katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 992
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Jun 9, 2018 11:11:59 GMT
Valmennukset Orange Woodissa Ulkopuolisille ratsukoille tarkoitetut valmennustekstit esim. palkinto- tai palkkavalmennuksina. MAASTOESTEVALMENNUS 9.6.2018 (arvontapalkinto)Lauren Ely & Nouvion Miss Peaches, valmentajana Alexiina C. (© VRL-02207) Luvassa oli kaunis ja aurinkoinen päivä, joskin melko rajusti tuulinen. Onneksi lehtien raju kahina tai ilman viuhunta korvissa ei ratsastajan mukaan haittaisi lujahermoista hevosta, joka astelikin maastoradan alkuun lunkisti. Ratsukko oli jo lämmitellyt itsenäisesti kentällä ja maastotreeniosuus suoritettaisiin tallialueella, joten siirtymämatka ei ollut pitkä. Peaches oli kimo laukkasukuinen tamma, jonka vahvuus olisi nopeus ja isot askelet, mutta heikkous tiukat käännökset, sillä hevosen notkeus ei aivan riittänyt kurvailuun. Ongelma kuulosti erittäin tutulta oman ison kenttähevoseni kohdalla, joten tiesin hyvin, mitä lähtisimme kokeilemaan siihen avuksi. Halusin ensin nähdä vähän ratsukon yhteistyötä, joten Lauren ja Peaches hyppäsivät maneesin vieressä olevia kiinteitä esteitä, jotka olivat tasamaalla. Maastoestealue oli melko suppea ja siihen kuului tiukkoja mutkia, mutta ratsukko sai ensin hypätä pelkkiä yksittäisiä esteitä suorilla linjoilla. Peaches vaikutti hyväntuuliselta ja eteni korvat höröllä. Ennestään tuntematon paikka ja vieraat esteet saivat sen kuuntelemaan hyvin ratsastajaa ja tämän ohjeita, eikä tamma tehnyt mitään omin päin. Huono puoli asiassa oli, että liika tukeutuminen ratsastajaan jätti hevosen aivot ”vapaalle” ja huolimattomuusvirheitä sattui, jos ratsastaja erehtyi, sillä hevonen ei ollut valmiina paikkaamaan mokia. Vaikka Peaches siis oli yhteistyökykyinen, se uupui vähän itseluottamusta. Peaches ei kuulemma pitänyt rataesteillä siitä, että se pudotti puomeja ja päätin hyödyntää asiaa. Lisäsin kiinteisiin esteisiin irtopuomit. Nyt hevosen lähestyessä ja ylittäessä estettä, se toivon mukaan tulisi skarpimmaksi, mikäli tuntisi ”rikkovan” esteen. Joillekin hevosille liikkuvat osat esteissä olivat epämiellyttäviä ja ne haluaisivat välttää niitä viimeiseen asti – onneksi Peaches tuntui kuuluvan tämänkaltaisiin hyppääjiin. Muutaman heikomman ylityksen jälkeen, joissa puomi oli kopsahtanut kovaa tai jopa pudonnut, alkoi tamman keskittyminen parantua ja se alkoi luottaa enemmän myös itseensä pitäessään paremmin huolta, että ylitykset olisivat puhtaita. Hevosen huolellisuus olisi erittäin tärkeää kenttäratsastuksessa, jossa moinen laiskuus voisi koitua kiinteällä radalla kohtalokkaaksi. Tietyille hevosille tämä harjoitus ei sovi, sillä se saattaa myös päinvastoin tehdä hevosesta entistä varomattomamman, jos se alkaa luulla, että myös kiinteä este joustaa osuttaessa. Testasimme seuraavaksi kaarevia ratsastusteitä radalla, jossa Peaches selvästi osoitti hankaluutta ja jäykkyyttä; se alkoi kaatua toisen lavan varaan eikä aina ehtinyt suoristautua tarpeeksi estettä varten, vaan parikin kertaa laukkasi ohi. Tämän harjoituksen jälkeen ratsukko sai ottaa vähän aikaa ravia ja käyntiä, jonka jälkeen aloimme työstää Peachesin jäykkyyttä ja isoa laukkaa. Maasto-osuuksilla pitkästä askeleesta oli enemmän suurta hyötyä kuin harmia, mutta rataesteradalla se olisi