katso profiilia tai lähetä pm
All the stars are falling around me.
Viestejä: 186
Oma hevonen: Deluxe & Power
Aurinkomerkki: ♎
|
Post by Billy on Mar 23, 2022 12:54:02 GMT
HÄÄHULINA 02.07.2022 Orange Woodissa rakastetaan kunnon juhlanaiheita ja nyt juhlaan todellakin on aihetta! Sinutkin on kutsuttu Billy & Amy Centerin häiden julkiseen ohjelmaosaan heinäkuun ensimmäisenä lauantaina. Luvassa on nimittäin leikkimieliset hevosnäyttelyt, joiden tuomarina hääpari itse toimii, sekä kouluratsastuskilpailut (Billy olisi tietysti toivonut kunniakseen estekisoja, mutta nyt mentiin morsiamen tahdon mukaan). Tallin oma väki, henkilökunta mukaan luettuna, on tervetullut myös siunaustilaisuuteen Waterphewn vanhaan puukirkkoon. Toivotaan tietenkin upeaa säätä, sillä juhlat jatkuvat merenrannalla, jonne hääpari siirtyy hevoskärryillä. Sateen yllättäessä pystytettynä on valkoiset suojakatosteltat. Rannalla luvassa on musiikkia, tanssit, ruokailu ja tietysti pakolliset puheet. Hääpari pitää häävastaanottoa heti saavuttuaan kirkosta paikalle. Juhlat rannalla ovat yksityiset (vain kutsun saaneille), mutta viiden pintaan Orange Woodin maneesilla alkaa kaikille avoin (etukäteen ilmoittautuminen edellytetään) näyttelytapahtuma, jonne hääpari siirtyy suorittamaan arviointitehtäväänsä. Kilpailuiden tuotto menee morsiamen toivomusten mukaisesti hyväntekeväisyyteen eläinsuojelujärjestölle. Seitsemältä kentällä ratsastetaan vielä musiikin tahtiin Kür-ohjelmaiset koulukilpailut (ne ovat tutut edellisistä järjestämistämme " tallihäistä" vuodelta 2017). Hevosohjelmanumeroiden aikana ratsastushallin tallipuotikahvilassa on tarjolla astetta parempi buffetti. Hääpari lähtee kello kymmenen aikaan kohti hotelliaan ja jatkavat seuraavana aamuna häämatkaansa Japaniin, Kyotoon. Muilla juhlat jatkuvat rannalla kello yhteentoista asti ja halutessaan bileet voivat venyä aamun pikkutunneille paikallisessa yökerhossa. Tapahtumaan osallistuvat omppulaiset saavat Tahdon-merkin! Pinkillä olevat vain kutsutuille. Mustat kaikille avoin.
AIKATAULU la 2.7.
- Klo 10: Siunaus kirkossa
Klondike Road 10, Goldminerstown
- Klo 11: Juhlat alkavat;
Hääparin saapuminen paikalle; Onnitteluvastaanotto; Photoshoot Merenranta, Seaprout Avenue, Sinicoast
- Klo 12-13: Hääkakun leikkaus;
Ruokatarjoilu alkaa
- Klo 13.30: Puheet
Bestman > Sulhanen > Muut
- Klo 15: Tanssit alkavat
Ensimmäisenä hääparin valssi
- Klo 17: Näyttelyt
Maneesi, Orange Wood Ranch
Buffetti on tarjolla ulkopuolisille hääkisoihin osallistuneille maneesin kahvilassa klo 17-21.
- Klo 19: Kür-koulukilpailut
Kenttä, Orange Wood Ranch
- Klo 22: Hääparin lähtö
- Klo 23: Juhlat rannalla loppuvat;
Jatkot omilla kyydeillä paikallisessa yökerho Black Catissa Winer Avenue 2, Sunport
|
|
TÄLLAISTAKIN HÄISSÄ TAPAHTUI...
- Nikolai Karevaara kuokki juhlatilaisuuteen hienovaraisesti, eikä pitänyt näkemästään...
- Dewn tuli ulos kaapista tuodessaan seuralaisekseen Adam Puckin, jonka tapasi Egyptissä viime syksynä,
- Crid Malbor onnistui sumplimaan itsensä kaksiin häihin saman päivän aikana,
- Emma Spencerin lapsuudesta paljastui ikäviä piirteitä,
- Sean McFinnon kosi Sam Kellyä ja sai rukkaset,
- Charlotte roikkui Michael McPheen käsikynkässä epäilyttävän paljon...
- Kitty oli poikkeuksellisen poissaoleva ja hiljainen, yhdessä vaiheessa häviten kokonaan juhlista riideltyään seuralaisensa Tyler Andrewsin kanssa,
- hääpari sai onnittelukortit niinkin kaukaa asti kuin Australiasta Ben, Holly ja Surray O'Haralta (sekä Woodoolta)!
- Amy vastaanotti uuden hevosensa, Sunin, ja se heti alkutöikseen tönäisi morsiamen nurin! Ei sattunut
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
All the stars are falling around me.
