Post by Billy on Dec 23, 2019 11:16:09 GMT
Leikkimielinen poolo-ottelu
18.01.2020
18.01.2020
Harja putkella ja posket punaisina! Tervetuloa pelaamaan leikkimielistä pooloa tammikuussa kirpakkaan pakkaseen ja toivon mukaan hyvään, aurinkoiseen säähän!
"Poolo on maila- ja pallopelilaji sekä joukkueurheilua,
jossa kaksi kilpailevaa joukkuetta koettaa hevosen selästä käsin lyödä mailalla pallon maaliin."
(Lähde: Wikipedia)
jossa kaksi kilpailevaa joukkuetta koettaa hevosen selästä käsin lyödä mailalla pallon maaliin."
(Lähde: Wikipedia)
Kilpailu on avoin kaikille, niin ulkopuolisille kuin Orange Woodin omalle porukalle, ja tarkoituksena on ennen kaikkea pitää hauskaa! Aikaisempaa kokemusta ratsastajalta tai hevoselta poolosta ei vaadita, mutta ratsua suositellaan etukäteen totutettavan heiluvaan mailaan. Ratsun tulee myös olla sopiva muiden (vieraiden) hevosten seassa toimimiseen eli potkuherkillä ei valitettavasti ole kentälle asiaa... Ratsastajalla riittävät tavalliset ratsastusvarusteet. Touhutessa tulee varmasti lämmin, vaikka pakkasta onkin! Meiltä saa lainaksi mailan. Oman twistinsä meininkiin tuo satulattomuus!
Osallistujat jaetaan arpomalla kahteen viiden hengen joukkueeseen. Palkintona voittajajoukkueelle on yhteinen diplomi, mutta sen lisäksi palkitaan koko ottelun paras pelaaja seppeleellä. Pisteitä pelaajat saavat seuraavasti: osumasta palloon 1 piste, maalinteosta 5 pistettä. Joukkue, joka kerää eniten yhteispisteitä, voittaa! 
Voit vaikuttaa pistemäärääsi osallistumalla tehtävänantoon tai/ja luomalla kilvasta vapaamuotoisen oman tuotoksen! Ilman tehtävänannon suoritusta pisteet ratsukolle arvotaan 0-2 pisteen väliltä. Vapaamuotoisesta tuotoksesta saa 5 pistettä. Tehtävänanto:
Etsi alla olevasta ruudukosta niin monta Keskustasta poimittua aktiivisen virtuaalihevosharrastajan nimimerkkiä, kuin löydät. Selvyyden vuoksi yhden kirjaimen tai pelkkien kirjainten yhdistelmänimimerkkejä ei ole otettu mukaan. Nimet voivat olla etu- ja takaperin, pysty- tai vaakasuunnassa sekä vinottain.
Jokainen hyväksyttävä nimi on yhden (1) pisteen arvoinen.
Etsi alla olevasta ruudukosta niin monta Keskustasta poimittua aktiivisen virtuaalihevosharrastajan nimimerkkiä, kuin löydät. Selvyyden vuoksi yhden kirjaimen tai pelkkien kirjainten yhdistelmänimimerkkejä ei ole otettu mukaan. Nimet voivat olla etu- ja takaperin, pysty- tai vaakasuunnassa sekä vinottain.
Jokainen hyväksyttävä nimi on yhden (1) pisteen arvoinen.
LYHYESTI- 18.01. / VIP 17.01.
