katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 990
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Aug 31, 2020 9:36:56 GMT
27.09.2020 Tervetuloa kirjavan lelutipun tapaan jälleen kisaamaan maastoesteiden pariin ja tuomaan hieman väriä syksyn harmauteen! Oli sää mikä hyvänsä, rataa ratsastetaan rantahiekalla, kentällä, nurmella, mäissä ja metsissä! Kilpailuissa on mukana kaksi luokkaa, joista saa varmasti hymyn huuleen! Verryttely tapahtuu maneesissa. Autotie Seaprout Avenue on suljettuna liikenteeltä kisojen ajan kello 11 lähtien.
InfoKilpailupäivä: su 27.9.2020 Viimeinen osallistumispäivä: 26.9. Järjestyspaikka: Orange Wood Ranch, Kanada Järjestävä seura: Kings Riders 2005Vastuuhenkilö: Alexiina C.Alaisuus: MEJTuomarointi: Tarinakriteerien mukainen pisteytys ja valinta, arvonta Tarinatuomari: ??? Tulokset: Tulevat osallistujalistojen päälle Avoimuus: Kaikille Rajoitukset » Yhteen luokkaan mahtuu 30 ratsukkoa. » Yksi ratsastaja saa osallistua yhteen luokkaan kolmella (3) hevosella. » Hevonen saa osallistua maksimissaan kahteen (2) luokkaan. Tuotosluokka Nämä kisat ovat yhden tavallisen arvontaluokan lisäksi tarinalliset. Tuotosluokkaan ilmoittautuakseen tulee osallistujan täyttää erilaisia pikkutehtäviä sisältävä lomake. Lomakkeen kohdat pisteytetään etukäteen suunnitellun ohjeistuksen mukaisesti, jonka lisäksi omalla lisäpanostuksella voi kerätä pottiin extrapisteitä. Hauskoja hetkiä!
Muista ilmoittaa luokkakorkeus. Jokaiselle tuotosluokkaan osallistuvalle hevoselle on tehtävä oma suoritus. Tehtävät tuomaroidaan tarvittaessa erikseen nimitetyn ulkopuolisen tuomarin valinnan mukaisesti. Kaikki tuotosluokkaan osallistuneet saavat tapahtumasta muistoksi lelutipun höyhenen! Tuotosluokan voittaja saa palkinnoksi maalatun munan, jonka sisältä paljastuu yllätyspalkinto! |
|
Maastorata Ajanotto alkaa valkoisen täplän kohdalla ja loppuu siniseen täplään. Rataan kuuluu yhteensä kymmenen estettä. Lämmittely ja valmistautuminen omaan suoritukseen tapahtuu maneesissa (rakennus kuvassa keskellä), kulku lähtöpisteeseen tallin ja maneesin välisen kulkuväylän kautta.
Ensimmäinen este (1) on tukeista ja renkaista rakennettu trippeli. Toinen este (2) on kapeassa raossa pihattotarhan ja maneesin seinän välissä oleva ristikko. Kolmas este (3) on heinäpaaliokseri, neljäs este (4) kivi. Rata jatkuu ylämäkeen esteelle viisi (5), joka on minitraktori, sekä puunrunkoesteelle kuusi (6). Tiukan käännöksen kautta ratsastetaan esteelle (7), joka on pensaseste. Rata jatkuu alamäkeen yli puupinoesteestä kahdeksan (8). Ratsukko ratsastaa kentälle, jossa hypätään viimeinen kaksoisvesieste (9 ja 10).
Nokankoputtajien luokka ratsastetaan hiekkarannalla sekä nurmialueella. Osallistuminen
Tavalliseen arvontaluokkaan tähän topaan seuraavassa muodossa: Luokka (taso) Ratsastaja - Hevosen virallinen nimi Luokat 1. Arvonta: Nokankoputtajat ( taso 1: 50-70 cm, taso 2: 80-90 cm, taso 3: 100-120 cm) [002] Emmy - Brennon Rebellion (taso 2) [004] Emmy - Dearbhail Barúnacht (taso 2) [005] Emmy - Willowbranch Lucifer (taso 3) [001] Matruusa - Brynhild Frigfria (taso 1) [003] Kitty - Una Delm (taso 2) 2. Tuotos: Kukkoilijat ( taso 1: 50-70 cm, taso 2: 80-90 cm, taso 3: 100-120 cm) [003] Emmy Brandubh - Cailleach Cairbre (taso 3) [001] Milja Malmila - M.B. Carabella (taso 2) [004] Nikolai Karevaara - Gospodin Golovolomka (taso 3) [002] Nicholas Rose - Infamous Packer (taso 2)
|
|
|
Post by Emmy VRL-14926 on Sept 6, 2020 19:39:02 GMT
Luokka 1 (taso 2) Emmy - Brennon Rebellion
Luokka 1 (taso 3) Emmy - Willowbranch Lucifer
Luokka 1 (taso 2) Emmy - Dearbhail Barúnacht
Kiitos!
