04.06.2020: Koeratsastus, © Imani Se, miten mä päädyin Orange Wood Ranchin 15-vuotiasjuhliin pyörimään on hyvin pitkä tarina. En viitsi vaivata teitä selittämällä sitä kokonaan alusta loppuun, mutta lyhyt versio kuuluu näin: toukokuussa lähdimme Yukoniin koko perheen voimin siksi, että isäni oli löytänyt netistä jonkun aivan upean ja uniikin vanhan auton, joka oli myynnissä Cherrinin kylässä. Äitini sai kuulla melko lähellä järjestettävän Orange Wood Ranch -nimisen hevostilan 15-vuotisjuhlista, ja heppatyttönä halusin tietenkin heti lähteä sinne tsekkaamaan, millaista hevostelu on täällä, kirjaimellisesti maailman toisella puolella.
Olen etsinyt omaa hevosta jo muutaman kuukauden. Toivelista on ollut lyhyt: hevosen tulisi olla kiltti, turvallinen, hyvin koulutettu ja pienikokoinen. Olen koeratsastanut useamman hevosen, mutta kaikkien kohdalla haaveeni olivat kuitenkin loppuneet lyhyeen. Yhdellä oli huonot jalat, toisella vanha selkävamma jonka temppuilusta olisi saanut maksaa pitkät eläinlääkärin laskut, kolmas oli suustaan ja kyljistään täysin tunnoton, ja viimeisin pukitti minut satulasta kahdesti koeratsastuksen aikana.
Myös Orange Woodilla oli myynnissä hevosia: tallin omia kasvatteja useista eri roduista. Silmäni osui tarhassa seisovaan vuonohevoseen, jolle sydämeni suli heti aivan täysin. Omistajan mukaan Orange Wood's Flipper oli todella kiltti, koulutettu, rakasti esteitä ja vaikka se olikin ori, luonteeltaan se oli hyvin rauhallinen ja hillitty. Pyysimme heti syötävän suloisen hallakon koeratsastukseen: olisihan se nyt vähän villiä ostaa hevonen Kanadasta asti, luulisi että koti-Suomestakin löytyisi, mutta ei yhdestä ylimääräisestä koeratsastuskokemuksesta olisi mulle ainakaan haittaa. Niinpä lainasin kypärän ja saappaat tallilta, sain samalla huostaani Flipperiksi kutsutun ruunan varusteet ja suuntasin orin luokse.
Flipper oli ihana! Se haisteli sormiani rauhallisesti, kun tein oriin tuttavuutta ja antoi mun rapsutella sitä päästä, kaulalta, ihan kaikkialta. Luottavainen poni ei hetkahtanutkaan, kun tunnustelimme yhdessä äidin kanssa sen jalkoja useamman minuutin. Halusin hoitaa ja varustaa Flipperin itse, jotta sain varmasti hyvän käsityksen siitä, että se oli ihan oikeastikin luonteeltaan näin ihana. Olihan se. Mieleni teki hyppiä ylös ja alas, koska olin ihan varma, että tässä on unelmieni poni. Vain yksi ainoa harmaa pilvi varjosti unelmieni: se oli Kanadassa. Mä kuitenkin uskon johonkin korkeampaan voimaan täällä maailmassa, ja ajattelin, että jos Flipper on mulle sopiva, löytäisimme kyllä jonkin tavan kuljettaa sen Suomeen. Tai sitten mä joutuisin ehkä muuttamaan Kanadaan.
Ennen selkäännousua pörrötin orin pystyharjaa ja loin kentän laidalla seisovaan äitiini katseen. Tiedättehän, sellaisen hyvin merkitsevän, joka ilmaisee että nyt mun täytyy saada tämä. Jooko, please, saisinko? Ponnistin jakkaralta Flipperin selkään ja ori seisoi ympärillä olevasta ihmispaljoudesta huolimatta paikallaan, se ei edes hievahtanut sinä aikana kun säädin jalustimet ja kiristin satulavyön viimeisen kerran.