- Avoinna kaikille
- Max. 10 osallistujaa
- Yhdeltä ratsastajalta yksi osallistuminen
Lisäksi voi ilmoittaa vararatsun, mikäli joukkueisiin jää vajetta
Vararatsulla tulee olla eri ratsastaja! - Ratsun säkäkorkeus väliltä 130-155 cm
- Ilman satulaa, mailan saa lainaan
- Aiempaa kokemusta ei vaadita
- Voittajajoukkueelle palkintodiplomi
Seppele eniten pisteitä keränneelle yksittäispelaajalle
Kaikki saavat muutaman virkkeen kuvauksen pelisuorituksesta - Pisteitä kerää annetusta tehtävänannosta, vapaamuotoisesta tuotoksesta tai arpomalla
TULOKSET
LUE OTTELUSELOSTE
[PALKINTOKUVA]
Voittajajoukkue Team Pink: Graham Glenn & Cariad King Louie, Billy Center & Chowilawu sekä Fricis Vagnas & Knut.
Ambrose Greyson Hemsbury Direwolfin kanssa ei tullut kuvattavaksi [tsekkaa alempaa henk.koht. selfie!].
GRAHAMIN JA SYLVIAN TARINA POOLOON VALMISTELUSTA, © Sylvi
| TEAM GREY 5p [1] 2p Amelie Chaput – Spectacular Orchard | TEAM PINK 10p [4] 5p Graham Glenn - Cariad King Louie [5] 1p Billy Center - Chowilawu [6] 2p Fricis Vagnas - Knut [8 ] 2p Ambrose Greyson - Hemsbury Direwolf |
LUE OTTELUSELOSTE[PALKINTOKUVA]
Voittajajoukkue Team Pink: Graham Glenn & Cariad King Louie, Billy Center & Chowilawu sekä Fricis Vagnas & Knut.
Ambrose Greyson Hemsbury Direwolfin kanssa ei tullut kuvattavaksi [tsekkaa alempaa henk.koht. selfie!].
GRAHAMIN JA SYLVIAN TARINA POOLOON VALMISTELUSTA, © Sylvi
Ellesmore Castlen isäntä oli saanut kerrassaan mainion idean. Hevospoolo oli suosittu laji Iso-Britanniassa, joten tietysti, kun tiedossa oli leikkimieliset poolokilpailut Orange Wood Ranchilla, oli paikalle ehdottomasti saatava skottiedustusta. "Me näytetään niille närhen munat", Graham oli todennut "leikkimielisesti" eräänä iltana päivällisellä. Kaikki tiesivät vallan hyvin, että Grahamin oli kaikkea muuta kuin helppoa ymmärtää käsite leikkimielinen, sillä miehen mielestä tärkeintä kilpailuissa ei ollut voitto, vaan murskavoitto. Muiden esittäessä huolensa sopivien pooloponien puuttumisesta, oli Graham viitannut kintaalla epäilijöille. "Seisoohan tuolla tallissa poneja vino pino", Graham päätti ja kaikki päättivät antaa miehen hössöttää rauhassa. Näin päätti myös Sylvia Silfvast, mutta ennen seuraavan viikon loppua kävi varsin selväksi, että mukaan tarvittaisiin myös varahevonen ja varapelaaja eikä tallityöntekijä Kianista ollut siihen hommaan, sillä Kianin mielestä poolo oli yhtä kuin hienopierujen rehvastelulaji. Sen sijaan Grahamin kysyessä Sylviaa mukaan naamallaan anova koiranpentuilme, ei naisella ollut sydäntä kieltäytyä. Voisihan se olla mukavaakin?
Seuraavana päivänä Kian oli viemässä kottikärryjä kohti lantalaa, kun tallin etupihalta kuului epämääräistä ähinää ja puhinaa. Kian jätti kottikärryt niille sijoilleen ja meni katsomaan, oliko etupihalle eksynyt jokin sinne kuulumaton eläin vai mitä siellä oikein tapahtui.
"Öhm", Kian pidätteli nauruaan tavatessaan Ellesmoren linnan kivetetyllä etupihalla seisovan cob-orin selässään pitkäjalkainen linnanisäntä Graham Glenn, joka näytti siltä, että oli eksynyt täysin väärään maailmaan upouusien poolovarusteidensa kanssa.
