MYYTY: 7v til-t Orange Wood's M!lkshake (2000 v€)

06.05.2015 "Outo penikka": Elämän kiertokulku jatkaa pyörimistään. Toukokuun viidennen ja kuudennen välisenä yönä Mandykin liittyi piirileikkiin ja pyöräytti ulkoilmaan suloistakin suloisemman tammavarsansa. Yllätys oli suuri, kun varsan karvapeitettä siinä hämmästeltiin... ruskeaa, valkoista, vaaleanpunaista ja jotain tummaa... kera maidonvalkean läikän otsalla. Vasta eläinlääkärin raportin saatuamme tuli tietoon, että meillehän syntyi harvinainen kimeeri!

Emä ja varsa tarhaavat välittömästi, ja varsaa pääsee aidanreunalta katselemaan. Varsominen oli helppo ja vaivaton, ja molemmat ovat erinomaisessa kunnossa.

22.08.2015 Pätkä tallipäiväkirjasta: Mandy söi säyseästi oma tyttärensä, Sissi, vierellään, joka tosin ei syönyt, vaan otti korsia suuhunsa ja ripotteli niitä sitten ilahtuneena ympäriinsä. Gillianin mielestä Mandy vaikutti epätavallisen vaisulta, mutta ehkä se oli vain uuvahtanut vekaravekkulin varsansa jatkuviin päähänpistoihin… tämä leikki oli Sissin mielestä vallan mainio, sillä innostuttuaan tarpeeksi, se kuljetti heinää kauemmas ja pudotteli sitä maassa vielä uneliaana makaavan Wagafiin päälle. Gillianista se kertoi pienen hevoslapsen älystä, mutta Linda ei arvostanut moista kiusantekoa laisinkaan. Se syöksyi paikalle, kuin tornado, korvat tanassa ja hampaat irvessä ja ajoi häiriköivän varsan pois kiusaamasta pikkupikkuprinsessaansa. Wagafii nousi ylös koikkakoivilleen sukkelasti ja pöyristyneenä saamastaan heinäsuihkusta, ravisteli itseään ja sipsutti sievästi ylisuojelevaisen äitinsä perässä heidän omalle yksityiselle heinäkasalleen.

Hevosten ja erityisesti varsojen touhujen seuraaminen oli Gillianista aina hauskaa ja hän huvitti itseään joskus kuvittelemalla näille repliikkejä.

”Kuinka rahvaanomaista! Leikkiä nyt ruoalla noin…”, Gillian matki kimittävää ääntä, joka olisi sopinut puoliverivarsalle. ”Äiti, nenässäni on heinää!”

”Pidä kuriton kakarasi kaukana tyttärestäni”, Gillianin koppavampi äänensävy imitoi Lindaa, joka näytti rumaa naamaa ja kohotti vähän jalkaansa Mandyn suuntaan, joka vain kääntyi poispäin haastamatta riitaa. Lindaa kannatti totella. Hevoskuningatar oli antanut ikävän tällin Jupiterille, joka uutena keltanokkana oli ollut tietämätön laumahierarkiasta ja uhmannut Hänen Ylhäisyytensä Lindan kärsivällisyyttä…

Sissi yritti nyt yllyttää mustaa friisiläispoikaa leikkiin mukaan, mutta Osiris oli kuin jääpatsas. Se seisoi epävarmana ja kiusaantuneena, yrittäen laimeasti väistellä ylivilkkaan tammatytön nipistelyjä.

”Älähän nyt, se taitaa tykätä sinusta”, Gillian sanoi lempeästi orilapselle. Se ravisteli korviaan, kuin moinen väite olisi ollut suorastaan kauhistuttava. Hevosenkiljahdus veti hänen huomionsa takaisin laitumen ääreen ja pian Gillian sai seurata, kuinka Linda ajoi Sissiä taas takaa: hedelmöittyessään kahden varsan geenit itseensä saanut kimeeri laukkasi höristen karkuun purtuaan juuri Kuningatarta säärestä.

