Entisen hoitajan Katien hoitotarina
21.03.2010
Koulukirjat pakottivat minut pysymään kotona eilen, mutta tänään olin vakaasti päättänyt lähteä käymään tallilla. Niinpä ponkaisin itseni ylös sängystä seitsemän maissa. Koska oli sunnuntai, minulla ei ollut kiire – join siis rauhassa teeni ja söin muutaman leivän. Varmuuden vuoksi pakkasin itselleni mehua ja yhden leivän mukaan, josko myöhemmin sattuisi nälkä yllättämään. Eipä sitten muuta kuin tallivaatteet päälle ja polkupyörän selkään!
Tällä kertaa reitti ei vaatinut suuria arvuutteluja, vaan osasin ajaa tallille ilman sen suurempaa hässäkkää. Tallilla oli melko hiljaista – no, eipä kylläkään ihme, olihan nyt sunnutai. Jätin pyöräni samaan paikkaan kuin viimeksikin ja kaivoin takkini taskusta kännykän esiin. Alexiina oli laittanut minulle aiemmin tekstiviestin siitä, että Luna oli vaihtanut karsinaa ja asuisi tätä nykyä yksityispuolella. Tallissa lähdin kulkemaan satulahuoneen ja rehuhuoneen ohitse aina yksityispuolelle, jossa en viimeksi ollut käynytkään. Olipas yksityispuoli pienen näköinen muuhun talliin verrattuna! No, täällä ainakin olisi rauhallista hoidella.
Nyt kun tiesin, missä Lunan uusi karsina oli, päätin lähteä hakemaan tamman harjoja. Jäin kuitenkin raaviskelemaan päätäni kummastuneena, sillä tamman harjat eivät olleet paikoillaan. Kiertelin koko tallin läpi – missään ei näkynyt Lunalle merkittyjä harjoja ja muita hoitovälineitä. Olinkohan minä kuitenkin ajatuksissani ottanut harjat mukaani jo silloin, kun kävin katsomassa tamman uuden karsinan sijaintia? No, olin tai en, yksityistallista en vielä ollut katsonutkaan tarkemmin. Olin ilmeisesti tulossa hajamieliseksi, sillä tamman harjat olivat siististi omassa harjapakissaan karsinan ulkopuolella.
Olin kuitenkin saada sydänkohtauksen avatessani tamman ovea. Luna ei nimittäin suinkaan ollut karsinassa yksin, vaan tamman seurana oli vaaleahiuksinen, arviolta kymmenvuotias tyttö. Kun olin toipunut pahimmasta järkytyksestä tajusin, että tytön oli pakko olla Charlotte – tai Lotte, kuten hänen äitinsä oli tyttärestään toissapäivänä maininnut. Omaksi puolustuksekseni minun täytyy tässä kohtaa kuitenkin mainita, että jos minä näytin hämmästyneeltä, niin samalta näytti Lottekin.
- Katie? tyttö kysyi minulta samalla katsoen minua kysyvästi, päästä varpaisiin arvioiden.
- Kyllä, minä olen Katie. Sinä varmaankin olet Charlotte?
- Joo, tai Lotteksihan kaikki minua kutsuvat. Tämä muuten on minun ponini, Luna, tyttö esitteli ylpeänä.
- Tiedän, se onkin oikein hieno poni, sanoin ja hymyilin. - Mahtoiko äitisi kertoa, että minä hoidan Lunaa?
- Kertoi se. Minä harjasin Lunan äsken, mutta mentäisiinkö kävelylle?
Idea vaikutti minusta oikein hyvältä. Loten jäädessä Lunan seuraksi karsinaan lähdin hakemaan tammalle suitsia. Suitset olivat sen näköiset, että ne kaipaisivat pientä pesemistä. Voisin ottaa ne puhteekseni sen jälkeen, kun tammaa olisi liikutettu. Palatessani karsinaan Lotte oli jo vienyt tamman harjat takaisin omalle paikalleen ja odotteli minua karsinan ulkopuolella. Minä sanoin voivani suitsia Lunan, mikäli se vain Lotelle sopi. Yhdessä veimme suitset tamman haisteltaviksi ja mikäli emme olisi olleet varovaisia, suitset olisivat joutuneet myös maisteltaviksi. Pienen neuvottelun jälkeen saimme Lunalle suitset päähän, jonka jälkeen lähdimme kävelemään kentän suuntaan. Lotte ilmeisesti olisi halunnut lähteä kävelemään lähimetsiin, mutta selitin tälle, että minun täytyi ensin treenata yhteistä säveltä Lunan kanssa sekä tietysti tutustua lähemmin Lotteen itseensä. Tyttö katsoi minua selvästi arvioiden, muttei pahantahtoisesti. Lotte avasi ihmeen ketterästi kentän portin ja sulki ne yhtä vaivattoman oloisesti.
