katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 1,003
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Mar 18, 2019 10:49:55 GMT
TERAPIAHEVOSEKSI
Nyt meillä on tarjota harvinainen mahdollisuus: Nature Therapy Union ja Pet Friend Association järjestävät Orange Woodissa 28.04.2019 uuden klinikkatilaisuuden, josta omalle hevoselle tai ponille voi saada tunnustuksena Pet Friend -diplomin tai Therapy Friend -sertifikaatin.
Hanki virtuaalihevosellesi tästä hieman erilaisempi päiväkirjamerkintä sekä kivat palkinnot, muun muassa asiakirjat ja vaaleanpunainen yhdistyksen loimi! | |
Klinikka pidetään maneesissa ja ulkona huhtikuussa kello 11 lähtien. Tapahtuma on yleisölle avoin ja sisältää sekä Karvakaveri-yhdistyksen, että Luonnon Terapialiiton puheenjohtajien esittelypuheet. Tarjolla myös kahvitus maneesissa sijaitsevassa Apples&Boots -tallipuotikahvilassa. Huom! Mikäli hevosellesi myönnettiin viime vuoden toukokuun tilaisuudessa Valiantti-kunniamaininta, se on mahdollista tulla korottamaan sertifikaatiksi! Valiantit saavat automaattisesti täydet 5 pistettä molemmista käytöskokeen osioista. Mainitse tästä erikseen osallistumisen yhteydessä. Pet FriendPet Friend -diplomin saanut eläin on yhdistyksen tunnustama hyväkäytöksinen, esimerkiksi tapahtumiin ja vieraiden ihmisten seuralaiseksi soveltuva karvakaveri. Diplomin saanut hevonen voi toimia tapahtumissa sekä vammaisten, lasten tai vanhusten seuralaisena omaohjaajansa kanssa, jonka ei tarvitse olla sosiaalialan koulutettu ammattilainen. Pet Friend -diplomi ei oikeuta eläintä viralliseen, veloitettavaan terapiakäyttöön. Therapy FriendLuonnon Terapialiitto on tilaisuudessa mukana jakamassa Therapy Friend -sertifikaatteja eli oikeuskirjoja, joilla hyväksytty hevonen saa laillisesti olla mukana harjoittamassa maksullista eläinterapiaa yhdessä ammattilaisen ohjaajansa kanssa. Terapiaeläin on luotettava, tottelevainen, rauhallinen, ihmisläheinen ja erittäin kiltti lemmikki, jonka kanssa vammaisten, lasten, vanhusten, mielenterveysongelmaisten ja muiden kuntoutujien on turvallista tehdä yhteistyötä. Terapiasertifikaatin saanut eläin saa automaattisesti myös Pet Friend -diplomin. Vaatimukset & arviointi Tilaisuuteen ilmoitettavalla hevosella on oltava omat sivut ja niiltä on löydyttävä luonnekuvaus. Hevosen on lisäksi oltava vähintään 5-vuotias. Esiarviointi tapahtuu luonteen perusteella, josta katsotaan, mikä on eläimen soveltuvuus: luonnekuvauksesta annetaan arvion mukaan 1-5 pistettä (vähintään 3 pistettä vaaditaan, jotta eläin kelpuutetaan mukaan klinikan käytöskokeisiin). 1 tai 2 pistettä saava eläin saa osallistumistodistuksen, 0 pistettä saanut hylätään. Ratsastuskokeen (tai vaihtoehtoisesti ajokokeen) suorittaa tuomari sekä terapialiiton jäsen. Hevoselta testataan palvelualttius, apujen vastaanottavaisuus, kärsivällisyys sekä sekalaisiin apuihin reagointi (ristikkäiset avut, suusta vetäminen, satulassa heiluminen, kahisevat vaatteet yms.) Ratsastuskokeen pisteet arvotaan, mutta halutessaan osallistujan on mahdollista vaikuttaa tulokseen omalla panostuksellaan kirjoittamalla tapahtumasta päiväkirjamerkinnän tai piirtämällä tilanteesta kuvan. Tämä on vapaaehtoista. Käytöskoe koostuu erilaisista testeistä, jotka suoritetaan kahdessa osiossa. A) Ensimmäinen osio: - Toimiminen ihmisen kanssa
Paikallaan seisominen, talutus (pysähdykset ja peruuttaminen), suhtautuminen hoitotilanteeseen (useamman vieraan ihmisen kosketteluun kaikkialta ja yhtä aikaa)
B) Toinen osio:- Sietokyky
