katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Mar 9, 2017 18:18:52 GMT
Zelda MOZAIC V.D. ZELOS
15-vuotias kimeeri 168 cm westfalentamma koulupainotteinen om. Gillian Waves i: Morgenpracht + e: Jalastar (ei: Jeronimo)
HOITAJA: Pesti vapaa! - Oma väri: hopea
- Muuttanut 11.03.2017 Orange Woodiin yksityiseksi,
siirtynyt Gillianin omistukseen 04.12.2017. - Potkii ratsastettaessa muita hevosia! Kisoihin punainen nauha häntään.
- Vain tarvittaessa vaativien koulutunneilla.
|
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Mar 10, 2017 22:55:00 GMT
11.03.2017 – Tervetuloa Orange Woodiin! – Misse muuttaa Kanadaan, ilmoitin yksinkertaisesti tallimestarillemme Saksassa. – Anteeksi, mitä? nainen katsoi minua epäuskoisena. Amerikan-mantereeseen en ollut vielä itse päässyt valloittamaan ja netin hevospalstoilla vastaan oli tullut ilmoitus avoimesta tallipaikasta Kanadassa. Pikaisen yhteydenoton jälkeen sain sovittua Misselle tallipaikan Orange Woodista ja sitten alkoikin matkan järjestely. Uuvuttava lentomatka hevosen kanssa oli nyt ohitse. Misse oli selvinnyt elämänsä ensimmäisesta lennosta hienosti ja eläinlääkäri Kanandan päässä antoi luvan jatkaa matkaa autolla kohti määränpäätämme, Waterphewta ja Orange Wood Ranchia. Matka Vancouverista Waterphewhen vei pari päivää ja kiitos ihanien tilallisten, saimme Missen kanssa yöpyä jossain muualla kuin trailerissa ja kuskikseni värväämäni miehen avolava-autossa. Vihdoin olimme saavuttaneet Waterphewn ja Orange Wood Ranchin rajat. Pihassa meitä vastaan riensi vaaleahiuksinen nainen. Olin nukkunut suurimman osan matkasta ja vasta itsensä esiteltyään tajusin kyseessä olevan tallin omistajan, Alexiinan. Yhdessä purimme arvokkaan lastin: Grand Prix tammani Missen. Pienen kävelylenkin ja juomisen jälkeen tamma pääsi tarhaan muiden seuraan. Otimme trailerista Missen tavaroita ja veimme ne talliin, samalla Alexiinan esitellessä paikkoja. Minä jäin asettelemaan tamman tavaroita jotenkin järjestykseen ja jonkin ajan päästä Alexiina tuli satulahuoneeseen kahden höyryävän teekupin kanssa. Kyllä teekin tällaisen reissun jälkeen kelpasi, vaikka olenkin toimintakunnossa aamulla vasta kolmannen kahvikupillisen jälkeen! Alexiinan kommentti: Onneksi pääsitte turvallisesti perille! Missen hauska väritys herätti heti suurta mielenkiintoa ja kuhinaa talliporukassa; meiltä lähti kimeeri juuri muutama kuukausi sitten maailmalle. Katsotaan kuinka Misse asettuu ja etenkin tarhaseuraansa. Ainakin näin ensialkuun se näytti tulevan sopuisasti Candyn kanssa juttuun.
Muista aina ilmoittaa, kun olet maksanut kuun vuokran.
+
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Mar 13, 2017 21:23:29 GMT
13.03.2017 – Ujo uusi tulokas Olin ehkä hieman surkuhupaisa näky ruosteläikkien koristamassa vanhassa avolava Dodgessa. Tämä kyseinen kapistus oli ainut myynnissä oleva auto, jonka olin tarpeeksi läheltä löytänyt, vielä kotiin kuljetuksella. Waterphewn pieni keskusta oli saanut kovasti ihmetellä minun menoani, mutta onneksi toilailuni vieraassa maassa lähinnä rajoittui vuokra-asuntoni ympäristöön ja ruokakauppaan. Nyt rymistelin, koska ei tuon V8-koneen äänä miksikään muuksi voinut kutsua, sisään Orange Wood Ranchin porteista. Päivän ratsastustunnit eivät vielä olleet muutamaan tuntiin alkamassa, joten päätin kuitenkin ratsastaa Missen tänään. Nappasin ratsastussaappaani ja kypäräni apukuskin paikalta ja hyppäsin ulos korkeasta autosta. Westerntalli melkein kaikui tyhjyyttään, kun astelin sisälle. Karsinan 17 kohdalla luki Missen nimi edelleenkin, joten minun ei tarvinnut alkaa pohtimaan, miksi tammani olisi siirretty johonkin toiseen karsinaan. Villaloimi roikkui valmiina karsinan ovessa, joten minun tarvitsi enää hakea vain Missen satula ja suitset, sekä tietysti itse hevonen. Tamma katseli minua, kun rapsutin sitä sen säkää ympäröivästä mustasta läikästä. Jatkoin harjaamista, kunnes kaikki irtokarvat ja lika olivat poissa. Kevät tosiaan teki kovasti tuloaan tälläkin puolen Atlantia, vaikka olimme lähempänä Tyyntä valtamerta, kuin Euroopan- ja Amerikan-mantereet toisistaan erottavaa suurta vesimassaa. Misse antoi kiltisti satuloida ja suitsia itsensä. En uskonut tamman olevan vielä tarpeeksi kotiutunut, että lähtisin kunnolla treenaamaan, joten tavalliset nivelsuitset saivat kelvata kankien sijasta. Vedin kypärän päähäni ja otin mustan kouluraipan käteeni. Kaviot kopisten kävelimme maneesiin, tämä oli jo jotain pientä arjen luksusta meillekin: maneesiin pääsi suoraan tallista. Misse oli oma reipas ja herkkä itsensä. Perus läpiratsastus tuntui sopivalta tähän päivään: kunhan turhat energiat olisi kulutettu, olisi sitten hyvä jatkaa taas säännöllistä treeniä. Kävimme lävitse perusasioita: asetus, taivutus, suoruus, eri kaarevat reitit ja kaikki askellajit molempiin suuntiin. Oli oikeastaan outoa, että sai koko maneesin kerrankin omaan käyttöönsä, kotipuolessa maneesi oli lähes aina varattuna! Ratsastuksen jälkeen levitin linimentit Missen jalkoihin ja loimitin sen huolellisesti. Tamma seurasi minua kiltisti takaisin tarhaan. Tallissa jäin putsaamaan ja rasvaamaan vielä tamman varusteita, kun askeleita ja hälinää alkoi kuulua tallista. Oma ujouteni nousi pintaan ja pyyhkäisin viimeiset vedot rasvaa satulaan, ennen tavaroiden laittamista paikoilleen. Useat vieraat kasvot katselivat minua, kun pää painuksissa kävelin kohti ”uutta” autoani. En pahemmin jäänyt tervehtimään ketään, saati sitten esittelemään itseäni. Vihdoin auton murahtaessa käyntiin kolmannella yrityksellä huokaisin. Kyllä minun pikkuhiljaa pitäisi täkäläiseen porukkaankin alkaa tutustua. Alexiinan kommentti: Kirjoitustyylisi on rauhoittava ja mukavan arkinen, oikein hevosentuoksuinen! Hyvä kuulla, että Misse vaikutti omalta itseltään eikä ollut stressaantunut muutosta. Se on ollut karsinassaan varsin hiljaa (raportoi tyttäreni Charlotte, jonka hevonen naapurin Shalia on), mutta nyt tarhassa yksikseen, sillä ilmeisesti Ewe on päättänyt ottaa uuden tulokkaan silmätikukseen. Ewe ei onneksi käy päälle, mutta pitää kyllä tarkkaa huolta "reviiristään".