"Mitä? Älä nyt vaan sano, että näytän ihan seurapiiridiootilta", Graham ähki pidentäessään jalustimia vielä parilla reiällä. "Miksen vaan olisi voinut ottaa pooloponiksi tota oikeaa hevosta", Graham katsahti tarhassa villiintyneeseen Willy-oriin, joka puhisi tohkeissaan pihapiiriin ilmestyneelle cob-orille.
Kian pyöritti silmiään Grahamin moitteille seurapiiri-idiooteista, sillä Graham itsekin kuului varsin vaikutusvaltaisiin piireihin ja miehen elämä ei paljoa poikennut muiden rikkaiden aatelisten elämästä. Ehkä mies oli kuin olikin enemmän jalat maassa, mutta yhtä lailla Graham istui kirjastossa konjakkilasin kanssa khakihousuissaan lukemassa runokirjoja ja järjesti kimaltavia tanssiaisia Skotlannin eliitille. "Sille on syynsä, miksi puhutaan pooloponeista eikä -hevosista. Ethän sinä edes näkisi sitä palloa sieltä korkeuksista. Tai ehkä enemmänkin ongelmana olisi se, että kaahaisitte kentältä ulos varmaan ensimmäisen peliminuutin aikana."
Grahamin hymähdyksestä oli aistittavissa, että Kian osui varsin oikeaan. Grahamin silmänterän, kenttähevoseksi ostetun Willyn ensimmäiset kuukaudet Ellesmoressa olivat varsin surullisenkuuluisat.
"No olisi se ainakin vähän sporttisempi, kuin tämä möllötys", Graham katsahti jälleen allaan seisovaan Louie-oriin, joka oli mulkoili lähes yhtä epäluuloisesti selässään keikuroivaa 195-senttistä hujoppia.
Keskustelun keskeytti tallista linnan pihalle kopsutteleva pullea ylämaanponiori, selässään yhtä kiiltäviin ja upouusiin poolovarusteisiin pukeutunut Sylvia.
"Sinuna en sanoisi mitään sporttisuudesta", Sylvia naurahti ja silitti hiirakon Ravenin paksua kaulaa. 139-senttisellä ylämaanponilla mahanympärys oli varmasti suurempi kuin ponin säkäkorkeus.
"Teidän pelitaktiikkanne varmaan kannattaisi suunnata jyräämiseen ja taklaamiseen sulavan ja ketterän liikehdinnän sijasta", Kian nauraa höhötti ajatukselle, jossa kaksi jykevää ponia tömistäisivät rinta rinnan tanner tömisten pitkin poolokenttää ja sinkoisivat kaikki tielle tulijat jorpakkoon.
"Palaan henkilökohtaisena voittajana, jos saan tämän diesel-veturin edes hoputettua laukkaan ennen viimeistä erää", Sylvia pyöritti silmiään, kun Raven huokaisi syvään ja ryhtyi lepuuttamaan toista takastaan.
"Tai jos se ei hengästy jo kävelymatkalla poolokentälle", Graham tarttui vitsiin.
"Tai jos satulavyö ei katkea heti ensimmäisessä äkkikäännöksessä."
"Tai jos se ei huku hikeen jo trailerin laskusiltaa ylös kävellessä..."
"On hyvä olla kunnianhimoisia tavoitteita", Kian virnisti ja lähti jatkamaan matkaansa kottikärryjen kanssa, joiden vienti lantalaan oli keskeytynyt. Kianin kävi Sylviaa sääliksi. Murskahäviön kohdatessa Graham ei todellakaan olisi parasta mahdollista matkaseuraa. Ja olisi hyvin todennäköistä, että Ellesmoren nummilla laiduntaneet pullaponit eivät toisi voittoa kotiin, vaikka selässä istuisi itse Scottish Polo Pony Clubin parhaimmat pelaajat.
“Ja et varmana ole pelannut pooloa aiemmin.”
“Jos olenki, ni ei kai se sulle kuulu.”