Lunalla tuntui olevan hieman ylimääräistä energiaa, mutta tamman kaikeksi onneksi taluttelimme sitä kentällä pitkän tovin. Puhelimme Loten kanssa niitä näitä - lähinnä Lotte kertoi siitä, kuinka oli saanut Lunan ja miksi piti tammasta. Tyttö tuntui olevan myös kovin kiinnostunut minusta ja siitä, kuinka minä olin ottanut hoidokikseni juuri Lunan. Tyttö vaikutti ihmeen fiksulta ikäisekseen, mutta palavaa intohimoa hevosia kohtaan en hänestä ainakaan vielä löytänyt. Taluttelimme tammaa vuorotellen aina siihen asti, kun näimme Alexiinan kävelevän kentän laidalle. Nainen näytti aivan erilaiselta kuin viime kerralla – tällä kertaa hänellä ei ollut päällään varsinaisia tallivaatteita, vaan hän näytti huomattavasti rennommin pukeutuneelta.
- Hei! Te olette ilmeisesti sitten törmänneet toisiinne! Alexiina huikkasi kentän laidalta.
- Totta, törmäsimme itseasiassa Lunan karsinassa, vastasin takaisin.
Juttelimme hetken päivän kulusta, kunnes tajusin, että Lunan karsina oli vielä putsaamatta. Katsoin kysyvästi sekä Lottea että Alexiinaa. Lotte tuntui olevan kiinnostuneempi Lunan taluttamisesta kuin karsinan siivoamisesta, enkä oikeastaan ihmetellyt hänen valintaansa. Alexiina jäi Loten seuraksi kentälle ja minä lähdin karsinan siivouksen kimppuun.
Kesti hetken, ennen kuin löysin kaikki tarvittavat välineet. Itse karsinan siivoaminen kuitenkin sujui hyvin ja sijoittui sopivasti aikatauluunkin, sillä kun olin saanut tarvikkeet vietyä takaisin, näin Loten ja Lunan kävelevän talliin. Koska minulla ei vieläkään ollut kiire kotiin, päätin jäädä Loten seuraksi harjailemaan Lunaa. Harjailtavaa ei kuitenkaan ollut paljoa kahdelle, joten ehdin käydä lakaisemassa yksityistallin puolen tallikäytävän sekä istuskella yhdessä Loten kanssa karsinan edessä Lunan varusteita puhdistaen. Päivä kului nopeasti eteenpäin ja huomasimme, että oli aika lähteä viemään Lunaa ulos. Koska päivä oli ollut tallilla muutenkin hiljainen eikä tekemistä varsinaisesti ollut, päätin lähteä ajelemaan hiljalleen kotia kohti. Sanoin heipat seurassani yhä oleilleelle Lotelle ja sanoin, että tulisin vähintäänkin päivän tai parin päästä taas käymään, koulupäivieni kestosta riippuen.
Olipahan mukava päivä taas tänään – sain tutustua Lunan varsinaiseen omistajaan Lotteen sekä pääsin juttelemaan mieltäni askarruttavista asioista Alexiinan kanssa. Sainpahan myös jotakin aikaiseksi - nyt oli Lunan karsina siisti, varusteet putsattu ja tallikäytävällä oli tuskin yhtään sinne kuulumatonta heinänkortta. Lähdin polkemaan kotia kohti hyvillä mielin.
Alexiinan kommentti:
Olit ahkera, kiitos siitä. Lotte kertoi sinusta paljon hyvää ja sanoi olevansa mielissään siitä, että hoidat juuri hänen poniaan. Hän ei aina jaksa olla tallilla, joten Lunalla on ihan hyvä olla oma hoitajakin. :) Tule ihmeessä nyt pääsiäisen viettoon tallille ja osallistu ahkerasti toimintaan! Tossah jäi äitiyslomalle, joten saatte uuden sijaisratsastusopettajan ainakin seuraavaan vuoteen asti. Myös yksi nuori tyttö on aloittelemassa ratsuttajan hommia tilalla, ottakaa hänet ystävällisesti vastaan. Voisit tehdä palveluksen seuraavalla käyntikerrallasi. Mikäli sinulta vain jää aikaa, voisit siivota kanalan (tallin takana). Aja kanat siksi aikaa ulkotarhaansa ja varo Tappia - se on aika ärhäkkä kukko!
Nyt on aivan ihanat kevätilmat, joten toivottavasti pysyvät tällaisina pyhät aina ainakin maastotuntiin asti!
"