Terapiahevosten klinikka III 18.10.2020

TERAPIAKLINIKKA KOLMOSEN RATSASTUSKOE-TUOTOKSET

[Uutinen tallisanomissa tapahtumasta]

A.T Talven kimalteleva halla, © Valo

Kommentti: "Kauniin veikeä kuva, josta tulee hyvin ilmi hevosen lempeys ja utelias luonne."


Willowbranch Lucifer, © Emmy
Meidän tallityttö Kiana törmäsi netissä munkin mielestä aika mielenkiintoiseen tapahtumailmoitukseen. Sen nimi oli Terapiahevosten klinikka, ja pikaisesti luettuna peruajatus oli tämä: tallin kiltein ja rauhallisin hevonen voi saada klinikkatilanteessa terapiahevosen tittelit, ja tietysti uuden ainutlaatuisen kokemuksen. Me näytettiin Aidenillekin tätä ilmoitusta ja vaikka se ehti karsinoiden siivouksen keskellä vaan vähän vilkaista Kianan kännykän ruutua, se innostui heti. "Totta hemmetissä pistetään Ferry tonne, siis sehän on ihan luotu tohon!", poika hihkaisi hymy korvissaan. Eipä siltä muuta voinutkaan odottaa, onhan Ferry Aidenin lempparihevonen koko Brandubhin hevoskatraasta.

Asteltiin Kianan kanssa sitten tallipihalle, ja meidän katseet kiinnittyi ihan yhtä aikaa toiseenkin potentiaaliseen tapaukseen tätä klinikkaa varten - Ian! Se on kyllä toinen ihan pomminvarma hevonen, jolta ei lempeyttä puutu, kuten ei sen hevoskaverilta Ferryltäkään.

Klinikkapäivänä oltiin saavuttu Orange Woodiin, tämän tapahtuman pitopaikkaan, oikeastaan yllättävän ajoissa koko tallipoppoon ja meidän valitseman orikaksikon kanssa. Yleensähän me siis ollaan aina myöhässä joka paikasta, eikä se yleensä ole ainakaan mun eikä Kianan syytä... Aika rennosti saatiin siis varustaa Ferryä ja Iania sekä odottaa omaa vuoroamme osallistua ratsastuskokeeseen. Esiarviointi oli tehty jo aiemmin hevosten luonnekuvausten perusteella. Se tapahtumapaikan ja meidän porukan rento tunnelma olikin varmasti hyväksi hevosten suoritukselle kokeissa, vaikka ovathan nuo oripojat muutenkin ehkä maailman rauhallisimpia olentoja. Mäkin sain hyvin valmistauduttua omiin suorituksiini sekä ratsastusta että käytöskokeessa hevosen esittämistä koskien.

Kun tuli Ferryn vuoro ratsastuskokeeseen, Aiden auttoi mut suuren punaisen irlantilaisen hiukan narisevaan satulaan, ja painoin vähän pohkeita sen tynnyrimäisiin kylkiin. Ferry lähti kivasti liikkeelle heti pienetkin ohjeet multa saatuaan, ja käveltiin sen kanssa tosi rennosti koepaikalle. Siellä meitä odottelikin tuomari sekä terapialiiton jäsen.

Ensiksi testattiin Ferryn palvelualttius sekä apujen vastaanottavaisuus. Siihen kuului aika monia testejä, mutta mun piti muun muassa tehdä orin kanssa paljon siirtymiä, peruutuksia ja äkkinäisiäkin käännöksiä, sekä ääniapuja että pohje- ja istunta-apuja käyttäen. Tehtäviä tehtiin jokaisessa askellajissa. Ferry toimi ihan superhyvin, niin kuin se aina kyllä toimiikin. Sillä on vaan niin yhteistyöhaluinen ja kiltti luonne, että sen kanssa onnistuu kyllä ihan kaikki. Mutta kuitenkin kyllä se selvästi kuunteli paremmin pohje- ja istunta-apuja kuin ääniapuja, siinä oli suurin ero. Myös kärsivällisyyttä testattiin, eli piti esimerkiksi kävellä pitkään, ja sitten pysähtyä pitkäksi aikaa ja antaa hevoselle löysät ohjat. Ensiksi Ferry meinasi lähteä vähän liikkeelle, mutta kun tehtiin tämä toisen kerran, se pysyi rauhallisesti ihan aloillaan vähän huokaillen.

