TYLER
Päivä laaksossa oli mennyt rauhallisesti ja mutkattomasti. Matka kotiin oli tarjoutunut tilaisuus tutustua Joshiin paremmin ja me oltiin jaettu omia muistojamme liittyen yhden tähden osavaltioon. Puheet oli liikkuneet myös hevosissa ylipäätään ja olin kertonut omista ajatuksistani omien hevosien kanssa. HHn kanssa suunnitelmien teko oli arpapeliä koska ei voinut olla varma milloin velipoika haluaisi hevosensa takaisin.
Pitäessämme lounastaukoa kelpottelin puhelimeni esiin ja naputtelin Kittylle viestin:
Suunnitelmia illalle? Tuutko mun luo?*
KITTY
Mä en tiedä miksi juuri
mun täytyi olla Bobin lapsenvahtina. Se hengasi mieluummin tallin taukohuoneessa ja mun kämpällä (lyömässä mm. mun säkkiini), kuin varsinaisesti päätalolla. Olin siis helpottunut, kun Tyler laittoi viestiä ja kysyi, mitä meinasin illalle.
Hae mut pois, kirjotin.
Monster kid is here.*
TYLER
Puhelimeni piipatessa Kittyn vastauksen merkiksi, mä kaivoin puhelimeni esiin enkä voinut olla hymähtämättä vastaukselle.
Sori, satulassa ei oo tilaa kahdelle, ellet sitten halua istua HH:n ristiselällä? Tai sit venata et kerkeen ratsastaa kotiin ja tulla hakemaan sut pick upilla?
Mä olin taas kerran ratsastanut töihin joten mulla ei ollut autoani mukanani. Lähetettyäni viestin, me jatkettiin Raicyn sekä Joshin kanssa juttua joka meillä oli jäänyt kesken samaten kuin myös suunnittelemalla tulevaa kevään ja kesän edetessä ja tuodessa muutoksia tulevaan.
*
KITTY
Jooooo. Tuskin sain viestin lähetettyä, kun Bob oli taas siinä; tällä kertaa ottamassa kännykällään kuvia mun huoneistosta.
”Öö?”
”Katon miten tänne mahtuis kotiteatteri ja sisäkoris.”
”???”
Se käveli laiskasti mun luo ja näytti: sillä oli puhelimessa joku appi, jolla pystyi 3D-asettelemaan kuvitteellisia huonekaluja tyhjän huoneen arkkitehtuuriin, jonka appi kopsasi otetusta kuvasta ja tyhjensi oikeasti olemassa olevista tavaroista. Mä katsoin vähän närkästyneenä, miten mun nyrkkeilysäkki, sänky ja lipasto vain hävisi näytöllä ja tilalle tuli Bobin valitsemia yliliioitellun mahtipontisia vehkeitä.
”Kuule, skidi –” (Bobin silmät leimahti aina, kun sanoin niin.) ”Enkö mä jo sanonut, ettet sä ole muuttamassa tänne? Tää on mun kämppä. Miten sä edes taas pääsit tänne sisään?”
Bob kohautti harteitaan eikä vastannut.
”Toi säkki voi jäädä”, se sen sijaan vain sanoi.
Mun teki mieli laittaa Tylerille:
Pleaz hurry up*
TYLER
Kittyn vastauksen kilahtaessa, mä en ollut varma kumpaan mun ehdotuksista se oli suostumassa. Ennen kuin mun oli pakko jatkaa töitä, mä naputtelin Kittylle vielä nopean vastauksen:
Okei, haen sut kun pääsen kotiin ja hakeen auton. Mä laitan viestiä kun lähden kotoa.Loppu työpäivästä meni onneksi ilman mitään isompia tapahtumia ja me päästiin laaksosta suunniteltuun aikaan. Raicyn ja Joshin jatkaessa takaisin Orange Woodiin, mä käänsin HH:n turvan kohti omaa ranchiani ja ratsastin kotiin, jossa riisuin orin varusteistaan ja päästin sen tarhaamaan. Lopulta oli aika ilmoittaa Kittylle että mä lähtisin hakemaan sitä ja startattuani pick uppini käänsin sen nokan kohti OWR:ää.
*
KITTY
Olin ollut vähän etuajassa odottamassa Tyleriä jo pihaton parkkiksella, koska olin hoitanut Chocon siinä samalla. Olin lukinnut kämppäni huolellisesti Bobin varalta ennen kuin lähdin, ja ilmoittanut Gillianille, että ilmoittaisi Alexiinalle, että mä olisin yötä taas White Dovessa. Raicy oli tullut kotiin jonkin verran aiemmin, mistä tiesin, ettei menisi kauan, kun Tylerkin saapuisi – ja niin tosiaan, kohta se körötteli ranchin porteista ja pysäytti pick uppinsa mun eteeni.
”Haiyoo”, virnistin tuuppautuessani sen viereen etupenkille. ”Oikeesti, mua savustetaan ulos! Aattele nyt, Bob näytti mulle jo, miten se sisustaisi mun olkkarista kotiteatterin?! Ei sillä – näytti ihan makeelta.”
