katso profiilia tai lähetä pm
Tutustuja
Viestejä: 66
Oma hevonen: Smokey, Ahote
Aurinkomerkki: ♓
|
Post by Barrett on May 24, 2017 6:30:18 GMT
Smokey Näppärä, nyt jo aivan pätevä ja työtä tekevä mustangiori. Omistaa eräjorma Barrett "Bear" Quickfort. Muutti Orange Woodiin 28.05.2017
Smokeyn omat sivut // Kaappi
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Tutustuja
Viestejä: 66
Oma hevonen: Smokey, Ahote
Aurinkomerkki: ♓
|
Post by Barrett on May 25, 2017 7:49:50 GMT
#01 Wild thoughts
Hämärässä metsämökissä oli päiväkahvien aika. Ahavoitunut, parrakas mies istui puupöytänsä äärellä mutteripannu edessään, katsellen utuisin silmin paperinpalaa sormissaan. Parkkiintuneissa käsissä oleva valokuva oli ainoa asia mitä Barrett tällä hetkellä omisti tulevasta projektistaan. Tai no, sen tiedon lisäksi että tuo Smokeyksi nimetty villiori oli heitellyt rodeossa ukkoja alas, kunnes oli tullut myydyksi netin kautta. Ei toki Barrettille, mutta tuttavan tuttavan kautta hän jotenkin löysi itsensä sopimassa puhelimessa itselleen työsopimusta orin kouluttajana ja huolehtijana. Linjan päässä puhui vahvasti aussimurteinen äijä, siitä huolimatta latvialainen. Luultavasti äkkirikas tai jotain, ihan hulluja juttuja. Miksi ostaa hevonen toiselta puolen maailmaa ilman aikeita tuoda sitä luokseen? Ylipäätänsä jokseenkin arvoton villimustangi? No, pääasia että Barrett sai vakaan tienestin ja periaatteessa itselleen ilmaisen käyttöhevosen — kaikki kulut maksoi mysteerimies rapakon takaa, hän kuorisi vain kermat kakun päältä.
Hevosta Barrett kaipasikin. Hänen pitkäaikainen ratsunsa Berry, adoptoitu mustangi sekin, nukkui pois alkukeväästä. Ikää sillä olikin jo 23, joten olihan sen kuolema odotettavissa vaikka toki kipeältä tuntuikin. Nytkin muisto kankeana makaavasta punaruunikosta ruunasta kuristi aavistuksen verran kurkkua. Mutta nyt eräjorma pääsisi taas liikkumaan pidemmälle kuin omin jaloin pääsisi — kunhan saisi Smokeyn ensin koulutettua... Barrettin itsevarmuus rapistui aavistuksen hänen älytessään, että tämä tapaus olisi vaikeampi kuin suoraan erotteluaitauksesta lassottu mustangi: Smokey oli oppinut jo yhdistämään selkäänsä kipuamisen siihen että tilanteesta pääsi pois linkoamalla ratsastajan alas niin nopeasti kuin pystyi. Oli parasta varautua tannerkosketukseen siis useammin kuin kerran.
Tästä tulisi kieltämättä mielenkiintoista.
Lauantaina Barrett starttaisi mustan Dodge pickup:insa ja lähtisi ajamaan kohti Montanan Great Fallsia, jonne Smokey oltaisiin tuotu jo vastaan. Vaikka ajomatka oli pitkähkö, ei se olisi mitään siihen verrattuna että oria olisi pitänyt lähteä hakemaan Flagstaffista, Arizonasta, saakka. Nyt Barrett vain köröttelisi hakemaan orhin nippanappa Yhdysvaltojen puolelta ja karauttaisi heti takaisin Kanadan turviin. Sunnuntaiaamuna he olisivat jo Orange Woodin pihassa, mikäli kaikki menisi siis suunnitellusti. Oli parasta pitää siis sormet ristissä ja mieli nöyränä.
Alexiinan kommentti: Upea kuva ja lupaava alku!