Viestejä: 186
Oma hevonen: Deluxe & Power
Aurinkomerkki: ♎
|
Post by Billy on Mar 24, 2022 8:32:21 GMT
MATCH SHOW Näyttelyt Maneesissa pidetään leikkimieliset näyttelyt, avoinna kaikille hevosille ja poneille. Kehät on jaettu tammoihin sekä ruuniin ja oreihin. Tammojen Bride-luokan tuomaroi Amy Center, oriiden ja ruunien Groom-luokan Billy Center. Hevoset jaetaan kummassakin luokassa arvottuihin pareihin, jonka jälkeen tuomari valitsee pareista aina toisen BIS-kehään ja toisen kakkoskehään. BIS-kehäläiset ja kakkoskehäläiset arvostellaan vielä paremmuusjärjestykseen ja BIS-kehän voittaja on koko kehän voittaja, jolle tuomari antaa sanallisen palautteen sekä toisen kehän tuomari vielä lisäkommentin. Kehävoittajille on luvassa uniikit ruusukkeet! - 02.07.2022, VIP 01.07.2022
- Paikka Orange Wood Ranch
- Vastuuhenkilö VRL-02207
- Villit Match Show -näyttelyt
- Avoimuus kaikille
- 1 hevonen / omistaja / kehä
- 2 hevosta / omistaja / näyttelyt
- Kehäkoko 10 hevosta
- Hevosella on oltava jokinlainen kuva
- Bride-kehä on vain tammoille
Groom-kehä on vain oreille ja ruunille
OSALLISTUMINEN
Tähän topaan tai sähköpostiin otsikolla 'Häät 2022 - Näyttelyt': Luokka [rv]
Bride-kehä 8/10 TT Helka Kannisto - Kielokehrääjä Alessia Carangelo - Um Anjo do Espaço Mackenzie Eckley - Twinkle Twinkle Little Star Noah Baker - Frost Bound Felis Markus Henderson - Hiraeth Jannica Holmberg - FM Nonparell Petra Lukkari - Hestia de Sailchuach Holly O'Hara - Orange Wood's Woodoo
PARIT
II Holly O'Hara - Orange Wood's Woodoo I Petra Lukkari - Hestia de Sailchuach
I Mackenzie Eckley - Twinkle Twinkle Little Star II Jannica Holmberg - FM Nonparell
II Markus Henderson - Hiraeth I Noah Baker - Frost Bound Felis
II Alessia Carangelo - Um Anjo do Espaço I Helka Kannisto - Kielokehrääjä
BIS1 Hestia de Sailchuach BIS2 Kielokehrääjä BIS3 Frost Bound Felis BIS4 Twinkle Twinkle Little Star
"Tuomari Amy ihastui ikihyviksi kauniiseen tinkeriin, Hestia de Sailchuachiin, jonka sinisiin silmiin kehävoittoruusukkeen hento baby blue erinomaisesti sopii. Kaiken kukkuraksi Hestia oli luonteeltaan rauhallinen ja kiltti tänään, mitä hiukan hevosenarka tuomari erityisesti arvostaa. 'Saturatsu', Amy kommentoi, 'niin kaunis ja ihana!' Hestia vastaanotti rapsutukset hyvillään. Muita BIS-kehään päässeitä olivat Amyn silmiin nätti, herkkä voikko tamma Kielokehrääjä, suloinen pilkullinen varsa Frost Bound Felis (kukapa ei varsalla pärjäisi), sekä hauskanvärinen appaloosa Twinkle Twinkle Little Star."
Billy kommentoi Amyn voittajavalintaa: "En ylläty, vaikka Hestia on kyllä aika iso, ja Amy usein pelkää suurikokoisia hevosia. Mutta ymmärrän kyllä miksi hän tämän valitsi, sillä kieltämättä se ei ole paha silmälle ja vaikuttaa tarpeeksi hyväluontoiselta. Nyt voi olla, että Amy ei uskalla kysyä, mutta haluaisi varmasti kokeilla käydä Hestian selässä."
AMYN LYHYT SANA KAKKOSKEHÄLÄISISTÄ: 1. FM Nonparell "Herttainen, suloinen poni, kuin leivos!" 2. Orange Wood's Woodoo "Rakas Woodoo! Pehmeä turpa!" 3. Um Anjo do Espaço "En tiedä miksi, mutta hiukan pelottavan näköinen... kaunis kuitenkin." 4. Hiraeth "Jäi hiukan etäiseksi. Varmasti kuitenkin ihana!" | Groom-kehä 6/10 TT Viivi Vehkaperä - Prémiere Jay Jane Blacklake - BAFF Arpegiar Segundorico Mackenzie Eckley - Twix It Up Jannica Holmberg - Lochlainn Quinton Naella Wahlman - Glenwood Huckleberry Benjamin O'Hara - Cha Rakataka
PARIT
II Jannica Holmberg - Lochlainn Quinton I Jane Blacklake - BAFF Arpegiar Segundorico
I Naella Wahlman - Glenwood Huckleberry II Mackenzie Eckley - Twix It Up
I Viivi Vehkaperä - Prémiere Jay II Benjamin O'Hara - Cha Rakataka
BIS1 BAFF Arpegiar Segundorico BIS2 Glenwood Huckleberry BIS3 Prémiere Jay
"Tuomari Billyn ykkösvalinta osui hämmästyttävään barokkioriiseen, BAFF Arpegiar Segundoricoon. 'En ole ikinä nähnyt yhtä oudon väristä hevosta, ja ratsastan sentään Icarus Kristiansenin Acinonyxiä', Billy kommentoi. 'Jos tämä ei jää jollekin mieleen, niin ihmettelen.' Erikoisella hevosella on erikoinen nimi; Pahviksi kutsuttu orhi käyttäytyi kehässä juhlallisesti ja voitonvarmasti, mikä varmasti myös vetosi kunnianhimoiseen tuomariin. Muita Billyn valintoja BIS-kehään olivat sporttinen welsh Glenwood Huckleberry sekä mahtavan massiivinen Prémiere Jay."
Amy kommentoi Billyn voittajavalintaa: "Oh! Kuinka ainutlaatuinen hevonen... Billy on viime aikoina viehtynyt kovasti erikoisväreihin, joten varmasti tämä oli häälle helppo voittajavalinta. Myö en saa silmiä irti, katso nuita kuviointeja... kuin taidetta..."
BILLYN LYHYT SANA KAKKOSKEHÄLÄISISTÄ: 1. Twix It Up "Komea, myönnän." 2. Cha Rakataka "Röyhkeydestä piste." 3. Lochlainn Quinton "Pienet ponit eivät valitettavasti kuulu suosikkilistalleni."
|
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
All the stars are falling around me.