Voit valita hahmollesi tarkemman asuinsijan jostakin Waterphewn kaupungionosasta (esiteltynä täällä). Laatua kalliimmalla saa Sunportissa, Pomradgessa ja Crittlinissä, muut paikat ovat sitten vähän niin ja näin...
Saat + , sekä Missen Kuuliaisuus ja Askellajit nousivat +1%.
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Mar 22, 2017 16:31:55 GMT
22.03.2017 - Byrokratiaa ja mutakoipia Paperiasiat ja byrokratia olivat saaneet minut menettämään hermoni. Vetoinen ja kostea asuntoni oli ainut, johon minut suostuttiin koko kaupungissa ottamaan vuokralle, eikä omistusasunto vielä tullut kuuloonkaan. Ei minun auttanut kuin lähteä sen yhden ja ainoan tutun asian luokse koko paikkakunnalla: rakkaan hevoseni Missen luokse. Vedin ulkovaatteet päälleni ja poistuin tuosta kolkosta asunnosta. Blueksi nimeämäni auto ärähti käyntiin. Vaikka ajoneuvon väri papereissa virallisesti olikin vaaleansininen, punertavan ruskea väri tuntui laajenevan päivä päivältä pitkin auton kylkiä. Nopeusmittarin viisari heilui miten sattui, vaikka pyrin ajamaan tasaisella nopeudella, joten varovaisuuteni tähden jopa tällä matkalla perääni ennätti kertyä jonoa. Vihdoin ja viimein pääsin tallin parkkipaikalle. Yrittäessäni lukita tallin ovia, ne päättivät ollakin menemättä lukkoon, joten päästin pitkän litanian saksalaisia voimasanoja. Tuvassa kurkistin ilmoitustaululle. Tallipuodin mainos osui silmiini, joten päätin vilkaista, minkälainen paikallinen valikoima oikein olisi. Rähjääntynyt letti selkääni vasten heiluen kävelin pitkin päätallin käytävää kohti maneesiovia, kunnes kuulin kärkkään äänen takaani: - Hei! Kukas sinä oikein olet ja mitä teet täällä?! Pysähdyin ja käännyin katsomaan taakseni. Puolessa välissä käytävää seisoi nuori nainen kädet puuskassa. Ruskeaverikön ilme oli päättäväinen. Olin vähällä perääntyä askeleen verran kohti ovia, ennen kuin sain kerättyä rohkeuteni vastatakseni: - Olen Lori-Ann ja omistan Missen, sanoin ääni väristen. - Ah, aivan. Se uusi yksityinen, neito sanoo ilme jo paljon neutraalimpana. – Olen Charlotte, Alexiinan tytär. Hartioita kohauttaen käännyn ympäri ja jatkan matkaani vielä muutaman askeleen verran kohti ovia. Maneesin seinustalla oli erillinen tila kahvilalle ja puodille. Avasin oven ja katselin ympärilleni. Tiskin takana seisoi vaaleaverikkö nuori mies, joka sai minut häkeltymään niin, etten saanut sanaa suustani vastaukseksi hänen tervehdykseensä. Vaitonaisena nyökkäsin ja katselin ympärilleni etsien piilopaikkaa, sillä tunsin punan nousevan poskilleni. - Sinun täytyy olla se uusi yksityisenomistaja, mies sanoi ennen kuin löysin pakokeinoa hankalasta tilanteesta. - Joo, sain vaivoin vastattua. Sanat tuntuivat juuttuneen kurkkuuni. - Olen Dewn, hän sanoi ja tiskin takaa kuului vaimea haukku. Punertava koira nousi tiskiä vasten ja iloisen näköisenä läähättäen katseli minua. – Ja tässä on Ed, koirani. - Voi ei, kuinka suloinen, sain sanotuksi ja Ed kiersi luokseni rapsuteltavaksi. – Nimeni on Lori-Ann, mutta tuttavallisesti minua voi kutsua Lociksi. Jäin juttelemaan Dewn kanssa ja hän kertoi tarkemmin puodista ja vaikka paikallinen valikoima olikin niukka, olisi tilauksesta saatavilla lähes kaikkea mahdollista eri varusteliikkeiden katalogeista. Aikamme rupateltuamme vilkaisin seinällä roikkuvaa kelloa. Minun täytyisi rientää, jotta ehtisin liikuttamaan Missen ajoissa. - Anteeksi, mun täytyy varmaan mennä takaisin talliin. En ole vielä liikuttanut Misseä, sanoin - Ei se mitään, mies hymyili ja saattoi minut ovelle. Edin haukku kuului läpi juuri sulkeutuneen oveen ja astelin takaisin talliin vieno hymy kasvoillani. Kevään saapumisesta ei voinut erehtyä: Missen mustat jalat olivat ruskean liejun tahrimat ja irtokarva tarttui kaikkiin vaatteisiin kiinni. Vihdoin ja viimein olin tyytyväinen harjauksen lopputulokseen, vaikka tarkkaakin tarkempi äitini olisi varmasti laittanut minut yhden irtokarvan takia harjaamaan koko hevosen uudestaan. Pyöritin pintelit Missen jalkoihin ja puin sille yksinkertaiset suitset ilman ohjia. Kiinnitin juoksutusliinan kuolaimiin ja otin juoksutusraipan. Alexiina oli ohjeistanut, että juoksuttamisen voisi suorittaa tallin edestä löytyvässä pyöreässä aitauksessa, ringissä. Näin ollen kentällä ja maneesissa jäisi tilaa paremmin ratsukoille. Ringin pohja ei ollut onneksi mikään upottava suo, vaikka pieniä vesialtaita epätasaiseen maanpintaan olisin muodostunut. Misse oli vuorostaan vähän nirppanokkaa tänään ja nosteli