Altistaminen yllättäville ja koville äänille (vauvanitku, pamaus, rapina, kuulutukset ja musiikki), suhtautuminen outoihin esineisiin (aukeava sateenvarjo, lastenvaunut, kahisevat ja lepattavat vaatteet) sekä reagointi tilanteissa, joissa on häiriötekijöitä (juoksevia lapsia, irtokoiria, liikennettä ja muita hevosia)
Käytöskoe suoritetaan lomakkeen muodossa ja siihen lähetetään osallistuneille erikseen kutsu. Mikäli lomaketta ei täytä, arvotaan käytöskokeen pisteet väliltä 1-3 (normaalisti max. 5 pistettä / osio). Palkinnot Sertifikaattiin vaaditaan vähintään 15 pistettä. Jos hevonen saa alle 3 pistettä yhdestä käytöskokeen osa-alueesta, sille ei myönnetä sertifikaattia, mutta se saa Valiantti-kunniamaininnan. Valiantti tarkoittaa, että hevonen on potentiaalinen terapiaeläin, mutta tarvitsee lisäkoulutusta ja voi myöhemmin yrittää uudelleen. Diplomiin vaaditaan vähintään 10 pistettä. Alle 10 pistettä saaneille hevosille myönnetään osallistumistodistus. PISTEYTYS
5p = Erinomainen 4p = Hyvä 3p = Tyydyttävä 2p = Puutteellinen 1p = Heikko | KUNNIAKIRJAT
Therapy Friend+ Therapy Friend Pet Friend Valiantti Osallistumistodistus
| Therapy Friend+ -sertifikaatin saa täydestä 20 pisteestä. Therapy Friend -sertifikaatin saa vähintään 15 pisteestä. Pet Friend -diplomin saa vähintään 10 pisteestä. Valiantti-kunniamaininnan saa potentiaalinen terapiaeläin. Osallistumistodistuksen saavat kaikki tilaisuuteen tulleet, joita ei ole hylätty.
|
IlmoittautuminenKlinikkaan voi osallistua 20.4. saakka ja mahdolliset päiväkirjamerkinnät tulee ilmoittaa järjestäjän tietoon samaan päivämäärään mennessä. Kutsu käytöskokeisiin lähetetään osallistuneille sähköpostiin viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen. Hevosen voi ilmoittaa tilaisuuteen ensin ja tehdä päiväkirjamerkinnät vasta myöhemmin, kuitenkin 20.4. mennessä. Otathan huomioon, että hevosta ei välttämättä kelpuuteta käytöskokeisiin, mikäli luonnekuvaus on puutteellinen! Osallistujamäärää ei ole rajattu, mutta yhdeltä omistajalta korkeintaan 2 hevosta tilaisuuteen. Ilmoittaudu alle tässä topikissa tai tallin sähköpostiin otsikolla 'Terapiaklinikka': Omistaja (@) - Hevosen nimi (ikä), hevosen sivujen osoite Vapaaehtoinen päiväkirjamerkintä
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 1,003
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Mar 18, 2019 10:52:56 GMT
KLINIKAN 28.4. TULOKSET Onnea uusille karvakamuille ja terapiahevosille! Tuotos tehty Hyväksytty käytöskokeeseen, kutsut lähetetty 22.4. PISTEET: Esiarviointi / Ratsastuskoe / Käytöskoe A / Käytöskoe B- Amanda S. - Audrey v. Helmwald (7v)
4 / 5 / 3 / 5 = 17p MYÖNNETTY: THERAPY FRIEND - SERTIFIKAATTI, PET FRIEND -DIPLOMI, OSALLISTUMISTODISTUS, LOIMI Kommentti: "Sydämellinen ja kiltti tamma, jonka kanssa oli ilo työskennellä. Hyväksytty terapiakäyttöön."
- Reita - Calamity Trigger (11v)
5 / 5 / 4 / 5 = 19p [Suoritus] MYÖNNETTY: THERAPY FRIEND - SERTIFIKAATTI, PET FRIEND -DIPLOMI, OSALLISTUMISTODISTUS, LOIMI Klinikan korkeimmat pisteet! Kommentti: "Tätä hevosta voisi luonnehtia muumimammaksi, ihana tuttavuus! Hyväksytty terapiakäyttöön."
- Jannica - Channel LAC (8v)
3 / 1 / 2 / 4 = 10p MYÖNNETTY: PET FRIEND -DIPLOMI, OSALLISTUMISTODISTUS
- Jannica - Moons My Wilma (9v)
4 / 5 / 1 / 4 = 14p MYÖNNETTY: VALIANTTI-KUNNIAMAININTA, PET FRIEND -DIPLOMI, OSALLISTUMISTODISTUS
- Benjamin O' Hara - Bono O' Hara (16v)
3 / 5 / 4 / 5 = 17p [Suoritus] MYÖNNETTY: THERAPY FRIEND - SERTIFIKAATTI, PET FRIEND -DIPLOMI, OSALLISTUMISTODISTUS, LOIMI Kommentti: "Rauhallinen, luotettava hevonen, jota oli varma käsitellä. Hyväksytty terapiakäyttöön."
