Mikael, mutta ilman mustangeja

Menen omaan kotiin jouluksi

"Etkä mene."

Kämppikseni Dax kuulosti ehdottomalta, enkä keksinyt millään, miksi. Olin vain ilmoittanut lähteväni jouluksi Suomeen - jouluksi kotiin. Daxilla ei ollut mitään syytä kurtistella kulmiaan tuolla tavalla, saati sitten asetella käsivarsiaan moiseen puuskaan, mutta siinä hän vain kuitenkin seisoi takakenossa olohuoneen matolla ja tuijotti minua ja Plösöä.

"Mitähän varten en?" tiedustelin Daxilta. Minusta tuntui samalta kuin siivotessa: hikiseltä ja pistelevältä. Siltä, että teki mieli paiskata jotain seinään, vaikka en tietenkään koskaan paiskannut.
"Niin, mitähän varten?" Dax kysyi ihan ihmeellisellä äänensävyllä ja katsoi kattoon.
"No mitä varten?"

Dax puolittain huokaisi ja puolittain parahti. Sitten hän marssi mitään sanomatta huoneeseensa. Ovi paukahti kiinni.

"Dax on hassu tyttö", sanoin suomeksi Plösölle, joka vingahti, että itse asiassa Dax on poika. "Älä viitti päteä aina."

Kun kerran jo valmiiksi tuntui siivoamiselta, ryhdyin siivoamaan. Dax yleensä imuroi meillä, kun ei kestänyt Plösön karvoja, mutta varsinkaan pölyjä ei pyyhkinyt ikinä kukaan, ja vessan siivoaminen venyi ja vanui. Keittiön olin sentään pitänyt puhtaana. En ollut kyllä varma, oliko se hyvä vai huono juttu, koska nyt minun oli ryhdyttävä suoraan maailman kamalimpaan hommaan, eli siihen pölyjen pyyhkimiseen.

Ehdin vasta nostaa pienen telkkarin ja Daxin Pleikkarin ja vähäiset kirjat sekä hänen iänikuiset kukkansa pois olohuoneen yhdistetystä telkkaritaso-kirjahyllystä, kun rätti läpsähti itsestään tason päälle. Rätin jatkona oli ruskettunut käsi, ja käden toisessa päässä Dax.

"Mene pois alta", komensin.
"Minä autan."
"Ei tarvi apua. Rätti on liian märkä."

Dax oli kuin ei olisi kuullutkaan. Hän levitti rätin auki ja keräsi sillä järkyttävän määrän pölyä tasolta. Väistin sivummalle, kun hän taitteli pölyn rätin sisään ja ryhtyi hinkkaamaan kukkapurkkiensa jättämiä renkaita. Ainakin Dax osasi siivota niin, että se kelpasi minulle.

Ja Daxhan siivosi, kun Dax siivosi. Mykkänä ja niska jäykkänä hän hinkkasi pöydän niin että se kävi kuntosalitreenistä. Sitten lattialle nostamani tavarat vain lennähtivät paikalleen. Tason jälkeen kämppikseni kävi ikkunalaudan ja ikkunanpielien kimppuun, pyyhkäisi ainoan taulumme kehykset ja nahkasohvamme selkänojan ja tuuppasi minut sitten sohvalle sännäten eteiseen jatkamaan pyyhkimistä. En ehtinyt kuin ihmetellä ja nostaa kasan Daxin jotain ihme urheiluun ja pelaamiseen liittyviä lehtiä lattialta ennen kuin hän jo rynnisti takaisin, nappasi lehtikasan käsistäni ja löi siitä sohvan käsinojaa vasten siistin pinon, jonka hän sitten asetti kirjahyllylle ennen kuin marssi tiehensä. Keittiöstä alkoi kuulua kilinää ja laahaamista.

Vilkaisin Plösöä. Se vastasi katseeseen rauhallisesti omalta pikku patjaltaan. On se Dax ennenkin raivosiivonnut, Plösö tuntui sanovan, ja asetti päänsä etutassujensa varaan. Mene sinäkin iskä maate ja pysy poissa tieltä, se ehdotti.
"Ei toi nyt ihan normaalia sille ole", väitin vastaan Plösölle, mutta se vain huokaisi ja kääntyi kyljelleen uppiniskaisena kuin mikä. En viitsinyt kysyä siltä, mikä sitäkin vaivasi, kun se yhtäkkiä oli alkanut selittelemään Daxin toimintaa. Minun puolellanihan sen olisi pitänyt olla.

