Ohjeet, reitti ja retken kulku
täältä.
ILMOITTAUTUNEETMoto -
Mango (vetäjä)
vKatariina -
Orange Wood's M!lkshake vCamryn -
Columbus vKitty -
Choco (apulaisvetäjä)
vKITTYN TARINA
Vaelluspäivä joulukuun seitsemäntenätoista oli juuri sopivan selkeä ilman lumisadetta. Meitä oli neljä lähtemässä matkaan Cattle Campille hankilaukkojen jälkeen: minä ja Choco, Moto Mangolla, tuttavatallilta Pinerock Ranchiltä Camryn Columbuksella ja Sissi uuden omistajansa kera. Choco oli iloisella mielellä ja tuli heti hyvin toimeen friisiläispuokkiristeytys Cocon kanssa. Mangohan tietysti luimuili kaikille (se nyt ei ollut mitään uutta), vaikka ilahtui selvästi Sissin näkemisestä.
Alkutaival sujui joutuisasti tallipihalta rinnettä alas alalaaksoon, missä kauempana Raicyn tuhtikarvainen karja kökki kylki kyljessä. Choco hörähteli niille tervehdykseksi, kun talsimme ohi ja otettiin lehmistä heti päästyä ravilla jonkin matkaa.
Kun kukkulamäet kohosivat ympärille, Moto ilmoitti edestä, että nyt lauletaan. Säestin reippaasti takaata reissulaulua, vaikken osaa veisata harakkaa enempää!
Metsässä Choco säikkyi oravaa (ei muuten ole ensimmäinen kerta) ja aiheutti ketjureaktion, johon muutkin säpsähtivät. Moto yritti turhaan pelotella ratsastajia villieläinkannasta: en usko, että kukaan sai niistä aiheita hermostumiseen. Enpä ole itse nähnyt ikinä oikeastaan muuta kuin pesukarhuja!
Jo metsään asti alkoi kantautua kovaa kohinaa ja siimeksen jälkeen edessä oli koski. Moto ja Mango johdatti retkeläiset kapeimpaan kohtaan, josta pääsi helposti hevosten kanssa yli. Mango itse epäröi jonkin aikaa, kunnes me näytettiin niiden ohi Chocon kanssa esimerkkiä. Coco tuli oikein reippaasti ja pärskytteli vettä etujalallaan. Sissi empi jonkin aikaa, mutta nähtyään muidenkin selviävän hengissä, seurasi perässä.
Koskelta ei ollut enää kovin pitkä matka leirintäalueelle. Sinne päästyä meitä oli odottamassa isoimmat kantamukset, jotka oli ystävällisesti toimitettu Raicyn taholta perille, sekä yllätys: kaikkien piti hevoset riisuttuaan suorittaa niiden kanssa helppo ja lyhyt tehtävärata maastakäsin, minkä jälkeen karvakorvat pääsivät pihattoon heiniään syömään. Meille muille oli mökeissä tarjolla glögiä ja pannukakkua
CAMRYNIN TARINA1. Millä mielellä sinä ja hevosesi olitte lähdössä retkelle?
- Innokkaina ja uteliaina, aina on mukava käydä muuallakin maastossa kuin omalla tallilla. Cocoa kiinnosti kyllä eniten toiset hevoset.
2. Alalaakson poikki vaeltaessa päästiin näkemään paksuturkkista karjaa. Mitä hevosesi oli niistä mieltä?- Muutama vuosi sitten Coco ei luultavasti olisi tiennyt miten päin olla moisten otusten läheisyydessä, mutta parin viime vuoden aikana se on joutunut toimimaan myös karjahevosena ja tottunut joten kuten.. Tottahan niitä siltikin pitää edelleen katsoa sivusilmällä jännittyneenä.
3. Moto haluaa, että kukkuloiden keskellä veisataan jotain iloista retkivirttä, joka kaikuu mukavasti laaksossa. Hoilasitko melodisesti mukana vai pääsikö kurkustasi korpin rääkäisy?
- Yritin ainakin hoilata edes melkein nuotin mukana, mutta tiedä sitten miltä se todellisuudessa kuulosti. Coco ainakin käänteli korviaan epäluuloisena, ei ehkä ihan nuotilleen mennyt kuitenkaan.