- Eira ja Inari Helmipuro - Unique Snowflake (12v)
3 / 5 / 3 / 4 = 15p [Suoritus] MYÖNNETTY: THERAPY FRIEND - SERTIFIKAATTI, PET FRIEND -DIPLOMI, OSALLISTUMISTODISTUS, LOIMI Kommentti: "Kaunis ori, jonka jyhkeä, mutta samalla pehmeä ulkomuoto jo itsessään herättää luottamusta. Hyväksytty terapiakäyttöön."
- Milli Nikkilä - Toukolan Poku (8v)
4 / 5 / 4 / 4 = 17p [Suoritus] MYÖNNETTY: THERAPY FRIEND - SERTIFIKAATTI, PET FRIEND -DIPLOMI, OSALLISTUMISTODISTUS, LOIMI Kommentti: "Lupsakka, kiva kaveri. Hyväksytty terapiakäyttöön."
- Mirkku - Vegas Showgirl (5v)
3 / 1 / 1 / 3 = 8p MYÖNNETTY: OSALLISTUMISTODISTUS
- Tinu - Hexenbiest GER (16v)
2 / 5 = 7p MYÖNNETTY: OSALLISTUMISTODISTUS
- Tinu - Tuiskulan Aamu-Usva (13v)
4 / 4 / 1 / 2 = 11p MYÖNNETTY: PET FRIEND -DIPLOMI, OSALLISTUMISTODISTUS
- Ingrid - Werona (8v)
4 / 5 / 4 / 5 = 18p [Suoritus] MYÖNNETTY: THERAPY FRIEND - SERTIFIKAATTI, PET FRIEND -DIPLOMI, OSALLISTUMISTODISTUS, LOIMI Kommentti: "Ihastuttavan sympaattinen ja helläkatseinen hevonen, josta tuli tuomarien suosikki. Hyväksytty terapiakäyttöön."
- Luna Lefèvre - Halimäen Neisa (10v)
4 / 5 / 5 / 4 = 18p [Suoritus] MYÖNNETTY: THERAPY FRIEND - SERTIFIKAATTI, PET FRIEND -DIPLOMI, OSALLISTUMISTODISTUS, LOIMI Kommentti: "Sympaattinen ja miellyttäväluontoinen, kiltti hoitaa ja käsitellä. Hyväksytty terapiakäyttöön."
- Luna Lefèvre - Hermina EST (8v)
2 / 3 = 5p MYÖNNETTY: OSALLISTUMISTODISTUS
- Noa Metsärinne - Flidais Vecno (9v)
4 / 5 / 3 / 4 = 16p [Suoritus] MYÖNNETTY: THERAPY FRIEND - SERTIFIKAATTI, PET FRIEND -DIPLOMI, OSALLISTUMISTODISTUS, LOIMI Kommentti: "Kiltti, kaikille sopiva hevonen, joka oli kovasti myös tuomarien mieleen. Hyväksytty terapiakäyttöön."
|
|
|
Post by Amanda S. on Mar 18, 2019 11:08:12 GMT
|
|
|
Post by Reita on Mar 18, 2019 11:35:34 GMT
Reita (oresamankisat@gmail.com) - Calamity Trigger (11v), minishire.blogspot.com/p/perustiedot.htmlSe oli tuntunut aluksi todella hyvältä idealta. Raahata meidän Mini tänne. Ajattelin, että kun se oli kestänyt tyttäreni Ruskan käsittelyä ja tuntunut vieläpä nauttivan sellaisesta retuutuksesta, sen rauhallisuudesta voisi olla iloa vielä muillekin. Ja opettihan Mini parhaillaan Buathongin poikaa ratsastamaan, ja toimi lähiratsastuskoulun tuuraajahevosena. Ja nautti olostaan. Jopa sen Buathongin kanssa. Kuvittelin terapiahevosten kokeen ihan erilaiseksi. Tiesin, että siinä testattaisiin luonnetta. Oletin, että Mini olisi luonteeltaan täydellinen. Ihan sama, vaikka sitä kohti oltaisiin ammuttu raketteja. Se olisi vain kääntynyt katsomaan. Ei sen hermoja kuitenkaan kovin paljoa testattu. Olisivatpa ne tuoneet oikean lapsen sen luokse. Olisivat nähneet Minin korvienhöristelyn maailmanennätyssuorituksen. Ratsastuskokeeseen en ollut valmistautunut. Onneksi olin ottanut edes Minille satulan mukaan ikään kuin varmuuden vuoksi. Olisi varmaan täytynyt lukea kunnolla ne ilmoittautumislomakkeet, mutta kun oli muka kauhea kiire ilmoittaa hevonen äkkiä mukaan, ettei se vain jäisi matkasta. Kuulemma ratsastuskokeessa testattiin, miten Mini reagoi ristiriitaisuuksiin ja hermostuttaviin asioihin muutenkin. Tiesin, ettei se keksisi mitään outoa, sillä onhan se ollut Ruskankin ratsuna. Jos joku antoi ristiriitaisia apuja, niin minun viisivuotiaani! Minua hymyilytti, kun joku kertoi, että apuihin reagoivuuskin oli arvostelun aiheena. Jaaha. Vaadittiin mustaa magiaa, veriuhreja ja vaikka mitä, jotta hevoseni saataisiin laukkaamaan. Näin Minin testiratsastajan ilmeestä kyllä ihan selvästi, että hänen oli tehtävä töitä ihan liikaa saadakseen hevoseni pysymään edes joten kuten virkeässä ravissa. Kyllähän se taluttajan kanssa meni, kun kerran pakko oli, mutta