Aurora Weeks 2022

Orange Woodin osuus Rúna Grímsson:

 Maanantai ja tiistai ovat lentopäiviä. Lentomatkareissu on pitkä ja rankka, joten voimat menee niin kamppeiden, hevosten kuin itsensäkin roudaamiseen ja paaaljon odottelua, siitähän minä en tykkää.. En olekaan käynyt ennen Kanadassa. Aifric taas on. Toisaalta myös jännittää. Aifric hankki minulle myös lisää tekemistä reissulle, koska muuten siitä olisi voinut tulle todella vaikea. Valitsimme A:n kanssa majoitukseksi sen, joka kuuluu retken hintaan. Uskoin, että sillä pärjää, enkä vieläkään epäile itseäni asian suhteen. Gulle ei ole kovin tottunut lentäjä sillä Islannistakin se saapui laivakyydissä. Onneksi se ottaa reissun ihan letkeästi.


 Keskiviikko, ja heti syvään päätyyn. Nimittäin olimme Aifricin kanssa ilmoittautuneet pitkälle ratsastusvaellukselle, huhhuh! Lähtökin on "jo" kello kaksitoista tallipihalta Thomasin ja Doublen vetämänä.

 Katselen vaelluksella maisemia, luonto poikkeaa vähän Suomen luonnosta. Suomessa oli mielestäni selkeästi vähemmän erilaisia havupuulajeja. Mietin mistä se johtuu, mutten keksi. Maastossa on kylmä, mutta sehän ei minua haittaa. Olen varautunut lämpimin vaattein ja tottunut hyvin kylmään, Gullella taas on hyvä talvikarva. Aifric taaaas.. Olisi nainen vähän enemmän voinut päälleen pukea..

 Pian näemme revontulia, ne ovat jälleen kauniita. Niihin ei voisi ikinä kyllästyä. Gulle on edelleen täynnä virtaa ja toisaalta olen minäkin. Rakastan nimittäin talvea, se on lempi vuodenaikani. Varsinkin Islannista muutettuani! Kesällä on monessa muussa paikassa itikoita ja tooosi kuuma, niin kuuma, että tekisi mieli riisua ihokin irti. Talvella voi sentään aina pukeutua lisää, jos on kylmä! Aifric taas on enemmän syksyihmisiä, mutta osaa punatukkainen nainen nauttia talvestakin, ainakin joskus.

 Yötaivaalla lentää tähdenlento. Pitäisi ehkä toivoa jotain, äkkiä! Mietin hetken, päätin toivoa ensimmäistä asiaa, joka tulee mieleen. Toivoin siis Aifricille onnea kisoihin ja onnettomuuksien minimoimista.


 Torstaina vaellus jatkuu. Yövyimme jossain Goldminerscampilla yön ajan. Se oli jännittävää. Aamulla on aikaa syödä tuhti aamiainen ja minähän syön niin paljon kuin maha vetää! Kierrämme myös leirintäkeskuksen eri kohteissa, myös erikoisessa kultakuumeajan museossa. Se oli oikeastaan yllättävän mielenkiintoinen. Tulee tilaisuus ostaa liikkeestä tuliainen ja tottahan toki minä ostan! En ole nähnyt erästä ystävääni muutamaan kuukauteen joten ostan tälle intiaanin taskukirjan. Mietin kyllä hetken, että ostanko jotain muuta. Tai siis en tiedä, mutta olen viimeaikoina kuullut ettei intiaani sanaa kannattaisi käyttää. Mutta mistä minä tiedän, pitäisi käydä kysymässä joltain jota asia todellisuudessa koskee. Aifric taas ostaa Aaronille tuliaiseksi puisen kaulanauhan vaahteranlehdellä.


