Valmennusteksti
Valmentajana Judith Becker VRL-02207
Osallistuneet ratsukot: Amelie & Uula / Alexiina & Lovex [D] Amelien teksti, © VRL-01436Uula korskui laskeutuessaan hazardihypystään kuin ihmeen kaupalla pystyssä pysyen. Se heitti niskojaan kuin huomautuksena ratsastajalleen, ennen kuin painoi kohti seuraavaa estettä.
Selässä Amelie koitti tsempata itseään, toipua myös kamikaze-loikan tuomasta adrenaliiniryöpystä. Nuori nainen ei ollut tänään parhaimmillaan, ja sen huomasi ratsastuksesta ainakin kilometrin päähän... Äskeinen aivan liian kaukaa ja vinosti lähtenyt hyppy oli ollut vain jäävuoren huippu: koko valmennus oli ollut yhtä sähläämistä, kun ratsastaja oli omalla planeetallaan, ratsu toisella. Pilkukas Uula tahtoi tapansa mukaan painaa täysiä turpa viidentenä jalkana, kun taas Amelien ajatukset pyörivät kotiasioissa niin tiukasti ettei hän tahtonut saada mitenkään otetta tästä hetkestä. "Kotiasioilla" tarkoitettiin tietenkin Dzelzainin tallissa, Zenissä, tapahtunutta ja yhä käynnissä olevaa draamaa. Amelien entinen ykkösratsu Zirafe oli palautunut takaisin, mutta ei hänen alleen, vaan uuden omistajansa kanssa — ja millainen diiva tuo nainen olikin! Tai okei, Amelien oli pakko myöntää ettei hän ollut kyllä vaihtanut vielä sanaakaan Nora Norringtonin kanssa, mutta sellaiset vibat Amelie oli tuosta saanut. Ehkä Nora tiesi että Amelie oli kateellinen Zirasta? Tai ehkä nainen oli vain naiselle susi? Tai ehkä...
"Keskity nyt, herran jumala!" Claven huuto raikasi kentän reunalta. Amelie ehti juuri parahiksi nostamaan ulkoavut kääntääkseen Uulan, välttäen nippanappa rysäyttämästä estetolppien päälle: näin käy, kun hevonen katsoo toiseen suuntaan ja ratsastaja toiseen...
"Ei tästä tuu mitään!" Amelie parahti takaisin melkein itku silmässä. Hän oli tunteellinen, joo, mutta ei voinut mitään: kotona Latviassa ei ollut hyvä olla, eikä nähtävästi tilaa päässyt eroon edes rapakon taakse. Amelie hiljensi Uulan (vaivoin) käyntiin, heitti ohjat pitkiksi ja hyppäsi alas satulasta. Ennen kuin kukaan ehti tekemään mitään, hän oli jo iskenyt ohjat Claven käteen ja juoksi ulos. Brunette ei itsekään tiennyt, oliko hänen poskillaan enemmän häpeän, surun vai kiukun kyyneliä. Ehkä kaikkia.
Clave jäi hölmönä seisomaan puuskuttavan Uulan kanssa. Hän koitti vaivaantuneesti hymyillä huivinsa alla valmennusta pitäneelle Judithille, mutta nainen ei onneksi nähnyt epämääräisiä suunpielen nytkytyksiä.
"Jahas, tämmöistä tänään."
[C] Alexiinan teksti, © VRL-02207Joskus sitä vain tietää etukäteen, että päivä on tuhoon tuomittu jo ennen kuin on kunnolla päässyt alkamaan. Yöllä ei tule nukuttua; aamulla juo kahvia, joka on palanut pohjaan; aamupäivä menee vatsanpuruissa, koska et normaalisti edes juo kahvia; hevonen on repinyt tarhassa loimensa ja kurannut itsensä niin maanpenteleen perusteellisesti... Jos olisin ollut yhtään fiksu, en olisi noussut Lovexin satulaan tänään. Mutta sovittu valmennus on sovittu valmennus, ja vieläpä niin tärkeä kuin Power Jumpiin valmisteleva. Eihän sitä nyt voinut jättää välistä.
Oliko se sitten sen arvoista, on toinen asia. Siinä vaiheessa, kun Lovex päättää heittää pahimmaksi pukkisarjaksi, mitä olen vuosikausiin joutunut hevosen selässä kokemaan, olisin varmaan huokaissut itselleni: "Niinpä. Tuliko tämä yllätyksenä?" En kuitenkaan ehtinyt ajatella mitään, ennen kuin iskeydyin maneesin pohjaan, ilmat karkasivat keuhkoista, silmissä vilkkui ja kipu salpasi aivotoiminnan.
Omalta osaltani valmennus loppui noin puoliväliin. Jouduin sairaalareissulle seuraavin voittonumeroin: solisluun murtuma, nilkan lievä murtuma, mahdollinen lievä aivotärähdys ja mustelmia sekä revähdyksiä ympäri kehoa.