Flipper oli ratsastaessakin ihana. Se oli hitaanpuoleinen, muttei missään nimessä laiska: hallakko oli kevyt ratsastaa, kunhan vain saattoi silloin tällöin kysyä, että oletko nyt ihan varma siitä, että haluat nostaa laukan. Juuri sopiva hevonen mulle siis! Myönnän kyllä, että en ole mikään kamalan taitava ratsastaja - mulla täytyy siis olla hevonen, joka ei vedä hernettä nenään siitä, jos kädet vähän pomppivat tai jalat heiluvat jalustimissa. Mä tiedän, että tarvitsen juuri Flipperin kaltaisen hevosen. Sellaisen, joka ei hermostu huonosta ratsastuksesta, muttei myöskään palkitse siitä, jos teen väärin. Kun mulla joku asia meni oikein, Flipper teki sen niin hienosti, että hymy nousi huulilleni. Loin taas äitiini katseen. Jos emme voisi ostaa Flipperiä, lähtisin ihan satavarmasti talleilta tippa linssissä.
Koeratsatuksen päätteeksi annoin Flipperille ohjaa ja kävelin sen kanssa muutaman kerran kenttää ympäri. Äiti tuli vierelleni kävelemään ja sanoi puhuneensa omistajan kanssa. Hän osasi kertoa, että ilmeisesti Orange Woodista oli aikaisemminkin myyty hevosia Suomeen - omistajalla oli hyvät kontaktit ja valmiit suunnitelmat siihen, miten Flipperkin voitaisiin kuljettaa meille kotiin asti, jos vain sen haluaisimme ostaa.
Koeratsastuksen jälkeen Flipper lähti talutusratsastukseen, joten en saanut viettää orin kanssa sen enempää aikaa. En mä kuitenkaan enempää aikaa tarvinnutkaan: olin jo äidin kanssa päättänyt, että tekisimme pörröisestä hallakosta tarjouksen, jos se vain pääsisi eläinlääkärin syynistä läpi puhtain paperein.
Suunnitelmistamme kuullessaan isä tietenkin ravisteli päätään ja huokaisi syvään, muttei kehdannut sanoa mitään. Sekin tiesi, että kun mä ja äiti yhdessä jotain päätämme, on liian myöhäistä enää puuttua asiaan.
04.06.2020: Flipper oli mukana tallin synttärihumupäivässä talutusratsastuksessa sekä uutta kotiaan etsimässä. Näin myyjä siitä sanoi: "
Joka kodin polle tämä meidän Flipper. Ihanan ihmisystävällinen luonne ja sen myötä helppo käsitellä ihan lapsesta vaariin. Ratsuna ehkä enemmän sellainen tasaisen varmasti menijä kuin maantiekiitäjä, joka ehkä mieluummin möllii kuin höösää... Maastovarma ja rakastaa myös hyppäämistä, mukavan rohkea. Ruunattuna erinomainen ensihevonen vaikka lapselle, vaikka orinakin hyvin kiltti. Kyllä, saa antaa herkkuja. Onkin niille aika perso. Lihomisvaara on, mutta jos pitää ratsukäytössä vaikka ihan harrastehevosena ja tädin maastomenopelinä, niin pysyvät kilot kurissa."
14.03.2020: Flipper palaa myyntiin meidän kauttamme. Tästä jollekulle tasapaksu, esteillä mukavasti eteenpäin kulkeva ponikokoinen ratsu. Koko perheen yhteiseksi karvakorvaksi tai ratsastuskouluun sopiva!
