katso profiilia tai lähetä pm
Viestejä: 992 
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Jun 10, 2020 8:40:33 GMT
Lue ensin Tietoa hevosmyynnistä!
VIRTUAALIHEVONEN
Säpsy ja tarkkaavainen.
VC$500
MYYTY: Tyler Andrews (VRL-10337)
Sivut >>
Galleria © ---
OWR IMAGHOST
Ei vielä rekisterissä
Mustangitamma, 140-151 cm, hopeanmustanpäistärikkö
Valkopää, herasilmät
Syntynyt 10.06.2020 Kanadassa
0-vuotias, ikääntyy seuraavan kerran syyskuussa 2020 emä: Immookalee + isä: SmokeyKasvattaja: Orange Wood (KING1893) Omistaja: VRL-02207 | Painotus: Western | Arvioitu kapasiteetti: ? | | Valokuvalliseksi: Ei | Toiveet: Ei erityistä |
 Temperamentti: Itsenäinen (INTRO)
"Erkaantuu emästään varhaisessa vaiheessa. Varsana rohkea ja omapäinen, hankala käsitellä. Testailee. Vaatii ehdottomasti jo varsana paljon käsittelyä ja koulutusta. Täysikasvuisena voi olla lujatahtoinen ja vaikeasti koulutettava. Vajavainen käsittely voi johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen. Kokeilee niin toisten hevosten, kuin ihmisten rajoja. Hyvin koulutettuna lahjakas ja kylmäpäinen, sopiva esimerkiksi kisahevosen temperamentiksi. Usein vaikeuksia tulla toimeen toisten hevosten kanssa ja yleensä yksin tarhattava tai yhden hyvän kaverin kanssa. Taipumuksia potkimiseen ja muiden huonojen tapojen oppimiseen." |
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Viestejä: 992
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Jun 10, 2020 8:41:50 GMT
Imagen päiväkirja02.10.2020 - Uuden omistajan, Tylerin, tarina (linkki):Carlyn ollessa väliaikaisessa tarhassaan olimme palanneet autolleni ja poimineet reppumme matkaan, ennen kuin Alexiina oli näyttänyt meille missä leiriaitta sijaitsee. Kävellessämme tallipihan lävitse olimme jutelleet Imaghostista ja ylipäätään kaikesta mitä Orange Woodissa oli tapahtunut lähtöni jälkeen. Aitalle päästessämme nainen kertoi mistä löytäisimme hänet tarvittaessa, ja toinen jättikin meidät rauhassa kotiutumaan väliaikais majoitukseemme. Charlie oli ilmeisesti paremmin perillä tilanteesta ja poistuessani hakemaan muutamaa asiaa, jotka olin unohtanut autolleni, oli Charlie kaivellut esiin lääkärin määräämät kipulääkkeet sekä unilääkkeet. ”Shys!” Charlie hiljensi minut ennen kuin kerkesin edes suutani avata. ”Sä oot selkeästi ihan liian kipeä toimiakses järkevästi, joten nyt oikeesti otat edes puolikkaan särkylääkkeen koska Tylenol ei selvästi oo riittänyt. Mieluusti otat vielä vaikka puolikkaan unilääkkeenkin ja pistät hetkeks pitkälles. Meillä ei oo mikään kiire ja susta ei oo iloa kenellekkään tuossa kunnossa” Vaikka halusinkin laittaa Charlielle vastaan ja väittää että olisin kunnossa ja selviäisin kyllä päivän lävitse, päädyin silti vain tarttumaan vasemmalla kädelläni lääkepakettiin jonka toinen oli vaativasti nostanut esille ja taiteilin valkoisen kapselin käteeni. Samalla Charlie oli jo valmiiksi puolittanut minulle yhden unilääkkeistä ja nyt tuo tapitti minua pitäen huolen siitä, että varmasti ottaisin lääkkeet. Pillereiden