ongelmallinen. Siirryimme myllymäelle maneesirakennuksen toiselle puolelle, jossa kiinteitä esteitä löytyi puitten väleistä. Laurenin tuli ratsastaa Peachesia ylämäkeen ja hypätä sen kanssa kahta melko matalaa estettä, joihin hyppy vaati kuitenkin paljon ponnuvoimaa maakallistuman takia. Ylämäkitreeni kehittää erittäin tehokkaasti hevosen lihaksia, erityisesti takaosaa, ja sieltä hevosen liike myös tiukkoihin käännöksiin lähtee. Tammalla oli hyvä stamina ja se polkaisi esteiden yli oikein mallikkaasti. Toistimme harjoitusta useampaan kertaan yläsuuntaan, sen jälkeen myös alastulona. Peaches kompastui hieman, mutta ratsastaja pysyi selässä. Esteet olivat kaikki suorassa linjassa, mutta palattuamme jälleen tasamaaradalle ja ratsukon ottaessa aikaisemman mutkaisen radan uudelleen, Peachesin suorituskyky oli jo paljon parempi. Se ehti käännöksiin nopeammin mukaan ja käytti takaosaansa tehokkaammin hyväksi kaatumatta enää yhtä paljon pelkästään lapojensa varaan. Onnistuneen radan jälkeen treeni sai riittää ja ratsukko palasi pitkin ohjin käyntiin. Neuvoin ratsastajaa työstämään tammaa paljon mäissä, jonka jälkeen hionosäätämistä ja notkeutta voisi jatkaa sileällä volteilla ja ympyrällä laukkaamalla. Mielestäni avain Peachesin tapauksessa parempaan notkeuteen olisi nimenomaan takaosan jännitteiden laukaisemisessa, mihin saattaisi auttaa myös säännöllinen hieronta. Tarjosin Laurenille mukaan NHB:ssä käytettyjä öljyjä, joita voisi laimennettuna hieroa Peachesin lihaksiin. Sen jälkeen valmennuskerta olikin ohi.
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Ratsastus on perfektionismia.
Viestejä: 12
Aurinkomerkki: ♍
|
Post by Judith on Dec 9, 2018 11:32:55 GMT
ESTEVALMENNUS 9.12.2018 (lahjapalkinto), 600 sanaaLauren Martin & Ariana RGE, valmentajana Judith Becker (© VRL-02207) Ei kovin ihanteellinen sää valmennukselle, kun maa oli loskassa ja taivaalta märki räntää. Maneesin suojiinkaan ei tätä hyppytuntia voitu siirtää, sillä halli oli edelleen poissa käytöstä kunnostustöiden vuoksi. Valitettavasti en ohjaisi valmennukseen ilmoittautunutta yksityisratsukkoa kovin läheisesti, vaan istuin suojassa kisakatsomossa – mikrofonit on juuri tätä varten keksitty. Pyörätuolin kanssa ei rapakunnossa olevalla kentällä rullailtaisi. Reipas tallityttö sai olla seuraamassa valmennusta ja auttaa nostelemaan puomeja. En yleensä pitänyt estetunteja, sillä olin taustoiltani kouluratsastaja, joten voi kuvitella, että silmäsin tätäkin estetreeniä tästä perspektiivistä. Sileäratsastus on kuitenkin aina estehyppäämisen perusta. Olin seuraillut ratsukon itsenäistä alkulämmittelyä kahvimuki kämmenten välissä. Ratsastaja selvästi vaati hevoselta eikä antanut sen jolkotella edes verryttelyssä, mutta toisaalta hän oli ehkä liiankin aktiivinen satulassa. Hevosesta pidin ainakin ensivaikutelman perusteella. Ariana ei ollut elegantti ylipuunattu kaakki, vaan mukavan aidonoloinen tamma, jolla oli oma moottori ja persoonaa. Tallityttö kasasi kentälle antamani ohjeen mukaisen esteradan: kaksi metrin estettä, ensimmäinen pysty ja toinen okseri sekä kolmas trippeli vinoon linjaan. Toisessa päässä puuroista kenttää oli maassa puomeja, joiden yli Ariana ja Lauren ravasivat reippaasti. Ymmärsin, että tamma vaati aika paljon tekemistä, että sen sai liikkumaan oikein, mikä selitti ratsastajan