muutoin myönsin itsekin, ettei sen ratsastettavuus ollut ihan kiitettävän arvoinen. Voi Mini. Siellä se huljutteli kuolaimia isossa kidassaan ja sen korvat pyörivät kuin propellit. Minua ahdisti jonkin verran: mitä jos se naurettaisiin pihalle, kun se oli tuollainen laiskiainen? Käytöskokeen - joka oli muuten varmasti Minin vahvin alue - jälkeen minulle ojennettiin hevoseni ohjat. Mini vilkaisi minua levollisesti toisella silmällään. Sen korvista näki, että sillä oli ollut kivaa. Oli harmi pitää sitä niin paljon tallilla jumissa, kun se rakasti seikkailua ja hulinaa. Onneksi se ärsyttävä Buathongin poika sentään jaksoi viedä sitä maastoonkin. Tai oikeastaan Mini vei Buathongia, eikä toisin päin. Rapsutin Miniä oikein kunnolla sen paksun otsatukan alta ja olin siitä ihan naurettavan ylpeä, vaikka se ei ollut taaskaan viitsinyt edes ravata kunnolla. Onhan Mini kuitenkin iskän prinsessa.
|
|
|
Post by Benjamin on Mar 18, 2019 13:59:43 GMT
Benjamin O' Hara (varjoaika@hotmail.com) - Bono O' Hara (16v), ranch-ohara.weebly.com/bono.htmlSaatoin lastata Bonon matkaa varten rauhallisin mielin. Ori oli jo vanha konkari matkustamisessa, eikä sen kanssa ollut vuosiin tarvinnut suurempia stressata. Häntäänsä huiskauttaen se asettui samantien aloilleen korvat rennosti sivuille käännettynä, ja matka kohti Kanadaa saattoi alkaa. Olin siihen kerennyt valmistautumaan parisen viikkoa, ja olin kieltämättä innoissani päämäärämme vuoksi. Olisi mielenkiintoista nähdä Orange Wood omin silmin, olihan se suloisen Woodoomme syntykoti. Selkeitä kimoutumisen merkkejä näyttävä tamma olikin ollut ensimmäinen ehdokas mielessäni kuultuani Terapiaklinikasta. Olin kuitenkin tyrmännyt ajatuksen melko pia todeten, että tamma saisi vielä aikuistua rauhassa. Mielessäni ei ollut epäilystäkään, etteikö se olisi tulevaisuudessa itsevarmuutensa löydettyään loistava terapiahevonen. Nyt matkaan oli kuitenkin helppona kakkosena valikoitunut Bono. Viisas ja jo iäkäs ori oli kiltti ja rauhallinen, ja halusin käyttää jokaisen mahdollisen tilaisuuden sen kanssa maailmaa kiertääkseni. Kotitalli oli jäänyt Dineon hellään huomaan jotta pääsisin itse esittelemään edesmenneen isäni silmäterää. Kuten olin arvellut, Bonoa ei pitkäkään matka haitannut, ja Orange Woodiin saavuttuamme se otti uuden ympäristön vastaan rauhallisesti ja uteliaana. Pakko sen oli tulostaan ilmoittaa kerran hirnahtamalla, olihan se sentään ori. Sain jälleen kerran olla Bonosta ylpeä seuratessani sivusta liikkeelle pyörähtänytä käytöskoetta. Taluttaessa Bonolla oli tapana kulkea vain askeleen jäljessä, mutta koskaan ori ei yritä päästä ihmisen edelle. Sitä ei haitannut ympärillä touhuavat vieraat kasvot ja äänet, vaan se mukautui jokaiseen tilanteeseen varmuudella ja rauhallisuudella. Olisi taas kotiväelle kerrottavaa, miten hieno meidän johtaja ori oikein onkaan. Ratsastuskokeen aikana uskalsin epäillä, että koti ranchin hektinen arki oli totuttanut Bonon ihan kaikkeen. Vapaat koirat, juoksevat lapset ja mitä erikoisimmat vaatekappaleet tuskin saivat oria korvaansa kääntämään. Jokainen on varmasti sitä mieltä omasta hevosestaan, mutta kyllä minä voin oriani kehua maailman parhaaksi hevoseksi. Sen kanssa voi aina luottaa, että kaikki onnistuu. Koko tapahtuma oli sujunut meidän osaltamme rennolla mielellä, ja pääsin tutustumaan Kanadan varmasti hallitsevimpaan ranchiin ihan lähietäisyydeltä. Päivän päätteeksi polte päästä takaisin kotiin oli jo suuri, sillä Orange Woodin vaikuttavista tiloista inspiroituneena paloin halusta päästä suunnittelemaan mahdollisia muutoksia omaa maatilaani ajatellen. Palaisin varmasti mielelläni takaisin Kanadaan seuraavan tapahtuman merkeissä.
