MYYTY: 7v pv-t Orange Wood's La La La

LARAN PÄIVÄKIRJA

29.06.2019: Lara palaa kasvattajalleen uudelleenmyyntiin tehtyään pienen uran opetushevosena. Kokemuksen perusteella Lara on soveltuva ratsastuskouluun taitavammille opetusmestariksi, tosin kykynsä varmasti riittäisivät ja veisivät paljon pidemmällekin ja menestykseen kilparatojen puolella. 

08.09.2018: Hyi, kun oli kylmä. Liian kylmä ja liian tuulista, märkääkin oli. Tai, no, ei edes oikeastaan, oli puolipilvistä ja kymmenen astetta lämmintä, mutta silti. Hyi. Tavallaan mua kiinnosti asua näin pohjoisessa, eihän täällä asunutkaan kuin parisataa ihmistä, mutta olisi iskä edes vähän paremman paikan voinut valita hermolomalleen. Niiden avioero ei ollut ollut mikään yllätys, ne oli riidellyt äidin kanssa jo vuoden verran ja sinä aikana oli mennyt astiakaapin ovi rikki neljä kertaa, kun jompikumpi oli kiukuspäissään paiskannut sen kiinni. Sen vihaisen elementin oli kuitenkin poistanut ovi, joka oli repsahtanut ensin toiselle saranalle ja pudonnut sitten kolisten maahan. Ainoa kuva, jonka se välitti, oli surullinen ja muutoksentarpeesta kielivä. Äiti oli jäänyt meidän vanhaan asuntoon asumaan, ja kaiken järjen mukaan munkin olisi ehkä kannattanut jäädä sinne suorittamaan lukio loppuun. Mulla olisi ollut enää kolme jaksoa jäljellä, mutta mä en olisi halunnut jäädä äidin kanssa asumaan yhtään hetkeksi pidempään. Niinpä mä tungin iskän mukaan ja sanoin, että lukioitahan oli ympäri Suomea! Samat kirjoitukset sielläkin olisi, joten mitä väliä?

Mä olin olettanut, että iskä muuttaisi pohjoiseen, mutta mä olin ajatellut jotain Oulua, vaikkei sekään nyt hirveän pohjoisessa ollut. Mutta ei, iskä päätti muuttaa kevyesti Suomen pohjoisimpaan kylään. Great. Lähin lukiokin viidenkymmenen kilsan päässä. Luojan kiitos iskä kävi töissä siinä lähellä, niin mä sain siltä aina kyydit. Olihan tämä oikeasti ihan söpö paikka, ei sillä, ja tallikin oli lähellä! Ja se oli vielä hieno talli, se oli ollut mun suurin pelko, kun iskä oli sanonut, että siinä lähellä on joku pikkupaikka, jossa oli hevosia. Mä olin olettanut jotain rähjäistä neljän hevosen tallia, jossa ei ollut edes kenttää, ja jos oli, sitä valaisi yksi lamppu jolla näki tasan kymmenen metrin voltin kokoisen alueen. Niinpä mun yllätys olikin ollut suuri, kun iskä oli vienyt mut sinne kokeilutunnille ja mä olin nähnyt maneesin. Ja kentän! Ja tallin, jonka seinät oli just niin päin kuin niiden kuuluikin olla! Mun oli ollut tarkoitus mennä se kokeilutunti yhdellä supersöpöllä vuoniksella, mutta siltä puuttui kenkä, joten mun oli pitänyt vaihtaa lennosta Laraan, joka oli kuulemma saapunut vasta vähän aikaa sitten, mutta joka oli myös helppo. Mä olin ollut salaa vähän helpottunut, Magnus oli näyttänyt hirveän hitaalta, eikä se ollut oikein mun juttu, joten mä voisin tehdä paremman ensivaikutelman jos mulla olisi joku vähän nopeampi hevonen.

En mä loppujen lopuksi tiedä millasen ensivaikutelman tein, kun mä ihastuin ihan totaalisen täysin Laraan. Se oli niin kiva! Vähän ongelmia meillä oli, mutta ekaa kertaa hetkeen mä olin vaan innoissani, että ne vois korjata. Yleensä mä vaan kiukustuin kun ei sujunut ja sit ei ainakaan sujunut. Se oli ollut niin kiva hoitaakin, ja iskä joutu raahaamaan mut väkipakolla pois tallilta, sanoi, että sillä oli jotain tärkeää tehtävää. Mä olin käynyt parilla tunnilla ja sitten uskaltautunut kysymään Heidiltä, saisinko alkaa hoitajaksi. Ennen kaikkea Laran hoitajaksi. Enhän mä vielä mitään tallin tapoja tuntenut, mutta Heidi nyökytteli ja kertoi nopeasti homman jujun. Aika perushommaa kuin muuallakin. Enköhän mä selviäisi. Kyllä mä karsinoita osasin putsata. Siitä mä voisinkin aloittaa. Musta tulisi tallin paras hoitaja, saisin ehkä kavereitakin täältä. Joo. Ainakin Larasta tulisi mun kaveri, mä lahjoisin sen niin hyvällä hoidolla ja ehkä muutamalla leivänpalalla.

Varokaa vaan, Längelmäki, Henri oli saapunut.


19.08.2018: Lara saapui pitkän odotuksen jälkeen, elokuussa 2018 Längelmäen ratsastuskouluun.

04.06.2018: Uutinen tallisanomissa Laran syntymästä.