Me täällä jo odotamme Smokeyn tuloa, vaikka uutinen on pyritty pitämään puolisalassa, etteivät tallitytöt innostu tästä villihevosesta liikaa... Vaikka omaa mustangia haluaisin meillekin joskus, vielä ei ole yhtäkään sellaista Orange Woodissa asunut - yhtä omaa kasvattia lukuunottamatta, jonka suvussa virtaa vähän tätä preerian verta.
Sunnuntaina teitä olen vastassa ainakin minä (esittelen paikat ja hoidetaan paperiasiat toimistossa) sekä Kitty, oikea käteni ja luotettavin talliapulainen, jolla on kokemusta näistä vähän "tulisemmista" hevosista sekä tietynlaista pelon puutetta... "Mitä villimpi, sen parempi", näin hänen omin sanoin. Hän tulee olemaan todennäköisesti se pääjehu, joka katsoo Smokeyn perään silloin, kun Barrett ei ole tallilla (eri asia mitä Barrett siitä tuumaa, kun huomaa, että Kitty on myös Orange Woodin isosuisin pälpättäjä ja sosiaaliperhonen, joka aivan varmasti tulee yrittämään sitä mitalia postissa ahdistelemalla ukkoparkaa puhumaan enemmän kuin tämän luonnolle sopii...). Muutoin Kitty on kyllä asiansa osaava ja superahkera työntekijä.
+3 porkkanaa!
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Tutustuja
Viestejä: 66
Oma hevonen: Smokey, Ahote
Aurinkomerkki: ♓
|
Post by Barrett on Jun 17, 2017 6:35:17 GMT
#02 Smooth Leppoisa kesätuuli siveli Barrettin kasvoja. Hän seisoi keskellä kaunista laidunmaisemaa, katsellen pientä mutta tiivistä hevoslaumaa. Smokey oli sulautunut joukkoon jo ensimmäisistä päivistään lähtien: varsinkin Chocon kanssa se näytti olevan välillä kuin paita ja peppu. Ori oli kotiutunut kaikin puolin paremmin kuin olisi voinut arvatakaan: se sopeutui muuttoon ainakin paremmin kuin Barrett, joka oli ajoittanut tallivierailunsa aina niin aikaiseksi tai loppuillaksi, ettei tulisi törmäämään liian moniin ihmisiin. Välttely on kuitenkin ollut turhaa, sillä parempi olisi joutua tervehtimään muutamia ihmisiä kuin osua Kittyn kanssa samaan aikaan tallille, mikä oli kyseisen ylisosiaalisen sopulin kanssa väistämätöntä. Asuiko hän Magicin karsinassa? Pahinta oli se, että Barrettin valitsemina ajankohtina tallilla ei ollut enää paljoakaan uhreja Kittyn pälpätysansaan — mies joutui siis aina kiemurtelemaan vaivaantuneena Kittyn loputtoman sanatulvan ryöppyessä hänen ylitseen, kunnes aina suurin piirtein pakeni juosten paikalta. Ja Kittyhän parhaimmillaan juoksi perään! "Unohdin! Smokey muuten blääblääblääblää..." No, mukavaa että oria piti joku silmällä silloin kun Barrett ei ollut sitä tekemässä. Ehkä oli myös aivan oikein, että joku pakotti Barrettin sitkeästi, ja aina uudestaan, sosiaaliseksi. Pieni lauma ei ollut noteerannut tarkkailijaansa, mutta kun Barrett mursi kourissaan kuivaa leipää ja alkoi mutustamaan sitä itse voimakkaasti maiskuttaen, nousi monta uteliasta päätä: eikä kulunut hetkeäkään kun Barrettia piiritti monenkirjava hevosjoukko. Hän tunsi orastavaa ylpeyttä myöskin Smokeyn tunkiessa apajille, antaen miehen ojentaa varovasti kätensä koskettamaan orin kaulaa. Narupäitset pujahtivat päähän salakavalasti leipäherkkujen hämäämänä, ja pian kaksikko kävelikin jo kohti kotikarsinaa. Alkuun Smokey oli ollut niin hermostunut pitkän kuljetuksen jäljiltä ettei Barrett olisi uskonut etenevänsä näin nopeasti, mutta tässä hän nyt vain sitoi oria karsinan luona olevaan kiinnityskoukkuun, otti suan