Abigail kurtisti kulmiaan ja kohotti katseen puhelimestaan, jossa hevosfoorumien tapahtumailmoitus oli pistänyt silmään. Ambrose Sebastian harjasi Darrien vuohiskarvoja samalla keskittymisellä kuin aiemminkin, ja tamma rouskutteli yhtä välinpitämättömänä heiniä, jotka vielä olivat jääneet sen karsinaan aamupalan jäljiltä.
“Et ole pelannut pooloa, en usko.”
“Et uskonut että olen ajanut raveissakaan.”
“Ei kukaan aja raveissa.” Abigail kohautti olkiaan. “Mutta kai se on pakko uskoa.”
“Pohjosessapa ajaa”, Ambrose sanoi, ja kömpi epäammattimaisesti suoraan Darrien vatsan ali puhdistamaan tamman toisen etujalan. Utelias turpa kurkotti hetkeksi tutkimaan ryömijää, röhkäisi suoraan miehen niskaan, ja laskeutui sitten jälleen heinille. “Ja Ranskas. Vaikka en mä siellä ole ajanu.”
“Sehän tästä vielä olisikin puuttunut” Abigail sanoi. Ambrose Sebastian kääntyi katsomaan häntä olkansa yli.
“Siis josset sä ole ikinä pelannu pooloa, mitä väliä sillä sillon on, olenko mä?”
Abigail nyrpisti nenäänsä, joskaan ei tosissaan ihan niin happamasti kuin teeskenteli. “Jos sinulla ei ole kuvia, en aio myöntää sinulle poolotaitojakaan, jos minulla ei niitä ole. Rikkaat ihmiset pelaavat pooloa, ja me emme kumpikaan ole sellaisia.”
Ambrose nousi jaloilleen epäilevänä. “Mitähä varten sä poolosta kyselet?” hän kysyi, ja siirtyi haromaan takkuja rautiaan tamman hännästä.
“No kun olis tällänen harrastelijaottelu tulossa, ja ajattelin että se olisi poneille hyvää vaihtelua…” Abigail empi, ja sulki puhelimensa näytön. “Mutta ehkä se-”
“Kuule hei”, Ambrose Sebastian tokaisi cobitamman takapuolen yli, käsi voitonriemuisesti ojossa. “Sä kysyit jo, et enää peru. Haaste vastaanotettu! Abbie, mä vastaanotan tän.”
“Luulin, ettet osaa, kun kysyin!”
“Väärin luultu.”
“Haista home.” Abigail pisti kädet puuskaan. “Se on ilman satul-”
“Ha!”
“Haista home.”
Darrie kohotti päätään uteliaana puunaajansa vahingoniloisesta huudahduksesta, mutta totesi, että niin kauan kun kumpikin kaksijalkaisista oli hyvällä tuulella, oli sen itsekin turvallista jatkaa samaan malliin. Hyväntuuliselta miesotus ainakin vaikutti, kun ryhtyi käkättelemään itsekseen siitä, kuinka hyvin pysyi satulattakin ratsailla (ja Darrie oli samaa mieltä), naisotus vähän vähemmän. Heinät olivat kuitenkin sillä hetkellä tärkeämpiä, kuin kaksijalkaisten työkavereiden keskinäinen narina ilmoittautumispäivistä ja varahevosista.
Hyvä tuuli jatkui itse tapahtumapäivään asti, kun Darrie innosta pöhisten ja miesotus selässään oudon mailan kanssa heiluen pääsivät mukaan ottelun voittajajoukkueeseen. Tamma totesi pitävänsä poolosta, rapsutuksista ja valokuvista kovasti, eikä treffiseuraksi tullut Lando ollut reissulla lainkaan huono puoli sekään. Ratsastaja ei valokuvista vain valitettavasti ollut samaa mieltä.
“Ja et varmana ole pelannut pooloa aiemmin.”
“Jos olenki, ni ei kai se sulle kuulu.”