Sitten seuraavaksi Ferryltä testailtiin sekalaisiin apuihin reagointi. Tätä olin eniten kuumoillut, vaikka en kyllä ollut ajatellut, että Ferry mitenkään huonosti tietenkään reagoisi. Saattaisi ehkä vähän vaan hämmentyä, kun se on niin älyttömän tottelevainen hevonen luonteeltaan. Ensiksi mun piti antaa Ferrylle ristikkäisiä apuja, eli esimerkiksi kun käveltiin, niin ohjat oli ristitty toisinpäin ja piti käännellä vähän joka suuntaan ja pysähdellä ja niin edespäin. Ferry oli hiukan ihmeissään ja sen näki sen ilmeestä, mutta se yritti parhaansa mukaan suorittaa kävelyään mahdollisimman hyvin mun ristiriitaistenkin apujen avulla. Seuraava testi oli suusta vetäminen, mihin Ferry reagoi rauhallisesti peruuttamalla, eli miten se on oppinutkin tekemään, kun suuhun tulee niin paljon painetta (yleensä toki kyllä paljon tasaisemmin kuin tässä testissä). Sitten oli luvassa vähän hassua satulassa heilumista ja mun sekä tuomareiden vaatteiden kahisuttelua ja kaikenmaailman muita äänitehosteita. Niihin Ferry reagoi ihan lungisti vain seisomalla paikoillaan, vähän tylsistyneen oloisena jopa ehkäpä melkein puoliksi torkahtaen.

Käytöskokeessa oli kaksi osiota: toimiminen ihmisen kanssa ja sietokyky. Ferry käyttäytyi tapansa mukaan todella lempeästi ja rauhallisesti, mutta kuitenkin tosi uteliaasti. Se seisoi hienosti paikoillaan kun piti (vaikka alkuun se vähän heiluttelikin päätään), ja taluttaessakin se kuunteli mua alhaalta hienosti - pysähdykset ja peruuttamiset sujuivatkin oikein näppärästi ja Ferry reagoi mun apuihin nopeasti. Kun testattiin hevosen suhtautumista hoitotilanteeseen, Ferryn luokse tuli useampi vieras ihminen ja sitä kosketeltiin ja siliteltiin vähän joka paikasta, myös yhtä aikaa. Ferry oli tosi kiltisti ja vaikka se aluksi vähän touhusikin uteliaasti ja olisi halunnut tutustua joka ihmiseen, se oli pohjimmiltaan erittäin rauhallinen.

Sietokyky-osiossa Ferryä altistettiin ensin koville ja yllättäville äänille. Mukana oli muun muassa pamauksia, rapinaa, kuulutuksia ja kaikenlaista musiikkia. Ori reagoi näihin lähinnä vain uteliaasti korvia höristämällä ja ryhdikkäällä olemuksella, paitsi pamauksen kohdalla se säpsähti ja liikkui vähän eteenpäin. Viimeinen testi Ferrylle oli häiriötekijöitä omaaviin tilanteisiin reagointi, jossa testattiin hevosen suhtautumista esimerkiksi lapsiin, liikenteeseen ja kirmaaviin eläimiin. Ferry käyttäytyi koko ajan tosi hyvin, mutta ehkä vähän levottomalta se kyllä alkoi loppupeleissä vaikuttaa. Mutta ihan älyttömän hieno hevonen mulla kyllä on, ei moni olisi noinkaan rennosti suhtautunut tuohon kaikkeen!

Kommentti: "Kattavasti ja yksityiskohtaisesti tehty tuotos, johon on nähty aikaa ja vaivaa!"


Cailleach Cairbre, © Emmy
Meidän tallityttö Kiana törmäsi netissä munkin mielestä aika mielenkiintoiseen tapahtumailmoitukseen. Sen nimi oli Terapiahevosten klinikka, ja pikaisesti luettuna peruajatus oli tämä: tallin kiltein ja rauhallisin hevonen voi saada klinikkatilanteessa terapiahevosen tittelit, ja tietysti uuden ainutlaatuisen kokemuksen. Me näytettiin Aidenillekin tätä ilmoitusta ja vaikka se ehti karsinoiden siivouksen keskellä vaan vähän vilkaista Kianan kännykän ruutua, se innostui heti. "Totta hemmetissä pistetään Ferry tonne, siis sehän on ihan luotu tohon!", poika hihkaisi hymy korvissaan. Eipä siltä muuta voinutkaan odottaa, onhan Ferry Aidenin lempparihevonen koko Brandubhin hevoskatraasta.