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 990
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Sept 27, 2020 7:24:12 GMT
TULOKSET1. ARVONTALUOKKA Nokankoputtajat1. [001] Matruusa - Brynhild Frigfria (taso 1) 2. [002] Emmy - Brennon Rebellion (taso 2)3. [005] Emmy - Willowbranch Lucifer (taso 3) 4. [003] Kitty - Una Delm (taso 2) 5. [004] Emmy - Dearbhail Barúnacht (taso 2) 2. TUOTOSLUOKKA Kukkoilijat (tuotokset omana viestinään) PISTEENLASKU: Korkeimmat mahdolliset pisteet lomakesuorituksesta on 38 pistettä. Kohdat on pisteytetty etukäteen tietyllä tavalla. Myös miinuspisteitä on voinut saada. Luonnollisestikin vapaista tuotostehtävistä on jaettu pisteitä enemmän, kuin valmiista valintatehtävistä. Tarkkaa pisteytystä ei paljasteta, sillä tämänkaltaisen tuotoslomakkeen käyttö tulevaisuuden kisoissa on mahdollista. 1. [004] Nikolai Karevaara & Gospodin Golovolomka (34p) 2. [001] Milja Malmila & M.B. Carabella (22p)3. [002] Nicholas Rose & Infamous Packer (14p) 4. [003] Emmy Brandubh & Cailleach Cairbre (13p) PALKINNOTTUOTOSLUOKAN VOITTAJA: + ilmainen maastoestevalmennuslahjakorttiMUUT TUOTOSLUOKAN OSALLISTUJAT:
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 990
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Sept 27, 2020 7:48:14 GMT
TUOTOSLUOKAN (Kukkoilijat) TUOTOSSUORITUKSET ( Tuomarikommentit) 1. Nikolai Karevaara & Gospodin Golovolomka [34/38 pistettä]- Yhteinen maastoestekokemuksenne: Olemme molemmat kokeneita.
- Kirjoitustehtävä (Tsemppiviesti): "Moro. Kuulin että oot käymässä täällä Kanadassa. Tiiän et sulla ei oo mitään syytä haluta tavata, perustellusti, mut jos sulla on hitusenkaan verran tunteita enää mua kohtaan niin tavataan. Missä vaan. Soittele. Kaipaan sinua. - Ville"
Luin tekstarin kolmeen kertaan läpi ennen kuin viestin sisältö rekisteröityi aivoihin. Hetken olin ehtinyt jo toivoa, että viesti olisi ollut Olivierilta. Viimeisin viikko, jonka olimme Logen kanssa viettäneet Kanadassa tehotreeneillä oli osoittautunut varsin antoisaksi. Eikä vain Logen edistyksen osalta, vaan myös minun mielenrauhani. Treenikuukauden viimeiseksi valmentajaksi oli valikoitunut paikallinen kovan tason estevalmentaja Olivier, jonka nokkelat sanat ja periksiantamaton luonne eivät ulottuneet pelkästään estekentille. Mies oli osoittautunut olevansa aikansa väärti sanan jokaisessa muodossa.
Mutta että Ville kehtasi ottaa yhteyttä vielä senkin jälkeen kun olin haistattanut hänelle selkeät paskat kymmenellä eri kielellä? Ja että tuntisin enää pienintäkään kiintymystä häntä kohtaa senkin jälkeen kun Logesta taisteleminen käräjillä oli maksanut aikaa, rahaa ja hyvän osan hyvinvointiani. Ketä hän yritti huijata? Oli miehellä otsaa! Ja mistä hän oli saanut edes tietää olevani täällä?
"Perkele!" Potkaisin vihoissani epäonnisen sankon tieltäni, enkä jaksanut välittää vaikka sen sisältö levisi karsinan lattialle. Minä tahansa muuna päivänä olisin ehdottomasti ollut häpeissäni käytöksestäni; kilpailut eivät olleet paikka jossa käyttäytyä epäkunnioittavasti, puhumattakaan siitä, että olimme ulkomailla ja edustimme treenikuukauden järjestänyttä järjestöä. Loge pärskähti kuin mielensä pahoittaneena, kun sankon sisältö valui sen vasta putsatuille jaloille. Orii ravisti päätänsä syyttävästi. Niin, saisin varmaan maksaa siitä piakkoin. Huokaisin raskaasti. Heitin estesatulan rutiininomaisesti ratsuni selkään samalla, kun yritin työntää ikävät muistot mielestäni, mutta eihän siitä tullut helvettiäkään. Muistot miehestä valtasivat ajatukseni eikä tavanomaiset rauhoittumisharjoitukset tuntuneet auttavan tälläkään kertaa.
Sekaisin mielin lähdin taluttamaan Logea lämmittelyaluetta kohti. Taka-alalta kuului pieni kilahdus merkiksi uudesta viestistä, kun jo unohdettuun puhelimeen ilmestyi tsemppiviesti Olivierilta.
- Kirjoitustehtävä (Sään armoilla): Kokosin ohjat käsiini, nostin pehmeän laukan ja ohjasin Logen seuraavalle esteelle. Orii tuntui allani tavanomaisen pehmeältä. Käännöksien kankeudesta ei näkynyt olevan enää pienintäkään muistoa ja seuraavan esteen pikainen ylitys riitti varmistamaan, että Loge todellakin veti jalkansa tarpeeksi korkealle alleen. Yksi suurimmista päänvaivoista tehotreeneillä oli nimenomaa ollut jalkojen laahaaminen esteillä. Paha tapa, jonka Loge oli ottanut itselleen nopeasti sen jälkeen, kun olin saanut luvan aloittaa kevyen treenaamisen onnettomuuden jälkeen. Pahoina päivinä olin miltei vakuuttunut, että Loge oli kyllästynyt esteratsun uraan. Syytin siitäkin pelkästään itseäni.
Viimeisimmillä esteviikoilla oli kuitenkin alkanut ilmestymään jonkinlaista edistystä. Eihän se ollut auttanut meitä nousemaan samalle tasolle kuin ennen onnettomuutta, mutta nykyään tuntui olevan kovin vähän aihetta iloita, joten olin kohtuu tyytyväinen näihin pieniinkin voittoihin.
Ohjasin Logen nopeasti sivuun, jotta muutkin ratsukot pääsisivät vuorostaan hyppäämään kentälle rakennetun pienen lämmittelyradan. Ratsukoita tuntui olevan yllättävän paljon näin pienelle maneesille. Hetken tarkastelun jälkeen oivalsin osan heistä olevan märkiä. Käänsin katseeni oven suuntaan ja tottahan toki, ulkona satoi kaatamalla vettä. Vai oliko se sittenkin lunta? Mielialani laski ja kirosin mielessäni. Olin aika varma että tälle päivälle oli luvattu hyvää aurinkoista keliä. Nyt ruoho olisi märkää ja liukasta, ja tapaturmien riski suurempi, eikä minua huvittanut yhtään ottaa sitä riskiä että Loge katkoisi jalkansa, tällä kertaa lopullisesti. Tulisin niin ikävöimään kenttien joustavaa ja ennenkaikkea turvallista hiekkapohjaa.