|
|
|
Post by Eira & Inari (Oresama) on Mar 18, 2019 14:37:06 GMT
Eira ja Inari Helmipuro (oresamankisat@gmail.com) - Unique Snowflake (12v), kristallijumala.net/hopiavuori/hevoset/uuno/Se oli vaarallisen näköinen, oikean länkkärin näköinen, oikein coolin näköinen. Sanoin sen Inarillekin. "Onhan se", Inari vastasi siihen vain vilkaisten sinnepäin, ja minä koetin hymyillä sille. En kuitenkaan ehtinyt kauaa yrittää saada siihen kontaktia, kun Inari taas häiritsi. "Eira! Nyt oikeasti! Tälle pitää laittaa satula", hän huokaili. Inari ottaa asiat joskus tosi vakavasti. "Kato nyt miten söpö", yritin vielä kuitenkin nyökkäillä päätäni sitä kohti. "Onhan se. Mustanpäistäriköt on kivoja." "En mä siitä puhu! Kato tota sen isäntää!" "Eira! Toi ukkeli oli varmasti sun ikänen sillon kun sä synnyit!" Inari supatti kulmat siihen malliin kurtussa, että siitä miehestä ei sopinut enää puhua. Vaikka yritin minä sille hymyillä silti siinä Uunoa rapsutellessani. Veisin sen matkamuistoksi. Se näytti cowboylta. Se sopisi minun huoneeni väreihin. Sitä paitsi Uuno oli nopeasti satuloitu. Eihän se koskaan laittanut vastaan. Pusuttelin sen turpaa aikani kuluksi, ja se aivasti muhkeasti. Luulisi, että tällaisella terapiahevoskokoontumisella tai millä lie olisi ollut jännittävämpää, mutta suurilta osin se kaikki oli vain odottelua. Sanoin sen Inarillekin. "Tää on terapiahevosklinikka", se tylsimys oikaisi, "voisitko Eira nyt keskittyä pitämään niitä ohjia? Sun ei ollu edes pakko tulla mukaan! Sä itse tukit tänne, niin että koeta nyt keskittyä hevoseen!" Kyllä täytyy sanoa, että meidän Uuno oli paras hevonen siellä ratsastuskokeessa. Olen kuudentoista ja ratsastanut ratsastuskoulussa monta vuotta. Ja sitä paitsi nyt meillä on Inarin kanssa oma hevonen. Kyllä minä siis tiedän. Kuiskasin sen Inarille. "Eira", Inari vain mutisi ja oli taas sen näköinen, että soittaisi isälle heti kun tilaisuus olisi ohitse, ja valittaisi. Inari ottaa asiat aina liian vakavasti. Rentoutuisi. Ottaisi mallia Uunosta. Sekin teki kentällä paraikaa töitä, ja hyvin tekikin. Vaikka kyllä minä olisin sillä itse paremmin ratsastanut. Koska se on minun hevoseni. Minun omani. Vitsit kun sekin olisi sellainen villin lännen hevonen, joka pillastuisi kun näkisi muita, ja sitten vain minä saisin ratsastettua sillä! Vaan eipä meidän Uuno kauhean pillastuneelta näyttänyt. Sen kuin ravasi hieman hölmistyneen oloisena, kun kerran käskettiin. Koska Uunon seuraaminen ei ollut ihan hirveän mielenkiintoista (vaikka Inari vahtikin sitä silmä kovana), etsin sen päistärikön isännän käsiini. En ole ehkä sellainen älypää kuin Inari, mutta hymyillä minäkin sentään osaan. Sillä oli korviksia, ruskettunut iho, ja minun piti selvittää missä se asui. Ja ettei kai sillä vain ollut vaimoa tai muuta rasitetta. Kun Uuno oli valmis, olin minäkin ehtinyt puhua sille cowboylle. Harjasimme Uunoa Inarin kanssa, ja minä sanoin, että sen miehen nimi oli Benjamin. Inari pyöritteli silmiään, kun mietin, että minulle kyllä sopisi ulkomaalainenkin sukunimi. "Harjaa nyt vaan sitä hevosta", Inari kehotti, "Uunon takia me tänne tultiin eikä vanhojen äijien."