*
TYLER
Mä en oikeastaan ollut edes yllättynyt siitä että Kitty oli jo odottamassa mua kun saavuin ranchille poimimaan sen kyytiin. Heti, kun vaan ovi oli sulkeutunut sen takana Kitty aloitti selontekonsa siitä, mitä oli tapahtumassa. Mä kuuntelin toisen puhetta sanomatta mitään ja vielä senkin jälkeen kun Kitty hiljeni, mä mietin hetken sanojani, sillä mä halusin yrittää pysyä neutraalina sen sijaan että kuulostaisin siltä että ottaisin Bob:in puolen asiassa.
“Eikai se nyt voi olla mahdollista? Tai niinkun luulis että Alexiina puhuisi sun kanssa jos tilanne muuttuisi? Ehkä toi on vain joku ikään liittyvä juttu?” naputtelin rattia hermostuksissani. “Mutta ei mietitä sitä tänään. Jos tilattais jotain hyvää ruokaa ja vaan oltaisiin?” vilkaisin vierelläni istuvaa naista, ennen kuin palautin katseeni takaisin tiehen.
*
KITTY
”Ai oikein treffitreffit?” ilahduin. Meillä ei ollut ollut sellaista kunnollista kaksinaikaa oikein sitten Tylerin synttäreiden, vaikka olinkin sen luona välillä käynyt; ne oli vain ollut enemmän sellaista peruskyläilyä. Mutta ihan, että istuttaisiin alas kynttilän ääreen…? ”Oisko mun pitänyt laittaa jotain parempaa päälle?” vilkaisin tiukkoja trikoohousuja ja lenkkareita. ”Kyllä mulle passaa. Itse asiassa mulla onkin sulle jotain kerrottavaa...” En voinut mitään sille, että paljastava virne karkasi huulille, vaikka yritin niellä sitä; mun ei ollut pitänyt vielä kertoa Tylerille siitä, mutta toisaalta en kyennyt ehkä enää olemaan hiljaa!
*
TYLER
“Noi vaatteet kelpaa ihan hyvin” vakuuttelin Kittylle, sillä emme kuitenkaan olisi menossa kunnon treffeille. “Paitsi että, sä saat oikeastaan yllättää mut ruuan kanssa. Mä muistin just että mun oli tarkoitus käydä tarkistamassa laitumen aidat joten mun on pakko tehdä se nopeasti ennen kuin mä pääsen rentoutumaan. Toki siinä ei pitäisi mennä kun ehkä puolituntia, niin mun pitäisi olla paikalla samaan aikaan kun ruokakin. Ellei Imaghost sitten aiheuta jotain ongelmia kun mä ajattelin ottaa sen käsihevoseksi.”
Musta tuntui maailman huonoimmalta miesystävältä kun mä muistin tällaisen asian vasta ihan viime hetkellä, mutta mä toivoin että Kittyä ei haittaisi tällainen muutos vaan että se ehkä olisi vain onnessaan siitä että se mahdollisesti saisi pakottaa mut kokeilemaan jotain uutta ruokaa.
*
KITTY
”Mitkä nää tällaiset treffikutsut on?” haukahdin. ”Kutsut syömään ja sitten lähdetkin takaisin töihin. Kaikkea kanssa!” Puuskahdin ja vein käsivarret ristiin rinnan päälle – tietysti tein sen vähän vitsillä, enkä niin tosissani. No, jos mä saisin tilata safkat, niin sitten me syötäisiin jotain meksikolaista. Ehdottomasti. Tänään oli selvästi Meksiko-päivä ja mun teki mieli jotain tulisempaa. Itse asiassa, se oli yksi seikka siinä, mistä halusin Tylerin kanssa puhua… Hymyilin taas itsekseni, kun katselin ikkunasta. Ne uutiset halusin tosin kertoa vasta kynttilän äärellä.
*
TYLER
“Mä voin viedä sut takasin puhuun Bobbyn kanssa kotiteattereista jos se on mielenkiintosempaa? Ei Doven laidun niin iso oo.”
*
KITTY
”No joo joo”, sanoin Tylerin vinoiluun. ”Mee sää nyt sitten vain katsomaan niitä aitoja, niin mä hommaan meille kunnon illallisen. Kai sulla on jossain kaapissa jotain tuikkuja tai jotain? Pitäähän tunnelmaa nyt sentään olla, vaikka kaiken tässä saa nähtävästi itse tehdä”, näytin kieltä. Ajettiin jo Coyotan hiekkatiellä, joka läheni synkkää metsää, jossa White Dove Farm sijaitsi. ”Onko sun tilalla kummitellu?” kysyin äkkiä hetken mielijohteesta. Coyota oli vähän sellaista… hmm, mielenkiintoista aluetta. Useampia hylättyjä vanhoja maatiloja, joista osa oli jätetty sellaisenaan ovet selälleen kuin entisille asukkaille olisi tullut kamala kiire yhtäkkiä lähteä. Ja varsinkin metsässä, missä Tyler asui, oli lähettyvillä talo, jota sanottiin noidan mökiksi.