Viestejä: 186
Oma hevonen: Deluxe & Power
Aurinkomerkki: ♎
|
Post by Billy on Mar 24, 2022 9:27:38 GMT
KÜR-KOULUKILPAILUT Häiden yhteydessä pidetään kentällä kaikille avoimet vapaaohjelmaiset kouluratsastuskilpailut. Hääpari seuraa kilpailuita ja luovuttaa voittajille (uniikit) ruusukkeet palkintojenjaossa. Mukana on myös morsiamelle yllätys - häälahja, nuori hevonen M.B. Sunwaltz, jonka sulhanen on suunnitellut ostavansa Amylle. Toivottavasti se on rakkautta ensisilmäyksellä! - 02.07.2022, VIP 01.07.2022
- Paikka Orange Wood Ranch
- Vastuuhenkilö VRL-02207
Tuomarit vastuuhenkilö VRL-02207, Minni VRL-10337 - KRJ:n alaisuus
- Avoimuus kaikille
- 2 hevosta / omistaja / luokka
- Sama hevonen / 3 eri luokkaa
- Luokkakoko 30 hevosta
- Vain tuotosluokkia
LUOKAT & TEHTÄVÄNANNOT 1. Kür Helppo C: "Amorilta postia"Toteuta tuoreelle avioparille onnittelukortti. Muista lisätä mukaan hevosesi allekirjoitus! Arvosteluperusteena on kortin sopivuus teemaan sekä kyseiselle hääparille. 2. Kür Helppo A: "Tähtiin kirjoitettu"Morsian, Amy, on kovin kiinnostunut astrologiasta. Hänellä onkin syntymäpäivät ylihuomenna, mikä tarkoittaa, että hän on horoskoopiltaan Rapu. Billy taas on Vaaka. Mikä sinun hahmosi horoskooppi on? Ja ennen kaikkea, miten hänen merkkinsä sopii yhteen miehenä Ravun tai naisena Vaa'an kanssa? Kirjoita pohtiva tarinanpätkä, jossa hahmosi miettii omalle aurinkomerkilleen tyypillisiä piirteitä suhteessa Rapuun (mikäli hahmosi on mies) tai Vaakaan (mikäli hahmosi on nainen). Muunsukupuoliset voivat valita kumman tahansa. Arvosteluperusteena on horoskooppimerkkien luonnepiirteiden tietous sekä tekstin yleinen sujuvuus. 3. Kür Vaativa B: "Hää"Vapaavalintainen suoritustapa piirtäen tai kirjoittaen, mutta sen täytyy jotenkin liittyä rakkauteen, häihin ja/tai hevosiin. Arvosteluperusteena on tuotoksen sopivuus annettuun teemaan, erityisesti tähän tapahtumaan. 4. Kür Prix St Georges: "Tuhat vuotta onnea"Kirjoita kohtaus, jossa käyt onnittelemassa tuoretta avioparia. Teetkö sen suoraan hevosesi satulasta käsin kenties heti radanratsastuksen jälkeen, kuin ohimennen, vai varta vasten? Liittyykö tilanteeseen tahatonta tilannekomiikkaa vai teetkö ehkä sulhaseen tai morsiameen vaikutuksen? Arvosteluperusteena on tekstin ja erityisesti dialogin sujuvuus. 5. Kür Intermediate I: "Hirnahtaen Sinun" Kaikki tämä häähumu on saanut hevosesi pään pyörälle. Millaisen leiditamman tai urhean orhin kanssa sinun ratsusi pistäisi hynttyyt yhteen? Kerro ja kuvaile hevosen sanoilla, hevosen näkökulmasta. Arvosteluperusteena on huumori ja riimittely tai sanoilla leikittely. 6. Kür Grand Prix: "Häävalssi"Linkitä (esimerkiksi Youtubesta) sanaton kappale (esim. klassista), jonka tahdissa hahmosi ratsastaa radan. Liitä mukaan selonteko siitä, missä järjestyksessä liikkeet tulevat; hyödynnä kappaleen aikajanaa ilmoittamalla niille minuutti ja sekunti -kohdat (lisätietoa). Arvosteluperusteena on kouluohjelman yhteensopivuus valitun musiikin kanssa sekä yleisesti tuomarin mieltymys valittuun kappaleeseen. OSALLISTUMINEN
Tähän topaan tai sähköpostiin otsikolla 'Häät 2022 - Koulukisat': Luokka [rv] Ratsastaja (VRL-tunnus) - Hevonen VH-tunnus Tuotos YLLÄTYSPALKINTO LUOKKAVOITTAJILLE!Ota yhteyttä lunastaaksesi! OSALLISTUJAT
Tuotokset täällä. Luokka 1 (3/30) TT tuom. Minni 1. Holly O'Hara (VRL-12637) - Orange Wood's Woodoo VH18-035-0200 Tuomari: "Siis toi kuva on niiin ihana ❤ Ponit on kyllä niin vekkuleita tapauksia, että ei ihmekään, jos puolet kortista katosi parempiin suihin."Järjestäjä: "Ääää! IhanaihanaIHANA tuotos! Woodoo on niin suloinen, että voi herran tähden, ja kortti ja tarina siihen vielä päälle! Siis aivan mahtava tuotos, joka lämmitti kyllä erityispaljon mieltä! "2. Crid Malbor (VRL-02207) - Firecracker VH17-076-0035 Tuomari: "Crid on kyllä ihana persoona! Vaikka elämä tuntuukin heittävän kapuloita rattaisiin, on silti nostettava hattua sille, miten toinen sisuuntuu ja lähtee kokeilemaan onneaan kouluradalla."3. Naella Wahlman (VRL-12320) - Glenwood Huckleberry VH22-022-0012 Tuomari: "Hevosten (ja varsinkin ponien) kanssa tuntuu sattuvan ja tapahtuvan tasaisesti…"Järjestäjä: "Tosi hauskasti, luontevasti ja nerokkaasti keksitty, kuinka hevoseltakin saadaan tervehdys korttiin järjestettyä! Ihana visuaalinen toteutus (ja kaunis kortti!), jota pikku tarinanpätkä vahvisti!"Luokka 2 (1/30) TT tuom. Alexiina C.1. Olivia Arpiainen (VRL-15053)- Advance VH22-077-0006 "Perehtynyttä, mielenkiintoista ja asiantuntevaa! Omakohtainen kokemus kuuluu voimakkaasti ja teksti oli lähes runollisesti koottu. Amy Rapuna liikuttui ja sai kyyneleenkin silmään, hän koki tekstin osuvan itseensä hyvin syvältä. Ehkä Vaakaa ja Rapua tässä liitossa eniten yhdistää juuri tasapainon ja harmonian ihanne; kun kumpikin inhoaa riitasointuja ja epäjärjestelmällisyyttä, kumpikin myös hakeutuu kohti kultaista keskitietä molempien hyväksi." Luokka 3 (3/30) TT tuom. Minni1. Nikolai Karevaara (VRL-13876) - Loge VH15-097-0006 Tuomari: "Kuokkavierailu häissä on rohkea veto ja vaikka kaikki ei mennytkään ehkä niin kuin toivottiin, toivottavasti juhlasta saattoi silti hieman nauttia."Järjestäjä: "Kommentoinkin tämän tuotoksen jo itse tarinaan, mutta sanottakoot, että RIP. Niin hyvä "2. Alessia Carangelo (VRL-14859) - BL Girasol De Seville VH20-087-0007 Tuomari: "Kuvassa on hauskasti käännetty asetelma hieman nurinkuriseksi ja tarjoaa näin jotain mitä etsiä. Sydämet ratsun hännän ympärillä on kiva lisä."Järjestäjä: "Tämä on niin sympaattinen piirros! Pikkusydämet ja kaunis tanssahteleva liikehetki; sekä tietysti ihailija taustalla... Paikka on myös tunnistettavissa Orange Woodin kentäksi! Hieno työ!"3. Matruusa Roberts (VRL-02207) - Storyteller's Dollmaker VH16-035-0030 Tuomari: "Onneksi on aina hevoset vaikka rakkauselämä ei niin kukoistaisikaan!"Luokka 5 (1/30) TT tuom. Alexiina C.1. Enzio Carangelo (VRL-14859) – Genoveva Cassandra VH20-087-0005 "Huumorintajuinen, Genon sielunelämää hyvin kuvaava hauska sarjakuva! Taitaa ollakin aikamoinen orien leidi tämä neitokainen Ihana toteutus, sillä harvemmin pääsee sarjakuvia lukemaan! Tällä olisi varmasti pärjännyt, vaikkei olisikaan ollut ainut!"
