LUOKAN 30 KM TUOTOKSETLumikatti - Rhoshill Huckleberry (Varustus näyttää tältä!)
On kisapäivä! Miltä sää näyttää? Kaatosadeverhot lakaisevat maata.
Miltä ratsusi vaikuttaa matkan alussa? Berry oli oma rento itsensä. Nyrpeä ilme sillä kuitenkin oli naamallaan, märkä otsatukka roikkui surullisen näköisenä hevosen silmien edessä. Berry olisi varmaan mieluummin jäänyt kuivaan talliin, mutta tajutessaan jutun jujun se keräsi itsensä ja lähti reippaasti liikkeelle.
Matkalla on myös Y-risteys, josta ratsukko voi itse päättää, kumpaa polkua seuraa. Kumpikin reitti on seuraavalle check pointille yhtä pitkä, mutta riippuu hevosen sopivuudesta kumpaa kannattaa kulkea. Kumman tien valitset? Kivikkoinen polku, joka nousee ylämäkeen vuorenrinnettä.
Hevosesi kompastuu kiveen! Olimme kiivenneet varmasti ja rauhassa kivikkoista polkua jo hetken verran. Berry piti hienosti jäät hatussaan eikä häsännyt minnekään. Liukkaat kivet jännittivät minua hieman, mutta valitsin tämän reitin ollessani ihan varma, että Berry olisi kaatunut toisella reitillä unohtaessaan nostella jalkojaan. Kehuin hevosta ja kannustin sitä jatkamaan, mutta kivi vierähti sen kavion alta. Berry horjahti ja kompuroi, mutta sai pidettyä itsensä pystyssä. Hyppäsin kuitenkin alas selästä tarkistaakseni hevosen koivet. Kävin käsilläni kaikki jalat läpi ja taivuttelin niitä hieman, kaikki tuntui onneksi olevan kunnossa. Katselin ympärilleni, mutten löytänyt sopivaa kohtaa nousta takaisin selkään. Lähdin reippain askelin taluttamaan Berryä eteenpäin ja etsin jatkuvasti katseellani sopivaa korkeaa kiveä tai kantoa. Pian selvisimme ylämäestä tasaisemmalle kohdalle. Talutin Berryn suuren kiven viereen ja kapusin itse varoen liukkaan kiven päälle. Hyppäsin takaisin satulaan ja pääsimme jatkamaan matkaa ilman sen suurempaa viivästystä.
Mitä ajattelet, kun mutkittelette yhä vain polkua eteenpäin? Asuukohan täällä hiidenpeikkoja... tai ihan vain puumia?
Huoltopiste! Mitä kaikkea teit tauon aikana? Join vettä, Söin voileivän, Venyttelin lihaksiani, Kylmäsin hevosen jalat, Puhdistin kaviot, Vaihdoin hikisen huovan kuivaan, Juotin hevoselle elektrolyyttivettä.
Matka jatkuu. Edessä on jonkin matkaa tasaista niittyä ja aroa. Minkä askellajin valitset? Ravi, juuri sopiva vauhti tasaiseen etenemiseen.
Mitä sitten tapahtuu? Matka oli pian ohi, rankkasade oli jo hellittänyt mutta maasto ja ratsukot olivat märkiä ja väsymyskin taisi joillakin alkaa painamaan. Ratsuni Berry oli kokenut matkaratsu ja tottunut pidempiin matkoihin, joten se porskutti vielä innoissaan. Annoin Berryn kävellä ja venyttää kaulaansa samalla, kun venyttelin itsekin vähän. Avasin sadetakkini vetoketjun tuulettuakseni. Sillä samaisella sekunnilla taivas alkoi jälleen heittämään vettä ämpärikaupalla. Sadetakkini, joka oli pitänyt minut kuivana koko matkan, ei pelastanut sen ollessa auki ja kastuin jokaista vaatekappaletta myöten. Onneksi maalilinja häämötti jo edessä, ei tarvinnut pitkään värjötellä.
Oma olotilasi on: Ihan hyvä. Välillä on ollut hankalaa, mutta pääasiallisesti kaikki OK.
Jotain yllättävää, mihin et osannut varautua, tapahtuu loppusuoralla: Enää loppukiri oli jäljellä. Kehotin pomminvarmaa ratsuani reippaampaan askellajiin ja kevensin rauhassa ravin tahtiin. En kuitenkaan osannut aavistaa Berryn seuraavaa siirtoa, hevonen nimittäin päätti heittää giganttisen pukin. Olin erittäin lähellä löytää itseni kuralätäköstä, mutta ihana uusi matkasatulani antoi tarpeeksi tukea ja pitoa ja sain apinoitua itseni Berryn kaulalta takaisin kyytiin. Hieroin hevosen kaulaan kolahtanutta leukaani, mutta jatkoimme matkaa muuten kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toivottavasti kukaan ei nähnyt!