Asteltiin Kianan kanssa sitten tallipihalle, ja meidän katseet kiinnittyi ihan yhtä aikaa toiseenkin potentiaaliseen tapaukseen tätä klinikkaa varten - Ian! Se on kyllä toinen ihan pomminvarma hevonen, jolta ei lempeyttä puutu, kuten ei sen hevoskaverilta Ferryltäkään.

Klinikkapäivänä oltiin saavuttu Orange Woodiin, tämän tapahtuman pitopaikkaan, oikeastaan yllättävän ajoissa koko tallipoppoon ja meidän valitseman orikaksikon kanssa. Yleensähän me siis ollaan aina myöhässä joka paikasta, eikä se yleensä ole ainakaan mun eikä Kianan syytä... Aika rennosti saatiin siis varustaa Ferryä ja Iania sekä odottaa omaa vuoroamme osallistua ratsastuskokeeseen. Esiarviointi oli tehty jo aiemmin hevosten luonnekuvausten perusteella. Se tapahtumapaikan ja meidän porukan rento tunnelma olikin varmasti hyväksi hevosten suoritukselle kokeissa, vaikka ovathan nuo oripojat muutenkin ehkä maailman rauhallisimpia olentoja. Mäkin sain hyvin valmistauduttua omiin suorituksiini sekä ratsastusta että käytöskokeessa hevosen esittämistä koskien.

Ianin ratsastuskoe sujui myös tosi moitteettomasti ja orin tuttuun rauhalliseen, miellyttämishaluiseen tyyliin. Se oli oman vuoronsa odottamisesta vähän uninen, joten se saapui koepaikalle varmasti aika tahmean, ellei laiskankin näköisesti - toivottavasti tuomari tai terapialiiton jäsen eivät väärinymmärtäneet Ianin käyttäytymistä... Pikkuhiljaa meidän uljas musta siitä sitten piristyikin, ja se teki oikein hyvää työtä kaikissa testeissä. Palvelualttiudessa ja apujen vastaanottavaisuudessa se oli edelleen ehkä hieman unelias, eikä se lähtenyt pysähdyksistä liikkeelle niin helposti kuin olisi ehkä voinut. Tietenkin se kuunteli mua ja suoritti tehtäviä tosi kiltisti ja teki parhaansa mun ohjeiden mukaan, mutta se nyt sattuu olemaan aika alkujäykkä hevonen ihan yleisestikin. Ravissa ja laukassa se taas toimi juuri sopivasti omalla moottorillaan ja kuunteli mua koko ajan. Pysähdykset ja peruutukset kuitenkin sujuivat ihan mielettömän hyvin Ianin kanssa, ja se reagoi istunta- sekä ääniapuihinkin aivan mahtavasti. Kärsivällisyystestissäkin Ian ehdottomasti loisti, sillä se pysyi aivan liikahtamatta ja erittäin rennon näköisenä, kun kävelypätkän jälkeen kirjaimellisesti nakkasin ohjat kädestäni ja annoin orin vain seistä.

Ianinkin kanssa testattiin sitten tietenkin myös sekalaisiin apuihin reagointi. Ensin annoin taas ristikkäisiä apuja kävelypätkillä, kun ohjat oli käännettynä ristiin. Koska Ian on niin verkkainen ja rauhallinen hevonen, se ei ollut epäjohdannaisista avuista moksiskaan, mutta yritti kuitenkin noudattaa niitä niin hyvin kuin vain suinkin kykeni. Ei se oikeastaan ollut edes yhtään hämmentyneen oloinen, se vaan otti koko tilanteen erittäin rennosti. Suusta vetämisen testaaminenkin sujui Ianin kanssa loistavasti, sillä se ei siitä paljoa välittänyt, lopulta vain lähti peruuttamaan rauhallisella tahdilla. Seuraava testi, satulassa heiluminen, oli mun mielestä taas tosi hauskaa ja vaikka vähän siinä nauroinkin, Ian seisoskeli nätisti paikoillaan korvat muhun päin ehkä vaan hitusen uteliaana. Kahisevat vaatteet tai muut äänetkään eivät tätä varmajalkaista oria hetkauttaneet, se oli varmaa.

