipun värein varustetut päitset olivat valmistuneet sopivasti Power Jumpin kisoihin, joten tottakai niitä hyödynnettiin kisoissakin. Kisahoitajani Camille auttoi Miran harjaamisessa ja varustuksessa, jotta ehdin vaihtaa itselleni kisavaatteet, käydä ilmoittamassa meidät tallitoimistoon sekä kävellä radan lävitse pariin kertaan. Kokenut kisahoitaja oli ehtinyt jo vähän kävellyttääkin Miraa, jotta saisin rauhassa verrytellä. Kiipesin selkään hyvissä ajoin, jotta saisimme rauhassa verrytellä, sillä Mira on vielä nuori tamma. Camille otti pois valkoisen, kultaisin reunuksin varustellun ratsastusloimen verryttelyn ajaksi pois tamman selästä.

Verryttely tapahtui Orange Wood Ranchin maneesissa, jonne suuntasimme tamman kanssa. Paikalla oli jo muutama muukin jo verryttelemässä, mutta tilaa oli hyvin. Kävin alkuun kevyesti tamman kanssa kaikki askellajit lävitse. Otimme muutaman pienen verryttelyhypyn. Tämän jälkeen kävelimme hetken ja katsoin vielä kerran, että Mira on pohkeen edessä ja vastaa heti apuihin. Hyppäsimme pari isompaa estettä vielä, jonka jälkeen hetken vaan käveltiin rauhakseltaan. Lopuksi otimme vielä pari hyppyä okserilla ennenkuin siirryimme kävelemään ja odottamaan omaa vuoroamme. Mira oli ennen radalle lähtöä rentona ja skarppina. Tammasta näki, että oli mahtava päästä taas hyppäämään pitkästä aikaa kisoihin. Itse kisarata hypättiin upean merinäköalan tarjoavalla ratsastuskentällä.

Kun meidät kuulutettiin radalle, nostimme rauhallisen, hyvä tempoisen laukan kohti ensimmäistä estettä. Ensimmäiset pari estettä meni vähän tunnustellessa, mutta hyvässä temmossa. Kolmannelle esteelle olin suunnitellut tiukan reitin, joka oli vähällä kaatua mun omaan huonoon painon siirtoon ja valmisteluun. Mira kuitenkin sai paikattua mokaani ja pääsimme tekemään reitin. Tamman pieni laukka oli eduksi radalla muutamaan otteeseen. Kaiken kaikkiaan rata oli meidän osaltamme perusvarma. Muutama pieni yksityiskohta jäi haittaamaan, esimerkiksi se tiukka lähestyminen ja oma mokani siinä. Kuitenkin jäi hyvä mieli ja Mira sai kehut hyvästä suorituksesta.

Tuomarin kommentti: "Erittäin, erittäin kuvaava kertomus valmennuksen ja kilpailun tunnelmista. Kuin lukija olisi itse ollut kilpailijan saappaissa."

11. Heidi N (VRL-01725) - Malachai VH18-021-0086

Tuomarin kommentti: "Tummaa sinistä ja ruskeaa, hohtavia varusteita upeasti tulkitussa kuvassa.. loistava otos, josta tunnelma välittyy jo ensivilkaisulla!"

12. Miranda Waylord (VRL-02207) - Didgeridoo VH16-261-0001

Tuomarin kommentti: "Kaunis hevonen hyppää hyvin tunnistettavassa ympäristössä, jännitys tiivistyy..."

13. Amelie Chaput (VRL-01436) - Zirafe

Tuomarin kommentti: "Lumoavan näköinen hevonen jännittävässä tilanteessa!"

14. Alexiina C. (VRL-02207) - Orange Wood's Lumious VH15-054-0006

Tuomarin kommentti: "Tässä ollaan juuri menossa esteelle. Hevonen kuuntelee selvästi apuja ja yleisö jännittää henkeään pidättäen."

15. Julle (VRL-12892) - B.S. Barnabus VH17-021-0118
Kisapäivät ovat aina yhtä jännittäviä, siitäkin huolimatta, että kisoja on tullut kierreltyä jo vuosia. Olin ottanut paikalle lähinnä lempihevosiani ja jättänyt suurimman osan kisahevosistani kotiin. Tämä olisi Barnabuksen ensimmäinen isompi kisa, ori oli kyllä käynyt kisaamassa ennemminkin, mutta pienemmän mittakaavan kisoissa.

Aiemmissa kisoissa Barnabus oli käyttäytyny melko mallikaasti, mutta tänään ori päätti ottaa kunnon machomies vaihteen esille. Taluttaessa kimo järkäle ei ollut näkevinäänkään minua, vaan steppaili ja huuteli jokaiselle vastaantulevalle hevoselle. Jo tässä vaiheessa teki vähän mieli vajota maanalle, roikkuessani epätoivoisesti Barnabuksen ketjuriimunnarussa kiinni. Oli ihan turha selitellä, miten ori on ennen osannut käyttäytyä. Sentään Barnabus näytti komealta, kiiltävässä karvassa ja kunnolla puunattuna. Toiselta se oli näyttänyt napatessani sen tarhasta näyttävän mutakuorrutuksen kanssa.

Verryttelyssä meno ei ollut aivan niin järkyttävää, vaikka Barnabus olikin tavallista vahvempi suustaan ja yritti muutamaankin otteeseen lähteä kuskailemaan minua. Pidin silti pääni kylmänä ja muistuttelin orille, että se osaa kyllä käyttäytyäkin. Hyppääminen ei ollut ongelma, Barnabus liiteli verryttelyesteiden yli ilman mitään ongelmaa, tapansa mukaan.