Logea tämä epäonninen muutos säässä ei tuntunut haittaavan. Päinvastoin, orii nosteli tohkeissaan jalkojaan eikä tuntunut pysyvän paikoillaan, vaikka ohjat olivat teräksenlujassa otteessani ja painopisteeni mahdollisimman takana. Taputtelin hevosen vahvaa kaulaa rauhoittavasti. Logen korvat sojottivat pystyssä sen hörähtäessä ohimeneville tammoille. Niin, ehkä sen positiivinen mieliala ei ollutkaan tulevan kisan johdosta, mutta oriin hölmönpuolinen käytös sai minutkin virnuilemaan ja mielialani kohoamaan. Jatkoin hevosen kaulan rauhallista taputtelemista.
"Raider number six, please proceed to the starting line. Raider number 7, please get ready", kajahti kaijuttimista. Henkäisin syvään ennen kun lähdimme kävelemään ulos harmaaseen sateeseen.
- Valintatehtävä (Mitkä seuraavista sopii?): Olemme likomärkiä ja viluttaa!, En näe sadeverhon läpi kunnolla eteeni., Kirjava tipu bongattu!, Hevoseni säikähtää jotakin..., Olemme molemmat hyvässä vireessä.
- Piirrostehtävä (Linkitä kuva kisaradalta!):
- Arvaustehtävä (Kirjava tipu oli esteellä...): (8) Halkopino
- Kirjoitustehtävä:
Ratsastaja - Ei sitä olisi Kanadaan asti tarvinnut lähtä, jos haluaisi kilpailla tällaisessa säässä... Hevonen - Наконец-то весело! (Vihdoin jotain hauskaa tekemistä!) Tipu - Yikes, going a bit too speedy there, don't cha think guys?
- Kirjoitustehtävä (Fiiliksiä radalta): Ensimmäiset jyrähdykset vapisuttivat taivasta pian sen jälkeen kun suuntasimme ensimmäiselle esteelle. Ilma oli samaan aikaa kostea ja raskas, ja siellä velloi selkeää varauksen tuntua. Se sai minut hermostuneeksi. Yritin istua syvemmälle Logen satulaan, mukautua sen keinuvaan laukkaan, oikeastaan mitä vain mikä rauhoittaisi mieltäni. Rakennukset vilahtivat nopeasti ohitsemme, kun Loge harppoi varmoin askelin tampattua ruohikkoa pitkin ja nopeasti ensimmäisen esteen yli. Yritin hieraista ylimääräisen kosteuden sateen kastuttamalta naamaltani, mutta sadetakkini märkä hiha tuntui vain pahentavan asiaa. Hetken ehdin jo katua nostaneeni hupun kypärän päälle, sillä eihän sen alta tuntunut näkevän yhtään mitään.
Vaan että osasikaan olla kunnon koiranilma! Hemmetti, eihän sitä Kanadaan asti olisi tarvinnut raahautua kilpaillakseen tällaisessa säässä.
Hyppäsimme rutiininomaisesti myös seuraavan ristikon ylitse. Loge tuntui energiseltä allani; sen laukka oli eteenpäin vievää ja hypyt tuntuivat menevän kuin ilmaa. Ehdottomasti yksi mukavimmista kilpailupäivistä miesmuistiin. Jos vettä ei tulisi kuin esterin perseestä. Kurvasimme laukkaamaan pellon reunustamaa pitkää suoraa kohti heinäpaaleista rakennettua okseria yhä varmemmin askelin.
Ja sitten välähti.
Taivas oli niin tumma ja salama kirkas, että tuntui kuin olisin sokaistunut hetkeksi. Logesta taisi tuntua samalta, sillä se loikkasi säikähtäneenä pystyyn ja laittoi jarrut päälle. Kauhukseni huomasin, että välimatka seuraavalle esteelle oli aivan liian lyhyt. Märkä ruoho allamme ei tuntunut pitävän minkäänlaista kitkaa sisällään, joten liuvuimme oriin perse maata hipoen okserille.
Loge ymmärsi myös ettemme tulisi pysähtymään ajoissa. Se ponnisti meidät jonkinlaiseen ilmalentoon, etujalat kömpelösti haparoiden, mutta kuin ihmeen kaupalla esteen ylitse. Minä puolestani rojahdin hevosen kaulaa vasten yrittäen pitää itseni tiukasti satulassa. Tiesin jo katsomattakin, että ylempi puomi oli vierähtänyt maahan, mutta ainakin henkemme säästynyt. Heitin pienen rukouksen toivoen, ettei Logen jaloille ollut myöskään tullut nirhaumia.
"Soo poika, otetaan ihan rauhassa", kuiskasin oriin korvaan. Loge päilyili levottomasti sivuille, ja vaati kaiken keskittymiseni että sain oriin taas rauhalliseen laukkaan ennen neljännelle esteelle saapumista. Jossain kaukaa jyrähti taas ukkonen. "Mennään ihan rauhassa", kuiskasin hevoselle uudelleen ja saatoin jo tuntea kuinka oriin lihakset alkoivat rentoutua allani. Kiitin jumalia ettei Loge ollut hermoheikko. Tässähän olisi voinut käydä vaikka kuinka huonosti.
