Hoitovihko: Deluxe

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina Dierk Mayer jalkautuu ratsastuskentän laidalle ja valmentaa Power Jumpiin matkaavia ratsukoita. Graubachissa kesätyöntekijöinä olevien Josefinan ja Rasmuksen lisäksi mukaan mahtuu neljä ratsukkoa: kaksi ryhmään, jossa hypätään 120-130-senttisiä esteitä, ja kaksi ryhmään, jossa taso on 140-150 senttimetriä. Luvassa on radanratsastusta ja vaativia linjoja, jotka valmistavat kesän arvostetuimpaan estekisaan.

Valmennettavat ratsukot ovat tarvittaessa tervetulleita paikalle jo lauantaina 28.5., hevosille löytyy kyllä karsinapaikka tiluksilta. Valmennukset järjestetään isolla hiekkakentällä. Ryhmä 1 aloittaa klo 10 ja ryhmä 2 klo 13. Dierk Mayer valmentaa englanniksi ja saksaksi.


Dierk Mayer oli valmentanut vieraita ratsukoita suunnilleen yhtä pitkään kuin oli ratsastanut tosissaan kilpaa, eli reilusti yli neljäkymmentä vuotta. Vaikka hän nykyään keskittyi enimmäkseen pidempiaikaisiin valmennussuhteisiin ja oman tallin väkeen, oli silti välillä virkistävää kutsua nuoria ja lupaavia ratsastajia hevosineen Hof Graubachiin ja laittaa heidät hyppäämään kunnolla.

Power Jump -valmennukset olivat täyttyneet nopeasti. Hevosenhoitaja Linuksen avulla Dierk oli rakentanut Graubachin isolle hiekkakentälle yhdeksän esteen radan, joka sisälsi pystyesteiden ja oksereiden lisäksi pienen vesimaton, lankku- ja muuriesteet sekä kolmoissarjan. Linjat eivät olleet helppoja – todennäköisesti ne olivat hieman vaikeampia kuin mitä ratsukot tulisivat itse Power Jumpissa kohtaamaan – mutta Dierk Mayerin periaatteena oli, että kisoihin oli turha mennä, ennen kuin tehtävät sujuivat harjoituksissa vähintään kymmenen prosenttia isompina ja vaikeampina.

Sunnuntaiaamu oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Olosuhteet olivat Dierkin mielestä otolliset ensimmäisten ryhmän aloittaessa. Valmennuksen ensimmäinen puolisko keskityttiin radan kriittisimpien linjojen ratsastukseen: Dierk laittoi ratsukot hyppäämään niitä niin monta kertaa, kuin oli onnistuneen ratasuorituksen kannalta tarve. Sen jälkeen rata tultiin kahteen kertaan – ensin kohtuullisen pienenä ja lopuksi vähän isompana, kuitenkin niin, ettei estekorkeus ollut missään nimessä radan isoin haaste kellekään ratsukolle.

Amelie Chaputin Dierk muisti edelliskesältä hyvin. Nuoren naisen ratsastus oli mennyt vuodessa selvästi eteenpäin, vaikka kauniisti ja siististi hän oli ratsastanut jo silloin. Kenties jopa liian siististi, Dierk Mayer mietti itsekseen. 

Billy Centerin ratsastusta Dierk oli joskus seurannut kisoissa. Billy oli osaava ja näki välittömästi sopivat ponnistuspaikat jokaiselle hypylle, mikä pelasti ratsukon monesta pinteestä. Hänellä oli allaan erinomaisen miellyttävä pieni hevonen, joka hyppäsi halukkaasti mutta tuntui huolestuvan heti, jos ei suoriutunut jostain tehtävästä täydellisesti. Se kaipasi paljon lempeää kannustusta ja hyvin vähän ja hyvin huomaamattomia korjauksia, ja Dierk totesi, että sen kanssa ratsastaja saisi olla erittäin tarkka kevyestä tuntumasta.

”Amelie, nopeammat pidätteet”, Dierk selvitti ensimmäisten ratakierrosten jälkeen. ”Keskity hyvään laukkaan kaarteissa ja esteitä kohti, esteet kyllä ylittyvät, kun laukka on kunnossa. Billy, sinun täytyy ratsastaa hieman pienemmällä paineella, niin että hevonen uskaltaa rohkeammin edetä kohti esteitä, ja olla itse hyvin elastinen hypyissä. Rasmuksen täytyy mennä rauhallisemmin ja malttaa ponnistukseen asti.”

Jokainen paransi seuraavalle kierrokselle, ja hevoset tekivät hyvin töitä. Dierk oli tyytyväinen: jokaisen valmennuksen tavoitteena oli, että ratsukot oppivat uutta ja menivät eteenpäin.

Toinen, joka oli kehittynyt vuodessa paljon, oli Josefina Rosengård. Piki oli mennyt Suomessa hienosti eteenpäin, ja kaksikko sopi toisilleen hyvin. Josefina oli saanut itsevarmuutta ja rentoutta tekemiseen menettämättä kuitenkaan pehmeyttään. Isompia esteitä kohti Josefina meinasi välillä heittää ohjan hieman turhan aikaisin pois ja jättää Pikin hieman yksin, mutta sekin korjaantuisi varmasti kokemuksen myötä.

Dierk seisoi kädet lanteilla kentän keskellä ratsastusta haukankatseellaan seuraten ja mietti, että valmentaminen parhaimmillaan oli lähes yhtä mielekästä kuin kilpaa ratsastaminen. Ei täysin, mutta lähes.