Sitten olikin Ianin käytöskokeen vuoro, mitä me odotettiin tosi toiveikkaana, koska Ian on käytökseltään ehkä vieläkin rauhallisempi ja mutkattomampi, kuin aiemmin testattu Ferry. Kokeen ensimmäisessä osiossa eli ihmisen kanssa toimimisessa oli ensiksi luvassa paikallaan seisominen, jossa Ian suoriutui erityisen hyvin - se ei liikahtanut kyllä mihinkään suuntaan. Taluttaessa ori liikkui aika verkkaisesti, mutta se oli vaan ihan hyvä, että pysyin helposti sen rytmissä mukana, iso hevonen kun se on. Pysähdykset ja peruutukset onnistuivat lähes moitteettomasti, peruuttamiseen reagointi olisi vain voinut tapahtua ehkä ihan pikkuisen nopeammin. Testatessa suhtautumista hoitotilanteeseen, mun ja hevoseni luo tuli jälleen joukko Ianille vieraita ihmisiä sitä rapsuttelemaan ja koskettelemaan kaikkialta. Siihen Ian tietysti suhtautui rauhallisesti ja lempeästi, eikä se ollenkaan välittänyt uusista ihmisistä tai heidän puuhailuistaan sen ympärillä.

Lopuksi testattiin vielä Ianin sietokyky. Se ei välittänyt kovista äänistä, ei vauvanitkusta, ei musiikista, kuulutuksista tai minkäänlaisista rapinoista. Pamauksen kuuluessa ori hätkähti vähän ja sen olemus muuttui erittäin valppaaksi sekä niin sanotusti liikevalmiiksi, jos sille olisi tarvetta. Olin Ianista ihan hirveän ylpeä - se todellakin on pomminvarma hevonen! Ihan viimeiseksi testattiin vielä Ianin reagointi tilanteisiin, joissa on häiriötekijöitä. Lapsien, irtokoirien sun muiden juostessa ohi ei Ian hetkahtanutkaan, mutta kyllä se kuitenkin tosi uteliaalta ja valppaalta näytti - ehkä vähän myös siltä, että haluaisi mukaan pitämään hauskaa.

Kommentti: "Hevosen persoonalle uskollinen teksti, jota oli mielenkiintoista seurata. Hyvin kuvailtu koko tapahtuman yksityiskohtia!"


White Chocolate, © Mei

Kommentti: "Poni seisoo rauhallisesti paikoillaan. Suloinen kuva, johon rohkeasti olisi voinut piirtää käsittelijänkin loppuun asti mukaan!"


Palmetto Bay Ion, © TK
Pitkän matkan vuoksi olimme saapuneet Palman kanssa paikalle jo edellisenä iltana ja tamma olikin rauhoittunut hyvin vieraskarsinaansa. Aamulla heräsin jännityksen sekaisissa tunteissa, tiesin kyllä mihin Palmasta oli mutta kaikki oli vain kovin uutta ja jännittävää. Päätös koko terapiahommaan ryhtymisestä oli tullut tehtyä vähän vauhdilla.

Aamupäivällä olisi vuorossa ratsastuskoe, jossa arvioitsijat testaisivat Palman soveltuvuutta terapiaratsuna käyttöön. Tammahan on ratsuna hyvin raaka jos mitataan osaamista, mutta Palman onneksi terapiaratsun ei tarvitsekaan osata piruetteja vaan tärkeintä on itse ratsastettavuus. Se puolihan tällä tammalla on varsin mainiossa kunnossa.

Katsoin mielenkiinnolla pari ensimmäistä suoritusta, kunnes tuli aika hakea Palma paikalle. Talutin tamman kentälle, jossa arvioitsijat ja avustajat odottivat. Hetken juteltuamme itse koe alkoi ja Palman testaaminen alkoikin heti ensi hetkestä. Tamman yleisolemus oli jo alusta asti luottavaisen utelias ja vihdoin oma jännityksenikin hälveni, hyvinhän tämä sujuisi.

Kommentti: "Jännityksen tuntu ennen koetilannetta välittyy tästä kauniista tekstistä. Tarina olisi voinut vielä enemmän painottua itse ratsastuskoetilanteeseen."


