PALKINTOVALMENNUSValmennuksen lajina on esteratsastus ja se on osa
Power Jumpin rataestemestaruuskilpailuihin valmistautumista. Valmentajana on Karl Hessenburgh (© VRL-02207) ja valmennuksen ajankohta on 15.5.2018. Tekstin pituus on noin 1600 sanaa. Sen voi kopioida hevosensa sivuille kokonaisuudessaan tai ottaa vain ne osat, jotka koskevat omaa ratsua.
OSALLISTUVAT RATSUKOT- Catia & Karhu (110 cm) A-ryhmä
- Jonna & Kössi (130 cm) B-ryhmä
- Dimma & Hessu (100 cm) A-ryhmä
- Tuire & Kyösti (60 cm) A-ryhmä
- Milja & Pulkka (120 cm) B-ryhmä
- Hanne & Esko (150 cm) B-ryhmä
How to Train For Better Performance –klinikka oli alkamassa maneesissa. Vieraileva saksalainen valmentaja Karl Hessenburgh oli jakanut kuusi valmennukseen osallistuvaa ratsukkoa kahteen ryhmään, joista toinen aloitti puolituntia toista ryhmää aikaisemmin.
Ratsukoiden itsenäisen verryttelyn aikana Karl jutteli jokaisen ratsastajan kanssa erikseen vähän siitä, mikä heidän tilanteensa oli ja mitä toiveita tai tavoitteita heillä olisi. Klinikka oli osa Power Jumpin rataestemestaruuskilpailuihin valmistautumista ja yleisölle avoin, ja paikalla olikin mukavasti porukkaa seuraamassa ratsastusta katsomon puolella.
Ensimmäisessä A-ryhmässä olivat ratsukot Kyösti ratsastajaan Tuire, Hessu ratsastajanaan Dimma sekä Karhu ratsastajaan Catia. Suomenhevoset olivat valmentajalle harvinaisempia, vaikkeivät täysin uusia tuttavuuksia ja valmennuskerta olisi varmasti siis myös hänelle mielenkiintoinen kokemus.
Kentällä oli V-muodossa kaksi kavalettisarjaa. Ratsukot saivat tulla kevyessä laukassa niitä kahdesta suunnasta ja vuoroparein hypätä molempien suorien linjojen viimeisen yhteisen esteen yli, joka oli kaksikymmentä senttiä muita korkeampi. Ratsastajat joutuivat itse säätelemään tahdin ja pitämään huolen siitä, että kahta linjaa ratsastavat eivät tulisi samaan aikaan viimeiselle esteelle. Harjoitus oli siis ratsastajille samalla aivojumppaa ja vaati tarkkaavaisuutta, muiden huomioonottamista ja rytmitajua, sillä hyppyjen välisen tahdin tuli pysyä samana. ”In the big competition, even if you’re the only one in the arena, always pay attention to your surroundings and others. Anything can happen and will happen, when you least except it.” Hevosille harjoitus ei ollut niinkään haastava, vaan auttoi lämpenemään ja avaamaan vähän rintakehää. ”You Canadian and Finnish people and your horses, you tend to like to take things slowly. You need more time to think and to warm up”, Karl sanoi ja heitti sitten esimerkiksi vitsiä siitä, kuinka etelämmissä maissa valmennus alkoi olla loppusuorallaan siinä vaiheessa, kun pohjoisen ratsukko sai vasta verryttelyt tehtyä.
Kyösti oli muihin ratsukoihin verrattuna raaka, mutta Karl kehui vuolaasti hevosen asennetta ja motivaatiota: sillä oli selvästi halua ja intoa hypätä, mutta kokemattomuus ja nuoruuden ”hölmöys”, kuten Karl sitä kutsui, saivat oriin säheltämään ja juoksemaan laput silmillä. Koska Kyösti ei ollut muiden ratsukoiden tavoin valmis vielä isommilla esteillä treenaamaan, Karl laittoi sen tekemään jumppasarjaa muita pidemmän aikaa. Kyösti tarvitsi useita toistoja, jotta sen pääkoppaan iskostui idea ja rytmi siitä, kuinka tasaisen ja hyvän tahdin sekä tuntuman sai ylläpidettyä koko sarjan läpi. Toisto toiston perään ei sopinut kaikille hevosille, mutta Kyöstille se tuntui olevan avainasemassa, sillä mitä enemmän harjoitusta ori sai, sitä paremmaksi sen suoritus muuttui.