Daxin kilistely kesti niin kauan, että lopulta otin kuitenkin Plösön neuvosta vaarin ja avasin Tekkenin Pleikkarilla. Se oli ainoa peli, jota olin oppinut pelaamaan. Valitsin tietenkin Hwoarangin niin kuin kaikki aina, ja jäin odottelemaan, että muita pelaajia vastaan taisteltava Tournament alkaisi.

Kriittisellä hetkellä Dax palasi. Ensimmäinen ottelu latasi jo.
"Minä luulin, että sinä olet joulun täällä", kämppikseni tokaisi jo ja ainakin äänenvoimakkuus oli sellainen kuin aina, niin ettei Dax kai enää ollut kummallisella mielialalla.
"Peli alkaa", huomautin ja yritin nähdä Daxin ohi telkkariin. Hän kuitenkin siirtyi vaan paremmin tielle. "Et oo lasimestarin poika", mutisin suomeksi.
"Huh?"
"On aika vaikeaa pelata, kun ei näe."
"Laita se pois sitten."
"Ei pysty! Katso! Se on Tournament!"
"Se on vain Tournament!"

Ilmeisesti Daxilla oli jotain tärkeää asiaa, joten laskin ohjaimen alas ja katsoin taas hikisenä ja pistelevänä luovutusvoittoa, jonka Hwoarang parhaillaan näytöllä antoi vastustajalleni. Pakottauduin kuitenkin katsomaan Daxia, kun hän istui viereeni, nojautui kyynärpäillä polviinsa ja painoi päänsä käsiensä varaan. Daxhan tästä kärsisi, kun hänen pelaajaluokkansa alennettaisiin. Pelasin nimittäin hänen käyttäjällään. Daxin pelinimi oli Daxxx_Nincompoop. Se oli alun perin ollut Daxxx, mutta olin vaihtanut sen.

"Sain töistä vapaata jouluksi", hän ilmoitti.
"Niin? Mene kotiin."
"Mm, niin kuin sinä... Luulin, että et saanut vapaata..."
"En saanut", tuhahdin. "Otin lopputilin. Jos pääsen sinne takaisin, saan jatkossa vapaata. Jos en pääse, aina löytyy uusi paikka."
Dax oli hiljaa ja näytti oikeastaan vähän samalta kuin Plösö silloin, kun se kerjäsi kinkkua leivältäni. "Luulin, että ollaan täällä joulu... Sitä varten harmitti."

Selvä juttu. Ei se sitten haittaa. Nyökytin ja haparoin jo ohjainta kohti mielessäni se, että yksi pudonneista pelaajista pääsee suoraan finaaliin Tournamentissa. Dax kuitenkin otti kädestäni kiinni. Hän otti usein kädestäni kiinni. Se oli outoa. Olin seurannut muita töissä ja tallissa, niin ei ainakaan niissä tavattu pitää toisia käsistä tai ranteista kiinni.

"Jos mennään meille jouluksi?"
Miksi minä haluaisin hänen perheensä luo jouluksi?
"Näkisit äidin ja isän."
Mitä minä Daxin äidillä ja isällä tekisin?
"Äiti pitäisi sinusta heti."
"Eikä", keskeytin. "Kotiin. Omaan kotiin." Mikä hinku Daxilla oli edes olla joulu minun kanssani? Näimme toistemme naamoja muutenkin joka päivä arkena, niin ei kai sellaisella tarvinnut varta vasten pyhiään pilata?
Dax päästi minusta irti ja pörrötti omia hiuksiaan voimakkaasti ennen kuin nousi. "Joskus sinua on niin raskasta rakastaa."

Vitsin Dax. Melkein pilasi minulta Tournamentin luuserisarjan. Tartuin heti ohjaimeen kun hän otti ensimmäisen askeleensa kauemmas. Oliko hänen pakko olla aina noin erikoinen? Koko typerä touhu oli alkanut siitä, kun olin jonkun elokuvan jälkeen torkkunut hänen vieressään sohvalla syystä, jota en enää edes muista, hän oli alkanut kertomaan tuollaisia rakkausvitsejään. Käsittämätön tyyppi. Koko joulujupakka alkoi ylipäätään olla niin tympeä, että Tournamentin kakkossija ei tuntunut minusta oikein miltään... Voi vitsin Dax... Vielä pari peliä, niin soittaisin Inkalle ja kysyisin, auttaisiko Daxin asennevammaan jos hankkisin hänelle jonkin mukavan tyttöystävän hetkeksi aikaa: vaikka jouluksi.

Kommentti: Voi Mikael   Tässähän jää seuraamaan, pääsevätkö ~kaverukset~ vielä samalle sivulle ja mitä akrobaattisia takaperinvoltteja Daxin täytyy sitä varten tehdä!   "Et oo lasimestarin poika." HA, loistava sutkaus!