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 990
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Jul 2, 2022 16:49:17 GMT
KOULUKISOJEN TUOTOKSIA (vaakatasoinen panoraamakortti, joka aukeaa oikeasta reunastaan, kuvat järjestyksessä kansi - sisäsivun vasen puoli - sisäsivun oikea puoli) "Ei helv.." kirosin kun Hugo nosti päänsä puurostaan ja työnsi turpansa tallin käytävälle avonaisesta ovesta. Ei siinä muuten mitään, mutta olin juuri kaivanut laukustani hääonnittelukortin ja aikeissa kirjoittaa sen. Kortti oli kuitenkin tippunut lattialle, ja nyt sen päälle tippui ruskean ponin suusta ruskeita pisaroita. Yritin reagoida nopeasti ja nostin kortin lattialta, mutta peli taisi olla menetetty. Koitin painella tahroja pyyhkeeseen, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Vähän hätääntyneenä etsin puhelimeni ja soitin Kiiralle kotiin Suomeen. "Siis mitä mä nyt teen, emmä ehdi mihinkään kauppaan enää!" kerroin puhelimeen ja Kiira rauhoitteli minua. Hänen mielestään Hugon mössötahrat toivat korttiin juuri sen vaaditun viimeisen silauksen, ja kortin voisi edelleen antaa. Naisen piti hetki vakuutella minua, että hevosihmiset kyllä ymmärtäisivät, ja lopulta myönnyin. Kirjoitin korttiin oman nimeni, mutta mainitsin vielä lopuksi, että Hugo-poni oli osallistunut myös." lk. 1 © Naella Wahlman "Mitäpä jos pitäisit itse korttia ja otetaan kuva siinä Woodoon vieressä?" Benjamin ehdotti, kameraa käsissään pidellen. "Ei kun Woodoon täytyy pitää sitä, se on paljon parempi niin!" poninsa vieressä seisova Holly vaati, raivokkaasti heiluttaen toisessa kädessään olevaa korttia. Vaaleanpunaiselle paperille taiteiltu piirrustus oli Hollyn omaa käsialaa, yksinomaan tehty Amylle ja Billylle. Kukapa muu olisi sopivin korttia pitämään, kuin ainoa tiluksilta löytyvä Orange Woodin oma kasvatti? Puhumattakaan siitä, että kyseinen kasvatti oli ennen kaikkea Hollyn oma hevonen. "Mä vähän luulen että se kortti on entinen sen jälkeen..." Ben yritti vielä, mutta kuka hän on mitään sanomaan veljentyttärelleen? Eipä kai kukaan - ja niin Holly tuikkasi kortin reunan Woodoon suupieleen. "No nyt, nyt! Ota se kuva äkkiä!" tyttö hihkaisi ja siirtyi itse taaemmas, Woodoon tapittaessa kiltisti, mutta ehkä hiukan hämmentyneenä paikallaan. "Ei kun mene siihen viereen, että sut nähdään myös", Benjamin kiirehti sanomaan ja viittoi kädellään Hollya siirtymään takaisin ponin rinnalle. "No enkä", Holly pudisti päätään määrätietoisesti. "Äkkiä nyt, kohta se tiputtaa sen!" Kameraa kohti uteliaasti kuikuileva Woodoo oli kuitenkin aikeissa kaikkea muuta kuin pudottaa kyseisen kortin. Sen sijaan parilla suun maiskautuksella puolet kortista oli kadonnut ponin kitaan, joka sai Hollyyn vauhtia. "Ei sitä saa syödä!" tyttö parkaisi ja loikkasi poninsa luokse, pelastaakseen kortti-paran - tai ainakin sen mitä siitä oli vielä jäljellä. Kun kortti saatiin taas takaisin esiin - Woodoon suureksi pettymykseksi - oli se kuin ihmeen kaupalla vielä yhtenä kappaleena, joskin paikoittain ruttuun painuneena sekä kuolasta märkänä. Hetken verran kaksikko katsoi toisiaan, kunnes Ben maiskautti kieltään ja painoi hattunsa lippaa alemmas, peittääkseen huvittuneen hymynsä. "Noh, mitäs sanot? Laitetaanko pelkkä kuva vai lähetetäänkö korttikin vielä?" "Ei tätä voi lähettää", Hollyn ääni pettyneen kuuloinen, mutta sitten tyttö huokaisi ja kohautti olkiaan. "Onneksi on kuva. Lähetetään se vaan." Muutamaa päivää ennen juhlaparin hääpäivää, heidän postilaatikostaan tipahti Australiasta lähetetty kirjekuori. Kuoresta paljastui valokuva, jonka taakse oli kirjoitettu kuulakärkikynällä "Orange Wood's Woodoo, Holly and Benjamin O'Hara congratulate Amy and Billy Center on your marriage and best wishes always!"Valokuvan lisäksi kirjeestä tipahti sitten kuitenkin myös vaaleanpunainen kortti, jonka lapsi oli selvästi piirtänyt. Joskin kortin kunto oli jokseenkin kyseenalainen - liekö postin kuljetuksessa ruttaantunut ja sateessa kipristynyt...” lk. 1 © Holly O'Hara
Musta alkoi päivän hämärtyessä kohti iltaa jo vahvasti tuntua siltä, että tämän enempää draamaa en voisi mitenkään sulattaa ja pohdin jo, että lähtisin (en ollut uskaltanut koko päivänä vilkaistakaan puhelinta), kun Alexiina etsi mut taas käsiinsä ja vain pahensi oloani.
”Crid, ilmoitin sinut ja Dragonin nyt sitten mukaan Helppo C:n luokkaan. Kannattaa lähteä tulemaan talleille päin. Onhan sinulla ratsastusvaatteet?”
Ehdin vastata vain ”öh”, kun Alexiina jo kääntyi lähteäkseen ajatuksensa selvästi jo seuraavassa asiassa – jo aiemmin täältä rannalta oli porukkaa valunut ranchin suuntaan, missä oli alkaneet jotkin hevosnäyttelyt. Ite olin jäänyt rannalle ruokatarjoilun luo, koska Tom ja sen veljet oli täällä, ja jutellut niiden kanssa. Olin tietysti myös sopivassa välissä poikennut onnittelemassa Billyä ja Amyä ja antamassa niille kortin. Lahjaa mulla ei ollut antaa, mutta Amy oli halannut kiitokseksi eikä tuntunut sellaista todellakaan odottavan. Billy oli kätellyt, mutta jotenkin mulle silti oli jäänyt olo, ettei se oikein ollut kiinnittänyt muhun huomiota ja jotenkin katsoi vain mun lävitseni muovisen hymynsä kanssa, huomion sitten nopeasti siirryttyä johonkin kaveriinsa.