|
|
|
Post by Ponnie on Mar 18, 2019 14:44:14 GMT
Milli Nikkilä (humpauttaja@hotmail.com) - Toukolan Poku (8v), ponnie.wixsite.com/toukola/pokuOrange Woodin klinikkatilaisuudessa 28.4.2019 Olin jo maaliskuussa ilmoittanut Pokun ja itseni klinikkatilaisuuteen Orange Woodiin. Vanhempani tietysti laittoivat kampoihin ilmoittaessani, että jomman kumman olisi ostettava minulle sekä suomipojulle lentoliput, ja lennettävä kanssani Kanadaan. Lopulta äiti suostui lähtemään matkaan, ja oikeastaan häntä minä olin hieman mukaani toivonutkin. Äiti ei ollut koskaan uskaltautunut Pokun selkään ja hänellä taisi olla jopa pienoinen hevoskammo. Minulla saattoi olla pieni taka-ajatus raahatessani hänet tilaisuuteen. Paikan päällä olisi takuulla luotettava hevonen ja osaava ihminen neuvomassa häntä kädestä pitäen - jospa saisin äidin viimein nousemaan hevosen selkään! Olin valmistellut Pokun ratsastus- ja käytöskoetta varten priimakuntoon. Jykevä runkoinen hevoseni seisoi ylväänä, mutta samaan aikaan varsin levollisen näköisenä, terapialiiton jäsenen esitellessä Pokua tuomarille. Tuomarin puheesta ei saanut selvää, eikä nyökkäyksistä ja paperin naputtelusta paperiin voinut tehdä ennalta tulkintoja. Hieman minua hermostutti, Poku ei ikinä käyttäytynyt kenenkään käsittelyssä huonosti, joten olisin hyvin pettynyt jos ori juuri tälle päivälle päättäisikin saada jonkin idioottimaisen päähänpiston. Kun kokeiden välissä pidettiin lyhyehkö tauko, päästin Pokun hetkeksi huilaamaan vuokrakarsinaansa. Minä puolestani lähdin äitini kanssa katsomaan Apples&Boots -tallipuotikahvilan tarjontaa, joka kyllä yllätti minut täysin! Ostinkin sieltä matkamuistoksi Pokulle uuden bling-bling-otsapannan. Äiti nappasi mukaansa evästä, jonka jälkeen suuntasimme piha-alueelle. Siellä olikin sopivasti terapialiiton jäsen, jolle menin heti juttelemaan. Tarkoituksenani oli tietysti saada hänet houkuttelemaan äitini hevosen selkään. Äiti jäi juttelemaan terapialiiton jäsenen kanssa, kun minä lähdin hakemaan Pokua. Päästessämme takaisin pihalle, jossa meitä odotti pieni seurue. Olin ihmeissäni, joku oli saanut äidille jo houkuteltua ratsastuskypärän päähän! Taluttaessani Pokun seurueen luo, kuulin ohimennen jonkun mainitsevan, että tuohan oli se erikoisen rauhallinen ori. Hymyilin tyytyväisenä ja silitin Pokun pehmyttä turpaa. Terapialiiton jäsen otti Pokun ohjat ja kannusti äitiäni kävelemään hänen vierellään. He vain kävelivät ympäri pihamaata ja kummastelin hieman, mitä hyöytä tuosta nyt olisi? Ihme ja kumma, hetken kävelemisen ja jutustelun jälkeen äiti uskaltautui rapsuttelemaan Pokua ja lopulta kun häneltä kysyttiin uskaltautuisiko hän selkään saakka, hän nyökkäsi! Hihkuin hiljaa mielessäni ja jäin katselemaan kun äiti nousi korokkeen päälle, josta hänen olisi tarkoitus kavuta Pokun selkään. Siellä hän istui, Pokun selässä. Olin yhtä hymyä, enkä voinut olla pidättämättä sisäistä riemuani. Äiti istui selässä melko totinen ilme kasvoillaan, eikä Poku liikuttanut yhtä ainuttakaan lihastaan. Jonkin aikaa he vain seisoskelivat paikoillaan, terapialiiton jäsenen yhä pidellessä oria paikoillaan. Lopulta äiti suostui pieneen kävelylenkkiin, eli toisin sanottuna pieneen ympyrään, joka olisi mahdollista ratsastaa tallin pihassa. Pokun hievahtaessa hitaasti liikkeelle äidin maiskautuksesta, äidillä oli hetken varsin kauhistunut ilme. Nopeasti hän kuitenkin huomasi kehonsa mukautuvan orin pehmeisiin liikkeisiin, ja kauhun irvistys muuttui vienoksi hymyksi. Äiti laskeutui varovasti Pokun selästä, ja huomasi minun taputtavan innokkaana käsiä yhteen vain parin metrin päässä hänestä. Tauko oli ohitse ja terapialiiton jäsen lähti taluttamaan Pokua maneesiin käytöskoetta varten. Äiti antoi kypärän takaisin sen oikealle omistajalle, ja käveli sitten letkein askelin luokseni. Lähdimme raahautumaan kohti maneesia, jossa klinikkatilaisuuden oli määrä jatkua. "Tästä ei sitten puhuta isälle", hän kuiskasi ja kaappasi minut kainaloonsa.