Stubby Booblesnoot, © Tinu
Nuppu on vaikuttanut kotioloissa sen verran mukavalta kaverilta, joten päätin lähteä sen kanssa Orange Woodiin terapiahevosten klinikkaan katsomaan, olisiko tammasta ainesta terapiahevoseksi. Tai no, tässä tapauksessa ehkä terapia-aasiksi. Jos on yhtään seurannut Trullinummen arkea on varmasti huomannut, että kaikenlaiset extempore-toilailut ovat vahvasti läsnä hevoshankintojen, lajikokeiluiden sun muiden kohdalla, joten tämäkään tempaus ei tule varmastikaan turhan suurena yllätyksenä kenellekään.

Tapahtumapaikalle saavuttuamme Nuppu vaikutti tyyneltä, mutta uteliaalta. Ja aluksi se oli myös kovin äänekäs. Onneksi koolla oli lähinnä lehmänhermoisia hevosia, joten kukaan ei juurikaan hötkyillyt tästä pienestä, liikkuvasta sumusireenistä. Viimeistään tässä vaiheessa minua rupesi hieman jännittämään miten tamman käy ja pääsemmekö edes ensiarvioinnista läpi. Vaikka Nuppu onkin kiltti tapaus, on siinäkin omat vikansa.

Tuomaristolla oli hieman ongelmia löytää riittävän pieni ja kevyt ratsastaja Nupun selkään sopivaksi, mutta lopulta sellainenkin järjestyi, vaikka painorajat saattoivatkin hieman paukkua. Nuppu käyttäytyi tavalliseen tapaansa hyvin ja eteni reippaasti, mutta varmasti. Kahisevista vaatteista tai muista ulkoisista ärsykkeistä se ei ollut moksiskaan. Sekalaisista avuista Nuppu kuitenkin meni hieman hämilleen, mutta koska mitään ylenpalttista potkimista tai repimistä ei tapahtunut, ei tämä lopulta aiheuttanut ainakaan täydellistä yhteistyön loppumista.

Käytöskokeen ensimmäisessä osassa Nupulla ei ollut suurempia vaikeuksia. Paikoillaan seisominen sujui hyvin ja taluttaessakin tamma malttoi pidättäytyä jekkuilusta. Hoitotilanteessa useamman vieraan ihmisen kosketukseen suhtautuminen oli sellainen osio joka oli kuin luotu Nupulle ja tamma selkeästi nautti huomion keskipisteenä olosta täysin rinnoin. Taisi se jossakin vaiheessa intoutua rapsuttelemaan erästä tuomariston jäsentä takaisinkin. Sietokykyä testaavassa osiossakaan Nupulla ei ollut ongelmia eikä se juurikaan reagoinut ulkoisiin ärsykkeisiin.

Kaiken kaikkiaan meillä oli Nupun kanssa oikein mukava päivä! Nuppu toi esiin paljon hyviä piirteitänsä, joiden innoittamana aasitamman tilaisuuteen ilmoitinkin, eikä huonoa käytöstä tai ihmisten jallittamista tänään juurikaan nähty. Taisi tamma tietää, että tänään täytyi käyttäytyä oikein extrakiltisti.

Kommentti: "Sympaattinen teksti ja Nuppu-aasin persoona tulee siitä hyvin esille! Hienosti kirjoitettu."


Goodtime Scottish Gentleman, © Helemias Ilves
[Linkki tuotokseen]
Kommentti: "Hauska ja panostettu tarina, jossa niin hevosen itsensä kuin henkilöhahmojen persoonat nousevat keskeisesti estradille!"


Funfair's Flowerbombie, © Eveliina
[Linkki tuotokseen]
Kommentti: "Ihastuttava pikkutarina, josta tuli hyvin pintaan jännityksen ja innostuksenkin tunteet."


Charlotte the Princess, © Huusari
[Linkki tuotokseen]
Kommentti: "Sympaattisesti ja taitavasti kirjoitettu tarina, jossa oli kiinnostavaa nähdä taustat ennen tapahtumaan lähtöä."

Jään Pisara, © Huusari
[Linkki tuotokseen]
Kommentti: "Sympaattisesti ja taitavasti kirjoitettu tarina, jossa oli kiinnostavaa nähdä taustat ennen tapahtumaan lähtöä."