Tuosta hevoslapsesta kasvaisi vielä päänvaiva.

30.08.2015 "Mamman meno": Killy menetti äitinsä, kun Mandy menehtyi yllättäen oireettomana kriittiseksi ehtineen kaviokuumeen seurauksena. (Lehmän kirmaus niitylle -tarina) Onneksi lauman tuki ja turva on varsan ottanut siipiensä suojaan. Ironista on, että Mandy oli toiminut useiden orpovarsojen sijaisäitinä, mutta sen viimeinen oma varsa joutui kokemaan nyt samoin...

06.10.2015 "Monta on nimeä lapsella!": Mandyn varsan nimestä nousi oikea sanasota, sillä kaikilla oli oma ehdotuksensa ja päätöksenteko oli erittäin vaikeaa. Splashistä Joyhin ja lopulta Shakeen, sekä lempinimeltään kutsuttu niin Killyksi kuin Yunaksikin, Sissistä tuli vihdoin ja viimein lopullinen kutsumanimi tälle riiviölle. Monta nimeä ei sinänsä ole ihme, jos ajatellaan, että onhan useampi munasolu fuusioitunut tässä hevosessa yhteen... oma nimi siis kullekin niistä!

12.12.2016 "Maitomestari": Sissi toimii nykyään kelpo ratsuna. Sillä on selvästi jonkinlaista karjatajua, sillä tamma on yllättänyt kaikki suhtautumisellaan lehmiin eikä hätkähdä villimpiäkään sarvipäitä. Vaikka se on koulutettu pääasiallisesti lännenapuihin, Sissin kanssa voi aivan hyvin ratsastaa myös tavallista koulua ja hypätä esteitä, joista tamma on kovinkin kiinnostunut. Se on itse asiassa niin mukavan rohkea, että sen kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia suorittaa western trailin erilaisia tehtäviä. 

19.02.2017 Ratsutusmerkintä 4, © Lynn: Perhepalaveri. Sissi ja Lynn kävelevät välikäyntejä, kun Daniel ja Takku aloittelevat hommia maasta kävelyttäen. Samalla Lynn saa täsmäohjeita Sissin ratsastukseen - ja vaihdetaan päivän kuulumiset. Kahden hevosihmisen ruokakunta ei aina kokoonnu samaan paikkaan muuten kuin nukkumaan...
Sissi edistyy lupaavaa vauhtia ja on pian valmis palaamaan kotiin.

28.01.2017 Ratsutusmerkintä 3, © Lynn: Oli Danielin vuoro ratsastaa Sissillä. Mies oli ratsastanut hevosta kutakuinkin viikoittain sen ratsutusdiilin aikana, mutta piti tärkeänä, että enimmän osan ajasta sitä ratsasti häntä kevyempi ratsastaja. Sissi oli kuitenkin aivan hevoskoon alarajoilla ja vielä nuori ja erilaiseen työskentelyyn tottunut. Täysivoimainen kouluratsastustreeni vaati siltä melko paljon. Piti valita, mitä ja kuinka paljon hevoselta milloinkin halusi, kun se oli vielä keskeneräinen.

Sissi oli virkeällä päällä, sillä toissa päivänä se oli saanut hypätä Lynnin kanssa mukavia pikkutehtäviä ja eilen tytöt olivat vieneet Sissin ja Sheilan maastoon mukanaan tallin yksityishevosten omistajien kuopus, Linnea, poneineen. Tytöillä Daniel tarkoitti Kerstiä ja Lynniä.

Sissin kohdalla virkeys ei ilmennyt pöllöilynä eikä nahoista ulos hyppimisenä. Oman hevosensa Zetan kanssa Daniel joutui pohtimaan kahdesti, antoiko tammalle enempää kuin yhden kevyen päivän peräkkäin, sillä tallin diiva kyllä niin sanotusti lahosi käsiin ihan eri tavalla kuin lauhkeammat lajitoverinsa.