Abigail kurtisti kulmiaan ja kohotti katseen puhelimestaan, jossa hevosfoorumien tapahtumailmoitus oli pistänyt silmään. Ambrose Sebastian harjasi Darrien vuohiskarvoja samalla keskittymisellä kuin aiemminkin, ja tamma rouskutteli yhtä välinpitämättömänä heiniä, jotka vielä olivat jääneet sen karsinaan aamupalan jäljiltä.
“Et ole pelannut pooloa, en usko.”
“Et uskonut että olen ajanut raveissakaan.”
“Ei kukaan aja raveissa.” Abigail kohautti olkiaan. “Mutta kai se on pakko uskoa.”
“Pohjosessapa ajaa”, Ambrose sanoi, ja kömpi epäammattimaisesti suoraan Darrien vatsan ali puhdistamaan tamman toisen etujalan. Utelias turpa kurkotti hetkeksi tutkimaan ryömijää, röhkäisi suoraan miehen niskaan, ja laskeutui sitten jälleen heinille. “Ja Ranskas. Vaikka en mä siellä ole ajanu.”
“Sehän tästä vielä olisikin puuttunut” Abigail sanoi. Ambrose Sebastian kääntyi katsomaan häntä olkansa yli.
“Siis josset sä ole ikinä pelannu pooloa, mitä väliä sillä sillon on, olenko mä?”
Abigail nyrpisti nenäänsä, joskaan ei tosissaan ihan niin happamasti kuin teeskenteli. “Jos sinulla ei ole kuvia, en aio myöntää sinulle poolotaitojakaan, jos minulla ei niitä ole. Rikkaat ihmiset pelaavat pooloa, ja me emme kumpikaan ole sellaisia.”
Ambrose nousi jaloilleen epäilevänä. “Mitähä varten sä poolosta kyselet?” hän kysyi, ja siirtyi haromaan takkuja rautiaan tamman hännästä.
“No kun olis tällänen harrastelijaottelu tulossa, ja ajattelin että se olisi poneille hyvää vaihtelua…” Abigail empi, ja sulki puhelimensa näytön. “Mutta ehkä se-”
“Kuule hei”, Ambrose Sebastian tokaisi cobitamman takapuolen yli, käsi voitonriemuisesti ojossa. “Sä kysyit jo, et enää peru. Haaste vastaanotettu! Abbie, mä vastaanotan tän.”
“Luulin, ettet osaa, kun kysyin!”
“Väärin luultu.”
“Haista home.” Abigail pisti kädet puuskaan. “Se on ilman satul-”
“Ha!”
“Haista home.”
Darrie kohotti päätään uteliaana puunaajansa vahingoniloisesta huudahduksesta, mutta totesi, että niin kauan kun kumpikin kaksijalkaisista oli hyvällä tuulella, oli sen itsekin turvallista jatkaa samaan malliin. Hyväntuuliselta miesotus ainakin vaikutti, kun ryhtyi käkättelemään itsekseen siitä, kuinka hyvin pysyi satulattakin ratsailla (ja Darrie oli samaa mieltä), naisotus vähän vähemmän. Heinät olivat kuitenkin sillä hetkellä tärkeämpiä, kuin kaksijalkaisten työkavereiden keskinäinen narina ilmoittautumispäivistä ja varahevosista.
Hyvä tuuli jatkui itse tapahtumapäivään asti, kun Darrie innosta pöhisten ja miesotus selässään oudon mailan kanssa heiluen pääsivät mukaan ottelun voittajajoukkueeseen. Tamma totesi pitävänsä poolosta, rapsutuksista ja valokuvista kovasti, eikä treffiseuraksi tullut Lando ollut reissulla lainkaan huono puoli sekään. Ratsastaja ei valokuvista vain valitettavasti ollut samaa mieltä.
Mistä lie syystä ei ehkä halunnut valokuvattavaksi... 
Todisteena että Fricis on kerrankin osannut jotain! Vahingossa, ehkä, mutta kummankin. 