kadottua kurkustani alas, avaisin kantositeen tarran ja taiteilin sen pois, ennen kun aloin vaikeasti napittamaan paitaani auki ja Charlien avustuksella riisumaan sen lopunkin. Vaikka yritin vielä hieman katseellani kysellä toiselta, olisiko tuo tosissaan, ei nuorempi antanut minulle saumaa joten pakkopa se oli toisen tahtoon taipua lopunkin. Ilmeisesti kuitenkin väsymys ja kai jossain kohtaa myös unilääke teki tehtävänsä ja vaivuinkin lopulta uneen. En tiedä kauanko nukuin, tai kauanko minun annettiin nukkua, mutta herätessäni oloni oli hieman parempi kuin saapuessamme ranchille. ”Huomenta” Charlie tervehti kävellessäni ulos huoneestani, hieroen silmiäni sormillani. ”Huomenta. Kauanko mä nukuin?” ”Parisen tuntia, se on nyt vähän vaille yks. Millanen fiilis?” ”Ihan okei. Kai mä oikeesti vaan kaipasin vähän lisää unta” vastasin, kääntäen katseeni ruokaan joka aitalle oli ilmestynyt ja sen jälkeen Charlieen. ”Emily ja Dewn kävi tässä. Emily oli kuulemma Alexiinalta kuullut että oltiin saavuttu ja että sä et oo ihan fine nii se toi vähän lounasta” vastausta siivitettiin viittilöimällä minua istumaan alas ja nauttimaan tarjottavista. Syödessämme puhuimme tulevista parista päivästä ja siitä mitä Dewn oli jo hieman kertonut Imaghostista. Ollessamme viimein valmiita palasin takaisin huoneeseeni ja taiteilin flanellini takaisin päälleni ja napitettuani sen pohdin vielä hetken kantositeeni kanssa. Päätin kuitenkin pelata vielä tänään varman päälle ja asettelin sen paikoilleen ja kiristelin sen sopivalle. Ainahan siitäkin pääsisi eroon tarvittaessa. Kävellessämme takaisin tallipihalle hieman viileä ilma herätti minut lopunkin ja samalla haihdutti unilääkkeen rippeitä, ja minusta tuntuikin että olin hieman valmiimpi tapaamaan tammani. Tallipihalla näimme ensimmäisenä Kittyn joka kertoi meille mistäpäin löytäisimme Alexiinan ja Dewn:in. Kiitin toista tästä ja pienen etsimisen jälkeen löysimmekin naisen. Alexiinan hymy kertoi että tuo ilmeisesti oli saanut kuulla Dewniltä pakotetuista päiväunistani, mutta onnekseni nainen ei sanonut mitään, vaan puhe kääntyi suoraan hevosiin. Alexiina kertoi hieman tammasta, mutta jatkoi mainitsemalla että Dewn oli tehnyt tamman kanssa oikeastaan pääosin töitä ja jatkoimmekin kolmestaan etsimään miestä. Lopulta mies löytyi ja Dewnin ilmeestä näki että toinen oli yllättynyt, mutta ehkä myös hieman pahoillaan tilanteestani, sillä olihan tuo päässyt todistamaan tohelointiani jo mustangiretkellä. Sivutimme kuitenkin nämä aiheet ja siirryimme suoraan Imaghostiin ja Dewn johdattikin meidät tamman luokse. Olin nähnyt sen viimeksi toisen ollessa vain ihan pieni, joten nyt vuotiaana se näytti jo hevoselta ja olinkin positiivisesti yllättynyt miten kaunis pieni eläin se olikaan. © Minni 30.06.2020 - Isäoriin omistajan tuumailuja Imagesta.10.06.2020 - Uutinen tallisanomissa syntymästä.
|
|
|
|
Post by Tyler on Jul 10, 2020 21:51:57 GMT
Pitkän pohdinnan jälkeen Imaghost voisi olla mielenkiintoinen projekti Tyler Andrewsille (VRL-10337).
