MYYTY: 0v range-o Orange Wood's Chocolate Moon

15.7.2019 – Saapuminen Kanadaan

Lentokoneen laskeutuessa Whitehorsen lentokentälle, katselin kaupungin ympärillä kohoavia vuoria vaikuttuneena ja samalla myös huolestuneena tulevaa ajomatkaa vuokra-autolla Waterphewn kaupunkiin sekä Orange Wood Ranchille. Olin kaikeksi onneksi saanut paikalliselta autovuokraamolta reilun opiskelija-alennuksen ja voisin palauttaa auton parin viikon päästä lähtiessäni takaisin Suomeen.

”Ilona”, kuului pirtsakka vastaus valittuani puhelimen valikosta ystäväni numeron.
”Alva täällä moi, hei sori ku soitan nyt vasta mut siirretäänkö kuitenkin sitä ens viikon tyttöjen iltaa?”
”Öhm, joo kyl se käy kai. Miks ihmeessä?”, pystyin kuulemaan punatukkaisen ystäväni äänestäkin, että hän oli selvästi jossain Seinäjoen pubissa viettämässä iltaa.
”No tota, mä oon just Whitehorsessa ja..”, aloitin selittämään mutta en ehtinyt kauas ennen kuin Ilonan ääni keskeytti minut.
”White horsessa? Onks se joku uus pubi Seinäjoel?” Ilona kysyi innostuneella äänellä.
”Ei kun se on kaupunki Kanadassa. Mä oon pari viikkoa täällä, kun tulin kattomaan yhtä hevosta”, sain selitykseni loppuun ja puhelun toinen osapuoli oli hetken hiljaa.
”Kanadassa?! Mitä ihmettä Alva, et sä yleensä oo harrastanut äkkilähtöjä”, ystäväni ihmetteli ja sanoin joutuvani lopettamaan, koska bussini tuli juuri autovuokraamon edustalle ja joutuisin jäämään pois rinkkani kanssa. Hypätessäni bussista ulos ja kiittäessäni yrmyä kuskia samalla, haukottelin leveästi ennen kuin vilkaisin kelloa ja kävelin autovuokraamon ovelle. Se oli vasta 9 aamulla, joten olisin hyvissä ajoin perillä Orange Woodissa, mikäli matka sujuisi hyvin.

Kuuden tunnin ajon, muutaman kahvi- ja ruokatauon sekä parin mutkan sekä maisemien ihailun jälkeen sain vihdoin ajaa vuokraamani lava-auton Orange Woodin parkkipaikalle ja jatkaa matkaa kohti tilan pihaa. Olin jo Waterphewsta joutunut soittamaan Alexiinalle ja kysymään ajo-ohjeita, kun olin onnistunut ajamaan harhaan ja en tiennyt enää missä olin. Varmaan siksikin vaaleahiuksinen nainen olikin jo tulossa minua tilan portilla vastaan, kun kävelin sitä kohti rinkka selässäni.
”Tervetuloa Orange Woodiin, sä oletkin varmaan Alva?” Alexiina tervehti minua ja kättelin tallinomistajatarta sekä esittelin itseni paremmin.
”Voidaan vaikka ensin käydä viemässä sun tavarat leiriaittaan, missä saat majoittua vierailusi ajan ja sitten meillä on päärakennuksessa päivällinen. Sen jälkeen voidaan mennä merilaitumelle hakemaan Molly ja Latte tallille, niin voit tutustua siihen heti ensimmäisenä”, Alexiina selitti minulle samalla kun kävelimme pihan halki ja laitumen ohi leiriaitalle, joka vaikutti varsin mukavalta. Mietin myös, että onnekseni olin pakannut myös pienemmän kitarani mukaan, joten saisin ajan kulumaan hyvin kirjoja lukemalla sekä soittamalla silloin kun olisi vapaa-aikaa.