levottomuuden satulassa. Arianan keskittyminenkin harhaili; vaikka tamma sinänsä meni minne piti, sen silmät tihrustivat kaikkialle muualle (muun muassa minun suuntaani katsomossa) ja korvat harottivat eri suuntiin. Välillä ratsastaja antoi näkyvästi vahvan puolipidätteen saadakseen hevosen huomion itseensä, mutta siihen Ariana reagoi taivuttamalla kaulaansa – ei rennosti, vaan jäykästi. ”Anna sen katsella”, puhuin mikrofoniin, jonka ääni kantautui Laurenilla olevaan nappikuulokkeeseen. ”Rentouta hartiat tai niiden jäykkyys kaksinkertaistaa turhaan ohjasotteesi.” Tämä olikin aika perusjuttu, jota muistutin Laurenille koko valmennuksen läpi. Joskus ne yksinkertaisimmat asiat ovat niitä kulmakiviä, jotka aiheuttavat isoimmat ongelmat koko ratsastukseen, jos ne eivät ole kunnossa. Ratsastajalla oli hyvä perusistunta, mutta selkeästi taipumusta kovakätisyyteen – tai ehkä se oli vain tämän hevosen kanssa. Ravailut sikseen. Ariana oli vähän tankean oloinen tänään, mikä saattoi johtua myös kurjasta säästä. Tamma ei järin innostunut edes esteistä ja lähestyi niitä vaihtelevalla tempolla toisinaan hosuen, toisinaan kuin purkkaa kavioissa. Ratsukko hyppäsi ensin kahden esteen suoraan ja haki sitä tasaista tahtia ja oikeaa askelpituutta, jota piti veivata jonkin aikaa lähinnä siksi, että Ariana ei jaksanut keskittyä ja sääteli vauhtia oman mielensä mukaan. Loka roiskui ja puomeja kolisi alas, mutta pistin heidät tulemaan vain reippaasti uudestaan. Ariana yritti nyt luistaa työstä eikä sille annettaisi sitä tyydytystä ennen kuin se kuuntelisi kunnolla ratsastajaa. Tallityttö sai juosta vähän väliä korjaamaan esteitä. ”Pohje! Pohje! Se kaatuu vasemmalle, tue ulkopohkeella–!” Kun lopulta meno alkoi olla kohtalaisen tyydyttävää, otettiin mukaan trippeli. Ratsukon oli tultava sarja rauhallisen tasaisesti ja ratsastajan oli valmisteltava uusi viisto tie jo okserin päällä. Mitään tiukkoja kaarteita tai mutkia ei tähän valmennukseen turvallisuussyistä otettu, sillä kuten sanottua, maa oli loskainen ja sen myötä liukas. ”Hartiat!” kähähdin taas mikkiin, ja ratsastajan ylälinja heti pehmeni – se vain tuppasi aina unohtumaan, kun keskittyi muihin nyansseihin. Ariana maiskautti suutaan tyytyväisenä pehmentyneestä ohjasotteesta. Yllättävää kyllä, ensimmäinen kolmen esteen ylitys sujui oikein hyvin, mutta sen jälkeen taas mentiin: tamma sai jostain päähänsä kiukustua kunnolla ja heitti pukitellen, mutta ratsastaja pysyi selässä. Syy sen hikeentymiseen ei oikeastaan selvinnyt, mutta käskin heidän hevosen rauhoituttua tulla radan vielä uudelleen. Oli selvää, että Ariana oli kiihtyneessä tilassa ja vaikka se hyppäsi, se tuli esteet ja niiden välit tiuhassa temmossa ja äänekkäästi puuskuttaen. Annoin ratsukon lopettaa heti, kun ylitys oli edes jotenkin hyväksyttävä ja sitten oli aika pistää pillit pussiin: Ariana ei ollut siinä tilassa, että sen kalloon uppoaisi enää mikään hyvällä tavalla. Jälkeenpäin ratsastajan kanssa jutellessa tuumimme, että todennäköisesti syy oli räntäsateessa. Lauren ei nimittäin ollut itsekään aina nähdä eteensä, kun märät hiutaleet läiskivät päin näköä, joten onko ihmekään, jos alkaa niin sanotusti ketuttamaan! No, aina valmennuksissa ei kaikki mene nappiin.
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
When life hits you, make it a catch.