Ehtisinkö parantua kesän kilpailuihin?
Judithin teksti, © VRL-02207En ole koskaan eläissäni nähnyt samanlaista sirkusta kuin tänään. Luulin tulleeni pitämään asiallista, kahden korkeatasoisen ratsukon tiivistä estevalmennusta kesän suurestekilpailuja varten. Kattia kanssa; kuin olisi tullut lastentarhaan vahtimaan villiintyneitä kakaroita - ihmiset ja hevoset mukaan lukien!
Valmennus alkoi sillä, että toinen ratsukoista saapui myöhässä. Koska kyseessä oli talliomistaja, olisi voinut ajatella, että itse valmennuspaikalla asuessa sitä ehtisi ajoissa, mutta toisaalta en sanonut asiasta työnantajalleni mitään. Hän itse voivotteli huonoa aamua, huonoa päätä ja hevosen huonoa tuulta: puoliveriruunan ilme oli happamempi kuin minä pahana päivänä - ja se on paljon se.
Toinen ratsukko oli ulkomaalainen ja tuonut mukanaan epäilyttävän oloisen huivipäisen taustatuen, joka otti oikeudekseen huudella toisinaan käskyjään ratsastajalle keskittyä. En yleensä salli valmennuksiini ulkopuolisia katsojia, mutta kaiken muun alkavan häslingin keskellä se jäi sivuseikaksi.
Lovexin pahatuuli näkyi jo alkukäynneissä niskurointina ja vääntelehtimisenä, ja raviin ruuna lähti pienen jalkapotkun saattelemana. Uula oli vieraasta paikasta kummissaan ja ylivireä - tai sitten ratsastajan hermostuneisuus vaikutti tamman käytökseen.
Ratatekniikka ainakin
piti olla aiheena, mutta kun katsoi sitä kummankin ratsukon risaista yhteispeliä ja takkuilua, teki mieleni melkein käskeä kummallekin taluttaja ja paluu alkeisiin. Pieni ratsastushalli tuntui tavallistakin ahtaammalta, kun puoliverinen aloitti pukkihyppelynsä ja knabstrup kiihdytti vauhtiaan pitkin seiniä ja välillä esteitä päinkin sen sijaan, että olisi hypännyt niistä yli!
Nostin käden otsalle ja pyöritin päätäni. Mikä fiasko.
En tiedä näinkö yhtäkään varsinaista oikeaoppista estehyppyä tänä iltana. Lovex hyppi kyllä oikein olan takaa, tasajalkaa, ja tiedän kokemuksesta, että hevosella on mukavasti kapasiteettia sekä vireessä ollessaan erinomainen hyppytekniikka. Sitä vain, että tänään yli ei menty esteistä, vaan kiukuteltiin ratsastajaa vastaan.
Uula tuntui olevan halukas suorittamaan harjoitusradan niin nopeasti kuin mahdollista ja kiiti ympäriinsä kuin ammus. Vauhti oli ilmeisesti liian kova ratsastajalle, jonka ajatus ei pysynyt mukana, sillä puomeja lenteli kuin keihäitä joka suuntaan. En saanut tänään oikein minkäänlaista käsitystä ratsukon yleisestä kapasiteetista, vaikka Uula vaikutti kyllä pehmeältä ratsastaa ja halukkaalta, jos ratsastaja vain olisi ollut hommassa mukana. Ratsastajan huomio oli täysin muualla eivätkä ohjeistukseni tuntuneet menevän perille joko kielimuurista tai yleisestä hajanaisesta, sekavasta ilmapiiristä johtuen.
Sanonpahan vain sen, että vaadin tästä valmennuskerrasta tuplapalkan.
Valmennuksen huippuhetket - anteeksi ironia - olivat Lovexin niin raju yhtäkkinen pukkisarja, että Alexiina tussahti alas ja hänen osaltaan valmennus oli siinä. Jatkoin Amelien kanssa henkilökohtaisessa yksityisvalmennuksessa loppuajan, mutta tapaturma tuntui herpaannuttaneen keskittymisen hänen osaltaan entistä pahemmaksi ja lopulta koko valmennus loppui suunniteltua aikaisemmin siihen, että ratsastaja loikkasi alas satulasta, tyrkkäsi ohjat seuralaisensa kouraan ja juoksi itkien ulos maneesista.
Ennusteeni näille kahdelle kesän tuleviin kisoihin? Ei kannata vaivautua.
Power Jumpiin valmisteleva rataestevalmennus 
Osallistuvan hevosen ei tarvitse olla sama, joka kisasi viime vuonna, mutta sen tulee olla ratsu, jolla on tarkoitus kisata tänä vuonna Power Jumpissa. 
