MYYTY: 11v pv-o Weebenger (11 400 v€)

perjantai 21.8.2015
Vasta kun vuokra-auto alkoi lähestyä F&H Stablesin tiluksia, mä aloin miettiä oliko koko ideassa mitään järkeä. Olihan se nyt enemmistön mielestä ihan sulaa hulluutta lähteä koeratsastamaan vain yhtä hevosta Englantiin saakka, kun ihan kivoja sai Suomestakin. Ja ihan etenkin, kun mulla oli jo kaksi hevosta ennestään. Toisaalta kyllä – niistä toinen oli alle vuotias varsa ja toinen sen sairaslomalainen emä, josta ei ihan vielä kisaratsuksi olisi. Mä taas halusin kisakentille valmiin, vähän vanhemman ja terveen hevosen kanssa. Ja koska vanhemmat olivat kerrankin olleet suopeita mun ratsunostoideaa kohtaan, istuin mä nyt pelkääjänpaikalla matkalla kohti tallia, jossa mua odottaisi Weebenger.

Vähän mua ehkä jännittikin, mutta se unohtui siinä vaiheessa, kun astuimme tallin pihalla ulos autosta ja rennon oloinen Adeksi Hoffiksi esittäytynyt kaveri otti meidät vastaan. Tyyppi jutteli vikkelästi englanniksi Weebengeristä, kertasi sen olevan yksitoistavuotias kanadanpuoliverinen, laadukas liikkuja ja hyvin koulutettu. Hevonen kuulosti enemmän kuin mainiolta, mutta ei sitä tietysti kokeilematta voinut sanoa vielä oikein mitään. Oli hevosia, joiden kanssa onnistui kaikki, ja hevosia, joiden kanssa ei onnistunut mikään, enkä mä vielä tiennyt kumpaan ryhmään Weebenger kuuluisi.

Kun me saavuttiin orin karsinalle, mun ensimmäinen ajatus oli se, että hevonen oli valtavan kokoinen. Senttejä sillä ei ehkä ollut enempää kuin mun Laralla, mutta massaa ja lihasta ihan toisella tavalla. Weebenger vaikutti itsetietoisen välinpitämättömältä meitä kohtaan ja käyttäytyi mukavan asiallisesti, kun Adeksi varusti sen ratsastuskuntoon. Mä en ihan hirveästi tykännyt säheltävistä ja syliin tunkevista hevosista, eikä mua haitannut, että ori ei kovin ottanut kontaktia.

Mä seurailin sivusta hoitotoimenpiteitä ja pyysin Adeksia myös ratsastamaan ensin. Mies esitteli orin meille kaikissa askellajeissa sileällä ja hyppäsi sitten parin esteen radan metrikahdenkympin korkeudella. Kaiken kaikkiaan mä pidin näkemästäni – Weebengerillä oli isot, puhtaat ja symmetriset liikkeet, paljon kokoamiskykyä ja napakka hyppy. Sen meno oli vaivatonta ja niin isoksi hevoseksi se vaikutti tosi kevyeltä ratsastaa, mikä lupasi hyvää.

Mä sain vain vaivoin peiteltyä innostukseni, kun ponnistin itse orin selkään. Mitään kovin ihmeellistä mä en sileällä testannut – kaasun ja jarrun, väistöt, avot ja sulut ja vaihdot molempiin suuntiin. Hevonen ei tuntunut ihan täysin käteen sopivalta, mutta se nyt oli ihan ymmärrettävää kun otti huomioon, että meillä oli yhteistä historiaa takana suunnilleen puoli tuntia. Weebenger ei ihan helppo ollut ja vaatisi varmasti aikaa, ennen kuin yhteistyö alkaisi sujua edes auttavasti, etenkin kun mä en ollut mikään kouluratsastaja.

Mutta hyppy sillä oli maaginen. Laukkaa sai muokata mielensä mukaan, ponnistus lähti terävänä ja hypyn kaari oli matemaattisen tarkka. Weebenger tosiaan tiesi miten käyttää selkää ja avata takaa, ja musta tuntui, että orissa oli kapasiteettiä niin paljon kuin enempään kuin mitä pieni rata antoi esimakua.

Niinpä ei ollut ehkä mikään suurikaan ihme, kun mä loppuverkkailtuani jarruttelin oria katsomossa nököttävän äidin (mentori/henkinen valmentaja/sponsori) kohdalla ilmoittaakseni, että jos omistaja päättäisi myydä, tämän mä ottaisin.

- Rasmus (coupie)

Adeksi: Kyllä Rasmuksen ja Weebengerin yhteistyö varmasti hyvin toimii, kun tottuvat toisiinsa ja oppivat toistensa kikkakuutosnappulat. 
Koeratsastuksen ja pienen kahvitauon jälkeen siirryin sivuun ja annoin Tossahin astua kuvaan, kun alkoi se pakollinen paha, eli papereiden pyörittely ja kaupat oriista lyötiin lukkoon. 
Saipahan yhden heinänsyöjän ainakin pois tieltä!