Viestejä: 242
Aurinkomerkki: ♐
|
Post by Kitty on Nov 12, 2020 15:50:27 GMT
MAASTOESTEPALKINTOVALMENNUS Nikolai Karevaara & Gospodin Golovolomka
Valmentajana Kitty Loop, © VRL-02207 Mulle oli tulossa yksityiseen maastoestevalmennukseen ratsukko, joka voitti Orange Woodissa viime kuussa järjestetyt maastoestekisat. Ilmainen valmennus oli niistä palkinto, mutta mua hykerrytti vähän ajatella, että juuri mut oli pistetty valmentajaksi – vaikka olihan se toki myös kunnia! Ratsastaja oli aika rimpula jätkä tai sitten se vaikutelma syntyi siitä, että hevonen oli kummallisen mallinen. Eikä se edes ollut mikään varsinainen ratsuhevonen, kuten alunperin ajattelin, vaan orlovinravuri – rotu, josta en ennen ollut kuullutkaan. Eipä sillä, ei olla ennakkoluuloisia! Hepalla oli myös niin hauskan vaikea nimi, että Nikin (mä oon heti etunimipuhutteluväleissä – tai mikä vielä parempaa, lempinimi) sai toistaa sen ainakin viidesti ennen kuin päätin, että se saa olla Gosh. Tai Loge, kuten Niki oikaisi. Mä tykkäsin Logen habituksesta. Siitä tuli sellaiset ”i’m cool, you loser” -vibat, mutta samaan aikaan se kuitenkin vaikutti selväpäiseltä ja kuunteli ratsastajaa tarkasti? Sellainen ylväs olemus vetoaa muhun usein ja eksoottiset rodut on aina plussaa, joten odotin innolla, että pääsisin näkeen sen tositoimissa. Ja vauhtiin pääsyä Loge tuntuikin odottavan. Nikin suhteen pistin merkille, että se hyysäsi jalustimen hihnoja ja satulavyötä ja harjan suoruutta ja kypärän kulmaa vähän väliä lämmittelylompsinnan aikana. Tuli mieleen tyyppi, joka ei jätä mitään puolitiehen ja on tarkka pienistä yksityiskohdista – mun täydellinen vastakohta siis, joten tästähän tulisi hupaisaa! Treeni oli tarkoitus pitää pääasiallisesti tänään mäessä. Polulla oli pari tukkia, ei mitään korkeita, mutta ehkä vähän leveitä. Loge oli kuulemma pääasiallinen esteratsu, joten halusin heti tehdä selvän eron sille maastossa hyppäämiselle: vaarallisempaa, rankempaa, hauskempaa. Ensin ratsukko sai laukata ylös ja alas omassa tahdissa. Loge alotti aikamoisella ydinräjähdyksellä sata lasissa, mutta osasi tasoittaa staminaansa hetken puhkumisen jälkeen. Nikiin oli ehkä välillä hankala saada kontaktia, se kun keskittyi niin kovasti ja toisaalta ei kuulemma saanut mun aksentista kunnolla selvää. Koetin siis itekin skarpata ja aukoa suuta selkeämmin, mulla kun on välillä huono tapa puhua liian nopeasti ja putkeen. Jumpan jälkeen Niki ja Loge sai ruveta tulemaan tukkeja. Jostain syystä Logesta se oli huono ajatus ja se vähän vikuroi lähestymistä, mistä Niki taas hermostui ja Loge lähestyi pää ylhäällä silmät mulkoillen. Hyppäsi se kuitenkin, mutta jännittyneesti ja selkä suorana. Sanoin, että jatkakaa vaan ja huikkasin Nikiä hellittään käsillä: liian kireät ohjat ja kova suutuntuma sai Logen ylikierroksille. Toinen tukki meni paremmin, tosin Loge kahmaisi heti sen jälkeen muutaman valtavan pitkän laukka-askelen, jotka rikkoi tempon. Hitsit noin isoista askelista tosin olisi etua maastoradalla, sen vain sanon! Alaspäin samat tukit tultaessa Loge tuntui tyytyväisemmältä. Nikikin istui nyt rauhallisemmin ja ote ohjista oli hellinnyt. Tyylikäs alastulo oli hallittu ja Loge otti varmoin askelin molempien tukkien yli. Nikillä oli ehkä vähän tasapaino hakusessa, joka johtui jalustimien pidosta ihan varpaanpäissä. Neuvoin reilusti laittaan niitä syvemmälle jalkaan, mikä toisi vakautta koko istuntaan. Ehkä se, mikä Logen kanssa pitää erityisesti muistaa, on antaa sen tehdä isoin työ. Se on selvästi älykäs ja fiksu hevonen, joka kyllästyy nopeaan eikä siedä liikaa kontrollointia. Kun se saa itse pistää aivot raksuttaan radalla, se ei yhtä nopeasti herpaannu ja sen myötä turhaudu. Mä sain nimittäin todistaa tätä noidankehää missä Niki hallitsi ratsastustaan liikaa → Loge ei tykännyt ja laittoi aivot vapaalle → kompurointia ja heikkoa suorittamista → Niki hermostui → Loge turhautui → lisää huonoja hyppyjä → Niki turhautuu lisää jne. Tällainen kierre tuli isommilla esteillä, kun hypättiin pensasta sekä kolmiporrasta. Mitä mä yritin ongelman alkupäätä selvittää, Nikin taipumus tarrautua pikkuseikkoihin ja ratsastaa ”täydellisesti” ei aina ollut sitä, mikä olisi kuulunut asiaan ja sopinut Logelle. Nikin hommaa onkin oppia löysään vähän pipoa ja vaikka se Logen rohkeuteen ja kyvykkyyteen luottaakin, niin entistä enemmän luottoa myös hevosen aivokapasiteettiin – ei se pelkästään korkeelle hyppää, vaan osaa itsekin ajatella! Toisaalta, Nikillä oli nopeat refleksit. Se osasi hyvin tulla mukaan Logen yllättäviinkin ratkaisuihin, mikä mun mielestä on huippu juttu, koska jos Niki entisestään antaa Logen vain mennä ja silti pysyy vauhdissa mukana, tän ratsukon suoritustaso nousee ihan kohisten. Metriset kiinteät esteetkään eivät tuntuneet missään Logen hypyissä – jessus voi hevonen loikata kuuhun asti! Kaiken kaikkiaan, tää oli tosi mielenkiintoinen ratsukko. Niki kun pitää mielessä, että ei jäkitä turhaan eikä kaiken aina tarvitse mennä niin pisteen päälle, ja Loge saa tarpeeksi vapautta ja tilaa toimia itse, mun mielestä tässä parivaljakossa on ainesta vaikka mihin!
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
When life hits you, make it a catch.
Viestejä: 242
Aurinkomerkki: ♐
|
Post by Kitty on Jan 19, 2021 14:05:22 GMT
PALKINTOESTEVALMENNUS Nikolai Karevaara & Gospodin Golovolomka 19.1.2021
Valmentajana Kitty Loop, © VRL-02207 Viimeksi, kun näin Logea ja Nikiä, oli syksy ja aiheena mäissä laukkaaminen sekä tukkiesteet. Parivaljakko jäi elävästi mieleen. Niki oli ehkä vähän tosikkomainen, asiat viimeisen päälle tekijä, joka otti jotkut mun lotkautukset liiankin kirjaimellisesti. Loge taas toisaalta oli Erikoinen Hevonen, jollaista ei kerran kohdattuaan unohda: ylpeä, mutta järkevä; vahvatahtoinen, mutta yhteistyökykyinen. Odotin siis innolla tulevaa estevalkkaa. Nikin mukaan kisoissa oli tullut kierreltyä ja useammissa valmennuksissa käytyä sitten meidän viime kohtaamisen. Ehkä mä kuvittelin, ehkä en, mutta Logella näytti olevankin enemmän lihasmassaa. Se oli muutenkin huippukunnossa. Niki oli rennompi kuin viime kerralla, hymyilikin enemmän ja osasi jopa nauraa parille mun puujalkavitsille ottamatta niistä sen enempää itseensä (tiiän, että sanon joskus asioita, mitkä olisi voinut jättää sanomatta, mutta hei – ei mua koskaan tarvitse niin tosissaan ottaa!). Loge ravasi lämmittelyssä niin pitkin askelin, että siinä kohtaa orlovravurius kyllä tuli ilmi. Tykkäsin heti miten Niki antoi sen tehdä eikä yrittänyt heti ottaa kontrollia. Yhdessä kentännurkassa oli Logen mielestä jotain epäilyttävää, joten siinä seisottiin hetki, eikä Niki kokenut tarvetta pakottaa Logea heti liikkeelle. Hetken päästä se pyysi orin takaisin raviin ja yhteisymmärrys löytyi ilman, että tilanteesta tuli mitenkään päin show. Mulla oli mielessä, että valmennuksessa tehtäisin paljon vaihtelevia teitä sekä laajoja isoja kaaria, että tiukkoja mutkia. Se käynnistäisi Logen ja Nikin aivot sekä toimisi hyvänä