Kivieste jäi taaksemme kun suuntasimme vuorostamme ylämäkeen. Vilkuilin hupun lomitse ympäröivää metsää, vaikkei minulla ollutkaan aikaa jäädä ihailemaan syksyn tuomia kullankeltaisia värejä. Sade ja mustat pilvet saivat metsän näyttämään myös kovin synkältä. Satunnaiset välähdykset taivaalla antoivat meille jonkinlaista implikaatiota siitä, minne piti mennä ja kuinka lähellä seuraava este olisi. Traktori tuli kuitenkin jonkinlaisena yllätyksenä. Vaistonvaraisesti aloin jo hidastaa, mutta Loge jatkoi menoa päättävin askelin, eikä epäillyt hetkeäkään ponnistaessaan punaisen traktorin ylitse.
Kaatunut puunrunko tuli nopeasti sen perään, mutta isoimman työn jouduin tekemään älytessäni, että rata jatkui heti tiukan käännöksen jälkeen. Kirosin mielessäni kymmenennen kerran harmaata sadetta ja kapeaa näkökenttääni, ja jouduin pistämään ihan kunnolla vastaan, jotta sain oriin hidastamaan tarpeeksi ennen käännöstä.
Oriin häntä leimusi soihdun lailla kun se vastahakoisesti hidasti vauhtiaan sen verran, että tiukka käännös olisi turvallinen. Heti sen jälkeen Loge palasi nopeaan tahtiinsa, suuntasi seitsemännelle esteelle ja hyppäsi vaivatta sen ylitse. Pensasesteen jälkeen maasto alkoi vetää jyrkästi alaspäin. Jossain siellä alhaalla erotin seuraavan esteen tumman hahmon. Puupinoeste. Mutta jotain outoa siinä oli, älysin, sillä näytti kuin sen päällä olisi istunut lintu. Pöllö?
"Mitä víttua...?" Äännähdin yllättyneenä. Yritin siristellä silmiäni nähdäkseni tihkusateen läpi paremmin. Sitten pilviverhon läpi välähti jälleen salama joka valaisi maat ja mannut, sekä tietenkin nopeasti lähenevän puupinoesteen, ja sen päällä tönöttävän, naurettavimman näköisen pehmolelun jonka olin miesmuistiin nähnyt. Loge kiskoi päätään levottomasti. Epäilemättä sekin oli hoksannut tuon oudon hahmon esteen päällä, ja puntaroi nyt oliko esteelle lähestyminen sen arvoista. Puristin pohkeet hevosen kylkiin päättäväisesti. Loge jatkoi kuuliaisesti laukkaamistaan alamäessä.
Näin pehmolelun vain sekunnin murto-osan ajan kun liisimme puupinon ylitse. Se oli mahdollisimman monen kirkkain värein kirjailtu tipu? Kuin nyan cat olisi oksentanut sen päälle. Hideous oli sana, joka juolahti ensimmäisenä mieleeni. Hetki oli nopeasti ohi, ja pääsimme vihdoinkin maastoradan loppuosuudelle. Metsä väistyi ympäriltämme antaakseen tilaa edessä kohoaville tallirakennuksille. Huokaisin jo helpottuneena. Logekin alkoi tuntua väsähtävän nopeaan tahtiimme, ja epäilemättä oriilla oli yhtä epämukavat oltavat kuin minullakin yltäpäältä kastuneessa sadetakissani.
Kaarsimme viimeiseen mutkaan. Kostea ruohopohja muuttui tutuksi ja turvalliseksi kenttäpohjaksi, ja sen toisella puolella näimme maaliviivan. Kentän ja meidän välissä oli enää kaksoisvesieste. "Sitten mentiin", usutin Logen koottuun laukkaan, laskin rutiininomaisesti askeleet ja tein puolipidätteitä. Vesiesteen roiskeet pärskähtivät ympärillemme. Loge hyppäsi mallikaasti ensimmäisen ja heti perään toisenkin, kunnes olimmekin jo ylittäneet maaliviivan. Taustalta kuului vaimeita taputuksia ja naisen ääni kaijuttimissa kertoi aikamme. Hidastin oriin kävelyyn. Taputin sen kosteaa kaulaa merkiksi hyvästä työstä, ja jäimme ulos vielä muutamaksi minuutiksi tasoittaaksemme hengityksemme.
Kaikki asiat huomioonotettuina, olimme selvinneet radasta läpi kunnialla. Olivierin usutus osallistua ei ollut sittenkään ollut hullumpi ajatus, vaikka minulla oli omat epäilykset asian suhteen. Kaikkien niiden raskaiden kenttätreenien jälkeen nämä maastokisat oli hyvä muistutus siitä, että välillä oli myös ihan okei ottaa rennommin. Mieleni tuntui kevyemmältä kuin aikoihin.
- Suosikkiesteesi oli: (8) Halkopino
2. Milja Malmila & M.B. Carabella [22/38 pistettä]- Yhteinen maastoestekokemuksenne: Minä olen kokenut, hevonen ei niinkään.
- Kirjoitustehtävä (Tsemppiviesti): Sain tsemppiviestin Katilta, joka on minun ohellani Caran kasvattaja ja nimellisesti myös edelleen toinen omistaja, vaikkei hän ole enää aktiivisesti tallin toiminnassa mukana. "Tsemppiä sinne kisoihin! Muistan miten Cara jo varsana kammosi vettä. Toivottavasti pääsette ehjinä takas kotiin."
Vastasin hänelle näin: "Kiitos! Samaa mäkin toivon. Täällä on satanut koko aamun. Just mun tuuria. "
- Kirjoitustehtävä (Sään armoilla): Kuka hullu lähtee Kanadaan asti kilpailemaan maastoesteitä lajissa kokemattomalla hevosella, joka ei pidä vedestä? No minä tietenkin! Caran ilme sen sijaan synkkenee entisestään, kun ensimmäiset märät rätit lentävät sen turvalle. Mutta minun menoani edes räntäsade ei haittaa, nyt mentiin!