kavioitaan korkealle, kuin pienistä vesilätäköistä voisi hyökätä vedenalainen hirviö ja tarrautua lonkeroillaan noihin siroihin jalkoihin. Komensin Missen lopulta töihin ja keskittymään minuun noiden olemattomien vesipetojen sijasta. Tottuneesti tamma kuunteli käskyni, mutta hieman tapansa mukaisesti meinasi luistaa töistä vain hölkkäämällä puoliteholla. Kun viimein komensin tammaa napakasti raipan kanssa protestiksi tuli pukki ja askellaji vaihtui ravista laukkaan. mutta enää ei kyseenalaistettu treenin tehoa. Valkoiset pintelit olivat puoliksi kuran peittämät, kun vihdoin lopetimme. Misse käveli vierelläni tyytyväisenä takaisin talliin ja jouduin harjaamaan tamman kauttaaltaan. Tyytyväinen tamma iloitsi päästessään taas vapaaksi tarhaan ja muutaman iloisen ravipyrähdyksen jälkeen se etsi tietenkin mahdollisimman mutaisen kohdan ja piehtaroi. Luojan kiitos olin laittanut Misselle loimen päälle. Vietyäni tavarat takaisin paikoilleen lähdin autolleni. Auto seisoi paikoillaan, eikä kukaan ollut vienyt tyhjiä karkkipapereita lattialta tai muutakaan, mitään varastamisen arvoista autossa ei ollut. Ruosteinen peto ärähti käyntiin ja ohjasin jäykän auton keulan kohti Oldetownia. Toivottavasti pian saisin avattua sen Kanadalaisen pankkitilin! Alexiinan kommentti: Hienoa, tehtävä "Tutustu tarinassa ainakin yhteen tallilaiseen" suoritettu! Samoin Missen kuuliaisuus nousi juoksutuksen myötä +2% ja saat +2 porkkanaa, sillä tarina oli hyvän mittainen ja olit käynyt tsekkaamassa tallipuotia! Valikoimaan (erityisesti vippipuolelle) on myöhemmin tulossa lisää tuotteita ja myös toiveita puodin topaan saa esittää!
On kiinnostavaa seurata kuinka uusi elämäsi täällä asettuu uomiinsa. Lahoaakohan autosi jossain vaiheessa tienvarteen tai löytyykö surkeasta vuokrakämpästä kohta homeitiöitä? Toivottavasti onnen hutipotkujen sekaan mahtuu myös napakymppejä!
Pidän myös tarinoidesi mielenkiintoa herättävistä otsikoinneista
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Mar 30, 2017 20:24:22 GMT
30.03.2017 - Yksi vaaleanpunainen päiväuni ja aivan liikaa yllätyksiä yhdelle päivälle
Nuolin lusikkaa vielä kauan sen jälkeen, kun vanukkaani oli huvennut. Oikeastaan olin tavalliseen tapaan ajelehtinut haavemaailmaani autuaan tietämättömänä ajan kulusta. Vaaleanpunaiset reunukset koristivat haaveita pitkistä iltakävelyistä rannikkoa pitkin tai naurun täyttämistä leikkimielisistä laukkakilpailuista pitkin maastopolkuja. Kuinka vaalea pörröpää vain vilahtaisi naurun saattelemana ohitseni ja itse kehottaisin Misseä kovempaan laukkaan. Tai kuinka auringon laskua vasten tuulenhenkäys pörröttäisi vaaleita hiuksia. Mutta haavekuviini ilmestyi häiritsevä ääni. Jonkun puhelin soi. Pian kauhukseni tajusin, että se oli minun puhelimeni. En ollut tottunut uuteen soittoääneen vielä, joten olin tiputtaa lusikkani ojentuessani ottamaan puhelinta tason toisesta laidasta. Suuntanumero oli saksalainen ja muutenkin numero vaikutti kaukaisesti tultu. Päivän seuraava ahaa-elämys syttyi päähäni ja vastasin oitis puhelimeen. Äitini ääni vyöryi kaiuttimesta, mistä hän oikein oli saanut käsiinsä uuden numeroni, olisihan hän sentään voinut hyvin soittaa myös vanhaan kännykkääni, missä edelleen oli saksalaisen operaattorin liittymä käytössä. Ensimmäisenä äiti kyseli Missen asiat, olinhan minä sentään verenperintönä häneltä saanut hevoskuumeen. Kerroin, että Misse voi hyvin ja oli ihan oma itsensä. Myös kyselyt kaikista hienouksista ja moderneista vekottimista, tai niiden käyttömahdollisuuksista, käytiin lävitse. Äidin mielestä jokainen 5 000 euroa arvokkaampi hevonen olisi pitänyt kääriä pumpuliin ja tarkastaa vähintään viiden minuutin välein. Varsinainen poniäiti, tuumin. Seuraavaksi kyselytulvan aihe muuttui talliväkeen: ”Noh, minkälaista porukkaa siellä on? Ja onkos siellä kivoja tallipoikia?”