|
|
|
Post by Mirkku on Mar 18, 2019 15:19:30 GMT
|
|
|
Post by Ingrid on Mar 19, 2019 11:29:49 GMT
Ingrid (ingrid.virtuaali@gmail.com) - Werona (ikä testipäivänä 8 v.), auric.arkku.net/trba/werona.htmlPäiväkirjamerkintä: Kahdeksan tunnin lento Saksasta Kanadaan oli sujunut pitkästä matkasta huolimatta kaikin puolin hyvin, joskin Werona oli uudesta ympäristöstä ensialkuun hieman kummissaan ja pysytteli talutettaessa tiiviisti hoitajansa vieressä kaiken varalta. Olin laskenut varman päälle ja saapunut Yukoniin jo muutamaa päivää aikaisemmin ennen varsinaisen terapiaklinikan alkua, jotta Werona saisi lepuuttaa hermojaan ja levätä kunnolla ennen testipäivää. Korvat pyörivät ja pää kääntyili alinomaan Weronan seuratessa lentokentän tapahtumia ja kuunnellessa lentokoneiden suhinaa. Passeja ja muita matkustusasiakirjoja kaivellessani katselin muhkean tamman pientä ruokataukoa hoitajan kanssa läheisellä nurmikentällä hymyssä suin: jos Werona ei ollut moksiskaan lentokentän vilinästä ja kovista äänistä, ei klinikkapäivänä ollut luultavasti tiedossa mitään, mikä saisi tamman pois tolaltaan. Olimme matkalla muutoinkin rennolla asenteella: tämä olisi oiva tilaisuus testata tamman soveltuvuutta terapiakäyttöön ja mahdollinen serifikaatti olisi erittäin iso plussa. Klinikkapäivänä saavuimme Orange Wood Ranchille hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua, jotta Werona sai vähän katsella paikkoja ja haistella ilmapiiriä. Muita potentiaalisia terapiahevosia tukijoukkoineen pörisi jo tallialueella ja parkkipaikalle kaarsi tasaiseen tahtiin myös ulkopuolisia tilaisuudesta kiinnostuneita katsojia. Werona oli hyvällä tuulella ja pysähteli tapansa mukaan maistelemaan jokaiselta nurmipläntiltä hieman vatsantäytettä ja katselemaan korvat hörössä ja suu jauhaen tallipihan touhuja. Tamman muhkea ulkomuoto herätti etenkin nuoremmissa kävijöissä ihastusta ja ruunikko neiti malttoi poseerata hienosti kaikille selfietä pyytäneille faneille, muutama sai tammalta jopa märän pusun ja yhdeltä täti-ihmiseltä meinasi lähteä porkkanapussi parempiin suihin, kun se roikkui täyden laukun reunalla vähän liian lähellä tammaa. Luovutin ohjat terapialiiton jäsenelle, kun tuli Weronan vuoro suunnata ratsastuskokeeseen. Kun liiton jäsen ja tuomari vaihtoivat keskenään muutaman sanan ennen ratsaille nousua, päästi Werona seisoskellessaan suuren ja makean haukotuksen sekä äänekkään töräyksen suolistossa vellonutta kaasua. Kentän laidalla seisovat katsojat remahtivat räikeään nauruun, samoin kuin testihenkilöt. "Voi luoja Werona!" älähdin ja hautasin pään käsiin "Voisitko nyt edes pikkasen tsempata tähän testiin!" mutisin hiljaa ja tunsin poskilla nousevan kuumotuksen leviävän niskaan ja korviin. Tamma oli selvästikin kuin kotonaan ja ratsastajan noustessa selkään jatkui leppoisa jolkottelu ympäri kenttää. Toivoin hiljaa, että virkeyttä löytyisi nyt edes ratsastuskokeen verran eikä Werona olisi ihan niin laiskanpulskea kuin se kotioloissa saattoi olla. Tamma yritti tapansa mukaan miellyttää ratsastajaa ja totteli hienosti annettuja apuja, joskin se olisi omasta mielestäni saanut liikkua vieläkin reippaammin. Ristiriitaisista avuista, suusta vetämisestä, kahisevista vaatteista tai epämääräisestä pyörimisestä satulassa ei tamma jaksanut välittää tipan tippaa, olihan se tottunut niihin jo kotioloissa aloittelevien ratsastajien vasta opetellessa ratsastuksen alkeita. "Tämä neiti taisi olla kuin kotonaan", terapialiiton jäsen naurahti kun luovutti ohjat minulle. "No näemmä" hymähdin posket helottaen. "Jospa siitä saisi vaikka lisäpisteitä."