ja alkoi rennonletkeästi harjaamaan kirjavaa karvapeitettä. Välillä hevosen pää kääntyi hieman huolestuneena katsomaan ihmistä vierellään, mutta Barrettin ollessa reagoimatta, hevonen totesi tilanteen olevan hallussa ja rentoutui uudestaan. Sitä oltiin satavarmasti käsitelty oikein rodeoaikoinakin, sillä kaksikolla ei olisi tälläistä luottamussuhdetta jo nyt mikäli Smokey pelkäisi ihmisiä. Tosin sitä ei Barrett ole vielä testannut, mitä ori sanoisi jos hän lähtisi kiipeämään selkään... Tuskin ainakaan mitään hyvää. Jo pelkästään satulan heittäminen selkään saa Smokeyn silmät pyörähtämään neljätoista kertaa ympäriinsä ja koko hevosen menemään suurin piirtein rusettiin. Eilen he olivat edenneet jo siihen asti että Barrett sai laittaa vyönkin kiinni ilman että ori reagoi huolestunutta puhinaa enempää, ja lopulta se jopa rentoutui satula selässään sen verran että se pystyi keskittymään oheistehtäviin, kuten käden koskettamiseen. Tänään oli siis ansaittu vapaapäivä. Hiki virtasi Barrettin selkää pitkin auringon porottaessa kesäisesti. Smokey katseli valppaana ympärilleen, mutta sen katseessa oli leppoisuutta. Kauempaa pihalta kuului tallilaisten keskustelua (Barrett varmisti heti ettei Kitty ollut tulossa kohti), kärpäset surisivat, jossakin kaukana hirnui hevonen. Tällaisina hetkinä oli helppo uskoa että kaikki tulisi onnistumaan. Kyllä heistä tulisi vielä ystävät. Alexiinan kommentti: Ihana kesäinen tarina! Kuvailit niin sympaattisesti Smokeytä, että sydän tässä lämpeni sille vain lisää (niin kuin ori ei jo olisi muutenkin vähän sellainen meidäkin mussukka<3). Ja maininnat Kittystä saivat kyllä virnuilemaan!
Oli meillekin helpotus, että Smokey suli purolaitsan porukkaan niin jouhevasti ja ilman kaviorysyä. Ja onneksi Choco on niin "kaikkilajiystävällinen" (vaikka huono puoli paketissa on tietysti se, että Choco on juuri Kittyn hevonen...)!
+2 porkkanaa
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Tutustuja
Viestejä: 66
Oma hevonen: Smokey, Ahote
Aurinkomerkki: ♓
|
Post by Barrett on Jun 21, 2017 19:42:19 GMT
#03 Dude, get lost Smokeyn ja Chocon iltahölmöilyjä. Vaikka ensimmäisenä mainittu yrittikin alkuun kovasti päteä, pistivät vanhemmat ruunat kakaran nopeasti ruotuunsa. Dexter ei tunnu sietävän Smokeyltä yhtään äijäilyä ja pistää sen heti kyykkyyn kun vähänkin toinen yrittää kukkoilla, Choco ja Pi taasen antavan vähän siimaa nuorelle. Varsinkin Choco sietää yllättävän hyvin Smokeytä, hätistellen sitä varsin rutinoitunein elkein kauemmaksi silloin kun teinin testosteronihöyryinen leikkiseura ei vain kiinnosta.
Alexiinan kommentti: Voi poikia! Choco on aina ollut laumassa pahnan pohjimmainen, niin pitkäpinnainen ja kiltti kun on, että sietää kyllä sontaa yllättävän paljon. Smokey kun pääsee sen rajoja testaamaan, niin ihan vain hyvää tekee Chocon opetella joskus sanomaan ei!
Ihana tunnelma kuvassa, oikea kesäillan fiilis <3
+4 porkkanaa!
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
When life hits you, make it a catch.
Viestejä: 242
Aurinkomerkki: ♐
|
Post by Kitty on Jun 22, 2017 17:47:02 GMT
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Kuppi höyryävää sitruunateetä...
Viestejä: 993
Oma hevonen: Rex & Citrus
Aurinkomerkki: ♊
|
Post by Alexiina C. on Aug 13, 2017 12:15:30 GMT
Choco ja Smokey loppukesän laitumilla.