Varsa pääsisi realistisella ikääntymisellä varustettuun tarinakotiin, jossa se pääsee mukaan omistajansa tarinaan ja saa myös omia tarinoitaan. Alkuun varsa saa vain kasvaa ja viettää nuoren hevosen elämää, ennen kuin se koulutetaan ratsuksi ja edessä on ura karjahevosena sekä hitaassa kilpailemisessa WRJ:n alaisissa kilpailuissa.
Tulevaisuudessa tiedossa on ainakin jalostuskäyttöä, laatuarvostelutkin on mahdollisia, jos vain saadaan kaikki tarvittavat osaset kasattua kokoon.
|
|
|
|
Post by Tyler on Jul 10, 2020 21:53:55 GMT
Pitkän pohdinnan jälkeen Imaghost voisi olla mielenkiintoinen projekti Tyler Andrewsille (VRL-10337). Varsa pääsisi realistisella ikääntymisellä varustettuun tarinakotiin, jossa se pääsee mukaan omistajansa tarinaan ja saa myös omia tarinoitaan. Alkuun varsa saa vain kasvaa ja viettää nuoren hevosen elämää, ennen kuin se koulutetaan ratsuksi ja edessä on ura karjahevosena sekä hitaassa kilpailemisessa WRJ:n alaisissa kilpailuissa. Tulevaisuudessa tiedossa on ainakin jalostuskäyttöä, laatuarvostelutkin on mahdollisia, jos vain saadaan kaikki tarvittavat osaset kasattua kokoon. Ja tietenkin jotain jäi väsyneenä työpäivän jälkeen... eli sposti: virtuaaliminniATgmail.com ja sivut tulisivat tänne: virtuaalityler.blogspot.fiAlexiinan vastaus:
Tiedän sinun olevan todella ahkera kirjoittelija, joten mielelläni myisin Imagen sinulle varmasti aktiiviseen tarinakotiin! Siitä saakin aivan varmasti tarinantynkää aikaiseksi, sen verran persoonallinen varsa ja mielenkiintoinen taustaltaan. Image viettää meillä tämän kesän emänsä kanssa laitumilla, joten olisi valmis muuttamaan uuteen kotiin aikaisintaan syksyllä. Voit kirjoittaa Tylerin tulosta sitä paikan päälle katsomaan niin siitähän kertomuksen saakin jo rullaamaan  Ja saa nähdä mitä Barrett tuumaa (onko helpottunut vai ehkä vähän pettynyt?), kun Imaghost näin nopeasti jo meni myytyä. 
|
|
|
|
Post by Tyler on Jul 11, 2020 10:06:03 GMT
Tyler Andrews does it again...Edellinen ilta oli ollut pitkä ja kostea. Kaikki oli lähtenyt siitä, kun olimme käyneet Charlien kanssa takalaitumella tarkistamassa karjan. Mies oli halunnut ratsastaa Forever Shinellä, joten en ollut vastustellut asiaa ja varustinkin Carlyn mieluusti pitkästä aikaa. Matka laitumelle meni hiljaisuuden vallitessa ja päästyämme aitojen sisäpuolelle kuulin miten Charlie veti syvään henkeä ja kirjavan appaloosan ilmestyessäni vierelle toinen avasikin pelin. ”Tyler, I think that my marriage is over…” ja siitä kaikki olikin oikeastaan lähtenyt. Keskustelumme oli ollut hyvin yksipuolista Charlien vuodattaessaan avio-ongelmiaan ja itseni vain murahdellessa jotain vastauksia sopiviin väleihin tai yrittäen lohduttaa vieressäni ratsastavaa miestä. Ranchille palatessamme hoidimme hevoset hiljaisuuden vallitessa ja päästessämme mökkiini tuo surkealta näyttävä nuori mies rojahti sohvalleni ja automaattisesti kävelinkin pieneen keittiööni ja poimin piilosta avaamattoman viskin, sekä kaksi eriparia