 Perjantaina on ainakin nimensä mukaan jotain lumeen liittyvää hauskaa, jes! Lähdemme vierailulle Big Footin kenneliin, jossa pääsemme tutustumaan koiriin. Esimerkiksi suloisiin husky pentuihin! Ei ollut kummankaan minun tai Aifricin suunnitelmiin kuulunut huskyn ostaminen, mutta.. Se ainainen mutta! Näimme sen suloisen naaraspennun, hopeisen värinen. Katsoimme samaan aikaan toisiamme ja kuin ajatuksia lukien, tiesimme mitä tehdä. Varasimme pennun aikomuksena ostaa se puoliksi molemmille. Sen silmätkin, ah! Toinen silmä sininen ja toinen puoliksi sininen ja puoliksi ruskea, niin kauniit! Se nuolaisi kättänikin, lempeä katse ja kaunis ulkonäkö. Ei se voinut muuta kuin sulattaa sydäntäni! Jätimme pennusta varauksen ja siirryimme huskyajelulle. Se oli hauskaa, vauhti oli jopa yllättävän kova. En olekaan ennen kokeillut koiravaljakon kyydissä olemista saatikaan sellaisen ajamista, mutta hauskaa oli!


 Lauantai ei ehkä ollut niin omaa alaani, mutta ehkä juuri sopivalla tavalla. Niin kuin se horoskooppi sanoi, pitäisi opetella rentoutumaan. Tämä päivä on nimittäin hemmottelupäivä! Käymme heti alkajaisiksi Cherriniin kuumien lähteiden kylpylässä ja aromaterapiahieronnassa. Aifric taas rakasti hemmottelua ja varsinkin kylpylää poreammeineen. Kun lähtiessä kysyttiin aromaterapiahieronnan lempi tuoksua, en osannut vastata, en tiennyt sen nimeä. Osasin vain kuvailla, että se oli rauhoittava eikä liian voimakas. Rentoutushetken jälkeen jatkamme pääkaupunkiin Whitehorseen katsomaan aitoa jäälinna. Jäälinna oli tosi cool! Sen jälkeen oli rusettiluistelunäytös, josta en niin välittänyt. Lopulta päivä päättyy klassiseen ravintolaillalliseen, jolla tilaan jotain kalaruokaa. Se on minulle yleensä tuttu ja turvallinen vaihtoehto. Aifric taas on ihan ihme kokeilija, aina jotain uutta ja outoa, jonka nimeä ei osaisi varmaan edes sanoakaan. Kaverin puolesta toivon, että se on hyvää.


 Sunnuntaina oli vähän vapaampi ratsastelupäivä. Käymme Aifricin kanssa lyhyellä maastolenkillä, mutta lähinnä lepäilemme, pakkailemme ja nautimme oloistamme. Maanantaina taas on lopetuspäivä, ohjelmanumerona Ystävänpäivän Värinäyttelyt. Olen ilmoittautunut Gullen kanssa pippaloihin, joten tietenkin niihin on valmistauduttava hiukan. Ähäkutti, en minä osaa valmistautua mihinkään. Gulle sai olla näyttelyissä oma pörröinen itsensä. Saatoin harkita harjaavani sen kuraiset jalat, mutta se pääsi unohtumaan. Valmistautuminen oli siis lähinnä henkistä.

 Näyttelyiden jälkeen haettiin pentu. Se sai nimekseen Orange Wood's Spirit Hymn, mutta tutumin ihan vain Juno.

 Tapahtumien jälkeen on mahtava fiilis, oli ihana päästä näkemään ja kokemaan kaikenlaista. Saatoin jopa päästä rentoutumaan, siis ihan oikeasti rentoutumaan!! Palautelomakkeeseen oli vaikea keksiä mitään yhtä asiaa "mikä oli parasta?" -kysymykseen. Vastasin ensin kaikki, sitten lisäsin kylpylän ja aromaterapiahieronnankin. Se oli jotain, jota olen varmasti tarvinnut. Niin Aifrickin.




Alexiinan kommentti:
Nämä fiilistelykuvat ovat piste i:n päälle  Kiva, että laitoit vielä tulemaan (vaikka sitten jälkijunassa), näitä kun on aina niin kiva ihastella! Samalla, kun kerta rekisteröidyit foorumille, saat tapahtumasta vielä Aurora-merkin