Daniel palasi oman murheenkryyni-kuningattarensa pähkäilemisestä tähän hetkeen, kun oli aika ottaa ohjaa tuntumalle ja ruveta ratsastamaan. Sissi oli oikeastaan hyvinkin otollisella tuulella tänään, Daniel huomasi hyvin nopeasti. Hän antoi pienen tamman vertyä matalana. Ehkä siinä, miten mielellään se hakeutui matalaan muotoon, näkyi tamman westenratusta. Daniel ei voinut väittää ymmärtävänsä lännenratsastuspuuhista kovinkaan paljoa, mutta ainakin Sissi pysyi helposti rennon ja tyytyväisen oloisena.

Värikäs tamma oli hereillä ja kuulolla. Se liikkui letkeästi ja rennosti, eikä sitä tarvinnut juuri patistella eteen. Danielista tuntui, että tänään kaikista Sissin ratsutuskerroista hänen oli kaikkein helpoin ohjata energia haluamaansa käyttöön. Sitä energiaa kun ei tarvinnut ensin maanitella esiin. Jokin muukin asia Sississä oli muuttunut joulukuun puolivälin jälkeen. Se oli tasaisempi kyljistään ja kaulastaan. Tuntui kuin Sissistä olisi rauennut jokin joustoa estävä tai hankaloittava lukko.

Daniel ei ollut hymyilevä mies, mutta sen ratsastuksen aikana ja päätteeksi hän oli edes vähän vähemmän ilmeetön kuin tavallisesti. Kun Sissi esitti molempiin suuntiin tasaiset väistöt, joissa tahti ja lennokkuus (siinä määrin kuin hevosella oli lennokkuutta tarjota) säilyivät, Daniel oli siihen tyytyväinen. Ja kun hän sai aikaiseksi kaksi erityisen hyvää ja pontevaa raviinsiirtymistä, joiden jälkeen ravissa tuntui mukavaa joustoa sen muutaman metrin ajan, mitä Daniel ravia pyysi, hän nyökkäsi itsekseen.

Sissistä ei tulisi vaikeiden luokkien rusettipeliä, mutta se saattoi tulla hyvinratsastetuksi ja miellyttäväksi harrasteratsuksi, joka riittäisi erinomaisesti sille tasolle johon sen toivottiin yltävän. Siksi se oli Danielin mielestä hevonen paikallaan. Oikea hevonen oikealla omistajalla oli ihan yhtä ihailtava asia kuin palkintojenjaossa paistatteleva Grand Prix -hevonen. Loppujen lopuksi valtaosa ratsastajista ei tähdännyt maailman huipulle korkeimmalla tasolla. Suurimmalle osalle tärkeintä oli mukava, palkitseva ja miellyttävä tapa harrastaa. Sitä voitiin hyvin toteuttaa juuri Sissin kaltaisten hevosten kanssa.

25.01.2017 Ratsutusmerkintä 2, © Lynn: Sissi pääsi Lynnin kipparoimana ratsastuskoulun oppilaille järjestettyihin koulurataharjoituksiin kokeilemaan K.N. Specialia. Tamma käyttäytyi fiksusti. Numeroarvostelua ei ollut käytössä, mutta Sissi sai sanallisena yleisarvosanana tyydyttävä+, joka vastaa pisteskaalassa kutosta. Kehuja sateli tamman yhteistyöhaluisuudesta ja tasaisuudesta.

17.12.2016 Ratsutusmerkintä DS Valmennustallilla, © Lynn: Helppo ja mutkaton Sissi oli hevonen, jonka selkään jaksoi nousta pitkän päivän jälkeenkin. Ratsastuskoulun lauantaitunnit oli juuri saatu päätökseen, kun Lynn kantoi varusteet värikkään ratsutusasiakkaan karsinalle. Pari uteliasta junnutuntilaista vielä norkoili tallissa ja tuli innokkaan näköisinä nuohoamaan Sissin karsinalle.
"Se on niin söpö! Tuleeko se tunneille ikinä?" Ninni kyseli.
"Sissi ei ole meidän hevonen", Lynn muistutti. "Se on Danilla ratsutettavana, eikä ne hevoset tule tunneille."
"Harmi. Saadaanko me jäädä katsomaan kun sä ratsastat sillä?" Ninnin ystävä Krisse pyysi toiveikkaana.
"Saatte te", Lynn lupasi. "Talli on kuitenkin vielä auki yksityistenomistajille. Ette te ketään maneesin katsomossa häiritse."