- Valintatehtävä (Mitkä seuraavista sopii?): Ratsu vihmoo jatkuvasti päätään ja nykii ohjia., Kirjava tipu bongattu!, Meille tulee kielto esteellä., Ei tässä sokerista olla, sade ei haittaa.
- Arvaustehtävä (Kirjava tipu oli esteellä...): (8) Halkopino
- Kirjoitustehtävä:
Ratsastaja - Siellä! Jee, löysinpäs sinut! Hevonen - Oi tipu ota minut jo pois täältä! Tipu - Siinäpä kerrassaan mielenkiintoinen parivaljakko.
- Kirjoitustehtävä (Fiiliksiä radalta): Vallitsevista sääolosuhteista johtuen Cara lähtee vastahakoisesti liikkeelle. Jossain vaiheessa se kuitenkin hoksaa ensimmäisen esteen ja tapansa mukaan lähtee rynnimään. Koitan hillitä sitä ja onnistumme ylittämään tukeista ja renkaista rakennetun trippelin.
Matka jatkuu vasemmalle maneesin vierustaa pitkin kohti ristikkoa. Sen ylittäminen sujuu verrattaen sulavasti, vaikka ratsuni on juuri kiskonut ohjat kädestäni. Suuntaamme seuraavaksi oikealle maneesin taakse, jossa tönöttää heinäpaaliokseri. Odotin, että tipu olisi piileskellyt korsien seassa, mutta sitä ei näkynyt, kuten ei myöskään neljännen, eli kiviesteen luona.
Suuri märkä rätti lösähtää naamalleni kun viiletämme ylämäkeen ja metsään kohti traktoriestettä. Keskittymiseni herpaantuu ja Cara kieltää. Äkkiä ajatukset kasaan ja esteen yli! Heti perään tulee koivunrunkoeste ja tiukan käännöksen jälkeen hyppäämme pensasesteen.
Rata alkaa lähestyä loppuaan. Se tietää myös sitä, että se Caran pahin kammotus, eli vesieste on aivan nurkan takana. Ensin vuorossa on kuitenkin alamäessä oleva halkopino. Ja kukas mukaan sieltä halkojen raosta kurkisteleekaan kuin vanha tuttu tipu! Oli tosin pienestä kiinni, että se olisi jäänyt näkemättä, sillä Cara toi jälleen omia mausteitaan lähestymiseen ja keskityin siihen, että pääsemme turvallisesti yli.
Palaamme tallipihalle, suuntana kenttä ja siellä oleva kaksoisvesieste. Nyt tarkkana Milja! Lähestymme vesirajaa. Tunnen kuinka nanosekunnin ajan Cara harkitsee totaalistopin tekemistä. Mutta kuin ihmeen kaupalla se jatkaa matkaa ja hyppää! Ja hyppää vielä toisenkin esteen! Jes, pääsemme kuin pääsemmekin ehjin nahoin maaliin. Jos tällä suorituksella ei muuten pärjätä, niin ainakin Cara on henkinen voittaja! En olisi ikinä uskonut, että se heti ensimmäisellä yrityksellä pääsisi puhtaasti vesiesteen yli.
- Suosikkiesteesi oli: (9-10) Vesieste
3. Nicholas Rose & Infamous Packer [14/38 pistettä]- Yhteinen maastoestekokemuksenne: Minä olen kokenut, hevonen ei niinkään.
- Kirjoitustehtävä (Tsemppiviesti): Olin auton luona vetämässä saappaita jalkaan, kun pelkääjän paikan penkillä oleva puhelimeni värisi. Näyttö meni päälle ja siihen pomppasi ilmoitus tekstiviestistä. Se oli Kailta. Hän oli konferenssissa Englannissa, eikä ollut päässyt mukaan Kanadaan. Jotain eläinlääkäri juttuja taas... Hän oli laittanut minulle viimeisen minuutin tsemppiviestin ja toivotti onnea. Tämä ei ollut minun ja Famen ensimmäinen yhteinen kilpailu, saati ensimmäinen ulkomaan reissu, mutta kyllähän minua jännitti, kuten aina. Hymyilin ja kirjoitin miehelleni vastauksen, kiittäen häntä toivotuksista.
- Kirjoitustehtävä (Sään armoilla): Tämä sää oli pahin mahdollinen ratsastaa ja mielialani päätti tippua kaksi oktaavia alaspäin. Fame oli jo valmiiksi omalla tavallaan haasteellinen ori ratsastaa, ex-laukkuri kun oli, joten huono sää teki asioista vain monimutkaisempia. Ori kuopi maata rauhattomana ja minä yritin kovasti pitää itseni rentona, jottei hevonen hermostuisi enempää.
- Valintatehtävä (Mitkä seuraavista sopii?): Olemme likomärkiä ja viluttaa!, En näe sadeverhon läpi kunnolla eteeni., Hevoseni liukastuu.
- Arvaustehtävä (Kirjava tipu oli esteellä...): (3) Heinäpaaliokseri
- Kirjoitustehtävä:
Ratsastaja - Myräkässä ratsastaessa värikäs tipu paalia vasten ei ollut ensimmäinen asia mitä olisin odottanut näkeväni. Nyt vain rukoilin, ettei Fame päättäisi säikähtää sitä ennen kuin pääsisimme esteen yli. Mehän vasta aloitimme! Hevonen - Mikä ihme tuo on olevinaan? Ihmeellistä sakkia koko talli täynnä jo valmiiksi ja nyt pitää tuollaisia katsella kisaradalla. Voi kun rata olisi ohi jo... Tipu - ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄääääääääääääääääääää!!!!!!!! Tulkaa auttamaan! Tämän täytyy olla vastoin eläinsuojelulakia!? Ei tämä ole paikka tipulle!