Maali näkyy jo! Miten saavutte perille? Tulemme tasaisella laukalla ja heilutan voittonyrkkiä ilmassa.
Sylvi - Hämarik (Varustus näyttää tältä!)
On kisapäivä! Miltä sää näyttää? Kevyttä sadetta, mutta on lämmin.
Miltä ratsusi vaikuttaa matkan alussa? Hiljaisen innostunut, tapansa mukaan rauhallinen uudessakin tilanteeasa.
Matkalla on myös Y-risteys, josta ratsukko voi itse päättää, kumpaa polkua seuraa. Kumpikin reitti on seuraavalle check pointille yhtä pitkä, mutta riippuu hevosen sopivuudesta kumpaa kannattaa kulkea. Kumman tien valitset? Kivikkoinen polku, joka nousee ylämäkeen vuorenrinnettä.
Hevosesi kompastuu kiveen! Hämän jalka oli ok, vaikka kivi pyörähtikin ikävästi kavion alla. Tätä pitää katsoa vielä myöhemmin taukopaikalla, mietin, mutta juuri nyt jalka näytti päällisin puolin olevan kunnossa ja Hämä varasi sen päälle painoa normaalisti.
Vaikka hevonen onkin säkäkorkeudeltaan melkein meikäläisen pituinen, on sen kanssa onneksi harjoiteltu selkään kipuamista hankalissakin paikoissa kotimaastossa. Hämä tönötti paikallaan tasaisimmassa kohdassa jonka löysin, ja suurta kiveä apuna käyttäen heittäydyin hevosen selkään. Kaikkia raajoja huitoen räpiköin itseni takaisin satulaan istuma-asentoon.
Mitä ajattelet, kun mutkittelette yhä vain polkua eteenpäin? Huh, miten rankkaa... Ihan hengästyttää.
Huoltopiste! Mitä kaikkea teit tauon aikana? Join vettä, Söin voileivän, Venyttelin lihaksiani, Tarkistin hevosen jalat, Kastelin hevosen kaulan, Puhdistin kaviot, Juotin hevoselle elektrolyyttivettä., Annoin hevoselle pari herkkupalaa.
Matka jatkuu. Edessä on jonkin matkaa tasaista niittyä ja aroa. Minkä askellajin valitset? Laukka, tässä on hyvä kohta nostaa kytkintä.
Mitä sitten tapahtuu? Laukkapätkän jälkeen ravattiin hetki, jonka jälkeen pyysin Hämää siirtymään käyntiin. käyntiä jatkuikin pitkään, maasto ei antanut periksi nopeammalle askellajille, ja polut olivat paikoitellen hankalakulkuisia jopa käynnissä. Olin heilunut Hämän selässä hyvän tovin pelkässä käynnissä, ja laukan jälkeen se tuntui mahdottoman hitaalta, tylsältä ja puuduttavalta. Lähinnä tuolta viimeiseltä, sillä huomasin yhtäkkiä etten oikeastaan tuntenut takamustani laisinkaan. Kokeilin sitä käsilläni, samalla ympärilleni vilkuillen nauravien kilpakumppaneiden varalta. Hämä käppäili eteenpäin rennosti, kun minä aloin venyttelemään sen selässä jotta paikat hieman vetreytyisivät. Nousin jalustimille ja suoristin jalkani sivuille, tein kiertäviä liikkeitä ja pyörittelin myös päätäni. Venyttelyhetki tuli tarpeeseen, sen jälkeen veri tuntui taas kiertävän kropassa - myös takamuksessa!
Oma olotilasi on: Ihan hyvä. Välillä on ollut hankalaa, mutta pääasiallisesti kaikki OK.
Jotain yllättävää, mihin et osannut varautua, tapahtuu loppusuoralla: Ohitsemme karauttaa kiitolaukkaa puolet Hämää pienempi poni, joka saa minunkin hevoseni kirimään tahtia. Itse en jaksaisi istua satulassa harjoitusravissa, mutta en kyllä keventääkkään ja vielä vähemmän jaksaisin seisoa kevyessä istunnassa jalustimilla, joten hytkyn selässä huolettoman raukeana.