. Sekunnin kymmenyksen liian pitkään kestänyt vastausaikani kertoi äidilleni tarpeeksi. Kun olin aikani kierrellyt vastauksissani ja puhunut hyvin yleisellä tasolla, kysyi äitini, kukas näistä nyt oli se, keneen silmäni olin iskenyt. Loppujen lopuksi, onnistuin olemaan kertomatta liiemmin tietoa vaaleanpunaisten päiväunieni kohteesta. Kolhon asuntoni pieni pyöreä, punareunainen seinäkello sen sijaan sai minut taas melkein hyppäämään kattoon asti. Kauhistelin ääneen kuinka paljon kello oli. Olihan minun sentään tänään ratsastettava Misse. Sanoin äidille soittelevani lähiaikoina, minulla oli niin paljon kysymyksiä kotipuoleen! Kiireesti vaihdoin flanellipyjamani ratsastusvaatteisiin ja suuntasin ruosteisen autonromuni luokse. Olin joutunut tyytymään siihen, etteivät auton ovet enää menneet lukkoon. Niinpä jätin autoni taas kerran lukitsemattomana parkkiin. Siilolta kävelin tallille, missä vaikutti varsin rauhalliselta. Kannoin satulahuoneesta Missen varusteet sen karsinalle ja lähdin hakemaan tammaani. Kurakelit olivat vain pahentuneet entisestään ja lähes yltäpäältä mudassa oleva hevonen odotti minua. Hetken rapsuteltuani tammaa lähes ainoasta kurattomasta kohdasta kiinnitin riimunnarun ja lähdin taluttamaan Misseä talliin. Karvat pöllysivät ja kuivuneen mudan ja irtokarvojen keskeltä paljastuikin ihan kelvollisen näköinen otus. Jalat tosin vaativat tarkempaa putsausta ja vielä niihin jäi rusehtavaa väriä. Pyörittelin tottuneesti pintelit paikoilleen jokaiseen jalkaan ja asetin satulahuovan tamman selkään. Satula oli käymässä epäsopivaksi, mutta romaania minulla ei ollut tähän hätään. Kiinnittäessäni vyötä kuulin askeleita päätallin käytävältä. Askeleet vaimenivat ja vedin kypärän päähäni. Lämmitin kuolaimet ja kaivoin liivini taskusta sokeripalan. Misse otti kuolaimet kiltisti suuhunsa ja lipoi huuliaan herkkupalan jälkeen. En ollut kiinnittänyt huomiota lähestyviin askeliin, enkä huomannut silmäparin katselevan meitä karsinan kaltereiden toiselta puolen, joten kääntyessäni ympäri, olin jälleen kerran vähällä hypätä kaksi metriä ilmaan. – Oi anteeksi, en kai säikäyttänyt? Dewn kysyi. – Öh, sain vain äännähdyksen ulos suustani. – Olet näemmä menossa ratsastamaan, ei kai haittaa, että tulen katsomaan? mies kysyi. – Ei se haittaa. Ihan hyvä vaan, että joku vähän pitää silmällä, niin tulee ratsastettua paremmin, sanoin. Matkalla kentällä minulle selvisi, että Dewn oli pistänyt hiljaisen päivän takia lapun tallipuodin ovelle. Ed taas oli jäänyt tuulimyllylle pitämään vahtia. Misse oli vähän kankea liikkumaan, minkä arvelin johtuvan puhtaasti satulan epäsopivuudesta. Liikkuminen oli vähän ponnetonta ja tamma ei meinannut pyöristää kunnolla selkäänsä. Vaativien tehtävien sijasta tyydyinkin vain perusratsastukseen. Keskityin eteenpäin ratsastukseen ja taivutuksiin, enkä lähtenyt yhtään kokoamaan enempää. Ensimmäisten kokoamisvaatimusten jälkeen olin vähällä löytää itseni maistelemasta hiekkaa, kun varoituksette Misse olikin pukittanut. Neiti kyllä osasi huomauttaa varsin rivakasti, jos jokin ei miellyttänyt Loppukäynnit kävelin Missen vierellä, sillä turhaa oli pitää painoa selässä, jos satula painoi ikävästi. Kyselin Dewniltä hänen mielipidettään meidän menosta. Mies oli aivan haltioissaan siitä, miten kevyesti tätä hevosta pystyi ratsastamaan, ja hieman yllättynyt siitä, kuinka oli vähällä todistaa hiekan maisteluitani. Kävellessämme takaisin tallille Dewn joutui tosin jättämään minut kahden hevoseni kanssa, joku saattaisi tulla tallipuodille, olihan sentään lounasaika käsillä. Misse oli kyllä sitten onnistunut kuraamaan itsensä ja varusteensa. Joten pintelit päätyivät suoraan pyykkiin ja itselleni jäi varusteiden peseminen. Suitset ja satula pääsivät kevyellä pesulla, satulavyö taasen vaati jo vähän enemmän hinkkausta. Varusteiden pesun ja rasvaamisen jälkeen kävin ne vielä tarkasti lävitse, ettei missään hapsottanut langanpätkiä merkkinä purkautumisesta tai nahka ollut lähtenyt hälyttävästi kulumaan. Tarkastin myös satulan rungon ja totesin sen olevan hyvä, tosin toppaukset olivat vähän kovan laiset ja yksi kovempi muhkurakin löytyi. Missen haluttomuus ei siis ollut mikään ihme. Vatsani kurniessa tokaisin, että minun todellakin oli aika lähteä takaisin kaupunkiin, vaikka sitten lähimmän ravintolan tai kaupan kautta; jääkaappini ammotti tyhjyyttään. Onneksi sentään pankkitili asioihin oli tulossa päätös ensiviikolla! Alexiinan kommentti: Hieno ja tarkka tarina. Nautin todella ihan arkipäiväistenkin asioiden kuvailusta! Kuva oli piriste ja ainakin juuri tuossa hetkessä Misse näyttää etenevän oikein nätin lennokkaasti! Tosin ikävä kuulla, että satulan kanssa on ongelmia... Lähiaikoina täytyy todennäköisesti tilata satulaseppää ihan paikan päälle, sillä parilla ponilla ja Lovexilla tuntuu myös olevan huonosti istuvat tai ainakin jossain määrin hankaavat satulat. Lovexilla ainakin on taipumusta pistää kunnon ilmaveiviksi pienimmästäkin murusesta läpän alla... Mikäli satulansovittajaa tallille tilataan, olet tervetullut siinä sivussa tsekkaamaan myös Missen satulaa.