Danielkin saapasteli paikalle juuri sopivasti, kun Lynn talutti pikkutamman karsinastaan. Täytyi ihailla miehen tarmoa. Daniel oli töissä kuutena päivänä viikossa ja tietysti ratsailla seitsemännenkin. Nyt mies oli ollut Ruskamäellä pitämässä valmennuspäivää ja kotona valmentaminen tavallaan jatkui. Sissi oli pääasiassa Lynnin ratsastettavana, sillä tamma oli melkoisen pieni miltei 180-senttisen miehen ratsastettavaksi. Daniel kuitenkin valvoi treenit ja suunnitteli Sissin ohjelman, jolloin Lynnin tehtäväksi jäi vain ratsastaa ohjeiden mukaan. Oman puolison kanssa työskentelyssä oli puolensa ja puolensa, mutta se Lynnin täytyi myöntää, että hän nautti opettavaisista ratsastuskerroista.

"Tuun maneesiin, kun ootte kerenneet kävellä", Daniel ilmoitti. "Mun on pakko käydä ensin toimistolla."
Lynn sen kuin nyökkäsi ja talutti mukavan ratsunsa ulos tallista.

Sissi oli lunki ja tyyni ratsu. Se ei ollutkaan tallin muiden ratsutettavien kaltainen nuori ja vihreä keltanokka, vaan jo kokenut western-ratsu. Sissi oli niitä hevosia, joiden kanssa yhteistyö tuntui ensimmäisestä kerrasta alkaen kivuttomalta. Sissi ei juuri kysellyt ja änkyröinyt, vaan meni juuri sinne minne haluttiin. Se, mikä tamman kanssa vaati kaikkein eniten työtä, oli sen sysääminen pois mukavuusalueelta. Sissi ei ollut sillä tavalla laiska, etteikö se olisi liikkunut minnekään, mutta kropan käyttäminen oikealla tavalla vaikeampaa kouluratsastusta ajatellen oli sille vielä kummallista. Helppoa A:takin ajatellen sitä pitäisi ratsastaa tehokkaammalle takaosalle ja saada pikkuhiljaa ryhtiä menoon.

Lynn ei ollut kouluratsastaja samalla tavalla kuin puolisonsa, mutta lukuisia tuntihevosia läpiratsastamalla sitä oppi kyllä väkisinkin tunnustelemaan, kuinka saada hevonen kuin hevonen avuille ja toimimaan. Kun läsnä oli vielä Danielin tarkka silmäpari ja tietotaito, Lynn uskoi, että Sissinkin kanssa edettäisiin kiitettävän hyvässä tahdissa kohti tavoitteita. Hevonen oli nöyrä ja yhteistyöhaluinen. Sille piti vain rakentaa ratsunkuntoa.

Krisse ja Ninni rupattelivat katsomossa niin kauan kunnes Daniel saapui paikalle. Nuoret tytöt vieraskoreilivat, Lynn pisti merkille. Hänen ei tarvinnut, ja se jos mikä oli etu valmennustilanteessa. Hän saattoi koska tahansa vaatia lisäohjeita tai tarkempaa selitystä - tai ilmaista, jos oli eri mieltä jostakin. Harvemmin hänen kylläkään tarvitsi olla.

Yhdessä keskustellen ja suunnitellen he saisivat kyllä Sissistä parhaat puolet esiin. Onneksi muutosta ei myöskään tarvinnut tehdä yhdessä yössä. Hevoset ottivat oman aikansa, ja sitä heillä oli.