Maali näkyy jo! Miten saavutte perille? Tulemme reipasta ravia ja pompin holtittomasti kyydissä.
Tinja - VB Eldfågel (Varustus näyttää tältä!)
On kisapäivä! Miltä sää näyttää? Ilmassa taitaa olla ukkosta sekä satunnaisia sadekuuroja.
Miltä ratsusi vaikuttaa matkan alussa? Reipas & energinen.
Matkalla on myös Y-risteys, josta ratsukko voi itse päättää, kumpaa polkua seuraa. Kumpikin reitti on seuraavalle check pointille yhtä pitkä, mutta riippuu hevosen sopivuudesta kumpaa kannattaa kulkea. Kumman tien valitset? Tiheän ja sankan näköinen, juurikkoinen metsäpolku.
Hevosesi kompastuu juurakkoon! Joudumme etenemään pitkästi ennenkuin löydän tilaa tiheässä metsässä ja löydän sopivan korkuisen kiven.
Mitä ajattelet, kun mutkittelette yhä vain polkua eteenpäin? Tässä saa oikeasti katsoa jalkoihinsa.
Huoltopiste! Mitä kaikkea teit tauon aikana? Join vettä, Söin voileivän, Tarkistin hevosen jalat, Huuhtelin hevosen, Puhdistin kaviot, Juotin hevoselle elektrolyyttivettä.
Matka jatkuu. Edessä on jonkin matkaa tasaista niittyä ja aroa. Minkä askellajin valitset? Laukka, tässä on hyvä kohta nostaa kytkintä.
Mitä sitten tapahtuu? Fiina jatkoi energistä olemustaan koko loppumatkan ajan, eikä siitä olisi huomannut että kompuroimme metsäpolulla.
Oma olotilasi on: Oikein hyvä. Tähän mennessä kaikki on sujunut mukavasti.
Jotain yllättävää, mihin et osannut varautua, tapahtuu loppusuoralla: Mitä se oli? Kojootti pinkaisi meidän nenän edestä.
Maali näkyy jo! Miten saavutte perille? Tulemme ravilla ja hevonen pärskii sekin huojentuneena.
Maya - Grey's Ingenous (Varustus näyttää tältä!)
On kisapäivä! Miltä sää näyttää? Usvaa ja melko viileä ilmanala.
Miltä ratsusi vaikuttaa matkan alussa? Tahmea.
Matkalla on myös Y-risteys, josta ratsukko voi itse päättää, kumpaa polkua seuraa. Kumpikin reitti on seuraavalle check pointille yhtä pitkä, mutta riippuu hevosen sopivuudesta kumpaa kannattaa kulkea. Kumman tien valitset? Tiheän ja sankan näköinen, juurikkoinen metsäpolku.
Hevosesi kompastuu juurakkoon! Maya on kokenut ja ketterä ratsastaja. Ingakin on koulutettu sietämään turistiratsastajia. Maya kiipeää pienelle oksalle ja hyppää sieltä selkään.
Mitä ajattelet, kun mutkittelette yhä vain polkua eteenpäin? Tässä saa oikeasti katsoa jalkoihinsa.
Huoltopiste! Mitä kaikkea teit tauon aikana? Join vettä, Tarkistin hevosen jalat, Puhdistin kaviot, Juotin hevoselle elektrolyyttivettä.
Matka jatkuu. Edessä on jonkin matkaa tasaista niittyä ja aroa. Minkä askellajin valitset? Ravi, juuri sopiva vauhti tasaiseen etenemiseen.
Mitä sitten tapahtuu? Inga alkaa selvästi väsyä. Vaikka vauhti on ollut maltillinen ja ilma viileä, ottaa Maya vielä pienen tauon. Inga juo hieman huonosti noin ylipäätään ja varmasti edellisessä tankkauksessa jäi nestettä saamatta. Nyt hevonen juo hieman. Piristyy pikkuisen.
Oma olotilasi on: Oikein hyvä. Tähän mennessä kaikki on sujunut mukavasti.
Jotain yllättävää, mihin et osannut varautua, tapahtuu loppusuoralla: Mayalta katoaa jalustin jalasta!
Maali näkyy jo! Miten saavutte perille? Tulemme tasaisella laukalla ja heilutan voittonyrkkiä ilmassa.
J. - Jeger-Qaltar (Varustus näyttää tältä!)
On kisapäivä! Miltä sää näyttää? Tuulee niin, että ratsukot meinaavat mennä kumoon.