4. Sankkaan metsään saakka ehdittyä Moto kertoo paikallisesta villieläinpopulaatiosta: susia, karhuja, ilveksiä, hirviä, piikkisikoja... Aloitko heti nähdä joka toisen kannon tai kivenjärkäleen vaarallisena petona vai pysyitkö sinä rautahermoisena, mutta hevosesi iho nousi kananlihalle?- Pinerockinkin maastoissa vilisee villieläimiä, joten parin vuoden Kanadassa asumisen jälkeen ajatus moisista ei enää hirvitä. Cocoa taas ei ihan maastovarmaksi vieläkään voi sanoa, eikä varsinkaan vieraassa paikassa, mutta ainakaan se ei enää ottanut lähtöä jokaisesta pikkurasahduksesta!
5. Bearage-kosken kohina on korvia huumaavaa. Kuinka sen kahluuylittäminen kapeammasta ja kivikkoisesta kohdasta onnistuu?
- Onneksi kosken vesi on tähän aikaan vuodesta jopa hevosenkin mielestä kylmää, ja kahluuylitys onnistui ilman uimista. Vaikka eihän vettä rakastava Coco tietenkään voinut vastustaa kiusausta leikkiä vedessä hetkeä.
6. Cattle Campilla vaeltajia odottaa tervetuloyllätys, mutta millainen?
- Cattle Campille päästyämme meille ilmoitettiin että mökeissä on tarjolla pannukakkua ja glögiä, mutta sitä ennen jokaisen piti suorittaa leikkimielinen, lyhyt tehtävärata hevosensa kanssa.
KATARIINAN TARINA1. Millä mielellä sinä ja hevosesi olitte lähdössä retkelle?- Hyvin innokkaina! Sissille Orange Wood on tuttu paikka syntymäkotina,
mutta minulle puolestaan uusi. Kanada kiehtoi kovasti maana ja oli mahtavaa
päästä tutustumaan tähän upeaan talliin.
2. Alalaakson poikki vaeltaessa päästiin näkemään paksuturkkista karjaa.
Mitä hevosesi oli niistä mieltä?
- Kolmivärinen ratsuni ei piitannut niistä mitään, sillä onhan Sissi
toiminut täällä karjaratsuna. Ehkä sen vietti karjanajoon vähän nousi
nähdessään paksuturkkiset ammut, mutta pysyi silti hyvin käsissä. Se on
mainio tamma, kun kuuntelee niin hienosti ääniapuja.
3. Moto haluaa, että kukkuloiden keskellä veisataan jotain iloista
retkivirttä, joka kaikuu mukavasti laaksossa. Hoilasitko melodisesti mukana
vai pääsikö kurkustasi korpin rääkäisy?- Varsinaista lauluääntä en omista ja pienen flunssan kourissa saattoi se
kuulostaakin korpin rääkäisyltä. Ainakaan ratsuni korvia se ei hivellyt,
kun hevonen liikutteli korviaan vinhasti ympäriinsä...
4. Sankkaan metsään saakka ehdittyä Moto kertoo paikallisesta
villieläinpopulaatiosta: susia, karhuja, ilveksiä, hirviä, piikkisikoja...
Aloitko heti nähdä joka toisen kannon tai kivenjärkäleen vaarallisena
petona vai pysyitkö sinä rautahermoisena, mutta hevosesi iho nousi
kananlihalle?- Minä en rautahermoisena pysynyt, sillä kuvittelin meitä jahtaavan
villisian. Rento ja rohkea ratsuni sen sijaan sai minutkin rauhoittumaan
loppupeleissä. "Kyllä tuolta risukosta nyt jotain kuului, Moto..."
5. Bearage-kosken kohina on korvia huumaavaa. Kuinka sen kahluuylittäminen
kapeammasta ja kivikkoisesta kohdasta onnistuu?
- Sissi rakastaa vettä, joten se jäikin niille aloilleen kuopsuttamaan
kosken kohinaa ja pärskimään turvalla vettä. Liikkeelle lähtö vaati
itseltäni kovasti määrätietoisuutta, mutta Sissi tyytyi kohtaloonsa lähteä
vedestä pois. Moto naurahteli jonon kärkipäässä sanoen, että Sissin
toiminta näytti varsin tutulta. Minun pieni vesipeto!
6. Cattle Campilla vaeltajia odottaa tervetuloyllätys, mutta millainen?- Meidän täytyi suorittaa helppo ja lyhyt tehtävärata ratsujemme kanssa,
jonka jälkeen mökeissä odotti herkullista glögiä ja maukasta pannaria! Nam.