05.10.2019: Flipperin koeratsastustarina, © Bella VRL-14703Katselin happamana ympärilleni hevostilalla. Äitini töni minua ja supatteli jotain hymyilystä. En kuitenkaan jaksanut välittää, vaan annoin suupielieni pysyä alassuin. En halunnut tai edes yrittänyt ymmärtää äitini mielenliikkeitä. Hän oli nimittäin aivan varma, että voisin uuden hevosen avulla saada apua muodostuneeseen estekammooni. Ei ollut ollut merkityksellistä kuinka monta kertaa olin hokenut, etten halunnut toista hevosta, vaan selviäisin kyllä oriini kanssa. Mutta kun äiti päättää, niin äiti päättää. Niinpä siinä seisottiin kiltisti odottamassa kokeiluun hevosta, jonka äiti välttämättä halusia minulle esitellä.
En voi kuvailla sanoin sitä järkytystä, jonka koin, kun minulle tuotiin tallista vuonohevonen. Siis sellainen pystyharjainen, pienehkö ja samalla vankkarakenteinen poni! Katselin sitä erittäin epäluuloisena ja lähes kauhistuneena. Äitini pakottamana otin kuitenkin ystävällisen naisen tarjoamat ohjat. Kiipesin sen pienehkön hevosen selkään ja tunsin itseni lähinnä järkyttyneeksi. Äitini kuitenkin kannusti minua ratsastamaan ihan kunnolla. Eikä siinä tilanteessa tuntunut olevan montaakaan vaihtoehtoa.
Alkukäyntien jälkeen kehotti hevosen omistaja kokeilemaan rohkeasti “kaikkea”, mitä Flipperi -nimisellä vuonohevosorilla olisi tarjota. Nyökkäilin vaisusti ja pyysin oria ravaamaan. Olin oikeastaan erittäin positiivisesti yllättynyt orin työmotivaatiosta. Se kulki mukavan reippaasti, käyttäen koko kroppaansa. En sanonut ajatuksiani ääneen, mutta en voi kieltää ettenkö olisi pitänyt Flipperistä heti selkään noustuani.
Kokeilin läpi kaikki askellajit sekä perusasiat kuten väistöt ja avotaivutukset. Teinpä pari laukanvaihtoakin. Siirrettyäni takaisin käyntiin annoin hymyn vihdoin valaista kasvojani. Se pieni, pystyharjainen otus oli niin rento, reipas ja suloinen, etten voinut muutakaan.
Laskeuduin alas selästä. Äitini jutteli hevosen omistajan kanssa. Hän kuitenkin kääntyi puoleeni hymyillen. En edes muista mitä sanoin, mutta tiedän sen, että lähdin tilalta sen vuonohevosorin omistajana.
28.05.2019: Flipperistä on tullut oikea estehirmu! Joka kerta, kun se näkee kentällä puominkin, alkaa aivan mahdoton - pullamahasta alkaa yhtäkkiä lähteä liikettä kolminverroin enemmän ja kuin jonkin ihmeen kaupalla kaikki kaarteet ja mutkat taipuvat magneetin lailla noiden hypättävien kohteiden suuntaan... Asenne on siis kohdillaan ja vaikka tekniikka on vielä haussa, ainakin motivaatio saa Flipperin liitelemään esteiden yli kuin vettä vaan!
11.10.2018: Flipperin ratsukoulutus on alkanut ja edennyt hienosti. Tähän mennessä oripoikaa on opetettu maastakäsin apuihin sekä totutettu varusteisiin, joissa ei ollut ongelmia - Flipper on niin joviaali kaveri, että sen kanssa työskentely on helppoa ja mieluisaa molemmille osapuolille. Vasta kolmivuotiaasta eteenpäin siirrymme ratsastajan painon totutteluun.