- Kirjoitustehtävä (Fiiliksiä radalta): Nämä kisat olivat kaikille osapuolille varmaan tämän vuoden pahimmat. Sää meni huonosta pahemmaksi sekunnin murto-osassa, hevonen oli rauhaton ja ratsastaja suoraan sanottuna v*ttuuntunut koko suorituksesta. Molemmat olivat märkiä jo ennen ensimmäisen esteen ylitystä ja lopulta kuin järvessä uitettuja metsässä puunrunkoesteen jälkeen liukastumisen ja kaksoisvesiesteen ansiosta. Kumpikaan ei nähnyt metriä pidemmälle ja ratsukko meinasi lähteä kiven jälkeen aivan väärään suuntaan. Kokonaisuudessaan siis aika turhautuneet fiilikset.
- Suosikkiesteesi oli: (2) Ristikko
4. Emmy Brandubh & Cailleach Cairbre [13/38 pistettä]- Yhteinen maastoestekokemuksenne: Olemme molemmat kokeneita.
- Kirjoitustehtävä (Tsemppiviesti): Mä vain kiillotin ja kiillotin Ianin pikimustaa karvaa edelleen, vaikka mulle huudeltiin jo että kohta meidän pitäisi olla valmiita menemään radalle. Nämä oli mun ekat maastoestekisat pitkään aikaan ja olin aika stressaantunut, vaikka Ian onkin ehkä maailman luotettavin hevonen ja ollaanhan me molemmat kokeneita maastoradoilla. Siinä kaiken melun ja kiireen keskellä mun puhelin sitten piippasi pari kertaa ja oletin sieltä tulevan meidän tallipojalta Aidenilta jotain tsemppausviestiä tai muuta vastaavaa. Avasin nopeasti viestin ja se oli oikeastaan virhe - "Hitto sori, Bonnie pääs aidoista läpi ja nyt se juoksentelee jossain tuolla kylillä". Ei ainakaan lievittänyt stressiä, sen voin sanoa. Hemmetin Aiden. Ja Bonnie.
- Kirjoitustehtävä (Sään armoilla): Me oltiin Ianin kanssa yllättävän rauhallisissa meiningeissä jo lähtöportilla kohti maastorataa, mutta sitten alkoi satamaan. Ja oikeastaan tosi tosi kovasti. Ian heilautti muutaman kerran korviaan ja sen nätisti laitettu harja alkoi pikkuhiljaa näyttää vähän kurjalta, mutta muuten sade ei oria kyllä näyttänyt lainkaan hetkauttavan. Kun oli vihdoin meidän vuoro lähteä radalle, painoin pohkeet Ianin kylkiin ja maiskautin vähän, ja mun uljas musta pinkaisi hieman verkkaisesta perusluonteestaan huolimatta reippaasti eteenpäin ja liiti ensimmäisen maastoesteen yli suurella kaarella korvat tötteröllä. Ja taisi mulla itsellänikin olla hymy aika huomattavissa, vaikka räntäsade pistikin meitä vastaan aika voimalla. Onneksi on hevonen, jolla on leijonan rohkeus sekä sydän täynnä kultaa!
- Valintatehtävä (Mitkä seuraavista sopii?): Ei tässä sokerista olla, sade ei haittaa.
- Arvaustehtävä (Kirjava tipu oli esteellä...): (3) Heinäpaaliokseri
- Kirjoitustehtävä:
Ratsastaja - Itse yritin ratsastaa mahdollisimman johdonmukaisesti ja selkeästi koko maastoradan ajan, että Iankin pysyisi mahdollisimman hyvin kärryillä siinä sademyräkässä. Hevonen - Olin ratsastajani kanssa samalla kannalla kaikkia käännöksiä ja myös (lähes) kaikkia hyppykohtia koskien. Yritän radoilla aina parhaani, ja myös ratsastajani auttaa minua parhaani mukaan - teemme hyvin yhteistyötä. Tipu - Emmy ja Ian näyttivät etenevän oikeastaan koko radan ajan erittäin tarmokkaasti ja ratsukon rohkeista teistä sekä mahtavasta rytmistä kuuluisi ainakin saada hyvin pisteitä ja arvostusta!
- Kirjoitustehtävä (Fiiliksiä radalta): Lähdimme Ianin kanssa heti napakalla tahdilla liikkeelle kohti ensimmäistä estettä, joka oli trippeli yhdistetty tukeista ja renkaista. Ian hyppäsi sen tosi rohkeasti ja todellakin ilmavalla kaarella, aivan kuin todistellen sitä, että hän kyllä kykenee suorittamaan tämän radan rankkasateesta huolimatta. Ori kyllä ponnisteli joka esteen yli ihan mahtavalla tarmolla ja kuunteli munkin apuja huolellisesti. Tokaa estettä ei meinattu ensin edes täysin huomata, kun oltiin vähän shokissa kaikesta siitä sateesta ja hälskeestä. Se oli aika kapeassa raossa aitauksen sekä seinän välissä, mutta sen ylittäminen onnistui kuitenkin Ianin skarpin luonteen ansiosta hienosti. Paitsi että me säikähdettiin kanssa vähän sitä, kun yllätyksenä tämän esteen jälkeen ilmeisesti kisojen aikaan vahingossa irti päässyt koiranketale rynnisti meidän edestä - luojan kiitos se oli nopea eikä jäänyt Ianin kavioiden alle! Pienestä järkytyksestä ja sydämentykytyksistä selvittyämme kolmannen esteen, heinäpaaliokserin yli jälleen taas liidettiin ja Ian todella tuntui nauttivan radan hyppäämisestä, sillä se harppoi eteenpäin sen verran innokasta tahtia kuunnellen silti mun tasapainottavia apuja. Neljäs este oli kivieste ja sen jälkeen tulikin aika tiukka käännös ylämäkeen viitosesteelle, joka oli pieni traktori. Mä itse vähän mietin, että mitäköhän siitä tulee, koska ylämäki vaati voimaa ja este oli aika hurjan näköinen, mutta Ian oli kuin ei mitään. Siitä ei montaakaan (erittäin suurta) laukka-askelta kulunut, kun hypättiinkin jo puunrunkoeste. Sitten jälleen supertiukan ja ainakin meidän puolesta sadesäästä huolimatta aika rohkean käännöksen takana häämötti pensaseste, joka me ylitettiin Ianin mustat koivet vähän pensaikon yläosaan rahisten. Seuraava eli kahdeksas este olikin vähän helpompi, puunrunkoeste. Se oli aika suoralla lähestymislinjalla, joten siinä ehti hiukan nauttia tuulenvireestä ja ehkä vähän kärsiä siitä sateestakin. Pian meidän edessä näkyivätkin radan viimeiset esteet, jotka sijaitsivat hiekkakentän puolella. Ensin vähän isomman esteen yli veteen ja koko ratsukko litimäräksi siitä loiskinnasta, vaikka kyllähän me sitä oltiin jo valmiiksi sen kaatosateen takia. Siitä sitten vielä laukka-askel tai pari ja hitusen pienemmän esteen yli, ja pohkeet hevosen kylkeen maaliviivalle onnellisesti laukaten!