Päärakennuksessa tapasin muut tilalla asuvat sekä vielä hetken tilalla majailevan Meeran, joka oli myös maatilamatkailuvieraana kuten minäkin. Paikalla oli myös joku, jonka muistelin joskus nähneeni Hopiavuoressa Jaken kanssa, pienen mustan hevosen kanssa. Myöhemmin tämä paljastui Mikael Kontiokorveksi (Mikael), joka oli Orange Woodissa kouluttamassa adoptoimaansa mustangia.
Päivällisen jälkeen lähdin Alexiinan kanssa merilaitumen suuntaan, samalla kun nainen esitteli minulle hieman paremmin tilan ympäristöä. En voinut estää satunnaista haukottelua, koska vaikka kaikki olikin mielenkiintoista, oli sunnuntaina alkanut matkustus sekä äskeinen, hyvin puhelias ja englannin kielinen päivällinen saaneet minut väsymään hieman. Alexiinakin huomasi väsymykseni ja ehdotti, jos olisimme jättäneet Latten ja Mollyn katsomisen seuraavalle päivälle, mutta halusin välttämättä nähdä kaksikon.

Huomasin jo kaukaa kauniin Mollyn sekä Latten, jotka erottuivat muista hevosista pilkullisen värityksensä vuoksi kätevästi. Alexiinan kutsuessa sinisilmäinen Molly tuli hitaasti ravaten luoksemme, vilkuillen minua hieman epäilevästi. Latte sen sijaan laukkasi iloisena ympärillämme, rauhoittuen kohta Mollyn viereen ja pääsimme rauhallisesti pois merilaitumelta, josta kävelimme tallille. Latte käveli nätisti kanssamme tallille, eikä sillä vaikuttanut olevan kiirettä, vaikka se välillä jäikin tutkimaan jotakin kiveä tai pensasta matkan varrella.

Tallissa laitoimme Mollyn kiinni käytävälle, sekä Lattelle pienen varsariimun päähän. Se osasi Alexiinan mukaan seistä rauhassa ilman kiinni laittamistakin, eikä luultavasti lähtisi seikkailemaan emänsä luota mihinkään, joten voisin rapsutella ja harjailla sitä irrallaan. Rapsuttelin varsaa vähän joka puolelta ja juttelin sille kaikenlaista sekä puhuimme Alexiinan kanssa tulevista parista viikostani tilalla. Latte käänteli korviaan milloin mihinkin suuntaan sekä sai meidät Alexiinan kanssa nauramaan ilmeilleen, kun löysin sen mielestä hyvän rapsutuskohdan. Seuraavaksi harjasin kauniin väristä colorado ranger -varsaa hieman, jolloin se taas selvästi näytti omilla ilmeillään, ja liikkumisellaan kun löysin oikein kutiavan ja hyvän kohdan.

Mollyn alkaessa hetken päästä vaikuttaa kärsimättömältä ja näyttäessään että Alexiinan rapsutukset ja harjailut eivät sitä enää jaksaneet kiinnostaneet, veimme kaksikon takaisin merilaitumelle ja kävelimme päärakennukselle teelle. Teehetken sekä pienen iltapalan jälkeen toivotin tilan muulle väelle hyvät yöt ja suuntasin leiriaitalle, jossa nukahdin melko nopeasti huolimatta siitä, että kello ei edes ollut vielä paljoa. Halusin myös olla seuraavana päivänä hyvin levännyt, jotta jaksaisin seurata hyvin perehdytyksessä sekä etenkin pysyä kärryillä englannin kielestä, jota en ollut tottunut käyttämään näin paljoa normaalisti.

// Laitoin nyt tällä kertaa vähän yhdistettynä toisen tarinan sekä koekatsastus -tarinan

Alexiinan kommentti: Kirjoitatpa siististi, selkeästi ja helppotajuisesti! Huomaan, ettet ole aivan ummikko tarinoimisessa ja kieliopissa. Tämä oli varmaan parhaimpia koekatsastustarinoita, joita olen meillä päässyt lukemaan, joten odotan innolla jatkoa maatilamatkailuvierailustasi!   Jatkossa voit tehdä tekstit Ranchin elämää -aiheeseen. 

Ja ellei jo ollut päivänselvää, ehdottomasti Latte lähtee sinulle! Voit laitella minulle sen sivuja 23.7. mennessä (tai pyytää lisäaikaa, jos on tarve).