Hoitovihko: Xilo

Xilo oli komea hevonen heti ensinäkemältä. Jo tapa millä se seisoi, kuin musta veistos, sai miettimään että pystyikö todellisuutta photoshoppaamaan. Oliko mitään näin kaunista olemassakaan? Gillian oli selvästi ylpeä ratsustaan, vaikka hieman kainosti ottikin uuden opettajan vastaan. Nuori vaikutti ystävälliseltä, ehkä vähän ujolta: Klaus merkkasi mieleensä että tänään otettaisiin kaikki siis ilon ja rennonletkeän tutustumisen kautta.

Mukana oli kevyitä puisia harjoitusmiekkoja, mutta niihin ei heti ensin koskettu. Sen sijaan Klaus tahtoi saada jännitystä purkautumaan, joten ratsukko lähetettiin kiertämään areenaa käynnissä. Tehtävän nimi oli lentoonlähtötarkistus: testailtiin, miten hyvin Xilo asettui, taipui, kääntyi, pysähtyi ja siirtyi. Kaikki nappulat ja vivut tarkistettiin, check, check, check. Kuulolla ollaan!

Kun ohjat siirtyivät vasempaan käteen, muuttui tehtävä piirun verran hankalammaksi.

"Control the chest, you've the rest! Jos Xilo ei heti käänny tai asetu kun siirrät painopistettäsi, kosketa epäsuoralla ohjalla kaulaa. Kuvittele että kädessäsi on joystick jolla ohjaat pelihahmoa Gillian & Xilo.... Kun ratsastamme yhdellä kädellä, ei haittaa vaikkei meillä olekaan nyt kapsonia. Suoraa tai johtavaa otetta emme siltikään nimittäin saisi aikaan."

Keskiympyrälle siroteltujen tolppien tarkoitus oli piirtää kehälinja, mutta alkuharjoitteena niitä käytettiin kahdeksikko- ja kiemuraurien tekemiseen. Yhdellä kädellä tiukkojen käännösten tekeminen suurella hevosella ei ollut mikään läpihuutojuttu, joten kun Gillian sai yhdenkin kiemuran tehtyä, Klaus tuuletti. Xilo alkoi saamaan jutun juonesta kiinni, ja yhä useampi kohde kierrettiin juuri siltä puolelta mistä oli suunniteltu. Ori näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä: se jopa vallan hörähti saadessaan harjamarron kutkukohtaan rapsutuspalkkaa.

"Okei, alkaa näyttää jo liiankin helpolta, lisätään aseet mukaan kuvioihin," Klaus vinkkasi silmää. Hän otti toisen puumiekan vyöltään ja ojensi sen Gillianille. "Pidä kahvasta kiinni kuin tennismailasta: varmana mutta puristamatta. Kädessä pitää kiertää veri," saatesanoina.

Hitaasti ja useasti toistaen Klaus esitti omalla miekallaan — puinen sekin, turvallisuussyistä — perusasentoja. Kuinka miekka turvattiin, laitettiinko se ristiin, pystyyn vaiko lepäämään ohjaskädelle. Miten annettiin myötälyönti: kuinka käsi pyörähti omalla painolla, ranne rentona, miten hyvin painotettu miekka palautuisi kuin itsestään takaisin lähtöpisteeseen. Jos puisen aseen käyttäminen tuntuisi joskus helpolta, oikea olisi sen jälkeen kuin käden jatke.

Askeltakaan ei otettu. Gillian tuntisi illalla kyllä käsissään päivän harjoituksen, ikuisesti toistuvan turvaus-myötälyönti-turvaus-kehän. Sitä jatkettiin niin kauan että lyönti alkoi muuttumaan ujosta hujauksesta rennolla massalla pyörähtäväksi kaareksi.

"Kokeillaanko seuraavaksi liikkeessä? Ihan käynnissä, ympyrällä. Sellailla että alkaa tulemaan tutuksi," Klaus kysyi kohteliaasti vaikka vastausta odottamatta jo kävikin nostelemassa hernepusseja tolppien nokkiin. Kaikkiin ei tarvinnut osua: sihti paranisi ajan kanssa. Xilon tehtävät olivat tänään helppoja: sen ei tarvinnut muuta kuin haahuilla ympyrällä vapaassa käynnissä, eikä tänään tarvinnut edes ratsukon pohtia liikkeen laatuakaan. Tärkeintä oli saada Gillianille turvallinen ja helppo olo aseen kanssa.

"Kuvittele että olet hernepusseja lennättävä kone. Sinähän olit kokeillut jousiammuntaakin? Kuvittele että miekka on kuin nuoli: kun otat sen turvausotteesta, annat terän pyörähtää vauhdilla ja voimalla kuin se olisi laukaistava ase. Ja aivan kuten ampuessakin, tässäkään älä tuijota kohdetta: opit hutien kautta ajoittamaan lyönnin oikealle hetkelle, kun hernepussi on tietyssä kohtaa näkökenttääsi... Laiska ja avoin katse, kuin autolla ajaessa."

Klaus jakeli mielikuvia ja ohjeita kuin softball-tykki. Hän ei tiennyt oliko neuvoista apua, vai oliko Gillian kenties jo rentoutunut, mutta nyt hernepussien nosteleminen takaisin tolppien päälle alkoi käymään jo työstä. Osumia sateli kuin lehtiä syksyllä.

Siihen oli hyvä lopettaa, onnistumiseen.

"Xilo on kyllä aivan älyttömän hieno," piti vielä tietenkin kehua. Ehkä saattoi salaa opettajan taskusta livahtaa namikin mustiin huuliin, hys hys. Ori tiesi selvästi mitä se teki: Gillian pääsisi sen kanssa vielä pitkälle tällä uralla, jos vain tahtoo sen asiakseen ottaa.