|
|
|
Post by Noa on Mar 31, 2019 15:25:27 GMT
Noa Metsärinne (varjoaika@hotmail.com) - Flidais Vecno (9v), varjoaika.weebly.com/flidais.html------------ Kuulin Eiralta ja Inarilta juttua terapiahevosten klinikasta, jonne ne olivat lähdössä Uunoa näyttämään. Olisi tuntunut hölmöltä jättää menemättä Flidan kanssa, joka oli jo aikaisemmin terapiahevosena toiminut, ja toimi edelleen sellaisena minulle. Vaikka diplomi tai sertifikaatti olisi hieno, ja ansaittu, koriste seinälle ei me Flidan kanssa sellaista lähdetty jahtaamaan. Me molemmat tiedettiin, että se oli hevonen vertaansa vailla jo ihan ilmankin. Flida ja Uuno talutettiin traileriin, jossa kaksikko tuntui viihtyvän oikein hyvin heinäverkot neniensä eteen saatuaan. Matkaa säesti Eiran tarinat jostain pojasta jonka hän oli koulussa nähnyt. Tai pojista? Joka tapauksessa, se poika tai pojat eivät olleet hänen koulun oppilaita, ja nyt Eira halusi tietää mitä, missä ja miksi. Inari kuunteli tottuneen oloisena, sitä isosiskot kai tekevät parhaiten. En ottanut itse kantaa, kun enhän minä tuollaisista tyttöjen jutuista ymmärrä. Onneksi tarvitsi vain keskittyä ajamiseen. Piha oli täynnä elämää ja puheensorinaa paikalle päästyämme. Tapahtuman potkaisi käyntiin esittelypuheet, jotka hoiti Karvakaveri-yhdistyksen sekä Luonnon Terapialiiton puheenjohtajat. Puheen aikana kerrottiin myös päivän kulusta noin käytännössä; miten hevosia arvioitaisiin ja miltä osa-alueilta, mitä on hyvä tietää ja mihin varautua. Oloni oli luottavainen, Flida on elämänsä aikana kohdannut vaikka mitä ja minkälaisia tilanteita, ettei tamma varmasti nytkään häkeltyisi mistään. Käytöskokeen aikana Flida pääsi talutettavaksi sekä mun että vieraiden ihmisten toimesta. Tamma pysähtyi kun pyydettiin, ja peruutti, vaikkakin laiskasti. Sitä ei haitannut vaikka ympärillä pyöri useampi käsipari, vaan se seistä möllötti välillä laiskasti korvaansa kääntäen. Kertaalleen näin miten sen häntä huiskaisi, merkki jonka olin oppinut tunnistamaan ärsytykseksi. Sitä taidettiin juuri koskea mahan alle. Niin pieni ele, joka ei toistunut vaikka mahaan koskettiin uudelleen. Kiltti, kaunis Flida. Sitä ei itkevät lapset tai vapaat koirat haitanneet, ainahan Mielikkikin pyöri sen jaloissa ja koirahan oli ihan rotan kokoinen Flidaan verrattuna, eikä tamma ollut ikinä edes vahingossa sitä hipaissutkaan. Ratsastuskoe jännitti vähän, sillä Flida oli ollut aina hidas lämpiämään. Seikka, jota itse pidin positiivisena terapiahevoselle, mutta enhän mä ollut mitenkään tietoinen noista virallisista vaatimuksista. Olikohan se sittenkään hyvä? Sivusta seurasin, miten sen selkään nousi ratsastaja. Multa kysyttiin, ajetaanko vai ratsastetaanko. Vastasin, että vaikka molempia. Kyllähän se oli halukas liikkumaan, sen verran mitä se aina on. Tamma reagoi pohkeeseen, kyllä siltä ravia ja laukkaakin irtosi, mutta ei se mikään energisin ratsu ole. Ravi oli letkeää löntystelyä, sellaista jossa on mukava istua, mutta ei sillä koulukentillä pisteitä saisi. Laukka nousi pyynnöstä, tai siis pyynnöstä parin raviaskeleen jälkeen, ja laukka jatkui niin pitkään kunnes pyydettiin hidastamaan. Ei Flidasta kisaratsua saisi, mutta kyllä vaan teki mieli kehuskella kaikille, että onhan se nyt hienoin hevonen mitä on. Eihän se osoittanut mitään ärtymyksen merkkejä, vaikka selässä oleva ihminen heilui miten sattui ja nyki suusta, vaan se jatkoi tallusteluaan rauhallisesti eteenpäin. Se kävelisi varmasti maailman tappiin ratsastaja turvallisesti kyydissä, vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Sellainen se Flida on, ihan varmasti maailman hienoin hevonen.
|
|