Hoitovihko: BJ

BJ on hyväntuulinen, iso hevonen, ja se vaikutti rauhalliselta niin valjastuksen kuin vaunuihin nousunkin ajan. Alkukäynnit istuttiinkin yhdessä ja keskusteliin siitä, mihin nuoren ruunan kanssa olisi hyvä ja tarpeellista keskittyä. Se oli ikäisekseen rauhallisen ja leppoisan oloinen, mikä tietysti tarkoitti sitä, että ihan perustreeni oli ihan hyvä paikka aloittaa.

Valjakko sai alkuun ottaa käyntiä ja kokeilla ihan sitä, miten hyvin ajopiiskalla ohjaus ja ääniavut toimivat. Koko kenttä oli käytössä, joten tila ei ollut ongelma.
Tavalliset peruutukset, liikkeelle lähdöt ja vauhdin lisäys sujuivat ihan hyvin. BJ mietti kuitenkin melko pitkään, että mitä se tarkoittaa, kun pitäisi muka kovempaa vielä mennä, tai että miksi se raippa käy välillä eri paikoissa. Koetettiin tehdä sille siis yhdessä selväksi, että lavoille tai kyljille yltävä kosketus on käännöksiä varten ja lautasille jäävä enemmän vauhtia varten.

Jotta ero tulisi tutuksi ja ohjastajakin saisi harjoitusta, otettiin käyttöön yksinkertainen koulutehtävä. Ihan perusasioita siis, joita koulukokeen arvosteluissa katsotaan. Pitkien sivujen keskeltä sai nostaa ravin ja tehdä ravissa keskiympyrän, kentän kulmat piti kävellä mahdollisimman huolella läpi, lyhyille sivuille otettiin pysähdys ja pieni peruutus.
BJ pyöritteli vaunuille korviaan jonkun aikaa, mutta tehtävät olivat sen verran helppoja ja mukavia, että se tuntui rentoutuvan ja keskittyvän niihin ihan hyvin. Kun perusavut alkoivat käydä selviksi, kuski sai välillä pyytää sitä jopa enemmän eteen.
Jos BJ:n saa käyttämään jatkossa käännöksissä lapojaan entistä paremmin, ja nojaamaan valjaisiin enemmän kuin kuolaimeen, se kantaisi itseään varmasti käännöksissä paremmin. Pientä ryhtiä näistäkin treeneistä tuli heti ruunan liikkeisiin, ja sillä on varmasti potentiaalia hyvinkin kovatasoiseen tekemiseen. Laukkaa ei treenattu kentällä lainkaan, kun se hyvin harvoin kouluohjelmiin kuuluu.

Valmennukseen oli varattu sen verran aikaa, että muutamien koulutehtävien jälkeen oli aikaa vielä lähteä kartanonpuiston metsäteille kokeilemaan maratonosuuden irrottelua. Tai ainakin sen esiastetta. Siinä vaiheessa oltiin taas vaunuissa kahteen pekkaan ikään kuin ajurina ja groomina.

Lähinnä tarkoitus oli saada BJ:lle kokemusta erilaisista pohjista, muuttuvista maisemista ja mutkittelevista reiteistä. Se sai kokeilla soratiellä ja lyhyellä nurmella kulkemista ravissa, asfalttitien viertä pienen pätkän käynnissä, ja lopuksi vielä ravissa muutamien lammaslaidunten viertä. Se hieman mäkisempi ja vähemmän siistiksi hoidettu reitti sujui onneksi yhtä hyvin kuin aiemmta, ja BJ vaikutti lähinnä ihmettelevän, että minne oltiin oikein menossa, kun niin kummia reittejä piti kulkea.

Ruuna pääsi lopulta myös irrottelemaan suorempaa soratietä takaisin päin. Kunnon laukka tekee ihan hyvää aina silloin tällöin, kun hevonen saa oikoa kaulaansa ja jalkojaan eri tavalla kuin kentällä. Valmennuksen kannalta tärkeintä oli saada tässä vaiheessa ne alkuun harjoitellut avut kunnolla kuulolle.
Laukkaa otettiin ensin kootummin parissa pienessä pätkässä, ja sitten kovempaa vauhtia. Ääniavut ovat ajamisessa totta kai pääasia, ja niitä kannattaa BJ:n kanssa treenata vielä lisää, sillä lopulta ohjaakin jouduttiin käyttämään melko paljon. Onneksi siinä vaiheessa lähilaitumen eläimet olivat jo vastassa, eikä BJ:n tarvinnut stressata sitä, että olisi ollut ihan yksin.

Ennen lopputehtävää BJ sai kävellä pitkin ohjin ja pärskähdellä rauhassa, samalla kun kentälle rakennettiin neljästä kartioparista hyvin yksinkertainen pujottelutehtävä. Se sai tulla “radan”, jos niin helppoa kuviota sellaiseksi voi kutsua, ihan käynnissä, jotta tottuisi ajatukseen kartioiden välitse kulkemisesta. Ruuna oli kuitenkin saanut yhdelle päivälle jo sen verran ajateltavaa (ja niin varmasti ajurikin), että tarkkuuskokeilu sai jäädä helpoksi leikisi. Vuorossa oli enää loppuverryttely ja käynnit. Valmennuksen jälkeen BJ pääsi vielä pesulle, sillä sää oli ollut lämmin.

Siitä tulee varmasti vielä etevä valjakkohevonen, jos se jo nyt toimii näin nätisti!

BJ:n kanssa oltiin nuorten ryhmävalkussa! Tehtävät olivat ryhmän tasolle sopivia ja kullekin valmennukselle oli valittuna tietty teema. Valmennus pidettiin maneesissa ja sen kesto oli noin tunti loppukävelyineen helteen vuoksi.

Tänään aloiteltiin estevalmennusta vauhdikkaalta tuntuneiden hevosten kanssa siirtymisillä sekä ratsastamalla pysähdyksiä ja peruutuksia keskemmälle maneesia. Erityisesti Andyllä ja Cassiella tuntui vauhtia riittävän, mutta kiitettävästi pysyi kyllä ratsastajapari kyydissä. Etenkin, kun Cassie oli vakuuttunut, että kauimmaisessa nurkassa nyt ainakin asui maneesitonttu, joka saattoi myös laukassa pilkistää ovien välistä. Pahemmin ei kuitenkaan tamman oikkuihin tottunut Disa keskittynyt mokomaan kyttäilyyn, vaan pisti oikealla asenteella poninsa töihin kunnolla. Rickyn ja Kostin kanssa alkuverkan esteet tuntuivat naurettavan pieniltä, eikä kumpikaan oikein jaksanut niitä hypätä ennen kuin estekorkeus nousi kuuteenkymmeneen senttiin.

"Anna vaan Kontille enemmän tilaa ennen estettä, vaikka se pieni onkin, että ori saa katsoa minne jalkansa laittaa" ohjeistin Elvaa vuorollaan, joka ratsasti oria häiriten vähän liiankin likelle estettä ja oli melko voimakas käden kanssa. Toinen kerta sujui jo paremmin ja toiseen suuntaan todella hienosti. Viimeksi esteille pääsivät vielä Kitty ja BJ, jotka saivat myös aloittaa pienen kolmen esteen ratamme tänään. Estekorkeus pysyi helteen takia maltillisena kaikilla ratsukoilla, joten BJ:lle hieman laskettiin esteitä ja muut saivat hypätä noin 60-senttisen radan. Kitty ja BJ selviytyivät omastaan oikein hienosti, vaikka ruunalla ei vielä paljon kokemusta olekaan.