- Suosikkiesteesi oli: (7) Pensas
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 990
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Sept 27, 2020 8:11:56 GMT
TUOMARIKOMMENTIT Kiitos kaikille kisoihin osallistuneille ja erityisesti teille tuotosluokkaan mukaan tulleille! Hauskoja suorituksia, joissa kaikissa oli hienosti noudatettu tehtävänantoja! Näiden kisojen VIP tuli aika nopealla aikataululla, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa hypätään samankaltaisella idealla uudestaan hieman erilaisen lomakkeen kera. Nikolai Karevaara & Gospodin GolovolomkaVoittajasuoritus tuli hyvin selkeästi esille: paljon tekstiä, loistavasti kirjoitettu ja panostettu kokonaisuus, jossa myös ainoana oli mukana piirroskuvakin! Ennestään hahmoista tai heidän tarinastaan mitään tietämättömänäkin pääsi kiinni tunnelmaan, sillä taustoja oli tuotu onnistuneesti mukaan ilman, että ne olisivat vieneet liikaa painoa pois itse kisatilanteelta. Sitä jäi ihan kutkuttamaan, että mikäköhän dilemma on Nikolain ja Villen välillä ollut? Se, että varsinainen toivotusviesti Olivierilta jäi huomaamatta, toi mahtavan pikku twistin. Sään armoilla - tekstipätkässä taas syntyi hienosti lähtöön valmistautumisen fiilis surkea sää mukaan lukien.
Upea piirroskuva! Sää pärähti aiottuakin huonommaksi juuri Nikolain ja Logen kohdalla, mutta voittomaaliin sitä silti vain rämmittiin pimeän ja märkyyden läpi! Kuvassa on jännittävä virittynyt tunnelma, jonka hevosen ja ratsastajan asento, sekä taustalla halkova salama aiheuttavat.
Eri osapuolien tuumauskirjoitustehtävässä oli nerokasta, että kaikki ajattelevat eri kielillä! Siitä plussaa! Fiiliksiä radalta -tehtävään oli panostettu perusteellisesti ja se eteni sujuvasti, jännittävästi ja viihdyttävästi. Tipu tosin saattoi loukkaantua hideouksesta! Milja Malmila & M.B. CarabellaTässä suorituksessa oli erinomainen teema läpi koko tarinan: vesi (ja sen epämiellyttävyydet). Alun tsemppiviestistä, jossa muistutellaan ratsun vesipelosta, huokaukseen kurjasta säästä lopun lempiesteeseen, joka sattui juuri vesieste olemaan, säilyy yhtenäinen punainen lanka. Tuumaustehtävä oli hauska: ratsastajan riemussa ja hevosen surkeudessa on toimiva kontrasti! Plussaa räntäsateen humoristisesta kuvailusta: "Suuri märkä rätti lösähtää naamalleni". Positiivinen loppu, jossa Se Hyvin Paha vesiestekin hoituu kunnialla, tuo hymyn huulille!Nicholas Rose & Infamous PackerAlkuasetelmat lisäävät jännitystä: kuinkahan ratsukolle mahtaa käydä, kun sää on niin huono ja hevosta kuvaillaan hiukan hankalaksi? Mieliala ei siitä parane ja loppua kohden tuntuu vain pahenevan - onneksi sentään onnettomuuksilta vältyttiin. Loistavan hauska tuumaustehtävän toteutus, jossa Tipu ainakin on surkeuden perikuva! Emmy Brandubh & Cailleach CairbreTsemppiviestiä ei ainakaan voi sanoa kovin tsemppaavaksi! "Onneksi on hevonen, jolla on leijonan rohkeus sekä sydän täynnä kultaa!" oli kauniisti sanottu ja kuvailee hyvin reippaan Ianin luonnetta. Fiiliksiä radalta -tehtävä oli koottu huolellisesti, mistä plussaa! Sateesta huolimatta ratsukosta välittyy optimistinen asenne.
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
When life hits you, make it a catch.