olevaa mukia. Laskin toisen mukeista Charlien eteen ja kaadon miehelle hieman reilunkin siivun mahongin värisestä juomasta, ennen kuin kaadoin itselleni hieman maltillisemmin juomaa, sillä ajatuksissani ei ollut vetää hirveitä perseitä, vaikka tiesin että tilanne saattaisi siihen päätyä. Puolessa välissä viskipulloa puheemme kääntyi jostain syystä kuukauden päässä olevaan mustangi retkeeni Kanadassa. En oikein ole varma mitä muuta tapahtui sen jälkeen, paitsi se toinen puoli viskipullosta, pari tuntia, jonkin asteista rahapohdintaa, yksi sähköposti ja loppupeleissä sammunut Willkes. Herätessäni aamulla auringonsäteisiin, jotka yrittivät porautua silmieni lävitse aivoihini, vedin tyynyni pois pääni alta ja painoin sen kasvoilleni, ennen kuin Saharalta tuntuva suuni pakotti minut nousemaan ylös ja hakemaan lasillisen vettä. Charlie nukkui edelleen sikeästi kuorsaten, joten annoin toisen nukkua ja palasin itse sänkyni luokse, rojahtaen sen reunalle istumaan. Poimin yöpöydälläni olevasta särkylääkepurkista pari tablettia käteeni, ennen kuin nakkasin ne suuhuni ja huuhdoin alas vesilasini lopulla. Laskiessani lasini yöpöydälleni poimin puhelimeni käteeni ja katsoin kelloa. 12:59. ”Fuck…” huokaisin ja naputtelin puhelimeni auki. Somet eivät tarjoilleet mitään uutta mutta kirjautuessani sähköpostiini maailmani tuntui pysähtyvän. Näin Alexiina Centerilta tulleen sähköpostin. Alkuun luulin että se koski seuraavassa kuussa olevaa mustangiretkeä, mutta lopulta selvisi että jossain kohtaa viskipulloamme olin päätynyt naputtelemaan naiselle ostotarjouksen mustangi tammavarsasta ja nainen oli vastannut myöntävästi tarjoukseeni. ”Fuck, Fuck, Fuck” kirosin, sillä uuden hevosen ja varsinkaan varsan ostaminen ei ollut se, mitä minulla olisi ollut seuraavana mielessä. No 367 dollaria ei ollut onneksi paljoa varsasta, mutta silti. Charlie varmaan nauraisi minulle herätessään, tai sitten täytyisi toivoa että miehen viinapää ei olisi niin hyvä että toinen selviäisi kankkusetta puolikkaasta viskipullosta. Kai sitä täytyisi vain valmistautua kirjoittamaan kuukauden päästä kauppakirjat uusimmasta ostoksestaan samalla kun kävisi katsomassa millaisen vahinko-ostoksen sitä tällä kertaa teki. Alexiinan kommentti:
Olipas karuarkisen tunnelmallinen tarina! Cowboy-henkistä rouheutta, joka herätti mielenkiinnon Tyleriä kohtaan muutenkin. Taitaa kuulua Imaghostin leimaan nämä känniostokset - menihän sen isän omistaja, Barrett , samalla tavalla ostaneeksi Smokeyn humalahuurussaan. Mutta eipä ole ostostaan katunut, niin ainakin haluan uskoa 
|
|
|
|
Post by Tyler on Jul 11, 2020 10:29:56 GMT