Hessu sai Karlilta peukkua hyvästä estehevosen rakenteesta ja habituksesta, eikä ratsastajan mainitsema ”nipotuskaan” ollut Karlin mielestä mitenkään iso ongelma, vaan kertoi hevosen älystä. ”Your horse knows what it’s doing, and you better stick with it or quit, that’s what your horse is telling you. Trust him. He knows his job.” Karlin mukaan mikään ei ollut opettavaisempaa ratsastajalle, kuin Hessun kaltainen hevonen, ja suurin osa valmentajan neuvoista ja kritiikistä menikin täysin ratsastajan piikkiin. Jos ratsastaja keskittyisi omaan ratsastukseensa Hessun ratsastamisen sijaan, yhteistyö paranisi huomattavasti. Hessu oli fiksu ja osaava, eikä tarvinnut niin paljon ratsastajalta tukea – päinvastoin, liika hosuminen ja säätäminen satulasta käsin teki hevosesta vain hermostuneemman ja sai sen motivaation laskemaan. Hessulle tuli antaa työrauha.
”What’s the name of this horse? Kaeruh? It means ’bear’?” Karl nauroi innoissaan sen kuullessaan, ”Finally a name I can understand!” ja alkoi sitten verrata Karhua oikeaan otsoon. Karhu oli näistä kolmesta ratsukosta tasaisin ja mutkattomin. Se oli hyvin kuuliainen ja teki parhaansa, vaikka laukan säätely esteiden välillä tuotti hankaluuksia ja oriin oli vaikea ylläpitää rytmiä. Se kaatui myös helposti eteen, jonka vuoksi ratsastaja korjasi omaa istuntaansa jatkuvasti takakenoon ja keri ohjia toistuvasti takaisin hanskoihinsa. Karl otti tämän puheeksi ja totesi, että nyt oli meneillään noidankehä: ratsastaja huomaamattaan pidätti hevosta aina yrittäessään ajaa sitä pois etujaloilta, jolloin Karhun vauhti ja eteenpäinpyrkivyys laski, jonka johdosta taas tahti särkyi ja etukenoisuus vain paheni. Sama toistui. ”You sit silently and keep your hands quiet. Bear will start to gather its power toward hind legs when you let it, now you’re holding him back and causing it to fall even more forward. Work with your position and legs, not with your hands.”
Tässä vaiheessa A-ryhmä sai ottaa välikäynnit ja harjoituksen aikana jo lämmitellyt B-ryhmä kutsuttiin tälle puolen maneesia. Karl käveli jälleen jokaisen ratsukon vierellä kysellen ja jutellen ratsastajien kanssa ennen kuin aloitti heidän kanssaan saman harjoituksen, mutta isommilla esteillä.
B-ryhmään kuuluivat Pulkka ratsastajanaan Milja, Kössi ratsastajanaan Jonna sekä Esko ratsastajanaan Hanne. Kaikki olivat puoliverisiä tasoltaan vaihtelevasti jotain 110-150 cm väliltä.
Karlin tarkkaavainen huomio seurasi pitkään hiljaa kimoa oria, joka tanssahteli pärskähdellen ympäriinsä, viskoi päätään, hyppäsi suhteellisen matalat esteet kuin sotatornien yli ja kaiken sen keskellä ratsastaja yritti naama tiukkana viivana pitää hevostaan kontrollissa. ”Hold it!” Karl huudahti heille yhtäkkiä, ja muiden jatkaessa saman V-sarjan hyppäämistä, käski Miljan ja Pulkan sivuun. Sanomatta ensi alkuun mitään, Karl kiersi ratsukkoa, siirsi vähän ratsastajan saappaan paikkaa ja kokeili käsiä eri asentoon. Hän tutki hevosen suun ja tarkasti kuolaimet sekä apuohjat. Lopulta hän totesi: ”Do you want to know what I see here? I see fear.” Pulkka kalusi kuolaimia suu vaahdossa; se oli jo saanut hikeä pintaan, vaikka valmennus sen osalta oli tuskin edes alkanut. ”You are afraid of the horse, afraid that you lose control. You cling to its reins like it’s the end of the world, you squeeze it between your thighs so it can’t explode.” Ratsastajan ilmeestä päätellen hänellä oli ehkä vähän jotain vastaan sanomista, kun Karl pidensi ohjia hänen käsissään ja käski hellittää otetta jaloilla. ”Let it go. Relax. Give him a break.” Hän seurasi ratsukkoa, kun he nostivat laukan ja ylittivät esteitä uudestaan. ”I can also see great potential, but only if the two of you start to trust each other more. Good. Keep it up with that pace.”