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Tutustuja
Viestejä: 66
Oma hevonen: Smokey, Ahote
Aurinkomerkki: ♓
|
Post by Barrett on Oct 6, 2017 10:40:54 GMT
#04 Gloomy clouds on and in Barrett hieroi ohimoaan lava-autonsa ratin takana. Hän piti silmiään kiinni, huokaisi väsyneesti, ärtyneenä, kääntäen sitten starttia niin että V8-kone jyrähti kovaäänisesti käyntiin. Kotiin päästyään hän keittäisi vahvan kahvin, lämmittäisi vähän tupaa ja kävisi sitten maaten, olkootkin tuhat askaretta vielä tekemättä. Päivä ei ollut mikään maailman paras, ei ole ollut oikeastaan useampikaan. Syksyn harmaus ja koleus oli aina vetänyt Barrettin mielialaa alas, eikä se ainakaan auttanut että Smokeyllä oli aikamoinen testausvaihe päällä. P*ska sää yhdistettynä pukittelevaan, herjaavaan hevoseen, siinä oli jo tarpeeksi syytä huonolle tuulelle. Sitten vielä tämä pirun päänsärky, joka oli seurausta ylenpalttisesta murehtimisesta ja leukojen yhteen puremisesta... Ei, syksy ei ollut Barrettin mielivuodenaika. Alkuun kaikki oli sujunut hyvin, silloin olikin vielä onnellisesti kesä. Barrett oli edistynyt Smokeyn kanssa jo siihen pisteeseen, että pystyi varustamaan orin ongelmitta, nousemaan selkään ja siirtelemään painopistettään ilman että ratsu jännittyi. Ehkä hän heittäytyi siitä hieman liian itsevarmaksi, tai ehkä maailmankaikkeus tahtoi vain tasata tilejään, mutta kaikki alkoi mennä alamäkeen kun Barrett uskaltautui pyytämään Smokeyltä askeleita eteenpäin eräänä kuulaana syyskuun aamuna. Ori lähti kyllä nätisti ja rauhallisesti liikkeelle, mutta voi huonon tuurin määrää kun sen häntäjouhia takertui kiinni aitauksen reunaan. Kuului vain risahdus kun jouhet pureutuivat puuaitaan ja katkesivat piukeina kuin viulunkielet, ja sitten mentiin! Muutaman pukin verran Barrett pysytteli selässä, mutta kun Smokey heitti takapuoltaan kuin katapultti, veti jarrut pohjaan ja vaihtoi äkkiseltään suuntaa, niin partajere jatkoi matkaansa kohti tannerta. Mies laski kymmeneen ("Ommmmmm...."), rauhoitteli säikähtänyttä orhia, kiipesi sitten takaisin satulaan. Mikään ei ollut kuitenkaan enää samoin: Smokey oli niin jännittynyt että Barrett koki parhaaksi istua vain hetken satulassa paikallaan, laskeutuen sitten alas, ajatellen jatkavansa joku toinen päivä kun mustangi olisi rauhoittunut. Hän talutti sen pettyneenä pois, lohduttaen itseään kuitenkin sillä ajatuksella että vastoinkäymiset olivat osa prosessia. Seuraavalla kerralla Smokey ei ollut kuitenkaan yhtään sen rauhallisempi. Eikä sitä seuraavalla kerralla. Eikä senkään jälkeisellä... Hevoselle oli jäänyt vankka mielikuva siitä, miten se sai elämänsä slaagin juuri kun mies selässään pyysi eteenpäin, joten nyt aina kun Barrett laski pohkeet paikoilleen tai siirsi painopistettään, jännittyi Smokey niin paljon että ensimmäinen tippuminen ei jäänyt todellakaan viimeiseksi. Jo pelkästään satulassa istuminen sai hevosen ilmeen kiristymään ja selän notkahtamaan. Nyt Barrett oli palannut koulutuksessa aivan alkuun: hän yritti yhdistää mukavat asiat ratsaille nousemiseen, ja sen verran tulosta oli jo tullut että selkään nojailun lisäksi ihminen pääsi nyt jo roikkumaan jalustimeen tai vatsalleen istuinosan päälle, kunhan herkkukäsi pysyi vauhdissa. Perusistunnasta ei voinut kuitenkaan vielä haaveillakaan, sillä Smokey jännittyi heti kun Barrett vähänkin yritti kohottaa asentoaan. Vaikka edistystä oli siis