Ensimmäinen tapaaminenOlin päätynyt lähtemään Kanadaan päivää suunniteltua aikaisemmin. Charlie oli vittuillut minulle viimeisen kuukauden siitä, miten olin mennyt ostamaan varsan, vaikka olin luvannut Forever Shinen jälkeen olla ostamatta yhtään uutta hevosta ja vain keskittyä nykyisiin tammoihini sekä ranchiin. Ajomatka Ranch Orange Woodiin tuntui edelliskertaa pidemmältä ja lopulta kaartaessani tallin pihaan en oikein tiennyt mitä ajatella. Olin paikalla vajaata kymmentä minuuttia sovittua aikaisemmin, joten laitoin Charlielle pari viestiä ilmoittaen että olin perillä ja hengissä. Yllätyksekseni myös Alexiina oli ajoissa ja nainen saapuikin pian minua vastaan. ”Tyler Andrews?” toinen kysyi hieman aksentillisella englannilla. ”Yeah. You must be Alexiina” varmistin vielä että olin oikeassa ihmisessä. ”Joo, oikea tyyppi. Sä olit tulossa katsomaan Imagea?” nainen käänsi keskustelumme suoraan asiaan. ”Jep. Ajattelin että helpompi tulla katsomaan sitä tänään eikä vasta huomenna retkelle lähtiessä” puhuin hieman normaalia hiljaisemmin, rapsuttaen samalla niskaani stetsonini alta. ”Huomenna onkin kiireinen päivä niin ihan hyvä vaihtoehto. Sulla oli oma hevonen mukana?” Alexiina piti keskustelua yllä vaivatta. ”Forever Shine. Ei se tamma oo mulla vielä kauaa ollut, mutta Carly, mun ensimmäinen hevonen, alkaa olemaan jo sen verran vanha että etsin sille hiljalleen korvaajaa ja tuo tamma tuli vähän vahingossa, kuten oikeastaan myös tämäkin varsa” puhelin verkkaisesti muistellen samalla sitä viskin täytteistä iltaa kun olin päätynyt tamman ostamaan. Matka merilaitumelle meni osaksi hiljaisuuden vallitessa ja osaksi Alexiinan kysellessä asioita ja minun vastaillessani. Lopulta saavuimme perille laitumelle, jossa oli kolme tammaa varsoineen. Kävellessämme lähemmäs hevosia nainen esitteli kaikki tammat varsoineen, jättäen varsani ja sen emän viimeiseksi. Päästessämme vieläkin lähemmäksi kaksikkoa, kävi selväksi että tamma ei olisi ainakaan mikään pystyyn kuollut tapaus ja sen vajaan tunnin aikana mitä varsaa tutkimme laitumella, se esitteli sellaisia kevät juhlaliikkeitä ja muita manööverejä, että tiesin minulla varmasti olevan töitä sen kanssa, kunhan tuo muuttaisi ensin syksymmällä kotiin. Alexiina kertoi että tamman kanssa tehtäisiin kyllä töitä heidänkin puoleltaan ja villikosta pyrittäisiin saamaan yhdyskuntakelpoinen pikkutamma ennen muuttoa omaan kotiin. Imaghostin pistäessään pitkälleen laitumeen pohdin ääneen että tamman kanssa ei tulisi ainakaan tylsää ja siitä varmasti saisi koulittua hyvän kisahevosen vauhtilajeihin ja todennäköisesti siitä voisi tulla myös hyvä karjahevonen tuolla vauhdilla ja ketteryydellä, millä pikkutamma liikkui laitumella. Lopulta jätimme kolmikon laiduntamaan rauhassa ja palasimme takaisin tallille tekemään paperityöt kuntoon, ennen kuin palasin takaisin majapaikkaani valmistautumaan seuraavana päivänä koittavaan retkeen. Alexiinan kommentti:
Oikein mukava tarina, jota oli sitäkin mielenkiintoisempi lukea, että olit pohjustanut tätä edeltänyttä ostotapahtumaa! Hommat ei Imagen kanssa varmastikaan kesken kovin äkkiä lopu. Jään suurella kiinnostuksella seuraamaan sen kehitystä - onhan se kuitenkin ensimmäinen meillä alusta alkaen kasvatettu "villihevonen". 
Mustangiretkestä jatketaan! 
|
|
Temperamentti: Itsenäinen (INTRO)
Ja saa nähdä mitä 