Nyt katsoin avuttomana Alexiinan keltamekon perään ja vatsassa väänsi. Siis kisoihinkin tästä vielä kylmiltään, ilman minkäänlaista valmistautumista? Toisaalta, ehkä pää edellä syvään päätyyn olisi juuri sensuuntainen shokkiherätys, jota tarvitsin. Ja kaikkien näiden muiden peräkanaa tapahtuneiden shokkien jälkeen, mitä yhdet ratsastuskisat siinä nyt enää painaisi?
”Meetsä?” Tom-Tom kysyi.
Aurinko laski meren takana. Suoristin silmälasit.
”Tiekkö mitä”, sanoin, ”tää on ollut tarpeeksi hullu päivä jo muutenkin, joten hitot kaikesta - ehkä meenkin!”lk. 1 © Crid Malbor
“Rapu, tuo kotia suojeleva ja ikuisesti rauhaa tavoitteleva herkkä sielu, jonka maailmankatsomus on utopista ja säröilevää, kun negatiiviset energiat yrittävät sitä rikkoa. Särkynyt kuori on korjattava ja se on tehtävä aina yksin, sillä Rapu ei luota. Jokainen katse on tikari selässä ja paha tunne valtaa aina. “He arvostelevat minua. He tietävät, etten oikeasti ole mitään.” Rakkautta on ja sitä on kaikille, mutta kuka saisi rakastaa rapua takaisin? Kuka ymmärtäisi rapua silloinkin, kun päivällä luotu hymy ja nauru vaihtuu illalla tunneskaalaksi, jonka värejä ihmisen silmä ei ole vielä nähnytkään? Tai kun aijemmin myönnetty kyllä on illalla ei? Ja silloin, varsinkin silloin, kun rapu tuntee nahoissaan sen, että kohta jokin muuttuu. Kun pelot pääsevät valloilleen. Koti, perhe, oma kuori. Niitä rapu suojelee ja vaalii. Minä itse olen rapu. Vaaka ravitsee itseään muiden energialla. Ihmisten rakkaus ja huomio ja erilaisuus ja se, että Vaaka saa niiden kaikkien kanssa vaihtaa arvottomia tai arvollisia sanoja, on se millä Vaaka elää. Karismaattisuus houkuttelee ympärille paljon ihmisiä. Niitäkin joiden ei kuuluisi siinä olla. Niitäkin, joiden energiaa Vaaka itseensä imee vaikka ei pitäisi. Mutta mitä sitten edes tehdä, kun on pakko ravita itseään huonolla, pahalla, melankolisella ja vahingollisella energialla? Kun yksinäisyyttä kaihtaa, ei, kun yksinäisyys on pelko, kuka tahansa käy. Kuka tahansa. “Olkaa lähellä, älkää menkö, olen hauska, kuulkaa ja puhukaa minulle”. Vaa’an hymyn taakse jää paljon synkkiäkin salaisuuksia, sillä niiden vapauttaminen karkoittaisi kaikki. Kukaan ei tahdo olla siinä, jos ei ole kivaa. Viihdytä heitä, niin he jäävät. Onneksi tämä avokätinen, avomielinen ja hymysuinen Vaaka vetää itseensä paljon positiivista energiaa ja niitä ihmisiä, joiden on tarkoitus jäädä siihen. Mutta olisiko Ravun tarkoitus jäädä? Vaa’an elämään, viereen kulkemaan, kotia antamaan ja yksinäisyyttä paikkaamaan? Onko Ravulla paikka Vaa’an elämässä tai toisinpäin? Aurinkomerkit eivät koskaan voi selittää meille niitä kaikkia tunteiden ja piirteiden saloja, joita meidän syntymäkarttamme pitävät sisällään. Suurimman tähtemme merkin tutkiminen on vain pintaraapaisua jostain niin syvällisestä, ettei niistä voisi selittää tai selvittää paljoa. Tarpeeksi? Ehkä. Kuka tahansa tietää, ettei Rapu ja Vaaka tule parhaiten toimeen. Toisen sielu janoaa rauhaa ja vapautta, kun taas toisen sosiaalisuutta ja läheisyyttä. Rapu rakentaa kuortaan toivoen, että sen voisi avata jollekulle joskus, kun taas Vaaka piilottaisi kaiken negatiivisen, ettei kukaan lähtisi. Olen siis rapu, kuten mainitsin. Kuten aina, kaikki riippuu niin paljon meidän koko kartasta, mutta jokainen rapu voi samaistua siihen, että oma vapaus on oltava. Oma vapaus ja sen turva on oltava. Luottamus on oltava, eikä sitä sovi koskaan kokeilla. Me emme unohda koskaan niitä, jotka ovat tehneet väärin meitä kohtaan. Mutta me emme osaa vihatakaan. Annamme anteeksi niillekin, joille ei kuuluisi antaa. Joiden kuuluisi kärsiä siitä mitä tekivät. Me pelkäämme paljon, mutta eniten sitä että se mitä meillä on, katoaa. Mitä nyt tapahtuu, muuttuu. Ja että ihmiset, varsinkin meille niin tärkeät ja rakkaat sellaiset, eivät hyväksy. Riittämättömyyden tunne maailmassa missä vapaa sielu ei voi olla vapaa. Maailmassa, jossa ei voi riittää. Se ei ole meidän rapujen paikka. Onneksi on Vesimiehet, nuo romanttiset anarkistit. Vesimies on muutoksen merkki ja joka päivä maailma on parempi paikka heidän tahtonsa ja lujuutensa ansiosta. Ehkä maailma on ravuillekin siedettävä vielä joku päivä. En voisi koskaan avata kuortani sellaiselle, joka inhoaa epäjärjestelmällisyyttä. Koska mikään ravun kuoren alla ei ole järjestyksessä. Enkä koskaan jakaisi sieluni sointuja sellaisen kanssa, joka voisi laulaa ne suurelle joukolle kun en ole paikalla. Enkä itse voisi rakastaa sellaista, jonka syvällisiä salaisuuksia en tunne tai saa oppia tuntemaan. Mutta Vaaka voisi sanoa, ettei koskaan avaisi kuortansa sellaiselle, joka ei anna mahdollisuutta harmonialle. Ettei koskaan jakaisi sieluaan sellaisen kanssa, joka tahtoo piilotella kauneutta. Eikä voisi rakastaa sellaista, jonka pelkää lähtevän. Vaaka ja Rapu. Miten nämä kaksi niin erilaista merkkiä voisivat koskaan tulla toimeen? Silloin, kun jokin muuttuu Ravun elämässä, Vaaka muistuttaa ettei muutokset ole aina huonoja. Kun Rapu pelkää, että kaikki katoaa, Vaaka kertoo pelkäävänsä samaa. Tämän he jakaisivat ja pitäisivät huolta siitä, ettei niin tapahdu. Rapu tuo turvaa siitä, että vaikka kaikki muut lähtisivät, rapu pysyy vierellä. Vaaka osaa sanoa oikeat sanat silloin kun ne tarvitsee sanoa, onhan Vaaka hienotunteinen. Sitä paljon tunteva Rapu arvostaa. Ja koska Rapu pelkää arvostelua, se ei koskaan arvostelisi Vaakaa. Koskaan. Ja kun pohja on rakennettu ja luottamus rikkoo muurit Ravun ja Vaa’an väliltä, mikään ei rakenna niitä enää takaisin. Se ei ole todennäköisin ja helpoin mätsi, mutta jos se on niin sanotusti “meant to be”, se toimii paremmin kuin hyvin. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, ettei voi olla sattumaa että tapaamme juuri tietyt ihmiset. Osa heistä lähtee, osa jää. Ja jos Rapu ja Vaaka jäävät toistensa luokse, se on varmasti tarkoitettu. Onnea hääparille <3.” -Olivia Arpiainen lk. 2 © Olivia Arpiainen
”Katso, Matruusa, mitä myö saatiin Australiasta.”
Matruusa otti innoissaan käteensä valokuvan, jonka Amy ojensi.
”Voi eeeeii…! Onko se Woodoo? Miten söpöö… Dolly, katso – Dolly! Se on sinun penikka!”
Amy hymyili, kun Dolly nuuhkaisi kuvaa ymmärtämättä siitä yhtään mitään. Matruusa antoi kuvan takaisin ja ponnisti Dollyn satulaan. Ilmassa oli ollut liikaa romantiikkaa yhdelle päivää ja oli jo aikakin palata tosiasioiden äärelle, eli siis ratsastamaan. Onneksi Centerit eivät olleet mitään nynnyjä tylsimyksiä, vaan vaikka häitä juhlittiin, aina joukkoon mahtui heittämään myös ratsastuskilpailut. Koulukisat olivat morsiamen kunniaksi, ja Amy lähtikin nyt kunniapaikalleen katsomoon niitä seuraamaan. Matruusan suupieltä pisteli, kun hän mietti, että Amy ei vielä tiennyt mikä häntä odotti myöhemmin palkintojenjaossa – Billy oli ostanut hänelle hevosen, ja se oli ollut viime viikot Orange Woodissa yksi varjelluimmista salaisuuksista vähään aikaan, jottei Amy vain saisi vihiäkään asiasta. Sun oli hieno ruunivoikko nuori tamma ja tulisi olemaan Amyn ensimmäinen oma hevonen.
Matruusa itse ei paljoa rakkaudesta perustanut. Tai no joo, kyllä hänkin tykkäsi söpöjä poikia katsella ja niin pois päin, mutta eipä tallilla paljoa kulkenut ketään hänen ikäistään ja sellaista, joka olisi katseen kääntänyt. Kaiholla muistellen entistä kengittäjää, Felixiä, joka oli ollut jumalten lahja hevosnaisille, mutta vakavasti ottaen Matruusa ei ollut koskaan seurustellut, ei koskaan pussannut kenenkään kanssa. Hän ei ollut niitä tyttöjä, jotka juoksentelivat poikien perässä. Hevoset olivat parasta maailmassa mitä hän tiesi, ja jollei tuleva siippa olisi valmis sitä hyväksymään ja olisi itsekin hevosihmisiä, se olisi bye bye. Sinänsä siis Amyn ja Billyn liitto vaikutti täydelliseltä, kun kumpikin kuitenkin ratsasti ja harrasti hevosia. Billy itse asiassa olisi ihan unelmamies noin muutenkin, ei sillä, että Matruusalla olisi ihastus Billyyn tai mitään… (okei, ehkä vähän).
Mutta kun tätä vapaata tarjontaa katsoi, ei ollut kehumista; Dragonilla kisaava poika, jonka naama oli niin täplikäs, että oli vaikea erottaa mitkä oli pisamia ja mitkä näppyjä, kulki huonoryhtisenä ja yski mennessään; yhdellä oli liian iso leuka ja toisella liian pieni nenä.
Matruusa kohautti olkiaan ja ratsasti Dollyn kanssa kentälle. Mihin sitä nyt poikia, kun rahalla sai ja ponilla pääsi!
lk. 3 © Matruusa Roberts”Enzio ihailee radalla kulkevaa rakasta vaimoaan” lk. 3 © Alessia Carangelo Sinicoastin ranta-alue on aivan täynnä porukkaa kun sinne viimein saavun. Suunnistaminen paikalle ei ollut hankalaa; pystyin kuulemaan bestman-puheet miltei heti ranchilta lähtiessäni. Ajankohta sattuu olemaan siis erinomainen, sillä aivan jokaisen huomio on kiinnittynyt puhujiin ja kuningaspaikalla istuvaan hääpariin, eikä kukaan kiinnitä huomiota kun nappaan tarjottimelta lasin kuohuvaa ja livahdan juhla-alueen reunalta lähimpään vapaaseen paikkaan, eli yksittäisille penkeille aivan alueen reunoilla. Juhla-alue on rakennettu varsin koreaksi; kovapohjainen, hieman maanpintaa korkeammalla oleva lattiapinta varmistaa mahdollisuuden vakaalle aterioimiselle sekä tietenkin tanssimiselle, pitkät pitsimäiset koristepöytäliinat ja niitä koristamassa uhkeat valkoiset kukkaset, sekä ohut kangasmainen “katto” reunatolppien päässä pitämässä kuumimmat auringonsäteen visusti poissa. Valehtelisin jos sanoisin etteikö omantuntoni hieman kolkuta. Häät ovat perinteisesti varsin intiimi tapahtuma, vain perheille ja lähimmille ystäville. Minä puolestani tuskin tietäisin nimetä itse hääparia jos häiden mainostus ei olisi niin onnistunut ranchin ympärillä. Tällaisten tapahtumien kuokkiminen ei ole osa luonnettani sitten alkuunkaan, mutta ehkä minuun on iskemässä keskiajan uhmaikä, sillä pystyn työntämään toruvat ajatukseni syrjemmälle mielen sokkeloihin yllättävän helposti. Annan katseeni kiertää juhlaporukassa ja äkkiseltä hoksaan vain Alexiinan vaaleat kasvot muiden seasta. Tiedän paikalla olevan muitakin tuttuja mutta näkyvyys on tietenkin kovin rajoittunut takapenkkiläisille. Yllättäen vieraat räjähtävät hiljaiseen nauruun kun puheenpitäjä mitä ilmeisemmin laukaisee jonkun hauskan ja paljonpuhuvan toteaman hääparista, mikä saa minut puolestani tuntemaan oloni yhä epämukavammaksi. Yllätyn vielä lisää kun hoksaan jonkun lähestyvän minua vasta kun kyseinen henkilö istahtaa tuolille vierelleni, mustanvioletinkeltaisen puolipitkän mekon pitsihelmat vierustaani hipaisten. Ele nappaa huomioni oitis uuteen tuttavuuteen; nuoreen, lyhythiuksiseen naiseen, joka on selvästi päättänyt jäävänsä ihmisten mieliin asuvalinnallaan ja vahvalla juhlameikillään, siis jos sellaisesta tykkää. Ja kun nainen kääntää kasvonsa minuun päin huomaankin, ettei hänen tukkansa olekaan pelkästään ruskea, vaan toisen puoliskon hänen päälaestaan on vallanneet valkoraidalliset suortuvat. Tyyli saisi minulta vähintäänkin kohonneita kulmakarvoja jos en potisi edelleen yllätyksen tuomaa hämmennystä. Koitan peitellä huolimatonta käytöstäni juomalasin taakse. “You know the ceremony is for guests only” sanoo uusi tuttavuus asiallisesti, mutta tarkkaillessani hänen äänensävyään en usko kuulevani mitään poistumiskäskyn tapaista. Ainakaan vielä. Päästän siis hartiani rentoutumaan ja heitän kasvoilleni itsevarman mutta rennon hymyn. Kuin olisin juuri siellä missä minun kuuluikin juuri nyt olla. “I was invited” “Oh were you now,” kuuluu nopea vastaus. Nainen antaa minulle ja minun ei niin juhlavalle asuvalinnalleni paljonpuhuvan silmäyksen. “How do you know the bride and groom?” hän kysyy perään. Katseeni siirtyy hitaasti kysymyksen johdosta kuningaspöydässä toisiinsa nojailevaan hääpariin, jotka kuuntelevat hymyssä suin seuraavaa puhetta ja elävät epäilemättä elämänsä parasta aikaa. Koitan järkeillä mielessäni jonkun tarpeeksi uskottavan selityksen, mutta huomioni tuntuu kokoajan karkailevan muualle kun katseeni valuu vääjäämättä takaisin vierastajien kasvomereen. Vasta kun huomaan vierushenkilön kohottavan terävästi kulmiaan ja avaavan jo suutaan potkiakseen minut muualle, saan avattua ääneni. “Oh, um, I barely know the bride I must admit, but with Billy… we have known eachother for some time now.” Jos lasketaan se, että olemme viime vuosina kilpailleet useinkin vastakkain samoissa kilpailuissa. Tai se kun puhuimme ensimmäisen kerran koskaan muutama kuukausi sitten kun sovimme Blue Raptorin ylläpidosta. Siis kun hän tarjosi tietämättään väliaikaista ratkaisua minun Raptori -ongelmaani. “Uhhuh,” nainen äännähtää sarkastisesti enkä epäile hetkeäkään että hän uskoisi sanaakaan mitä juuri sanoin. “Yeah, kinda like best buddies from earlier life,” jatkan mahdollisimman huolettomaan äänensävyyn, “wouldn’t have thought he would settle down so early though. He never striked me as that kind of person. Considering how his career is skyrocketing right now, didn't think the ladies were still occupying his mind”, hiljenen hetkeksi puntaroimaan sanavalintoja, ja jatkan sitten varovasti "-like they used to." Ääneni hukkuu yllättäen kun juhlavieraat alkavat taputtamaan suosionosoituksena juuri päättyneelle puheelle. Yhdyn taputuksiin refleksinomaisesti muutamalla poissaolevalla taputuksella. Kuulen samalla viereltäni huvittuneen naurahduksen. Ilmeisesti puolitosi esitykseni ei ole ihan onnistunut vakuuttamaan naista. “Kuulostat aivan Billyn opiskeluaikaisilta ihailijoilta, joilla oli tapana koittaa luikerrella tiluksille tapaamaan Billyä sillä verukkeella että olivat olevinaan erityisen hyvää pataa toistensa kanssa. Kävi nopeasti vanhaksi kun joka toinen väitti olevansa Billyn uusi tyttöystävä. Mikä puolestaan on aika huvittavaa, kun kaikki Billyn tuntevat tietää ettei sillä oo koskaan ollut tapana juosta eri naisten perässä joka toinen viikko.” Naisen äänensävy lauseen jälkeen on niin huvittunut että tiedän hänen virnuilevan katsomattakin. Crap. Jäin kiinni. Enkä meinaa hoksata naisen vaihtaneen kielenkin tutummaksi. Hän katsoo minua uudelleen päästä varpaisiin ja tekee selvästi omia päätelmiään kuokkimisestani. Hän on varmasti myös äkännyt kuinka huomioni on alati hääparin suunnalla. "Jos en tietäisi paremmin, sanoisin että olet samalla asialla." Lause saa minut naurahtamaan. Vilkaisen jälleen Billyn suuntaan, hänen puhtaan valkoiseen pukuunsa, tyyliteltyyn kampaukseensa ja pehmeän teräviin naamanpiirteisiin. Toisessa elämässä siinä olisi saattanutkin olla perää, sillä Billy on valehtelematta, -ja näin krouvisti sanottu, varsin komean näköinen yksilö. Jos ei oteta laskuihin sitä, ettei hän keiku siihen suuntaan. Tai sitä, ettei hän ole aivan minun tyyppiäni. Mutta en minä tullut tänne Billyä tapaamaan. Rentoudun jälleen kun en paljastumisesta huolimatta kuule naisen äänensävyssä edelleenkään ripaustakaan vihamielisyydestä, vaikka kieltämättä ansaitsisinkin tulla potkituksi uhkauksien kera. Hetken mietin, meinaako hän viimeisimmällä kommentillaan sitä, että tietää minun olevan homo vai sitä ilmeisempää, että olen miespuolinen henkilö enkä näin ollen oletuksena ole täällä kosiskelemassa kyseistä miestä. Mutta ennen kuin ennätän asiasta mitään vitsailla, alkaa juhla-alue heräämään eloon ihmisten noustessa paikoiltaan ja siirtyessään tanssilattian laitamille. On hääparin valssin aika. "En ole täällä häntä varten," sanon lopulta. Aion lähteä kiertämään juhlijoiden joukkoon paremman onnen toivossa, mutta kun olen aikeissa nousta seisomaan lähteäkseni, tunnen vieraan käden painon ja kiristävän otteen reidelläni. Ja kun käännyn katsomaan naisen suuntaan, näen hänet edelleen hymyilemässä, mutta sitäkin selvemmin huomaan hänen kasvoillaan varoittavan katseen. "Et voi mennä pilaamaan heidän päiväänsä. Tilaisuutesi vastustaa meni jo." Ilmaan jää leijumaan selvän varoituksen, ellei jopa uhkauksen tuntua vaikka hänen äänensävyssään onkin ripaus vitsailevuutta. Hänen ruskea intensiivinen katseensa ei jätä epäselväksi etteikö nainen olisi erityisen läheinen hääparin kanssa. Vilkaisen kertaalleen juhlijoiden suuntaan, mutta kun en edelleenkään löydä haluamaani, päätän paremmaksi peruuttaa selkäni takaisin selkänojaan. Samalla vieras käsi häviää jalaltani. Ilmaan pärähtää valssin pehmeät ensisoinnut. Katsomme hiljakseen vieretysten kuinka Billy ja Amy ottavat ensimmäiset yhteiset askeleensa väkijoukon keskellä. Morsiamen tummat pitkät hiukset ovat piilossa hunnun alla, mutta muutama suortuva näkyy karanneen pitsin alta vasten hänen pehmeitä kasvonpiirteitään ennen kuin Billy hipaisee ne sivummalle. Amyn hymyä on vaikeaa olla huomaamatta. Hän käytännössä säteilee kilpaa auringon kanssa. He näyttävät varsin rakastuneilta, huomaan ajattelevani, enkä tiedä ollako tyytyväinen vai en kun ajatus ei herätä minussa mitään erityisempää tunnetta. Edes pientä katkeruutta, niin kuin olin joskus aikaisemmin huomannut ilmaantuneen. Sipaisen juomaani kertaalleen. "He näyttävät onnellisilta," kuulen itseni sanovan ääneen. Toisaalta haluan täyttää vähän tätä hiljaisuutta mikä on langennut päällemme tanssien alettua, ja taas toisaalta tahdon varmistaa tuttavuutemme olevan edelleen ystävällisellä pohjalla. Joten kun vieruskaverini naamaa koristaakin normaalin sarkastisen ja itsepäisen ilmeen sekoituksen sijaan ihan oikea, pieni ja pehmeä hymy, lasken sen ehdottomasti voitoksi vaikkei hän mitään ääneen vastaakaan. Jopa hänen intensiivinen ruskea katseensakin pehmiää kulmista, kun hän seuraa herkeämättä nuorenparin lennokasta menoa. Lopulta hääpari saa tanssilattialle seurakseen muutaman vieraan. Siinä vaiheessa nainen kääntyy taas puoleeni valmiina jatkamaan tenttaamistani. "No, aiotko koskaan kertoa nimeäsi?" hän kysyy taas normaaliin terävään ääneensä.En, tahdon vastata. Ja olenkin niin juuri sanomassa, mutta sitten osan vieraista väistyessä takaisin nimettyihin pöytiinsä, avaa se hetkellisesti laajemman näköyhteyden tanssilattialle, enkä enää saakaan ääntä kuuluviin. Dewn on nimittäin siellä, juhlapuvussaan sekä epätavallisen tyylikkäät pitkät hiukset taakseen vedettyinä, enkä tiedä mikä siinä vie muistoni takaisin lokakuiseen iltaan nuotion paukkeeseen. Tai myllyn tapahtumiin. Hän on tanssilattian laitamilla, mutta silti itse tanssialueella, mitä en ihan ensimmäisenä odottaisi näkeväni. Ei tanssimassa, mutta hieman kumartuneena. Huomaan vasta sitten hänen kurottuneet kätensä ja edessään seisovan kiharapäisen nuoren lapsen, jonka käsiä mies heilauttelee valssin tahdissa. Lapsi ei ole asiasta tohkeissaan eikä edes kovin innoissaan, mutta pystyn silti näkemään miltei huomaamattoman hymyn hänen sulkeutuneella naamallaan. Windy, nimi pälkähtää päähäni nopeasti. Dewn näyttää hymyilevän leveämmin kuin koskaan aikaisemmin. Näky saa minutkin pienesti hymyilemään, vaikka tiedostankin tarkkaavaisen katseen vierelläni. Samalla pieni ääni takaraivossani yrittää varastaa huomiotani sanomalla, kuinka tämä asia edessäni on se puhdas, raaka totuus. "En", saan viimein sanottua. En pysty rikkomaan katsekontaktiani edessä avautuvaan näkyyn, enkä juuri edes huomaa kuinka ihmiset liikkuvat välissämme tai jäävät esteeksi näkökentälleni. Kunnes osa heistä jälleen väistyy ja näen avarammin lattialle. Kaksikon vierellä seisoo pitkä, vaaleaverikkö mies, joka ei aivan onnistu peittämään tatuoituja käsivarsiaan hihojensa alle. Eikä hänen kyynärvarsiin käärityt hihansa sitä pahemmin yritäkään. Hänen olemuksessaan on jotain selvästi samantapaista Dewnin kanssa. Eikä minun tarvitse edes spekuloida onko hän vain satunainen tuttu tai ohikulkija, ei kun hän tarttuu niin tuttavallisesti Dewnin käsivarteen, tarjoaa leveää hymyä miehelle joka vastaa siihen epäröimättä, ja alkaa keinumaan heidän mukanaan musiikin soidessa edelleen taustalla. Hypähdän ylös niin yllättäen että vieruskaverinikin hätkähtää äkkinäistä liikettäni eikä ehdi muuten reagoimaankaan, kun poistun pienen anteeksipyynnön kera paikalta. Juhlat jatkuvat kuin mitään erityisempää ei olisi tapahtunut. Monelle ei ollutkaan. Mutta en voi olla ajattelematta kuinka tämä saattoikin olla se pitkään tarvitsemani reality check.lk. 3 © Nikolai Karevaara
1: ”Hirnahtaen Sinun” Genolta Felille 2: Olipa kerran koulukisat… Jossa häähulina sai minut muistamaan 3: La La Laa 4: Oi Feli missä ikinä oletkin… Kulta murusein, kaipauksella sua ootteliin… 5: Missä on tuo orhini (ruuna) urhoin mun… 6: Muistelen lämmöllä aikaamme yhteistä (Ei se oikeesti ollut näin mukavaa) 7: Sä ooot Spiriit ja mä oon Raiiiin… 8: Ainiin, Entäs Pökö 7: (Enzio: Help) Pököö rakkain Pököö!!! lk. 5 © Enzio Carangelo
|
|