Kun viimeinkin olimme saaneet vanhassa hirsitalossamme remontin valmiiksi ja oman tallin hevosasukkaille valmiiksi, niin mitäpä muutakaan tekisin kuin selailisin myyntimarkkinoita.
"Eikös siinä suomenhevosruunassa ja risteytysponissa ole nyt aivan tarpeeksi, kun on Veinikin?", Albert tuumasi, kun katseli sitterissä istuvaa poikaansa.
"Tunnetko minua ollenkaan? Minähän tylsistyn Veinin nukkuessa eikä Empirestä vielä ole ratsuksi! Se on vielä varsa - ja vaikka kaiken uuden opettelu onkin mukavaa - niin kaipailen niitä pitkiä maastoreissuja. Yhdessä ystävieni kanssa!", vastasin miehelleni ehkä vähän liiankin kipakasti.
"Hmh. No, lähden korjaamaan sitä kopin lattiaa, että saadaan ainakin Into että Empire kotiin", Albert myhäili ja lisäsi vielä eteisen ovella, "mutta muista, ettei meillä aivan liiaksi ole rahaa. Talolaina, sinun äitiysloma, minun valimon palkka...".
Huokaisin Albertin lähdettyä ulos, suljin kannettavan ja otin Veinin hellään syleilyyni.
"Kai ymmärrät kultaseni, että olet minulle maailman rakkain, mutta kyllä äiditkin kaipaavat sitä omaa aikaa - ja etenkin tilaa. Minä vain hevosten kanssa...", Veini katseli minua merensinisillä silmillään kuin olisi ymmärtänyt, että mistä hänelle puhuin.
Päivän mittaan hevosmarkkinat unohtuivat ennen kuin kerkesin niitä edes kunnolla selata.
Painostava ilma muuttui tuuliseksi, talon peltikatto humisi sen mukana. Pian tuuli loppui ja ei aikaakaan, kun taivaan valtasi tuhkan väriset pilvet ja jytinä alkoi. Ukkonen teki tuloaan.
Veini nukahti yöunille. Pitkän ja uuvuttavan päivän kunniaksi lämmitin pihasaunamme ja otin lasillisen viiniä, istahdin sohvalle ja aloin katsoa Greyn Anatomiaa uusintana. Katseeni kumminkin haki vähän väliä tietokonetta. Albert nukkui istualleen lepolassella, kuorsaten tapansa mukaan. Purin huultani ja muistelin aiemmin käyntyä keskusteluamme mieheni kanssa. En voinut sille tunteelle mitään, mutta minun oli mentävä kannettavalle.
Vanha uskollinen tietokoneemme alkoi rouskuttamaan tuttuun tyyliinsä painaessani sen virtanäppäintä. Koneen alla olevat puhaltimet alkoivat heti vinkumaan ja puhaltamaan. "Tämäkin pitäisi korjata - tai ainakin ostaa uusi", puhuin hiljaa itsekseni, otin hörpyn viiniä ja avasin nettiselaimen. Osoiteriville aloin kirjoittamaan "myytävät hevoset".
Hevosia oli tuhansia: Ruotsista, Englannista ja täältä kotoisasta Suomesta. En suoraan sanoen edes tiennyt, että mitä etsin. En oikeastaan etsinyt mitään tiettyä, sillä kyllähän "Sen Oikean" tunnistaa, kun vastaan tulee.
"Mikäs tämä on...", mietin kun luin esittelytekstistä sanat "kuin kimo friisiläinen".
Klikkasin sivun auki. Otsikossa luki "3v warlander-t Orange Wood's Quirabella". Tekstin alla oli kuva todellisesta satuhevosesta! Se oli kaunis.
"Täydellinen!!", huudahdin ehkä vähän liian kovaäänisesti.
"Vilma hei! Eikö me tästä jo keskusteltu?", ääni kuului yhtäkkiä takaani, säikähdin ja läikytin viiniä syliini.
"Niin no, minä tässä vain katselin..."
Tallensin Orange Woodin sivut selaimen kirjanmerkkeihin ja ihastelin vielä hetken aikaa Quirabella. "Sano Quirabella minun sanoneeni, että vielä minä sinusta tarjoan! Vannon. Miehethän on tunnetusti helposti ympäri puhuttavissa!", tunsin itseni hassuksi, kun juttelin tietokoneen ruudulla näkyvälle valokuvalle.
Hei Vilma!
Kiitos kiinnostuksestasi Quirabellaa (näin kotipuolessa vain "Bella") kohtaan! Jos teille ei ole ongelmaa lähteä sitä lähemmin katsomaan ja ihastelemaan Kanadaan saakka, vielä tässä kesäkuun ja heinäkuun alussakin on meillä hyvin aikaa ottaa teidät vastaan ja esitellä tammaa paremmin. Bella on juuri nyt kesälomalla, mutta saanut ratsukoulutuksen perusteet, joita oli tarkoitus jatkaa tulevana syksynä. Se odottelee myös tuloksia kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuudesta.
Jos sinulla on lisäkysyttävää myyntitoimista tai itse Bellasta, voit ottaa yhteyttä tässä topikissa tai sähköpostiin!