Kun vihdoin oli vuoromme lähteä kisaamaan, pyöri vatsanpohjassani muutama perhonen. Yritin muistuttaa itselleni, että tärkeintä oli pysyä rauhallisena. Nostaessani laukan, lähti viimeisetkin jännityksen rippeet kokonaan mielestäni, keskittyessäni ratsastamaan. Barnabus oli edelleen hieman vahva edestä ja parille ensimmäiselle esteelle tulimmekin aika kovaa ja korkealta, onneksi kuitenkin pudottamatta. Kaarteet olivat Barnabuksen heikkous, sillä isona hevosena se ei ole se ketterin hevonen kääntymään. Muuten orilta kyllä löytyi vauhtia, joten ihan viimeisiä emme ajassa ainakaan olisi. Loppurata sujui huomattavan paljon paremmin ja sainkin Barnabusta enemmän hallintaan, sen vihdoin kuunnellessa apujani. Sainkin olla nuoreen oriin oikein tyytyväinen, sen machoilusta huolimatta. Tämä oli oikein hyvää harjoittelua Barnabukselle isoista kisapaikoista ja hankalista radoista.

Radan jälkeen poistuin tyytyväisenä jäähdyttelemään Barnabusta, joka oli nyt täysin rentoutunut, eikä enää edes huudellut muille hevosille.

Tuomarin kommentti: "Loistava, erilainen kertomus, kun kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu. Erinomaisesti tuli esille hevosen luonne, sekä kilpailijan ja hevosen yhteys."


Heidi N (VRL-01725) - Cariad VH17-031-0425 (150 cm)   
Heidi N (VRL-01725) - Malachai VH18-021-0086 (160 cm)
Julle (VRL-12892) - B.S. Barnabus VH17-021-0118 (150 cm) 
Alexiina C. (VRL-02207) - Orange Wood's Lumious VH15-054-0006 (160 cm) 
Lynn (VRL-05265) - Tranquille K VH17-012-0099 (130 cm) 
Icarus Kristiansen - Jazzbomb Lumos xx (120 cm) 
Rasmus Alsila (VRL-11889) - Living Art (110 cm) 
Salma (VRL-13360) - Bonnie KN VH-15-029-0290 (120 cm) 
ScrewDriver (VRL-14365) - Groot Bouquet VH18-012-0254 (130 cm)

---

ARVOLUOKKA 8 [29 os.] tuomari: VRL-13375
1. Lynn (VRL-05265) - Hestia Carlee VH14-031-0675  PJ'18 Champion
2. Heidi N (VRL-01725) - Cariad VH17-031-0425
3. Alexiina C. (VRL-02207) - Lovex Z VH15-048-0098
4. Amelie Chaput (VRL-01436) - Zirafe
5. Julle (VRL-12892) - B.S. Kwiecień VH15-031-0980

6. Huusari (VRL-13122) - La Mirada VAL VH14-031-0500
7. Lynn (VRL-05265) - Bijou Toujours VH17-021-0320
8. Liia (VRL-11284) - Lemonade Lip Joy VH17-031-0562
9. V. Penrose (VRL-14429) - Recall 21 VH17-011-0072
10. Liia (VRL-11284) - Peachurst Bumble B VH18-044-0073
11. Rasmus Alsila (VRL-11889) - Living Art
12. Ida (VRL-12101) - Calimero RGE VH15-012-0601
13. Miranda Waylord (VRL-02207) - Didgeridoo VH16-261-0001
14. Pierre (VRL-10531) - Tuiskulan Arsenikki VH16-018-1298
15. Liia (VRL-11284) - Tigerspurr At VH17-011-0299
16. Icarus Kristiansen - Jazzbomb Lumos xx
17. Heidi N (VRL-01725) - Malachai VH18-021-0086
18. Lea M. (VRL-13652) - Tuulenpesän Savujoki VH16-018-1672
19. Huusari (VRL-13122) - Charmer
20. Salma (VRL-13360) - Bonnie KN VH-15-029-0290
21. ScrewDriver (VRL-14365) - Groot Bouquet VH18-012-0254
22. Liia (VRL-11284) - Samoa v. Helmwald VH18-021-0060
23. Tossah Folgreen (VRL-02207) - Phoenix W Venice VH13-012-0221
24. Julle (VRL-12892) - Huertica Yemn VH13-099-0009
25. Lynn (VRL-05265) - Tranquille K VH17-012-0099
26. Liia (VRL-11284) - Grand Icecream Dream VH17-031-0224
27. Ida (VRL-12101) - PDX Princeton VH15-012-0638
28. Alexiina C. (VRL-02207) - Orange Wood's Lumious VH15-054-0006
29. Julle (VRL-12892) - B.S. Barnabus VH17-021-0118

ONNEA UUDELLE PJ-MESTARILLE SEKÄ
KAIKILLE KILPAILUISSA PÄRJÄNNEILLE!

2.
Pölhö (VRL-01436) - Jazzbomb Lumos xx
www.haukkaleva.net/lumos/hevoset/jazzbomblumos.php
3.
Pölhö (VRL-01436) - Lumos Sorcerer VH16-253-0002
haukkaleva.net/sim/sorcer.html

7.
Pölhö (VRL-01436) - Zirafe
www.haukkaleva.net/zen/h/zira.php

Ilmoitatko vielä Zirafen luokkatason!

Luokka 7
Rasmus Alsila (VRL-11889) - Living Art (110cm)
coupie.webs.com/lara.htm