tapahtunut, kirvelsi takapakki yhä mieltä samalla kun hidas eteneminen ketutti. Kyllähän kaikki sen tiesivät ettei villihevosen kouluttaminen ratsuksi voinut tapahtua sormia napsauttamalla, kun ei kesyhevosenkaan, mutta tunteilleen Barrett ei voinut mitään. Saadessaan Smokeyn huostaansa hän oli kuvitellut syksyllä vaeltelevansa jo metsässä uuden luottoratsunsa kanssa... Sen sijaan hän oli tänäänkin vain röhnöttänyt selässä poikittain hevosen seisoessa turvallisesti kahdelta puolelta kiinni tallin käytävällä. Hurjaa. Tai surullisinta oikeastaan oli se, että se oli ollut aika jännittävää, kummallekin. Voiton puolelle kumminkin jäätiin, tai ainakin Smokeytä tuntui kiinnostaneen enemmän milloin satulasta tippuisi herkkuja kuin se, miksi siellä oltiin. Barrettin rystyset puristuivat punaisen ratin ympärillä kalvakoiksi. Häntä suututti, väsytti ja päätä särki. Tylsänharmaista pilvistäkin alkoi vihmomaan äkäisesti vesipisaroita niin, että viimeisimmätkin keltapunaiset lehdet varisivat puunrangoista maahan mädäntymään. Barrett painoi kaasua niin että rapa roiskui ja kasitahtisen ärjäisy jäi leijumaan tielle vielä auton kadottua näkyvistä kauan aikaa sitten. Alexiinan kommentti: Mielenkiintoista seurata Smokeyn ratsukoulutusta ja sitä, milloin Barrettin unelma metsässä samoamisesta sen kanssa oikein toteutuu. Tuskin sentään enää tämän vuoden puolella, ellei ihmeitä tapahdu. En tiedä olivatko kaverukset Smokey ja Pi tapelleet vähän pihatossa vai mitä, mutta Piltä löytyi epäilyttävästi potkujälkeä muistuttava haava ja arka kohta ryntäiltä... On mahdollista, että Pi on yrittänyt pitää Dexterin jälkeen pomon paikasta jöötiä, johon Smokey on ehkä sanonut, että älä sinä minulle rytkyile pikkuponi. No, joka tapauksessa molemmat söivät tänä aamuna kiltisti omissa heinäkasoissaan Choco taustalla ja rauha näytti vallitsevan.
Kiva, kun poikkesit taas Smokeyn kuulumisista murahtelemaan Barrettin suulla! Ja jos edelleen haluat, voit vapaasti takautuvasti yhä tehdä tarinaa tuosta PJ-keikasta Zeniin.
Muista täytellä vuokranmaksulomaketta, siinä ei kauan nokka tuhise
+2 Smokeyn Kuuliaisuus nousi +1%
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Tutustuja
Viestejä: 66
Oma hevonen: Smokey, Ahote
Aurinkomerkki: ♓
|
Post by Barrett on Oct 14, 2017 9:09:58 GMT
#05 There you are
Vaikka ratsastuksellisesti pari ei ollutkaan edennyt, niin ei näillä kahdella huonosti silti muuten mennyt. Smokey tiesi kyllä mistä käsistä ruoka tulee, ja viihtyi se valehtelematta muutenkin Barrettin seurassa. Eihän se koskaan tulisi 100% ihmisiin luottamaan, mutta adoptiomustangiksi se on edennyt siteen rakentamisessa todella nopeasti. Barrett on antanut orin luoda itse itselleen positiivisen kuvan ihmisistä: se on saanut itse ottaa kontaktia mieheen, joka passiivisesti on vain odottanut hevosen tulevan luokseen. Kuivat leipäpalat ovat osoittautuneet bravuuriksi: Smokey tulee nykyisin jo lähestulkoon juoksujalkaa niitä hakemaan, ja vaikka Barrett menisi kuinka piiloon tahansa, löytää ori hänet aina ennemmin tai myöhemmin vaatimaan herkkujaan. Selässä Barrett on yhä varsin jännittävä asia, mutta muuten Smokeyn maailmassa hänestä on tullut mukava, rauhallinen herkkukone. Alexiinan kommentti: Onpa hieno maalauksellinen tekniikka! Barrett on persoonallisen näköinen, itse asiassa pidän todella paljon hänen piirteistään! Taitaakin olla Alexiinan makuun tämä miekkonen...
