Vierasvalmennukset

Viimeksi, kun näin Logea ja Nikiä, oli syksy ja aiheena mäissä laukkaaminen sekä tukkiesteet. Parivaljakko jäi elävästi mieleen. Niki oli ehkä vähän tosikkomainen, asiat viimeisen päälle tekijä, joka otti jotkut mun lotkautukset liiankin kirjaimellisesti. Loge taas toisaalta oli Erikoinen Hevonen, jollaista ei kerran kohdattuaan unohda: ylpeä, mutta järkevä; vahvatahtoinen, mutta yhteistyökykyinen.

Odotin siis innolla tulevaa estevalkkaa. Nikin mukaan kisoissa oli tullut kierreltyä ja useammissa valmennuksissa käytyä sitten meidän viime kohtaamisen. Ehkä mä kuvittelin, ehkä en, mutta Logella näytti olevankin enemmän lihasmassaa. Se oli muutenkin huippukunnossa. Niki oli rennompi kuin viime kerralla, hymyilikin enemmän ja osasi jopa nauraa parille mun puujalkavitsille ottamatta niistä sen enempää itseensä (tiiän, että sanon joskus asioita, mitkä olisi voinut jättää sanomatta, mutta hei – ei mua koskaan tarvitse niin tosissaan ottaa!).

Loge ravasi lämmittelyssä niin pitkin askelin, että siinä kohtaa orlovravurius kyllä tuli ilmi. Tykkäsin heti miten Niki antoi sen tehdä eikä yrittänyt heti ottaa kontrollia. Yhdessä kentännurkassa oli Logen mielestä jotain epäilyttävää, joten siinä seisottiin hetki, eikä Niki kokenut tarvetta pakottaa Logea heti liikkeelle. Hetken päästä se pyysi orin takaisin raviin ja yhteisymmärrys löytyi ilman, että tilanteesta tuli mitenkään päin show.

Mulla oli mielessä, että valmennuksessa tehtäisin paljon vaihtelevia teitä sekä laajoja isoja kaaria, että tiukkoja mutkia. Se käynnistäisi Logen ja Nikin aivot sekä toimisi hyvänä horisontaalina verryttelynä hevosen lihaksistolle. Asettelin kahden ympyrän mukaisesti eri kokoisia esteitä. Ympyrät yhdistyi keskeltä ja kahdeksikon keskelle laitoin pelkän maapuomin – tarkoitus olisi, että rytmi säilyisi niin, että puomin yli laukattaisiin tahdin tai askelmäärän rikkumatta.

Lämmittelylaukan aikana Niki pomppi jonkin verran satulassa. Loge ei tuntunut pitävän asiasta, koska sen korvat oli niskassa. Syyksi hetken keskustelun jälkeen paljastui, että Nikillä oli jokin selässä oleva lihas kireällä tai kipeä, mikä ei sallinut rentoutta istuntaan niin paljon, kuin muuten olisi kyennyt. Koska mulla on kokemusta myös vikellyksestä, laitoinkin Nikin heti tekemään tyypillisiä vikeltäjän alkulämmittelyyn kuuluvia venytysliikkeitä, jotka keskittyi selkään ja pakaroihin sekä sille alueelle, josta Niki lievää kipua ja kireyttä valitteli.

Logen askelluksessa ei ollut moitittavaa. Ori oli tosi skarppi ja hyvänoloinen, liikkui kevyesti ja joutuisasti ja oli mielentilaltaan rauhallinen. Poikkeuksellisen vikellystuokion jälkeen aloitettiin harjoitus, jossa ratsukko aloitti loivan laukan isommalla ympyrällä. Esteylitys onnistui hyvin ja Loge jatkoi kohti keskuskohtaa ja maapuomia. Laukka-askel oli liian pitkä loivan kaaren jäljiltä ja Nikin olikin tarkoitus osata laskea ja lyhentää askel sopivaan mittaan, sillä pienemmällä ympyrällä välimatka esteelle olisi eri kuin isolla ympyrällä.

Puomi vierähti paikaltaan ja kävin nopeasti korjaamassa sitä sillä välin, kun ratsukko lähestyi pienemmän ympyrän estettä. Niki yritti parhaansa saadakseen tien osumaan kohdalleen, mutta totuus oli, että Loge hyppäsi hyvin sivusta ja osui tukitolppaan. Puomi ei tosin pudonnut. Logea harmitti mokoma ja se huiskaisi protestoivasti häntäänsä ja iski hetkeksi kiinni suustaan ja maapuomi tultiin uudestaan hännän pyöriessä. Loikka oli liioiteltu ja parikin laukka-askelta jäi välistä. Kehotin Nikiä rauhoittamaan istuntansa ja kätensä. Loge rentoutui uudelleen ja tuli isomman ympyrän esteen hyvässä tasapainossa. Niki ennakoi hyppyä ja oli itse epätasapainossa, mutta korjasi asian nopeasti esteen jälkeen ja laukka oli sillä kertaa paremmin hallinnassa. ”Laske ääneen!” kehotin laukka-askelista puomille ja ne jäi yhden päähän, mutta puomi ei liikkunut. Niki lyhensi taitavasti Logen isoa laukkaa pienelle ympyrälle astuessa ja lähestyminen menikin nyt paremmin. Este onnistui enemmän keskeltä, tosin Loge kolautti siihen takajalkaa kuin ei olisi oikein viitsinyt hypätä kunnolla.

Kun kahdeksikko ja vuorottelevat askelpituudet eri esteille alkoi sujua, nostin korkeuksia ja vaihdoin lopulta myös puomin keskeltä korotetuksi esteeksi. Logen hypyt parani silmin nähden sitä mukaa, mitä isommista esteistä puhuttiin. Tämä hevonen ei kyllä rajoja tunne, se täytyy sanoa. Loge hyppää ilmavaralla heti, kun esteet on ”esteen kokoisia”, mutta pienempien suhteen se saattaa kolistella silkkaa vähättelyään.

Ratsukko vaihtoi suuntaa ja se tuntui olevan Logelle parempi ja tukevan sen vahvempaa puolta, koska hypyt meni entistäkin soljuvammin ja pehmeämmin. Nikikin tuntui päässeen selän kireydestä ja imeytyneen keskittymisessään niin itse asiaan, että tuskin aina tiesin kuuleeko se ulkopuoleltaan yhtään mitään!

Valmennus päättyi Logen upeaan 140 cm -okseriesteen loikkaan, jossa siinäkin oli ilmavaraa, ja tuntui jääneen vain puhkumaan energiaa ja kapasiteettia.

Oli mukava nähdä taas pitkästä aikaa ja toivottavasti pääsen tervehtiin tätä ratsukkoa vastedeskin!