Erinomaista yhteistyötä ja molemminpuolista kumppanuutta taas osoittivat Kössi ja Jonna. Karlin mielestä westfalenilainen ori oli hurjan sympaattinen ja yritteliäs, ja sillä oli loistava hyppytekniikka. Ratsastaja tunsi hevosensa hyvin ja Karl neuvoi, kuinka hän voisi antaa Kössille vielä enemmän tukea, sillä positiivisesta asenteestaan huolimatta ori oli vielä aika kokematon ja nojautui helposti ratsastajaan omassa epävarmuudessaan. Karlin mielestä hevosella olisi oikein hyvät mahdollisuudet edetä korkeammille tasoille ymmärtäväisen ja ystävällisen ratsastajan kanssa, joka ylläpitäisi hevosen itseluottamusta ja hyppäämisen iloa.
Klinikan kokenein hevonen oli tumma Esko, joka oli startannut sekä pärjännyt Power Jumpin kisoissa jo useita kertoja ennestään. Valmennusta ei niinkään siis ilmeisesti tarvinnut itse hevonen, vaan ratsastaja, joka totesi valmistautumisen heinäkuun koitokseen jääneen melko minimiin. Eskosta näki, että jumppasarja oli siitä ajanhukkaa ja hyppäsi puoliteholla vielä silloinkin, kun esteiden korkeus nostettiin metriin. ”His facial expression is still saying: ’Are you kidding me? I could walk over these’”, Karl nauroi, kun ori käänteli ikävämielisenä korviaan, vaikka hyppäsi silti kaiken vastustelematta. Sitten hän alkoi neuvoa Hannea, joka vaikutti satulassa melko jäykältä ja kankealta, jopa jännittyneeltä. ”The most important advice I’ve ever received myself is to breathe. How easy it is to underestimate, yet how consequential breathing is!” Ratsastaja sai lisätehtävän esteiden väliin: keskittyä hengittämiseen ja ajoittaa hengenvedot esteiden päälle.
”Don’t overthink your riding. This is for all of you. Remember to enjoy the ride also! When you’re relaxed, your horse is relaxed and then your performance increases. However, relaxed doesn’t mean lazy or sluggish. It simply means that your mind is clear and focused. The state of your mind reflects the state of your body, and your horse is the reflection of you.”
B-ryhmän pitäessä taukoa, Karl rakensi jokaiselle A-ryhmän ratsukolle oman muutaman esteen radan sen mukaan, minkä arvioi olevan harjoituksena kullekin parille paras mahdollinen.
Kyösti oli saanut lihaksensa hyvin auki ja toistoharjoitukset olivat lisänneet sen liikkeisiin ja hyppyihin varmuutta. Se ei kaahottanut enää samalla tavalla, vaikka vaati edelleen ratsastajalta paljon valppautta ja ajoittaista herättelyä, sillä nuoren oriin huomiokyky saattoi helposti irtaantua tehtävästä, vaikka se itse hyppäämisestä kovasti nauttikin. Nyanssit hevonen olisi mieluusti jättänyt taka-alalle eikä sillä ollut hajuakaan teknisestä puhtaudesta tai laadullisesta hyppäämisestä. Joka tapauksessa Kyöstillä olisi vielä paljon aikaa kehittyä ja kasvaa suotuisaksi estehevoseksi.
