Post by Barrett on Jul 22, 2018 11:19:59 GMT
Barrett "Bear" Quickfort
n. 43-vuotias kanadalaismies, syntymäpäivä 17.03. Puhuu äidinkielenään englantia ja vahvasti ranskaa.
Asuu erämaassa At'Ko-joen "toisella puolen" pienessä erämökissä koiransa Randall:in kanssa.
n. 43-vuotias kanadalaismies, syntymäpäivä 17.03. Puhuu äidinkielenään englantia ja vahvasti ranskaa.
Asuu erämaassa At'Ko-joen "toisella puolen" pienessä erämökissä koiransa Randall:in kanssa.
Barrett on käytännönläheisesti pukeutuva, karskinoloinen eräjorma. Hänellä on yleensä kelistä riippumatta tummanruskea kangasstetsoni päässään ja kaulassa aina huivi, vuodenajasta riippuen joko kevyt puuvillainen tai paksumpi villavaate. Kulahtanut, harmaa öljykangastakki on kuin suoraan lännenleffoista varastettu, eikä alla oleva liivi ja kauluspaita näytä yhtään sen uudemmilta. Nahkabootsitkin ovat samat jotka Barrett osti ensimmäisellä ansaitsemallaan oikealla palkalla joskus 80-luvulla... Hän arvostaa käytettävyyttä ja mukavuutta tyyliä ja laatua enemmän, käyttäen kaikki vaatteet ja esineet loppuun saakka. Vasta sitten kun hän ei osaa enää itse korjata, on aika hankkia uutta tilalle.
Pituudeltaan Barrett ei ole kuin 178 cm, mutta hän on ruumiinrakenteeltaan vahva ja työtä tehneen näköinen. Mies on muutenkin helposti ulkoilmaihmiseksi tunnistettavissa, sillä hän on tasaisen ruskettunut ja parkkiintunut ympäri vuoden. Kädet ovat kovat ja iho karhea. Hiukset ja partakarvat ovat tummanruskeat hiipivällä harmaudella, samaa sävyä kuin hatun lierin alta raskaiden kulmien alta pälyilevät silmätkin. Hiukset ja parta ovat käytännöllisen mittaiset: eivät niin pitkät että olisivat tiellä, mutta sen verran karvaa on että naama ei jäädy pakkasella heti ja niska pysyy lämpimänä. Vaikka Barrett siis usein pitääkin olkapituisia, karheita hiuksiaan kiinni, voi talvipakkasilla nähdä harvinaisen luonnonnäytelmän kun hän avaa kiinnikkeen ja päästää takkuisen tukkansa valloilleen. Urbaani legenda kertoo että Barrett on joskus ennen milleniumia jopa pessyt hiuksensa shampoolla...
Ulkonäkö kuvastaa pitkälti myös Barrettin persoonallisuutta: hän viihtyy paremmin luonnon helmassa omin nokkineen kuin olisi muiden ihmisten seurassa, ja vaikka hän peruskohtelias onkin niin mihinkään small talkiin ei kannata ukkoa edes kuvitella saavansa. Ujo ei Barrett silti ole, vaan hän kyllä uskaltaa pitää puolensa — miehellä ei vain ole tarvetta pitää minkäänmoista mölyä itsestään, vaan hän ennemmin pysyy sivussa tarkkailemassa ja analysoimassa tilanteita. Keskustelut Barrettin kanssa ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, mikäli hänet sattuu tallista edes tavoittamaan: erakko käy hoitamassa Smokeyn aina kun ihmisiä on mahdollisimman vähän paikalla, yleensä siis joko hyvin aikaisin aamulla tai hyvin myöhään illalla.
Barrett koittaa pärjätä mahdollisimman vähin ihmiskontaktein, tarkoittaen mm. sitä että hän on pitkälti omavarainen, käyden vain 1-2 kertaa kuukaudessa asioilla Waterphew:ssä ja tehden itse kaiken minkä pystyy. Mies metsästää ympäri vuoden, kasvattaa kesäisin mökkinsä vieressä kasviksia säilöäkseen niitä talveksi, kerää villiyrttejä ja kuivaa ne. Hän hyödyntää tappamistaan eläimistä kaiken; liha ja sisäelimet ravinnoksi; nahka ja karvat tarvikkeiksi ja vaatteiksi; luista aterimia, koristeita ja neuloja. Pimeän ajan iltapuhteina hän usein istuukin tekemässä tarve-esineitä kynttilän ja takkatulen valossa, juoden rakastamaansa paksua mustaa murukahvia mutteripannusta.
On varmasti sanomattakin selvää, kuinka Barrett arvostaa luontoa ja sen kiertokulkua. Hän ei tahdo hallita maailmaansa, vain olla osa sitä. Kun kuolema joku päivä koittaa on sekin vain osa elämää. Mies halveksii materian perässä juoksemista ja nykyistä hektistä elämää, jossa jokaisen on oltava aina tavoitettavissa ja valmiina.
Menneisyydestään Barrett ei mieluusti puhu, mikä saa jo itsessään monien mielikuvituksen laukkaamaan. Todellisuudessa hän on ainakin syntyperäinen kanadalainen ja hänellä on ainakin yksi hieman väärille teille eksynyt veli. Lapsuusmuistot tuskin miehellä ovat kovin mukavia, tai ainakaan hän ei erityisen lämpimästi perheestään ole koskaan puhunut.
Myös hevosiin Barrett suhtautuu käytännönläheisesti. Hän kyllä ymmärtää harrastelun ja nykymaailman vaatimukset, mutta itse mies on tottunut näkemään hevoset korvaamattomina työtovereina ja selviytymisehtoina luonnossa selviytymiselle. Hän on lapsesta saakka ollut hevosten parissa, ja vaikka mies ei olekaan akateemisesti asiaan perehtynyt, on hän käytännön ja periytyvän tiedon avulla aika hyvin kärryillä hevosten sielunelämästä.
Ratsastusta hän ei ole koskaan varsinaisesti opiskellut, vaan oppinut senkin taidon lapsena lähinnä kokemuksen, tekemisen ja erehtymisen kautta. Barrett tahtoo olla hevosille mahdollisimman mukava seuralainen, sellainen jonka vuoksi ne venyvät raskaisiinkin suorituksiin ja joiden rinnalta ne eivät poistu pakonkaan edessä. Aate kuulostaa jalolta, mutta sekin juontaa juurensa elämäntapaan: erämaassa selvitäkseen hevosta ei voi kouluttaa väkisin pakottamalla, vaan olemalla sen laumatoveri. Tämänkin Barrett on oppinut kantapään kautta, sillä hänen ensimmäinen työjuhtansa, voikko quartertamma Sparkle, karkasi eikä tullut enää takaisin.
Tiesitkö?
Barrett on joutunut vuoden sisään kaksi kertaa murron uhriksi, joista viimeisin johti kunnon nyrkkitappeluun. Miehellä ei ole edelleenkään käryä siitä, kuka tai ketkä hänen vaatimattomaan mökkiinsä ovat tahtoneet väkisin mennä sisälle, mutta tapahtuneen vuoksi hän on varpaillaan ja jättää Randyn kotiin vahdiksi.
Tavan vuoksi ja myös edellämainitustakin johtuen Barrett kantaa aina vyöllään pientä puukkoa. Autossa hänellä on myös piilossa pistooli sekä haulikko, aivan vain kaiken varalta.
Barrettilla on punainen vuoden -83 Dodge Ram pick up. Aiemmin hänellä oli saman vuoden sama ram, mutta mustana. Ette varmaan arvaa Barrettin suosikkiautoa?
Suhteet
Perhe: Vanhemmista ei tietoa, juoppo veli Dereck kuollut alkuvuodesta 2018. Ei tiettävästi puolisoa eikä lapsia.
Alexiina: Asialliset ja kunnioittavat välit, kuten asiakkaalla ja tallinpitäjällä kuuluukin olla. Ovat olleet tekemisissä lähinnä virallisten asioiden kautta, joten eivät ole päässeet oikein tutustumaan.
Kitty: Barrett ei käsitä tämän elämäniloisen naisen puhetulvaa ja ääretöntä positiivisuutta, mutta mukavuudellaan Kitty on saanut Barrettin puolelleen siitäkin huolimatta että he ovat kuin toistensa äärimmäiset vastakohdat. Eivät he ainakaana vielä varsinaisia ystävyksiä ole, mutta Barrett on huomannut ettei ehkä enää ärsyynny samalla tavoin Kittyn olemassaolosta kuin vielä vuosi sitten...
Raicy: Hyvänpäiväntuttu, jota vastaan Barrettilla ei ole mitään pahaa sanottavaa.
Moto: Motoon Barrett tutustui kesällä 2018 westernleirin yhteydessä. Hyvänpäiväntuttuja, joiden ajatusmaailma hevosten suhteen osuu jokseenkin yksiin.
Pituudeltaan Barrett ei ole kuin 178 cm, mutta hän on ruumiinrakenteeltaan vahva ja työtä tehneen näköinen. Mies on muutenkin helposti ulkoilmaihmiseksi tunnistettavissa, sillä hän on tasaisen ruskettunut ja parkkiintunut ympäri vuoden. Kädet ovat kovat ja iho karhea. Hiukset ja partakarvat ovat tummanruskeat hiipivällä harmaudella, samaa sävyä kuin hatun lierin alta raskaiden kulmien alta pälyilevät silmätkin. Hiukset ja parta ovat käytännöllisen mittaiset: eivät niin pitkät että olisivat tiellä, mutta sen verran karvaa on että naama ei jäädy pakkasella heti ja niska pysyy lämpimänä. Vaikka Barrett siis usein pitääkin olkapituisia, karheita hiuksiaan kiinni, voi talvipakkasilla nähdä harvinaisen luonnonnäytelmän kun hän avaa kiinnikkeen ja päästää takkuisen tukkansa valloilleen. Urbaani legenda kertoo että Barrett on joskus ennen milleniumia jopa pessyt hiuksensa shampoolla...
Ulkonäkö kuvastaa pitkälti myös Barrettin persoonallisuutta: hän viihtyy paremmin luonnon helmassa omin nokkineen kuin olisi muiden ihmisten seurassa, ja vaikka hän peruskohtelias onkin niin mihinkään small talkiin ei kannata ukkoa edes kuvitella saavansa. Ujo ei Barrett silti ole, vaan hän kyllä uskaltaa pitää puolensa — miehellä ei vain ole tarvetta pitää minkäänmoista mölyä itsestään, vaan hän ennemmin pysyy sivussa tarkkailemassa ja analysoimassa tilanteita. Keskustelut Barrettin kanssa ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, mikäli hänet sattuu tallista edes tavoittamaan: erakko käy hoitamassa Smokeyn aina kun ihmisiä on mahdollisimman vähän paikalla, yleensä siis joko hyvin aikaisin aamulla tai hyvin myöhään illalla.
Barrett koittaa pärjätä mahdollisimman vähin ihmiskontaktein, tarkoittaen mm. sitä että hän on pitkälti omavarainen, käyden vain 1-2 kertaa kuukaudessa asioilla Waterphew:ssä ja tehden itse kaiken minkä pystyy. Mies metsästää ympäri vuoden, kasvattaa kesäisin mökkinsä vieressä kasviksia säilöäkseen niitä talveksi, kerää villiyrttejä ja kuivaa ne. Hän hyödyntää tappamistaan eläimistä kaiken; liha ja sisäelimet ravinnoksi; nahka ja karvat tarvikkeiksi ja vaatteiksi; luista aterimia, koristeita ja neuloja. Pimeän ajan iltapuhteina hän usein istuukin tekemässä tarve-esineitä kynttilän ja takkatulen valossa, juoden rakastamaansa paksua mustaa murukahvia mutteripannusta.
On varmasti sanomattakin selvää, kuinka Barrett arvostaa luontoa ja sen kiertokulkua. Hän ei tahdo hallita maailmaansa, vain olla osa sitä. Kun kuolema joku päivä koittaa on sekin vain osa elämää. Mies halveksii materian perässä juoksemista ja nykyistä hektistä elämää, jossa jokaisen on oltava aina tavoitettavissa ja valmiina.
Menneisyydestään Barrett ei mieluusti puhu, mikä saa jo itsessään monien mielikuvituksen laukkaamaan. Todellisuudessa hän on ainakin syntyperäinen kanadalainen ja hänellä on ainakin yksi hieman väärille teille eksynyt veli. Lapsuusmuistot tuskin miehellä ovat kovin mukavia, tai ainakaan hän ei erityisen lämpimästi perheestään ole koskaan puhunut.
Myös hevosiin Barrett suhtautuu käytännönläheisesti. Hän kyllä ymmärtää harrastelun ja nykymaailman vaatimukset, mutta itse mies on tottunut näkemään hevoset korvaamattomina työtovereina ja selviytymisehtoina luonnossa selviytymiselle. Hän on lapsesta saakka ollut hevosten parissa, ja vaikka mies ei olekaan akateemisesti asiaan perehtynyt, on hän käytännön ja periytyvän tiedon avulla aika hyvin kärryillä hevosten sielunelämästä.
Ratsastusta hän ei ole koskaan varsinaisesti opiskellut, vaan oppinut senkin taidon lapsena lähinnä kokemuksen, tekemisen ja erehtymisen kautta. Barrett tahtoo olla hevosille mahdollisimman mukava seuralainen, sellainen jonka vuoksi ne venyvät raskaisiinkin suorituksiin ja joiden rinnalta ne eivät poistu pakonkaan edessä. Aate kuulostaa jalolta, mutta sekin juontaa juurensa elämäntapaan: erämaassa selvitäkseen hevosta ei voi kouluttaa väkisin pakottamalla, vaan olemalla sen laumatoveri. Tämänkin Barrett on oppinut kantapään kautta, sillä hänen ensimmäinen työjuhtansa, voikko quartertamma Sparkle, karkasi eikä tullut enää takaisin.
Elämän eläimet
Smokey Barrett osti koulutustyönantonaan olleen mustangin itselleen vuodenvaihteessa 2018-2019 innostuessaan kaatamaan konjakkia Smokeyn silloisen omistajan ja työnantajansa Claven kanssa. Vaikka ori käykin välillä hermoon hankaluuksillaan, ei Barrett kuitenkaan osaisi enää olla ilman sitä. Näistä kahdesta on hyvää vauhtia yhteensulautumassa kunnon tiimi, kunhan Barrett vain malttaa odottaa ja kouluttaa Smokeytä kiirehtimättä. Takapakkeja on ollut, ja tuleekin kyllä vielä varmasti olemaan... | |
Randall, "Randy" Helmikuussa 2018 Barrett hankki itselleen uuden koiran edesmenneen Rockynsä seuraajaksi. Tämä Randyksi kutsuttu urospuolinen seropi on vekkuli yhdistelmä siperianhuskyä sekä suomenpystykorvaa, joten varsinkin pentuaikana ei vauhtia ja tilanteita tule puuttumaan! Randy kulkee välillä Barrettin mukana tallilla, mutta yleensä hän on jättänyt koiran kotiin vahtimaan mökkiä. |
Barrett on joutunut vuoden sisään kaksi kertaa murron uhriksi, joista viimeisin johti kunnon nyrkkitappeluun. Miehellä ei ole edelleenkään käryä siitä, kuka tai ketkä hänen vaatimattomaan mökkiinsä ovat tahtoneet väkisin mennä sisälle, mutta tapahtuneen vuoksi hän on varpaillaan ja jättää Randyn kotiin vahdiksi.
Tavan vuoksi ja myös edellämainitustakin johtuen Barrett kantaa aina vyöllään pientä puukkoa. Autossa hänellä on myös piilossa pistooli sekä haulikko, aivan vain kaiken varalta.
Barrettilla on punainen vuoden -83 Dodge Ram pick up. Aiemmin hänellä oli saman vuoden sama ram, mutta mustana. Ette varmaan arvaa Barrettin suosikkiautoa?
Suhteet
Perhe: Vanhemmista ei tietoa, juoppo veli Dereck kuollut alkuvuodesta 2018. Ei tiettävästi puolisoa eikä lapsia.
Alexiina: Asialliset ja kunnioittavat välit, kuten asiakkaalla ja tallinpitäjällä kuuluukin olla. Ovat olleet tekemisissä lähinnä virallisten asioiden kautta, joten eivät ole päässeet oikein tutustumaan.
Kitty: Barrett ei käsitä tämän elämäniloisen naisen puhetulvaa ja ääretöntä positiivisuutta, mutta mukavuudellaan Kitty on saanut Barrettin puolelleen siitäkin huolimatta että he ovat kuin toistensa äärimmäiset vastakohdat. Eivät he ainakaana vielä varsinaisia ystävyksiä ole, mutta Barrett on huomannut ettei ehkä enää ärsyynny samalla tavoin Kittyn olemassaolosta kuin vielä vuosi sitten...
Raicy: Hyvänpäiväntuttu, jota vastaan Barrettilla ei ole mitään pahaa sanottavaa.
Moto: Motoon Barrett tutustui kesällä 2018 westernleirin yhteydessä. Hyvänpäiväntuttuja, joiden ajatusmaailma hevosten suhteen osuu jokseenkin yksiin.