Miltä ratsusi vaikuttaa matkan alussa? Läsipää-ruuna on tottunut arotuuliin, joten se ei niistä ollut moksiskaan. Se oli oma töpäkkä itsensä, mutta pyöritteli korviaan sen verran kummissaan, ettei kaikkein paras päivä välttämättä ollut käsillä.
Matkalla on myös Y-risteys, josta ratsukko voi itse päättää, kumpaa polkua seuraa. Kumpikin reitti on seuraavalle check pointille yhtä pitkä, mutta riippuu hevosen sopivuudesta kumpaa kannattaa kulkea. Kumman tien valitset? Kivikkoinen polku, joka nousee ylämäkeen vuorenrinnettä.
Hevosesi kompastuu kiveen! Jeger-Qaltar on yleensä ollut koko tallin varmajalkaisimpia otuksia louhikkoisilla reiteillä, joten kivipolku vaikutti luontevammalta kuin tiheä metsä. Se ei kuitenkaan katsonut tarpeeksi eteensä, tai sitten ratsastaja ei osannut ottaa irtokiviä huomioon. Oli miten oli, ruuna kävi mäen puolivälissä malkein polvillaan, ja alas satulasta oli tultava äkkiä, jottei reitti kulkisi ponin kaulan yli rinteeseen.
No, onneksi mitään pahaa ei sattunut, ja läsipää nousi nopeasti jaloilleen. Se tuijotti kuitenkin aika hölmistyneenä allekirjoittanutta - että mitä sinä nyt siinä jaloillasi teet, kun piti yhdessä mennä. Hevosta sai maanitella hetken, ennen kuin se suostui seuraamaan, ja kun vuoristopolku leveni jälkeen, se steppaili kyllä aikansa. Onneksi Jeger-Qaltar on sen verran matala, ettei selkäännousu ollut ongelma.
Mitä ajattelet, kun mutkittelette yhä vain polkua eteenpäin? Asuukohan täällä hiidenpeikkoja... tai ihan vain puumia?
Huoltopiste! Mitä kaikkea teit tauon aikana? Join vettä, Tarkistin hevosen jalat, Juotin hevoselle vettä, Annoin hevoselle heinää.
Matka jatkuu. Edessä on jonkin matkaa tasaista niittyä ja aroa. Minkä askellajin valitset? Jokin erikoisaskellaji, jonka hevoseni taitaa. Just because I can.
Mitä sitten tapahtuu? Tuuli vihelsi ja ruuna tuntui edelleen petollisen rauhalliselta. Kivikot ja louhikot olivat jo takana päin, mutta niin myös tasainen aro, jolla oli ollut hyvä peitsata leppoisaa tahtia.
Maa oli märempää täällä, liekö ollut paikallinen sadevesikuuro vai jonkinlainen jokilieju. Joka tapauksessa Jeger-Qaltar kieltäytyi äkkiä kokonaan liikkumasta. Oli niin ihan hirveän märkää, hyi. Ja muka luonnossa syntynyt ja kasvanut. Tämä oli sitten tämmöinen päivä.
Liikkeelle patistelu ei auttanut, sillä sitä mutaista reittiä ei kuulemma voinut ylittää, alittaa, eikä kiertää. Poniparka turhautui lopulta niin, että yritti kaahottaa muutaman pukin saattelemana toiseen suuntaan. Mitä siinä muutakaan voi kuin jalkautua satulasta. Märin polunpätkä taitettiin yhtä matkaa tarpomalla, hevonen ja ratsastaja. Siitä päästyään ruuna meinasi kasvattaa tahtia ennen kuin päästi edes selkäänsä, mutta huomasi onneksi erheensä, kun joku olikin vielä narun päässä kiinni.
Oma olotilasi on: Ihan hyvä. Välillä on ollut hankalaa, mutta pääasiallisesti kaikki OK.
Jotain yllättävää, mihin et osannut varautua, tapahtuu loppusuoralla: Loppusuoralla kävi vielä niin, että Jeger-Qaltarin otsatukkaa töyhtönä pitänyt kumilenkki napsahti rikki, ja koko harjastukko pölähti sen silmille. Ja mokomalla oli otsaa "säikähtää" sitä. Ei onneksi kiukutellut kauaa, kun huomasi tuulen puhaltavan jouhet taas pois tieltä.
Maali näkyy jo! Miten saavutte perille? Tulemme ravilla ja hevonen pärskii sekin huojentuneena.
MATKARATSASTUSKILPAILUT 
Osallistuminen tapahtuu lomakkeella (suljettu).