horisontaalina verryttelynä hevosen lihaksistolle. Asettelin kahden ympyrän mukaisesti eri kokoisia esteitä. Ympyrät yhdistyi keskeltä ja kahdeksikon keskelle laitoin pelkän maapuomin – tarkoitus olisi, että rytmi säilyisi niin, että puomin yli laukattaisiin tahdin tai askelmäärän rikkumatta. Lämmittelylaukan aikana Niki pomppi jonkin verran satulassa. Loge ei tuntunut pitävän asiasta, koska sen korvat oli niskassa. Syyksi hetken keskustelun jälkeen paljastui, että Nikillä oli jokin selässä oleva lihas kireällä tai kipeä, mikä ei sallinut rentoutta istuntaan niin paljon, kuin muuten olisi kyennyt. Koska mulla on kokemusta myös vikellyksestä, laitoinkin Nikin heti tekemään tyypillisiä vikeltäjän alkulämmittelyyn kuuluvia venytysliikkeitä, jotka keskittyi selkään ja pakaroihin sekä sille alueelle, josta Niki lievää kipua ja kireyttä valitteli. Logen askelluksessa ei ollut moitittavaa. Ori oli tosi skarppi ja hyvänoloinen, liikkui kevyesti ja joutuisasti ja oli mielentilaltaan rauhallinen. Poikkeuksellisen vikellystuokion jälkeen aloitettiin harjoitus, jossa ratsukko aloitti loivan laukan isommalla ympyrällä. Esteylitys onnistui hyvin ja Loge jatkoi kohti keskuskohtaa ja maapuomia. Laukka-askel oli liian pitkä loivan kaaren jäljiltä ja Nikin olikin tarkoitus osata laskea ja lyhentää askel sopivaan mittaan, sillä pienemmällä ympyrällä välimatka esteelle olisi eri kuin isolla ympyrällä. Puomi vierähti paikaltaan ja kävin nopeasti korjaamassa sitä sillä välin, kun ratsukko lähestyi pienemmän ympyrän estettä. Niki yritti parhaansa saadakseen tien osumaan kohdalleen, mutta totuus oli, että Loge hyppäsi hyvin sivusta ja osui tukitolppaan. Puomi ei tosin pudonnut. Logea harmitti mokoma ja se huiskaisi protestoivasti häntäänsä ja iski hetkeksi kiinni suustaan ja maapuomi tultiin uudestaan hännän pyöriessä. Loikka oli liioiteltu ja parikin laukka-askelta jäi välistä. Kehotin Nikiä rauhoittamaan istuntansa ja kätensä. Loge rentoutui uudelleen ja tuli isomman ympyrän esteen hyvässä tasapainossa. Niki ennakoi hyppyä ja oli itse epätasapainossa, mutta korjasi asian nopeasti esteen jälkeen ja laukka oli sillä kertaa paremmin hallinnassa. ”Laske ääneen!” kehotin laukka-askelista puomille ja ne jäi yhden päähän, mutta puomi ei liikkunut. Niki lyhensi taitavasti Logen isoa laukkaa pienelle ympyrälle astuessa ja lähestyminen menikin nyt paremmin. Este onnistui enemmän keskeltä, tosin Loge kolautti siihen takajalkaa kuin ei olisi oikein viitsinyt hypätä kunnolla. Kun kahdeksikko ja vuorottelevat askelpituudet eri esteille alkoi sujua, nostin korkeuksia ja vaihdoin lopulta myös puomin keskeltä korotetuksi esteeksi. Logen hypyt parani silmin nähden sitä mukaa, mitä isommista esteistä puhuttiin. Tämä hevonen ei kyllä rajoja tunne, se täytyy sanoa. Loge hyppää ilmavaralla heti, kun esteet on ”esteen kokoisia”, mutta pienempien suhteen se saattaa kolistella silkkaa vähättelyään. Ratsukko vaihtoi suuntaa ja se tuntui olevan Logelle parempi ja tukevan sen vahvempaa puolta, koska hypyt meni entistäkin soljuvammin ja pehmeämmin. Nikikin tuntui päässeen selän kireydestä ja imeytyneen keskittymisessään niin itse asiaan, että tuskin aina tiesin kuuleeko se ulkopuoleltaan yhtään mitään! Valmennus päättyi Logen upeaan 140 cm -okseriesteen loikkaan, jossa siinäkin oli ilmavaraa, ja tuntui jääneen vain puhkumaan energiaa ja kapasiteettia. Oli mukava nähdä taas pitkästä aikaa ja toivottavasti pääsen tervehtiin tätä ratsukkoa vastedeskin!
|
|