Tiesitkö, että Dewn alkoi jälleen ratsastaa vasta viime vuonna? Hän koki pahan ratsastusonnettomuuden maastoestekilpailuissa vuonna 2009 ja joutui pyörätuoliin. Kuntoutuksen jälkeen hän siirtyi keppeihin, joista luopui kokonaan muutama vuosi sitten. Satulaan hän ei kuitenkaan kyennyt palaamaan kuin vasta viime vuonna, sillä trauma piti hänet kynsissään. Tosin hänen menonsa tätä nykyä on silkkaa rentoa ratsastelua lännensatulassa maastoillen, etenkin merenrantaa pitkin. Dewnin oma hevonen, Fifi, kuoli tammikuussa, joten hän ratsastaa yleensä Sunnyllä tai Nemolla. Puheenaihe ei varsinaisesti ole enää hänelle arka paikka, muttei hän siitä kovin mielelläänkään keskustele.
Dewnillä saattaa muuten olla salainen heikko kohtansa punapäille, sillä hänen kihlattunsa (Mischa, joka asuu tällä hetkellä niinkin kaukana kuin Quebecissa...) on myös punapää! Mutta tätähän hahmosi ei tietysti vielä tiedä...
Missen Kuuliaisuus nousi pukittelusta ja änkyröinnistä huolimatta +2% sekä Askellajit +4%. Samoin saat +3 porkkanaa!
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Apr 1, 2017 20:36:22 GMT
01.04.2017 – Omppuavajaiset Olin ilmoittanut Missen Omppuavajaisten värinäyttelyihin ja voitte vain kuvitella, mikä näky minua odotti saapuessani tallille valmistelemaan Misseä näyttelykuntoon! Niin kuin nukkuminen pommiin tai Bluen käynnistysvaikeudet eivät olisi olleet tarpeeksi, odotti minua vielä tarhassa itsensä oikein juhlakuntoon liannut tamma. Tästä ei varmaan suunta voisi olla kuin ylöspäin Tallissa muut hevoset olivat jo kiiltävinä, viittä vaille valmiina näyttelykehään. Purettuani loimen huomasin Missen vielä kaiken lisäksi saaneen mutaa jopa selkänsä päälle. Tuskasta parkaisten tartuin kumisukaan ja pyyhkeeseen. Onneksi emme sentään olleet ensimmäisessä luokassa, eikä minulle ollut siunaantunut kimoa hevosta, ihan kaikki lika ei ruskean mustassa karvapeitteessä näkyisi. Juuri ja juuri olimme valmiita ensimmäisen luokan aikana, mutta semifinaali ja finaali käytäisiin myöhemmin, joten älyttömästi ei ollut aikaa vielä kaiken tarkistamiseen kahteen kertaan. Näyttelykehässä esitimme käynnin ja ravin kaikki yhdessä, minkä jälkeen oli yksilöarvostelun vuoro. Sydämeni sykki odottaessani kuulutusta semifinaaleihin päässeistä. ”No niin, ja semifinaaleihin näistä Maistuvista Mansikeista pääsevät..” vihdoin kuulutus alkoi. Sydämeni syke tiheni varmasti lähemmäs kahtasataa ja näkökenttäni laidat alkoivat sumentua. ”Mi-mitä… Kuuluttivatko ne meidät..?” kysyin Misseltä. Jalkani tuntuivat kasvaneen maahan kiinni, kun muut lähtivät poistumaan kehästä ja rivin viimeinen joutui hetken aikaa minulle huhuilemaan, kunnes kykenin liikkumaan. Pää pökerryksissä laahustin ulos kehästä. Jalkani tuskin kantoivat ja näkökenttäni pieneni pienenemistään kävellessäni kohti käsihevosaluetta. Kaksi hahmoa lähestyi minua ja minulla kesti hetki tunnistaa toinen Dewniksi, vaaleatukkaista naista en osannut nimetä, mutta olin varmasti nähnyt hänet edes vilaukselta aikaisemminkin. Dewn aukoi suutaan, mutta en saanut sanoista selvää. Samalla hetkellä polveni pettivät alta ja lyyhistyin maahan. Viimeinen havaintoni oli oma nimeni Dewnin äänellä ja se, että vaaleatukkainen nainen otti vapaaksi päässeen Missen ohjista kiinni. ”Tuokaa äkkiä joku hänelle jotain syömistä!” Kuului jostain pääni lähistöltä. Raotin silmiäni ja minun oli vaikea hahmottaa, missä oikein olin. Pikku hiljaa palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. Hytkähdin puoliksi istualleni sekä täyteen tietoisuuden tilaan ja sanat tulivat suustani sellaisella tulvalla ja vielä saksaksi, joten kukaan tuskin sai mistään mitään selvää. ”Loci, ei hätää, kaikki hyvin.” Dewnin ääni sai minut huomaamaan miehen kyykistyneenä viereeni. ”Misse” oli ainut asia mitä osasin sanoa ja se riitti miehelle. ”Ei hätää, Kitty huolehtii Missestä niin pitkään kuin tarve on. Olit tajuttomana vajaan minuutin. Oletko syönyt tänään mitään?” Dewn puhui rauhallisella äänellä, mikä toimi ja sai minut rauhoittumaan. Pian minulle toimitettiin lautasellinen maistuvaa ruokaa, minkä kahmin sisääni suurella kiitollisuudella. En tosiaan ollut ehtinyt syömään mitään koko päivänä. Kun oloni vihdoin tokeni ja jalkani kantoivat taas, Dewn saattoi minut käsihevosalueelle, mistä löysin vaaleaverikön taluttamasta rakasta hevostani. ”Sulla on kyllä kaunis tamma” nainen sanoi ja esitteli itsensä Kittyksi, tallin ratsastuksenohjaaksi. Vaihdoimme muutaman sanana, lähinnä ihasteluita Missestä ja kommentteja siitä, miten se osasikaan liata itsensä juuri, kun sitä ei toivonut. Pian Kitty joutui kuitenkin lähtemään, sillä hänellä oli myös virallisia tehtäviä suoritettavanaan. Ensimmäisten luokkien semifinaalit alkoivat ja aloin valmistautumaan seuraavaan esiintymiseen näyttelykehässä. Osallistujia muistutettiin olemaan valmiina tulemaan kehään myös finaalikierroksen jälkeen, sillä silloin jaettaisiin kunniapalkinnot ja kunniamaininnat, joita saattoi tulla kenelle vain osallistujista. Semifinaali meni ainakin omalta osaltani paremmin kuin alkukarsinnat, vaikka jäätiin finaalin ulkopuolelle. Tokikaan me ei aivan perinteistä lehmänkirjavuutta edustettu, kuten lähes kaikki muut luokan osallistujat, joten olin tyytyväinen tulokseemme. Nyt jäin rauhassa kävelemään käsihevosalueelle ja kuuntelemaan tuloksia, kun viimeisen luokan semifinaali käytiin ja finaalit alkoivat. Kunniamainintojen jakamisen alkaessa pikkuhiljaa hivuttauduin lähemmäs näyttelykehän sisääntuloa. Olin niin uppoutunut omiin ajatuksiini, että meinasin kaatua kuullessani, että Kiinnostava Kimeeri palkinto tuli meille. Muiden tapaan suoritimme sisääntulon ravissa ja pysähdyimme tuomaripöytien eteen. Alexiina onnitteli minua ja ojensi pienen taulunkehyksen, missä oli tiedot tapahtumasta ja kunniamaininnasta. Kunniamainintojen jälkeen siirryttiin Kunniapalkintoihin, joista Siistein Karsina meni Voittopojalle, Paras Nimi palkinnon kaikki ehdokkaat kutsuttiin aplodien kera kehään ja palkinto meni Sølv’s Peikolle. Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä jaettiin kisan suurin kunniapalkinto, Värinäyttelyiden Sateenkaari. Kuuluttaja piti meitä jonkin aikaa jännityksessä, mutta vihdoin Alexiinan yhden mulkaisun jälkeen kertoi voittajan: Unicorn Flakes. Raikuvien aplodien saattelemana pieni kirjava poni saapui tuomareiden eteen ja sille laitettiin sateenkaaren kirjava nauha kaulalle ja omistajalle ojennettiin pokaali. Pikkuhiljaa esittäjät hevosineen alkoivat poistua kehän tuntumasta kuka minnekin valmistelemaan hevosiaan sitten tarhailuun tai matkalle kotia kohti. Toisessa kädessä minulla oli kunniakirjan tai diplomin tapainen palkintoni ja toisessa Missen ohjat. En kovin montaa metriä kerrallaan päässyt etenemään, kun aina joku tuli pysäyttämään ja kyselemään tästä harvinaisesa väristä. Vastasin minkä osasin ja sain osakseni paljon onnitteluita. Tallissa vihdoin huokaisin helpotuksesta. Tämmöiset showt eivät olleet ihan sitä mihin olin tottunut. Näyttelyissä joko päästiin BIS-kehään tai sitten ei ja kouluradan jälkeen kuuli kyllä omat pisteensä ja kuulutettiin kyllä, ketkä olivat sijoituksissa kiinni. Misse sentään oli onneksi jaksanut keskittyä hienosti koko ajan. Rauhallinen tamma oli kuitenkin kuin leija konsanaan, kun huomasi uuden heinäkasan odottavan tarhassa. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin tarhaan ja kunniakierroksen sekä piehtaroinnin jälkeen tamma ryhtyi syömään heiniään. Alexiinan kommentti: Ooh, hieman jännitystä! Oli oikein mielenkiintoista lukea Värinäyttelyistä näkökulmastasi, joten iso kiitos tarinasta! Kuvailit onnistuneesti tunnelmaa ja tapahtuman kulkua. Onnittelut myös Misselle semifinaalipaikasta ja kunniamaininnan diplomista, joka on lisätty kaappiisi!
Olet ollut aktiivinen ja siitä hyvästä Tsemppipeukku astuu voimaan. Tsemppipeukun vaikutuksen alaisena hevoselle hoitokerrasta tulevat prosentit tuplaantuvat, samoin mahdolliseen rahapalkkaan suoritettavista tehtävistä tulee bonusta. Saat tästä tarinasta +2 porkkanaa!
Missen Kuuliaisuus nousi +2% ( 4%).
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 992
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Apr 2, 2017 12:56:27 GMT
Aamutarhassa Huhtikuu 2017 Candy, Isaac ja Misse on jo ihan sopuisia kaveruksia :)
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on May 31, 2017 17:02:52 GMT
Karvainen takamus ja muita ongelmia Bluen tutuksi tulleen moottorin äänen takaa en kuullut edes radiota, jonka vihdoin ja viimein olin saanut toimimaan tässä viime vuosituhannen vekottimessa. Tallin parkkipaikka näytti autiolta, mutta pihalta löytyi kuin löytyikin useampi tallityöntekijöiden kulkuneuvo. Kannoin Missen varusteet sen karsinalle ja lähdin hakemaan hevostani tarhasta. Misse kujeili oman aikansa, kunnes antoi ottaa itsensä kiinni. Rapsutin tamman silkkisen pehmeää karvaa ja kuiskin, kuinka höpsö hevonen minulla oikein oli. Harjasin Missen ripein, mutta varmoin ottein. Onneksi tamma ei ollut piehtaroinut aamuisen pienen sadekuuron jälkeen. Asettelin satulaa Missen selkään, mutta se ei sopinut minkään romaanin kanssa, saati ilman, mitenkään perin enää. Huokaisin ja vein satulan takaisin satulahuoneeseen. Tästä tulisi niin mukavaa aikaa, kunnes saisin uuden satulan. Suitsin kuitenkin tammani ja laitoin kypärän päähäni. Kyllä sitä ennenkin oli ratsastettu ilman satulaa! Misse vierasti vähän jakkaraa, jonka kannoin mukanani keskelle kenttää. Tähän se ei ollut ollenkaan tottunut, ja päähäni nousi ajatus: enhän minä koskaan ole ratsastanut Missellä ilman satulaa! Jakkaralle piti höristä ja pöristä minkä jaksoi, selkeästi kiima oli alkanut, mitä vähän ounastelinkin. Kun vihdoin ja viimein sain itseni tamman selkään, huokaisin helpotuksesta. Ehkä vähän liian aikaisin. Käynti sujui meiltä hienosti, toki välillä Misse hidasti, kun ei oikein ymmärtänyt pyytämääni – tai etten ylimääräisistä hötkyilyistäni huolimatta oikeasti pyytänyt mitään muuta kuin eteenpäin liikkumista. Ravissa huomasin löytäneeni itseni jonkin sorttisesta extreme-laitteesta, joita sijaitsee useimmiten huvipuistoissa. ”Vatsa, vatsa, vatsa ja hengitä” ajattelin ja keskityin täysin pysymään Missen selässä. Isojen liikkeiden suhteen päätin, että tänään tosiaan vain käytäisiin perusasiat lävitse, eikä sen kummempaa. Onnea on fiksu hevonen, joka kuunteli hötkyilyistäni huolimatta pidätteet lävitse ja sain siirtymät molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa onnistumaan. Irtokarvat jäivät ikävästi tosin housujeni takamukseen kiinni, joten loppukäyntien, jotka talutin lähimaastossa, ajan sain pyyhkiä housujeni takamusta koko ajan. Alexiinan kommentti: Kiva kuulla sinusta taas! Misse on ollut vähän äksyilijä, varmaan juuri kiimasta johtuen, jonka vuoksi suunnitelmissa on, että se jatkaa kesälaidunnuksen jälkeen eri tarhassa kuin Ewe ja Iron. Nyt kun tallille muutti uusi orikin, voi hormonit tosiaan käydä ylikierroksilla...
