MYYTY: 4v cwb-t Orange Wood's Wagafii

Wagafiin kaltaisia hevosia ei tule kahtatoista tusinassa vastaan. Jos koskaan voi jostakin hevosesta rehellisesti sanoa, että "tuo kyllä kuvittelee olevansa jotain erityistä" tai katsoa tamman laukkaa laitumella ja käyntiä narunpäässä ja todeta, että "se on kuin prinsessa", Wagafii on juuri sellainen. Äärettömän herkkä ja primadonnamainen, tietyllä tapaa jopa miltei oreille tyypillisen egoistinen hevonen, joka ei kuitenkaan jätä ketään kylmäksi kauneudellaan tai sillä nuoren elämänilon säteilyllään, joka suorastaa kipinöi Wagafiista kaikkialle, minne tamma meneekin. Se tietää taatusti olevansa katseenkestävä ja puhkeaa kukkaan yleisön edessä, vaikka toisena (huonona) päivänä saattaakin yllättäen alkaa jalkaa polkien kiukutella, kuin mikäkin tahtoaan läpi saamaton hellitty mukula. Herkkyys tulee esiin taipumuksena reagoida ympäristöön yliviritteisesti - jopa hevosen kaltaisen saaliseläimen mittapuulla. Wagafii ei suoranaisesti ole "herkkänahkainen" sanan siinä merkityksessä tai säiky jokaista kiveä ja valkoista lippalakkia, mutta tammalla tuntuu turpakarvojen seassa olevan erittäin tarkkoja antenneja, joilla se aistii kanssaan tekemisissä olevien ihmisten tunnetiloja. Hoitajan ei sinänsä tarvitse edes käyttäytyä sen pahemmin aggressiivisesti ja jäyhästi, kun Wagafii välittömästi aistii ihmisen olevan pahalla tuulella - ja alkaa totta kai käyttäytyä sen mukaisesti. Wagafiita ei voi huijata, sillä se ei ole tyhmä; teeskennelty tekohymy ei tammaa hämää, vaan se tuntuu lukevan ihmisiä vaivatta, erehtymättä. Ohjenuora "hoida tammaa vain ollessasi mitä parhaimmalla tuulella!" on totta kai helpommin sanottu, kuin tehty, mutta voisi olla jotain sellaista, johon Wagafiin hoitaja aina edes alitajuisesti yrittäisi pyrkiä. Muuten on liiankin nopeasti piru karsinassa irti. 

Ratsukoulutuksen tässä vaiheessa on tullut selvääkin selvemmin esille se, että Wagafii on ratsastettavuudeltaan hevonen vaikeimmasta päästä. Kyse ei ole kurittomuudesta, kuten pukittelusta tai vihaisuudesta, ja onhan sillä vielä paljon aikaa kehittyä ja kouliintua toimivammaksi, vaan siitä, että Wagafiin aistiherkkyys ja sensitiivisyys on yhtä paljon, ellei vielä enemmänkin, esillä juuri ratsastustilanteissa. Se ei siedä yhtään epätasapainossa tai vinossa istuvaa ratsastajaa; ei liian hätäisiä tai voimakkaita pohkeita; eikä varsinkaan minkäänlaista painetta suussa. Alan ammattilaisen kanssa ollaan keskusteltu eri kuolaintyypeistä ja niiden kokeilemisesta Wagafiin kanssa, sillä normaalien kuolainten kanssa Wagafii ei siedä edes ohjastuntumaa, vaan alkaa välittömästi kiukutella, viskoa päätään ja hermostuu. Kouluttajan on siis oltava mitä kärsivällisin, pitkäpiimäisin, ymmärtäväisin ja helläkätisin, mitä Wagafiin kanssa touhuamiseen tulee. 

Tammassa on kuitenkin hurjasti potentiaalia, jota ei missään nimessä raaski hukkaan heittää, joten kunhan löydetään kaikkia miellyttävä kompromissi, Wagafiistakin tulee varmasti onnellinen kouluratsu! Onhan sillä todella höyhenenkevyet, pehmeät liikkeet, ja selässä istuneet ovat huokaisseet yhdestä suusta, että tamman ravi ja laukka ovat vertaansa vailla. 

---

VALMENNUKSIA

KOULUVALMENNUS 16.6.2016, © omistajan kirjoittama
Oli kieltämättä erittäin huono ajatus ottaa Wagafiita ensimmäisen ulkopuolisen koulutreeniin juuri sadepäivänä, kun ilmanala oli muutenkin painostavan raskas ja enteili iltapäiväksi mahdollista ukkosmyrskyä. Mutta minkä mahtoi, kun aika oli jo viikkoa etukäteen varattu, ja niinpä ei auttanut muu, kuin varustaa vastenhankainen tamma kentälle kevyen tihkun sekaan. Katastrofia olisi pitänyt ennakoida jo pelkästään säästä, sillä Wagafii tuntui olevan itsekin taajuudeltaan virittynyt matalapaineeseen ja sen saaminen pelkästään tallista ulos oli työn ja tuskan takana.