03.06.-01.07.2018: Varsalaitumella
Hornanhovissa. "Flipperiin luottoni on kova, vaikka kyseessä on vielä niin nuori orivarsa. Se on kuitenkin osoittanut olevansa todella fiksu kaikissa tilanteissa eikä ole vielä kertaakaan tähän mennessä tehnyt mitään ikävässä mielessä yllättävää - en siis uskonut, että laidunkausi ehkä vähän "hurjienkin" nuorukaisten kanssa toisi ongelmia. Päinvastoin, kokemus voisi karaista ehkä vähän turhankin hissukkaa Flipperiä ja olla samalla sille lopullinen vieroitusriitti irti emästään. Alkuun Flipper oli hieman ihmeissään paikasta, tilanteesta ja muista hevosista, mutta pian se jo lähti lauman matkaan kuin perskärpänen. Se ei ujostellut, mutta oli selvästi alistuva ja muista jälkeen jäävä; se seurasi mieluummin rohkeampia, kuin olisi itse tehnyt mitään. Toisten heitellessä riemupukkeja Flipper lähinnä ravasi jonkin matkaa ja siinä se. Mutta sellainen tuo meidän Flipper vähän on - asiat otetaan rauhallisesti ja... no, rauhassa."
Aamun ensimmäinen etappi oli saada nuorimmaiset orit tallin takana olevalle isolle laitumelle. Osallistujia oli vain viisi, kaksi ulkopuolista ja muut olivat tallin omia nuorikoita. Tallin omat pollet ovat toisiaan nähnyt piha-alueella, mutta nyt ensimmäistä kertaa pääsivät kunnolla tutustumaan toisiinsa. Kaksi traileria saapui pihaan ja kopista kuului kopinaa ja kimakkaa hirnuntaa. Haastattelin tulokkaita ja kyselin varsojen luonteesta ja tottumuksista. Kummatkin olivat ensimmäisellä matkallaan ja tämä aiheuttaa lisää jännitystä varsalle, kuten myös omistajillekin. Matkat olivat kummallakin sujunut hyvin ja muutamalla pysähdyksellä oli selvitty. Tallin väki kävi hakemassa tallin omat vuotiaat ja yhden 2-vuotiaan pihaan ja vierailijat saivat purkaa oman lapsosensa autosta pois. Matka laitumelle ei ollut pitkä ja omat nuoret menivät jo edeltä odottamaan muita. Kun lopulta kaikki varsat oltiin saatu laitumelle ja portit kiinni, päästettiin samaan aikaan varsat irti. Laitumella alkoi vilkas töminä ja vilinä. Nuoret pysyivät hyvin yhtenä rykelmänä ja tutkimustyötä tehtiin ahkerasti. Suurempia paineja ei nähty, mutta jäämme seuraamaan lauman hierarkian muodostumista.
Kommentti: Flipperi juoksi alkuun kaikkien perässä, se oli selvästi hämmentynyt tilanteesta. Monet orit tulivat aivan iholle ja Flipperi maiskutti alistumisen merkiksi välittömästi. Se pysyi tiivisti lauman mukana ja muutaman päivän kuluttua, kun laumanjohtajan paikka oli vakavasti hakusessa muutamilla, Flipper pysyi sopivan kaukana muiden mittelöistä. Tämä varsa on erittäin rohkea, se tuli nähtyä. Vaikka tilanteet jännittivät sitä todella paljon, se uskaltautui pysyä lauman mukana, vaikkakin takavasemmalla. Flipperi oli saanut meidän omista hevosista toisen yksivuotiaan ystäväksi, koska usein näin Flipperin ja tämän toisen orin vierekkäin laiduntamassa ja sukimassa toisiaan. Tästä varsasta huomasi, että sitä oli käsitelty kotona! Ihmisille aivan ihana, joka asteli aina reippaasti vastaan hakemaan rapsutuksia.
01.05.2018 ELL: "Jonkin verran vaisun oloinen varsa. Karva pörheää ja melko kuivaa, iho hilseilee. Silmät rähmivät. Suositellaan öljyä sisäisesti nautittuna. Verikokeissa arvot normaalit, taivutuskokeet OK. Keuhko- ja sydänäänet normaalit. Iho-oireet ja silmät vaativat tarkkailua. Yhteistyökykyinen ja helposti käsiteltävissä oleva, ei arastele ihmisiä."
04.04.2018: Artikkeli Flipperin syntymästä Omppusanomissa.