Viestejä: 240
Aurinkomerkki: ♐
|
Post by Kitty on Oct 3, 2020 10:28:37 GMT
PALKINTOMAASTOESTEVALMENNUS Nikolai Karevaara & Gospodin Golovolomka Valmentajana Kitty Loop, © VRL-02207 Mulle oli tulossa yksityiseen maastoestevalmennukseen ratsukko, joka voitti Orange Woodissa viime kuussa järjestetyt maastoestekisat. Ilmainen valmennus oli niistä palkinto, mutta mua hykerrytti vähän ajatella, että juuri mut oli pistetty valmentajaksi – vaikka olihan se toki myös kunnia! Ratsastaja oli aika rimpula jätkä tai sitten se vaikutelma syntyi siitä, että hevonen oli kummallisen mallinen. Eikä se edes ollut mikään varsinainen ratsuhevonen, kuten alunperin ajattelin, vaan orlovinravuri – rotu, josta en ennen ollut kuullutkaan. Eipä sillä, ei olla ennakkoluuloisia! Hepalla oli myös niin hauskan vaikea nimi, että Nikin (mä oon heti etunimipuhutteluväleissä – tai mikä vielä parempaa, lempinimi) sai toistaa sen ainakin viidesti ennen kuin päätin, että se saa olla Gosh. Tai Loge, kuten Niki oikaisi. Mä tykkäsin Logen habituksesta. Siitä tuli sellaiset ”i’m cool, you loser” -vibat, mutta samaan aikaan se kuitenkin vaikutti selväpäiseltä ja kuunteli ratsastajaa tarkasti? Sellainen ylväs olemus vetoaa muhun usein ja eksoottiset rodut on aina plussaa, joten odotin innolla, että pääsisin näkeen sen tositoimissa. Ja vauhtiin pääsyä Loge tuntuikin odottavan. Nikin suhteen pistin merkille, että se hyysäsi jalustimen hihnoja ja satulavyötä ja harjan suoruutta ja kypärän kulmaa vähän väliä lämmittelylompsinnan aikana. Tuli mieleen tyyppi, joka ei jätä mitään puolitiehen ja on tarkka pienistä yksityiskohdista – mun täydellinen vastakohta siis, joten tästähän tulisi hupaisaa! Treeni oli tarkoitus pitää pääasiallisesti tänään mäessä. Polulla oli pari tukkia, ei mitään korkeita, mutta ehkä vähän leveitä. Loge oli kuulemma pääasiallinen esteratsu, joten halusin heti tehdä selvän eron sille maastossa hyppäämiselle: vaarallisempaa, rankempaa, hauskempaa. Ensin ratsukko sai laukata ylös ja alas omassa tahdissa. Loge alotti aikamoisella ydinräjähdyksellä sata lasissa, mutta osasi tasoittaa staminaansa hetken puhkumisen jälkeen. Nikiin oli ehkä välillä hankala saada kontaktia, se kun keskittyi niin kovasti ja toisaalta ei kuulemma saanut mun aksentista kunnolla selvää. Koetin siis itekin skarpata ja aukoa suuta selkeämmin, mulla kun on välillä huono tapa puhua liian nopeasti ja putkeen. Jumpan jälkeen Niki ja Loge sai ruveta tulemaan tukkeja. Jostain syystä Logesta se oli huono ajatus ja se vähän vikuroi lähestymistä, mistä Niki taas hermostui ja Loge lähestyi pää ylhäällä silmät mulkoillen. Hyppäsi se kuitenkin, mutta jännittyneesti ja selkä suorana. Sanoin, että jatkakaa vaan ja huikkasin Nikiä hellittään käsillä: liian kireät ohjat ja kova suutuntuma sai Logen ylikierroksille. Toinen tukki meni paremmin, tosin Loge kahmaisi heti sen jälkeen muutaman valtavan pitkän laukka-askelen, jotka rikkoi tempon. Hitsit noin isoista askelista tosin olisi etua maastoradalla, sen vain sanon! Alaspäin samat tukit tultaessa Loge tuntui tyytyväisemmältä. Nikikin istui nyt rauhallisemmin ja ote ohjista oli hellinnyt. Tyylikäs alastulo oli hallittu ja Loge otti varmoin askelin molempien tukkien yli. Nikillä oli ehkä vähän tasapaino hakusessa, joka johtui jalustimien pidosta ihan varpaanpäissä. Neuvoin reilusti laittaan niitä syvemmälle jalkaan, mikä toisi vakautta koko istuntaan. Ehkä se, mikä Logen kanssa pitää erityisesti muistaa, on antaa sen tehdä isoin työ. Se on selvästi älykäs ja fiksu hevonen, joka kyllästyy nopeaan eikä siedä liikaa kontrollointia. Kun se saa itse pistää aivot raksuttaan radalla, se ei yhtä nopeasti herpaannu ja sen myötä turhaudu. Mä sain nimittäin todistaa tätä noidankehää missä Niki hallitsi ratsastustaan liikaa → Loge ei tykännyt ja laittoi aivot vapaalle → kompurointia ja heikkoa suorittamista → Niki hermostui → Loge turhautui → lisää huonoja hyppyjä → Niki turhautuu lisää jne. Tällainen kierre tuli isommilla esteillä, kun hypättiin pensasta sekä kolmiporrasta. Mitä mä yritin ongelman alkupäätä selvittää, Nikin taipumus tarrautua pikkuseikkoihin ja ratsastaa ”täydellisesti” ei aina ollut sitä, mikä olisi kuulunut asiaan ja sopinut Logelle. Nikin hommaa onkin oppia löysään vähän pipoa ja vaikka se Logen rohkeuteen ja kyvykkyyteen luottaakin, niin entistä enemmän luottoa myös hevosen aivokapasiteettiin – ei se pelkästään korkeelle hyppää, vaan osaa itsekin ajatella! Toisaalta, Nikillä oli nopeat refleksit. Se osasi hyvin tulla mukaan Logen yllättäviinkin ratkaisuihin, mikä mun mielestä on huippu juttu, koska jos Niki entisestään antaa Logen vain mennä ja silti pysyy vauhdissa mukana, tän ratsukon suoritustaso nousee ihan kohisten. Metriset kiinteät esteetkään eivät tuntuneet missään Logen hypyissä – jessus voi hevonen loikata kuuhun asti! Kaiken kaikkiaan, tää oli tosi mielenkiintoinen ratsukko. Niki kun pitää mielessä, että ei jäkitä turhaan eikä kaiken aina tarvitse mennä niin pisteen päälle, ja Loge saa tarpeeksi vapautta ja tilaa toimia itse, mun mielestä tässä parivaljakossa on ainesta vaikka mihin!
|
|