Olisiko käytännöllisempää, jos Smokey muuttaisi kokonaan pihattoon vai onko sinulla sen kanssa varsinaista tarvetta omalle karsinalle?
+3 Kuuliaisuus +3%
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Tutustuja
Viestejä: 66
Oma hevonen: Smokey, Ahote
Aurinkomerkki: ♓
|
Post by Barrett on Dec 11, 2017 10:01:34 GMT
#06 Lovin' family
Lumi pöllähteli raskaiden saappaiden tieltä Barrettin harppoessa lumisessa metsässä. Hänen vanavedessään naruriimun päässä kulki Smokey, joka hieman huolestuneena pälyili edellään tarpovaa äkäistä miestä. Barrettista toden totta suorastaan huokui suoranainen v*tutus: hänen punakat kasvonsa olivat rypyssä kuin gargoililla, ja hartioiden leveä asento ei kertonut mitään muuta kuin "pois alta, jos et väistä niin käyn päälle"! Ei ihmekään että Smokey tahtoi pitää hieman hajurakoa isäntäänsä. Vaaleanharmaa taivas tiputteli silloin tällöin yksittäisiä lumihiutaleita, jotka sulivat Barrettin kuumottaville kasvoille. Hänen saappaisiinsa holahti lunta, mikä suututti ukkoraiskaa vieläkin enemmän. Jos vielä oksa olisi läjähtänyt naamalle, olisi ollut helppo kuvitella kuinka pähkinänväriset silmät olisivat ampuneet ulos kuopistaan ja tärykalvot puhjenneet silkasta sisäisen raivopaineen määrästä — onneksi ei. Sen sijaan Barrett pysähtyi, huohotti hetken selkä kohoillen, veti syvään henkeä sieraintensa kautta ja kääntyi nojaamaan selustallaan pakkasen kynimää koivunrunkoa vasten. Hän oli hiljaa, koitti vetää syvään henkeä, puhaltaa pitkään ja hitaasti ulos, taas syvä hengenveto, pallealla ulos... Smokey pyöritteli epävarmana korviaan, kunnes selkeämmän käskyn puutteessa päätti ryhtyä kaivelemaan pehmeän hangen alta syötävää. Lumi vain lensi kun vaalea kavio kuopsutteli paleltuneita ruohotupsuja sekä juuria herkkusuun ahmittavaksi. Barrett sulki hetkeksi silmänsä, keskittyen vain hengitykseensä ja kuuntelemaan ympäristön luontoääniä. Hänen ei auttanut vatvoa suututuksiaan päässään niin kiihtyneenä, ensin olisi parasta rauhoittua. Juuri siksi hän olikin painellut suoraan tallille, napannut Smokeyn naruun ja lähtenyt mitään kenellekään selittelemättä ja yksikseen äristen marssimaan sinne minne jalat sattuivat viemään. Aivan kuin huolia ei olisi ollut tarpeeksi Barrettin ainoan oikean ystävän, Rocky-koiran nukuttua vanhuuttaan pois, sai hän aamulla postitoimistolta ikävän kirjeen joka kertoi hänen veljensä kuolleen myös. Ei sillä että veljeksillä olisi ollut mitenkään lämpimät välit, ei Barrett moista rapajuoppoa kaivannut. Mutta mokoma sontasäkki oli jättänyt hänelle tuhansittain velkaa mukavaksi pikku perinnöksi! Quickforteja kun ei ollut enää muita jäljellä niin kukapa muukaan ne maksaisi pois kuin ihana, rakas pikkuveli, joka lämmöllä jäi kaipaamaan kuinka isoveikka käytti suruitta häntä hyödykseen ja hyväkseen... not. Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt niin nyt sitten Dereck-veli vielä kuolleenakin aiheuttaa hänelle harmia jättämällä maksamattomat asuntolainat ja viinarahat maksettaviksi. Kyllä perhe on pahin! Barrett tunsi hengityksensä kiihtyvän ajatellessaan asiaa, vieden huomionsa äkkiä takaisin oksissa humisevaan tuuleen ja Smokeyn naposteluun. Ensin hän rauhoittuisi. Sitten hän lähtisi kotiin, lämmittäisi tuvan ja keittäisi kahvit, alkaen vasta sen jälkeen kupposen äärellä pohtimaan kuinka järjestelisi muutenkin heikot raha-asiansa niin että se riittäisi vielä elämiseenkin. Onneksi Smokeystä ei ollut huolta: sen asioita hoitava kukkaro on Atlantin toisella puolella ja siinä kukkarossa se vasta raha taisikin riittää. Kyllä joidenkin kelpaa... Kului lähemmäs puoli tuntia ennen kuin Barrett tunsi itsensä taas selväjärkiseksi. Hän pudisteli lunta öljykangastakiltaan ja ojentautui Smokeytä kohden. Ori vetäytyi muutaman sentin kauemmaksi, nostaen hieman päätään epäluuloisella ilmeellään. "Noh, poika. Sojaa, sojaa..." mies rauhoitteli karhealla äänellään, odottaen kunnes hevonen itse totesi tilanteen olevan turvallinen ja työntävän otsansa koppuraisten käsien rapsutettavaksi. Barrett kapsutteli Smokeyn otsapyörrettä, hyväili karvaisia korvia ja silitti pehmoista poskea. Hevonen oli todellakin käsittelijänsä peili: se rauhoittui heti kun kaksijalkainenkin, ja nyt molempien energiat olivat mukavan leppoisat. Toverilliset, suorastaan. "Sinä se olet hyvä ystävä kun et turhia höpötä" Barrett sanoi Smokeylle, lähtien askeltamaan jättämiään jälkiä pitkin takaisin tallia kohden. Ori kulki tiiviisti vanavedessä. Alexiinan kommentti: Mielenkiintoinen, joskin todella vähän synkkä!, kurkistus paremmin Bearin taustoihin ja mahdollisiin sukuhaavaumiin. Raicy voi sydänjuuriaan myöten samaistua tähän velka-asiatuskaan, sillä niin hänen edesmennyt isäukkonsa kuin isoveikkansakin ovat molemmat näitä päänsärkyjä meille aiheuttaneet... Toivottavasti Barrett saa asiat selvitettyä, vaikka tuskin ulosotto paljoa kostuisi tämän eräjormamökistä keskeltä korpikuusta? Mutta who knows...
Smokey sen sijaan on ollut oikein hieno ja kunnon poika. En tiedä mitä Barrett ajatteli Kittyn oriille asettelemasta vähän överistä rusettilettikampauksesta, mutta Kittyn mukaan "siitä tuli niin syötävän suloinen, että olisi mennyt sylihauvasta<3". Tuskin ilahdutti Barrettia kuitenkaan, vaikka koiransa juuri menettikin (mistä otan myös osaa!!)...
Haasteista huolimatta toivotan omasta ja tallin puolesta sinulle ja Smokeylle lämmintä ja rauhaisaa joulunaikaa! Jos Barrettilla on tarvetta päästä taas tapaamaan Clavea in person, Dewn ja Mischahan lentävät Zeniin heti häidensä jälkeen joulukuun lopulla. (Prameat gaalailtabileet tosin taitavat olla Bearin pahimpia painajaisia, voisin veikata.)
+ Kuuliaisuus +4%
|
|
katso profiilia tai lähetä pm
Tutustuja
Viestejä: 66
Oma hevonen: Smokey, Ahote
Aurinkomerkki: ♓
|
Post by Barrett on Dec 13, 2017 7:19:24 GMT
#07 Suddenly, Kitty happened
|
|