Kun ponnistin lopulta selkään, vaikutti allani olevan hermostuneisuudesta lihaskramppaava aktiivinen tulivuori, joka saattaisi millä hetkellä hyvänsä syöstä laavamagmansa korkeuksiin minä mukanani... Yritin parhaani ja käytin kaikki hevoskuiskaajan ässät hihoista tammaa rauhoitellakseni, ja kaiken aikaa vieras valmentaja seisoi jonkin matkan päässä kentän reunalla ja seuraili meitä. Wagafii säikkyi sadepisaroita, kevyitä lammikoita, joltain jäänyttä lantakasaa kaviouralla, omaa häntäänsä, valmentajaa ja tämän kahisevaista tuulitakkia, jonka hän ystävällisesti suostui sateesta huolimatta riisumaan, jottei ärsyttäisi nuorta herkkää ratsuani sen enempää... jonka jälkeen Wagafii pelkästi aidalle jäänyttä takkia, joka piti sitten viedä katseilta piiloon, jolloin Wagafii säikkyi taas valmentajaa, kun hän palasi porteista näkyviin. Huokaus! Tästä ei tulisi mitään, ajattelin, mutta yritin sitten nopeasti vaihtaa ajatteluani positiivisemmaksi. Wagafii on kuin tunneilmaisin ja sen selässä on vaikka väkisin leikittävä letkeää. 

Mielessä kyllä kävi myös, että kuinka koskaan saan tätä hevosta myytyä... Kaikki Wagafiita katsomassa käyneet olivat joko todenneet sen olleen "liian raaka", "liian temperamenttinen" tai "ei ihan sitä, mitä ajattelin". Halusin silti yhä uskoa, että Wagafiin Se Oikea -ihminen tulisi vielä joskus. 

Otimme lämmittelyraviin heti, kun tamman kiemurtelukäynnit saivat riittää. Valmentaja oli lähinnä hiljaa ja vain katseli, silloin tällöin matalalla äänellä huomauttaen jostain - suurimmaksi osaksi vihjaukset olivat turhia, sillä tiesin kyllä ylilöysistä ohjista ja pohkeenpaikastani; olivathan ne tarkoituksenmukaiset juuri Wagafiin takia. Olin toivonut vieraan valmentajan kykenevän antamaan ehkä neuvoja tämänkaltaisen herkkääkin herkemmän ja haasteellisen hevosen kanssa, mutta verkan lopulla olin jo pettynyt. Hän ei ollut sanonut mitään, mitä en itse jo tietäisi.

Wagafii pelästyi oikein kunnolla vesilammikkoa, jonka ohi olimme menneet jo viidesti. Se heitti pään korkealle ja nousi takajaloilleen. Heittäydyin kaulaa vasten ja otin harjasta kiinni: tamma palasi takaisin neljälle jalalle, korskahti ja kääntyi satakahdeksankymmentä astetta ympäri. "Rauha!" huusin ja yritin istua niin hiiskumatta, kuin mahdollista. Valmentajalta tuli taas jotain laimeaa kommenttia, joka lähinnä otti päähän.

Ympyrä- ja laukkatyöskentelyn aikana sade yltyi entisestään, ja Wagafii oli kireä kuin viulunkieli. Ehdotus tuli minulta, että valmennuksen voisi lopettaa tänään lyhyeen. Hyppäsin alas satulasta märkänä ja kiukkuisena, sekä lopen pettyneenä. Näin surkeassa valkassa en tiedä koskaan olleeni.

Viedessäni Wagafiita takaisin talliin ja jäädessäni jälleen tallioven suuhun sen kanssa riitelemään, koska valmentajan takki sattui olemaan kypäränaulassa oven vieressä, vajosin taas epäroivon alhoon pääseekö tämän hevosen kanssa kuitenkaan puusta pitkälle.

---

ELÄINLÄÄKÄRILAUSUNNOT

26.05.2015: Näyttää olevan mitä tervein hevoslapsi, sisäelimet, hengitys- ja sydänäänet kaikki OK. Jalkojen asento hyvä. [Yvonne J. Flatter VRL-02207]

---

MILLAISTA KOTIA ETSII WAGAFII?

Wagafiissa on mahdollista potentiaalia korkealle kouluratsastuksessa, joten tamma on ensisijaisesti etsimässä itselleen aktiivista ja tavoitteellista kisakotia tällä saralla. Siltä tarvitaan kisanäyttöjä isäänsä varten. Sen toivotaan myös pääsevän kisauransa jälkeen siitokseen, mikäli on todistanut perimänsä ja kykynsä laadukkaiksi. Wagafiita ei siis myydä seinäruusuksi, vaan tavoitteelliseen kotiin. 

---

ERITYISET MYYNTIEHDOT TÄMÄN HEVOSEN KOHDALLA

• Koulupainotteiseen kisakäyttöön.  
• Kasvattaja on mahdollisesti kiinnostunut tulevaisuudessa tämän hevosen jälkeläisestä.