Hoitovihko: Karma

Perjantai, ensimmäinen päivä.

Suomeen verrattuna Australian vuodenajat ovat täysin nurinkurin, ja kesäkuussa alkaa olla jo vilakka. Lunta ei suinkaan ole vielä, jonain vuosina sitä ei sada ollenkaan. Päivisin käydään vielä kahdenkymmenen asteen puolella, mutta öisin lämpö laskee lähelle nollaa ja tuulisella säällä ei tarkene ilman kunnon vaatteita. Nyt sää oli kuitenkin suotuisa ongelmahevosklinikan auetessa ensimmäistä kertaa koskaan; aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta eikä tuultakaan juuri ollut.

Klinikalle osallistuvat olivat saapuneet jo edeltävänä päivänä jotta hevoset sekä omistajat ehtivät hengähtämään ennen intensiivistä viikonloppua, ja nyt oli aika ryhtyä toimeen.

Dewn toi mukanaan tummanpuhuvan, erikoisella merkillä varustetun mustangin. Karma oli ilo saada O’Haraan, sillä onhan vain sopivaa että tiloilla pyörii edes yksi mustangi. Mustanpäistärikkö oli Benjaminin kuuleman mukaan saatu lastattua kärsivällisyydellä, ja matkustaessa se oli ollut epävarma, pelokaskin. Siitä huolimatta tamma oli ollut yllättävän tyyni päästessään ulos trailerista, eikä tehnyt saapumisestaan isoa numeroa. Benjamin ohjasi Dewnin hevosineen talliin, jossa Karma sai viettää loput päivästä heinien äärellä uuteen paikkaan tutustuessaan.

Kellon tullessa yhdeksän Benjamin oli ennättänyt näyttää osallistujille oman hevosensa Zadan kanssa miten ensimmäisen päivän koulutus tulee kulkemaan, ja nyt ensimmäisenä pyöröaitaukseen sai tulla Dewn Karman kanssa.

“Thank ya kindly Dewn”, Benjamin kiitti ottaessaan tamman riimunnarusta kiinni ja Dewn sai siirtyä aitauksen ulkopuolelle muiden kanssa. Karman koko olemus oli jännittynyt, sen pää oli koholla ja korvat kääntyilivät jokaisen pienenkin äänen mukana.

“Tässä on loistava esimerkki reaktiivisesta hevosesta”, Benjamin aloitti ja irrotti riimunnarun Karman riimusta. “Hevoselle on luontaista saaliseläimenä olla reaktiivinen, mutta onko se välttämättä hevoselle hyväksi? Me lähdemme nyt muovaamaan tästä reaktiivisesta tammasta rentoa ja rauhallista ratsua, joka ei hätkähdä mistään.”

Benjamin maiskautti ja ohjasi juoksutusraipalla Karman liikkeelle, johon mustangi reagoi ottamalla jalat alleen. Sen mielessä oli selvänä vain yksi asia, ja se oli päästä pakoon. Juoksemaan Benjamin Karman laittoikin, sillä hänen koulutuksensa perustuu täysin hevosen jalkojen kontrolloimiseen. Kun ihminen pystyy liikuttamaan niitä, pystyy hän ohjaamaan hevosen mieltäkin. Joka kerta kun Karma yritti hidastaa tai vaihtaa suuntaa Benjamin oli ripeänä estämässä sen kääntymisen ja laittamassa sen uudelleen liikkeelle.

“Tässä ei ole tarkoitus säikytellä vaikka nopeita liikkeitä hevosta kohti tekisikin”, Benjamin huomautti muutaman minuutin kuluttua. Karma alkoi olla jo aavistuksen hikinen ja sen sieraimet värisivät suurina. “Tarkoitus on laittaa hevonen liikkumaan, jotta se ymmärtää että sinulla on siihen valta. Siten hevonen oppii kunnioittamaan sinua.”

Vähitellen Karma alkoi ymmärtämään mistä oli kyse, ja jokaisen oivalluksen Benjamin palkitsi peruuttamalla ja antamalla tammalle tilaa. Kun toinen suunta alkoi sujumaan, Benjamin pyysi Karmaa vaihtamaan suuntaa. Myös siihen suuntaan kului oma aikansa ennenkuin Karma hoksasi, että sehän on sama asia kuin aikaisemminkin. Loppuun Benjamin vaati Karmalta pysähdyksen aina miehen ottaessa askeleen taaksepäin, jonka jälkeen Karma saisi palata takaisin tarhaan levähtämään.

“Ihanteellista olisi ollut jos Karman olisi saanut vielä ottamaan askeleen tai pari minua kohti peruuttaessani”, Benjamin selitti Dewnin siirtyessä pyöröaitaukseen noutamaan hevostaan. “Mutta Karma ei ollut mielestäni vielä valmis siihen. Parempi jättää koulutus aina molemmille positiiviseen kohtaan mikäli edistystä on jo tapahtunut. Hyvä puoli tässä on se, että se ei varsinaisesti pelkää ihmisiä. Epäluuloinen se on, mutta myös utelias.”

Samaisena iltapäivänä sekä Dewn että Karma saapuivat pyöröaitaukselle uudelleen, ja tällä kertaa Dewn sai jäädä toistamaan Benin aikaisempia oppeja.

“Älä anna sen kääntyä, lyö raipalla maata! Noin, pidä huoli ettei se käänny ympäri jos niin ei pyydetä!” Benjamin neuvoi Dewniä miehen harppoessa Karman perässä raipan kanssa. Nopeasti Dewn sai juonenpäästä kiinni, eikä aikaakaan kun hän käsitteli Karmaa kuin vanha tekijä.

“Paljon paremmin en olisi itse tehnyt”, Benjamin kehaisi leveästi hymyillen kun hän antoi Dewnin viimein seisahtua koulutuksen lopuksi. Karma sekä Dewn molemmat puuskuttivat, mutta olipa Dewnin kasvoilla myös leveä hymy onnistuneen suorituksen vuoksi.

Benin kommentti ensimmäisestä päivästä: Dewn tuntuu olevan halukas tekemään Karmasta harrastekelpoisen hevosen, ja hänen asenteensa on siellä missä pitääkin. Uskon vahvasti että hän ja Karma tulevat vielä pääsemään pitkälle, enkä epäile etteikö Dewn ottaisi kaiken irti täällä saamastaan opista. Karman käytös on juuri sellaista mitä nuorelta, alunperin villiltä hevoselta voisi odottaa. Oikeastaan oletin sen olevan vieläkin hankalampi, mutta jo tämän päivän aikana Karma on näyttänyt selkeitä merkkejä ettei se ole ilkeä tai hankala hevonen tarkoituksella. Sille kaikki on vielä aika uutta ja hämmentävää, ja se reagoi siihen pakenemalla. Näen siinä kiltin ja rehdin hevosen joka haluaa miellyttää ja tehdä töitä. Vielä jonain päivänä joku onnekas hevosihminen saa siitä uskollisen ystävän!