Missen Kuuliaisuus nousi +3% ja ylittää täten ensimmäisen kymmenen prosentin pykälän hevosen statistiikoissa, mistä johtuen saat tilillesi 10 v€. Saat myös +2 porkkanaa!
Merkitsin statuksesi "kiireiseksi", jolla saat 2kk taukopassin. Tämä tarkoittaa, ettei sinun tarvitse kuittailla vuokria tai muuta kahteen kuukauteen. Ilmoittele, kun IRL-tilanteesi taas tasoittuu
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Jun 3, 2017 13:21:02 GMT
Oh, old good Oldetown
Touhukkaan päivän päätteeksi punatukkainen nainen pääsee vihdoin kotiin. Kaikki naapuruston asukkaat ovat kyllä huomanneet pari kuukautta sitten tänne muuttaneen nuoren naisen.Tapaus on monien mielestä kovin omituinen, eihän tänne koskaan muuta ketään ulkopaikkakuntalaista, saati sitten ulkomaalaista. Voimakas saksalainen aksentti kummastutti alkuun paikallisia kovasti, mutta nyt on tähän tulokkaaseen jo totuttu. Tallivaatteet vaihdettuaan nainen suunnistaa valoisassa kesäillassa vain parin korttelin päässä sijaitsevaan pubiin. Old Gold ei ole ehkä se oikea paikka tämän ikäiselle ihmiselle. Hiljaista musiikkia, hämäriä nurkkia ja keski-ikäisiä äijiä juomassa kaljaa. Kaikki tuntevat toisensa ja oudon harmonian rikkoo välillä se, kun koko seurue rupeaa nauramaan jollekin asialle, minkä kaikki ovat jo kuulleet vähintään kymmenen kertaa. Pitkät, kummeksuvat katseet seuraavat naista, kun tämä astelee tiskille tilaamaan juomaansa. Nainen tunnistaa kaduilla näkemiään ihmisiä. Kaikki ovat jo varmasti yli viidenkymmenen ikävuoden. Yksi ainoa pöytä on vapaana ja hän istahtaa sinne nauttimaan huurteisestaan. Tämä paikka ei juuri muuta suun kostuketta tarjoakaan, koska muulle ei ole kysyntää. Pian hänen selkänsä takaa kuuluu ääni: “Et taida olla täältä päin?”. Nainen katsoo loosin seinän ylitse ja näkee vanhan miehen ahavoituneet kasvot. Rähjäiset vaatteet ja epätasainen tukka. Hetkeäkään miettimättä nainen vastaa kysymykseen: - En. - Saanko kertoa uudesta asuinympäristöstäsi? mies kysyy. Myönteisen vastauksen jälkeen vanha mies hitaasti nousee ja hieman ontuen vaihtaa pöytää. “Oh, old good Oldetown… Kaupunkihan on perustettu jo yli 200 vuotta sitten ja olemme sen vanhimmassa osassa. Kaupunki sai alkunsa Morty Lot Ranchin palkollisten asumuksista. Ranchin omistaja kuitenkin joutui rahavaikeuksiin ja pikkuhiljaa myi maata eri tahoille. Suuren osan maasta osti lopulta kunta, kun velat kasvoivat liian suuriksi. Vanhasta kartanosta isäntä piti kuitenkin kiinni loppuun saakka. Palkollisten mökkien läheisyyteen rakennettiin liiketiloja, joista yhdessä olemme nytkin. Tämä kapakka on ollut aina paikallisten kantapaikka. Ah, takaisin Morty Lotiin. Olet varmaan huomannut tilan päärakennuksen? Oldetownin vanhimman rakennuksen, joka sijaitsee hieman erillään, nykyisen keskustan suunnalla? Lopulta päärakennus myytiin yksityiseen omistukseen, kultaryntäyksen rikastuttamalle miehelle. Mies kuoli karhun raateluihin kullanhuuhdonta retkellään ja leski joutui etsimään itselleen uuden elinkeinon kattaakseen kulut. Rikkaiden miesten viihdyttäminen tuntui houkuttavalta ja se tarjosikin vakaat tulot pitkäksi aikaa. Lopulta vanhuus vei lesken, eivätkä muualle muuttaneet perilliset halunneet jatkaa tuota ‘haurauden talon’ ylläpitoa. Ja nyt tuo entinen kaupungin suuri kulttuurin ylpeydenaihe on jätetty omiin oloihinsa. Korjauskelvottoman rakennuksen on luonto vallannut. Ja suurin osa kaupungin asukkaista haluaisi purkaa tuon ränsistyneen rakennuksen, mutta nykyisestä omistajasta ei tunnu olevan kenelläkään mitään tietoa. Oldetownin väki kuitenkin haluaa pitää kiinni tuosta kaupungin alun muistomerkistä. Kultaryntäyksen myötä kaupunki alkoi vaurastua ja kasvaa Lake Phewn suuntaan. Goldminerstown, tuo mökkikylä, tyhjeni pian kultaryntäyksen jälkeen ja kaupunki ylläpitää sitä ja sen pientä museota. Täällä Oldetownissa kaikki on kuitenkin asukkaiden varassa.” Hetken mies kakoi sanojaan ja hörppäsi välissä jo hieman väljähtäneestä oluestaan. “Se talo missä asut. Se on Oldetownin uusin rakennus. Kaupunki rakennutti tuon kerrostalon 1980-luvulla, eivätkä paikalliset olleet yhtään iloisia asiasta. Täällä vanhat talot kunnostetaan, eikä uutta rakenneta. Tämän näköistä täällä oli jo 1800-luvulla. Tosin onhan tiet saaneet parannusta ja hevospuomit ovat kadonneet katukuvasta. Vanhat liiketilat on otettu asunnoiksi, eikä täällä ole kuin tämä Old Gold, Miners’ Pub, posti, Oldeerin kioski ja matkamuistoliike. Ja vaikka tämä Old Gold tuntuukin olevan houkuttelevan lähellä, kannattaa myös piipahtaa Miners’ Pubissa, tai keskustan baareissa. Saatat löytää sieltä omanikäistäsi seuraan.” Ja niin hiljenee vanha mies. Hän juo lasinsa tyhjäksi ja siirtyy tiskille tilaamaan seuraavaa. Pulskassa kunnossa oleva tarjoilijatar kävelee punatukkaisen tytön luo. “Vanha Mart taisi kertoa sinulle meidän Oldetownista?” tarjoilija kysyy, mihin nainen vastaa nyökäten. “Toivottavasti viihdyt täällä ja Centerien tilalla, on aina mukavaa saada uusia ihmisiä tänne tiiviiseen yhteisöömme. Äläkä välitä, vaikka monet katsoisivat sinua nenänvartta pitkin, ansaitset kyllä vielä heidän kunnioituksensa.” Alexiinan kommentti: Mahtavaa, tehtävä Oldetownin salat suoritettu onnistuneesti! Kattavasti kerrottu ja lisätty tähän vanhaan westernhenkiseen kaupunginosaan syvyyttä. Morty Lot on ollut joskus myös sairaala ja motelli, mutta kyläläisten sanoin: "kunnes liika kummittelu ja muut epäinhimilliset olennot valtasivat paikan." Mitä lie moinen kumma lausahdus tarkoittaa...? Jotkut väittävät, että se olisi ollut nimenomaan mielisairaala, mutta tästä ei ole pitäviä todisteita.
+1 porkkanaa
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Lopettanut 4.12.2017
Viestejä: 85
Oma hevonen: Misse
Aurinkomerkki: Skorpioni
|
Post by Loci on Jun 6, 2017 21:04:22 GMT
Satulansovitusta - 7.6.
Iso pakettiauto oli pysäköitynä tallin oven viereen ja sen takaovet olivat levällään. Autosta paljastui satulahuoneellinen satuloita, joten päättelin sovitusrumban olevan jo käynnissä tallissa. Westernpäädyn pesukarsinassa seisoi Lovex Alexiinan, Kittyn ja Gillianin sekä minulle tuntemattoman naisen kanssa. Tervehdin heitä ja esittelin itseni tuntemattomalle naiselle. Hän esitteli itsensä Jennyksi, satulasepäksi. Jäin hetkeksi seuraamaan sovitusta, minkä jälkeen lähdin hakemaan Missen harjaukseen, jotta se olisi valmiina sovitusta varten. Edessä oleva kesäloma vähän epäilytti, olisiko nyt sopiva aika satulansovitusta varten, mutta toisaalta sopiva ylläpitoliikunta pitäisi kyllä lihakset yllä. Misseä harjatessani muut kävivät koeratsastamassa Lovexille sovitettua satulaa. Kitty pysähtyi paluumatkalla Missen karsinan edustalle ja ilmoitti, että voisin kohta tulla pesupaikalle, satula oli sopinut Lovexille. Puhdistin vielä kaviot ja laitoin suitset Misselle riimun alle. Misse asettui kiltisti pesukarsinaan ja satulansovittaja kokeili Missen vanhaa satulaa sen selkään hahmottaakseen, mikä oli lähtötilanne. Yhteisvoimin kannoimme muutaman vaihtoehtoisen satulan autosta Gillianin vahtiessa Misseä. Ensimmäisenä oli hyvin samantyyppinen satula kuin nykyinen. Ja sekin oli edestä liian kapea. Toinen satula oli liian leveä edestä ja tipahti ikävästi painamaan säkää. Kolmas satula tuntui maasta käsin hyvälle, joten satuloimme Missen ja minä pääsin apinana selkään kokeilemaan, miltä satula tuntuisi omaan takamukseen. Satula oli aivan liian pitkä omalle takamukselleni, vaikka Misselle se sopi oikein hyvin. Jenny kertoi, että hänellä pitäisi olla mukana istuinosaltaan lyhyempi satula, jossa oli kuitenkin yhtä pitkät paneelit, joten palasimme talliin. Jenny kävi autosta hakemassa seuraavan satulan, joka istui yhtä hyvin kuin edellinen. Palasimme takaisin kentälle ja kävin Missen kanssa kaikki askellajit lävitse. Seuraavaksi lähdimme kokeilemaan estesatuloita. Urakka oli helpompi nyt, kun Jenny tiesi, minkä kokoista satulaa oltiin etsimässä. Parista vaihtoehdosta toinen sopi täydellisesti. Taas palasimme kentälle ja tällä kertaa askellajien lisäksi otin pari pientä hyppyä Missen kanssa. Tallissa purimme Missen varusteet ja Jenny kysyi, haluaisinko antaa Missen vanhan satulan hänelle myyntiin, jolloin saisin hyvityksen uusien satuloiden hinnasta. Se sopi minulle ja pahoittelin, etten ollut kerennyt pesemään tamman vanhaa satulaa kunnolla. Satuloiden lisäksi autosta lähti mukaan Misselle sopiva vatsapanssari ja estesatulaan sopiva romaani. Hoitaessani Missen pois vei Gillian seuraavaksi satulansovitukseen Gurun. Jäin vielä mielelläni auttamaan Gurun ja Gingerin kanssa. Muiden ollessa kentällä putsasin ripeästi Missen karsinan ja laitoin valmiiksi iltaa varten. Pian onneksi päästäisiin laidunkaudelle, eikä näin perusteellista siivousta tarvitsi joka päivä tehdä. Alexiinan kommentti: Hieno juttu, että Missellä on nyt toimivat satulat! Mikäli haluat tulla jollekin estetunnille kurssi kolmosella myös Missen kanssa, muista ilmoittaa siitä etukäteen ennen seuraavan tunnin tuntilistan julkaisua.
Satulansovitusprosessista oli kiintoisaa lukea, sillä siitä ei kovin usein tarinoita tulekaan. Kiva, että tartuit aiheeseen!
Missen Kuuliaisuus nousi +2% ja Tarkkuus +1%. Saat +2 porkkanaa!
|
|