Hessun ratsastajalla oli edelleen ongelmana yliratsastaminen. Vanhan totutun ajatusmallin muuttaminen oli tietysti hankalaa ja otti oman aikansa, mutta mahdotonta se ei olisi. Se vaatisi vain mielenkuria ja itsetietoisuutta. Hessu hyppäsi todella hyvin vähän isompiakin esteitä ja ylitti valmennuksen aikana oman kapasiteettitasonsa. Tällä hevosella olisi mahdollisuuksia pitkälle.
Karhun ratsastaja oli ottanut sydämenasiakseen valmentajan neuvot ja keskittyi otsa kurtussa oman istuntansa ylläpitämiseen ja muistaakseen pitää kädet rauhallisina. Karl oli tyytyväinen muutokseen ja vaikka vaikutus Karhussa ei ollut niin suuri, sillä ori oli edelleen taipuvainen kallistumaan eteen, Karlin mukaan muutos parempaan lähtisi ratsastajasta. Kun ratsastaja saisi istuntansa ja apunsa harmoniaan, hevosen olisi helpompi kehittyä itsekin oikeaan suuntaan.
A-ryhmän valmennus päättyi ja Karl kiitti kaikkia käyden kättelemässä ratsastajat. He saivat palata maneesin toiselle puolelle pitkin ohjin kävelemään, kun Karl kutsui B-ryhmän takaisin. Kuten ensimmäisten kanssa, Karl rakensi jokaiselle ratsukolle yksilöllisen esteradan.
Suurin muutos parempaan oli nähtävissä Pulkan ja tämän ratsastajan yhteispelissä. Valmennuksen alkupuoliskon ristiriidat olivat hälventyneet ja ratsukon päästessä oikeasti työskentelemään, kumpikin keskittyi sataprosenttisesti ja hyppäsi oikein tyylikkäästi. Vaikutti siltä, että ongelmat alkoivat tilanteissa, joissa ratsastajaa jännitti, kuten alkuverryttelyissä ennen valmennuksia tai odotusvaiheessa ennen omaa kilpailusuoritusta. Itse H-hetkenä radalla ratsukko unohti ”riitansa” ja puhalsi yhteen hiileen. Karl antoi Miljalle saman hengitysharjoitukseen liittyvän neuvon, jonka oli antanut Hannelle.
Kössi oli toinen, joka ylitti valmennuksen aikana kapasiteettitasonsa. Karlin mukaan se olisi piankin valmis nousemaan korkeammalle ja oli kokemukseensa nähden erittäin kyvykäs ja lupaava hevonen. Ratsastajalla oli hyvä istunta ja selkeät avut. Ratsukon vahvuus oli vankassa luottamuspohjassa.
Eskon ratsastaja sai kotiläksyksi ottaa hyppyjä harva se päivä ennen Power Jumpia, Eskolla tai toisella hevosella, sillä ei ollut merkitystä, kunhan harjoitukset pidettäisiin ratsastajan mukavuusalueella. Karlin näkökulmasta kompastuskivi kilpailuissa ei olisi hevonen, vaan ratsastaja, joten ratsastajan tulisi ensisijaisesti keskittyä nyt itseensä ja saada hyppyihin omalta osaltaan rentoutta ja itsevarmuutta. Eskolle riittäisi se, että ori pidettäisiin hyvässä kunnossa ja notkeana, mutta sitä ei kannattaisi liikahypyttää ennen varsinaista suoritusta.
Kello alkoi olla sen verran, että Karl päätteli valmennusta muutamaan loppusitaattiin ja kätteli sitten ratsastajat läpi. Hän toivotti kaikille onnea kilpailuihin ja tsemppiä harjoituksiin kotikentälle ennen kuin saapasteli ulos maneesista.
Kaikki oikein vastanneet pääsevät mukaan yhteiseen estevalmennukseen! Lisäksi kaikkien osallistuneiden (myös vain osan oikein saaneista) kesken arvotaan henkilökohtainen valmennus lajista este-, koulu- tai maastoesteratsastus!
otsikolla 'Kuva-arvoitus 2'.
TULOKSISTA: 6 kpl oikeita vastauksia
Estevalmennukseen pyydetään seuraavia osallistujia:
