Post by Savannah on Dec 16, 2021 19:30:23 GMT
Add fuel to the fire...
[[ Crid ]]
Koska Savannah oli jo tallilla, kiitos ratsastustuntinsa, niin olisi vain fiksua yhdistää kaksi tekijää ja huolehtia Dragonista samalla kertaa. Harmi vain, että ruuna näytti jo kiillotetulta, eikä yhtään vastaanottavaiselta seistessään karsinassaan takapuoli taas mielenosoituksellisesti ovelle päin. Näppylänaama oli varmasti jo kiillottanut ruunan, eikä Savannahilla ollut mikään tarve aiheuttaa hevoselle enempää pahaa mieltä turhan kopeloinnin merkeissä. Olkoon omassa rauhassaan, koska jos Savannah jotain tiesi, niin sen, kuinka harvinaista ja aliarvostettua oma rauha oli näinä päivinä.
Onneksi tallilla pystyi olemaan muuten hyödyksi, Savannah mietti luodessaan syrjäsilmäyksen Dragonin harjaämpäriin. Tänään hänellä olisi aikaa, huomisen asiakastapaaminen oli siirtynyt seuraavaan viikkoon ja rästissä olevat hommat oli hoidettu jo ennenkuin niistä tuli rästihommia. Savannah nosti Dragonin harjakorin inhon irvistys naamallaan ja piteli sitä teatraalisesti käden ojentaman päässä itsestään. Aivan kuin saasta saattaisi hypätä ämpäristä ja tarttua häneen, jos hän toisi sen yhtään lähemmäs itseään. Ilta oli myöhäinen joten Dragon ei kaipaisi harjojaan enää tänään, Pesuboksin laidoilta löytyi myös jos jonkinmoista pesuainetta. Savannah nappasi sen, joka näytti eniten desinfioivalta. ”Kyllä mä olisin ne pessyt.” Savannah tunnisti jo äänen. Voi luoja miten ärsyttäväksi se oli hänen päässään jo muodostunut. Kyseisen rillipään ääni sai korvat vihlomaan ja pään särkemään jo ennenkuin se oli edes vuotanut ulos teinin rasvaisesta naamasta. ”Epäilemättä.” Savannah lisäsi tälle vilkaisemattakaan kundiin ja aloitti harjojen upottamisen vaahtoavaan ämpäriin.
Savannah tunsi pojan yhä seisovan takanaan, vaikkei kuullutkaan tätä.
Hiljaisuus jatkui paksuna ja tihkui heidän ympärilleen kuin tahmea hunaja. Savannah kiristeli hampaitaan, hän ei luovuttaisi. Jos kundilla olisi vielä jotain asiaa, tämä avaisi kuvottavan leipäläpensä ja kysyisi häneltä. Savannah ryhtyi kuuraamaan harjoja valkoisena vaahtoavassa vedessä. Poika seisoi yhä siinä. Ai luoja, mitä tämä vielä halusi. Eikö räkänokka ymmärtänyt sanoja ”oma tila” ja ”oma rauha”, pitikö nekin selittää kuin aivovaurioiselle. ”Ja oliko vielä mitä?” Savannah kivahti ponkaistessaan ylös pesukarsinan lattialta. Liike muistutti piiskaniskua ja sai nuoren pojan kavahtamaan taaemmas. ”E-e-ei kai mitään.” Kundi sai takelleltua. ”No mitäpä jos kokeilisit tehdä sitten vaihteeksi jotain hyödyllistä? Onko satulahuopa ja loimet yhtä kuvottavat? Pitäiskö niitä pestä?” Savannah ei saanut täysin piilotettua ärtymystään äänestään. Ai että hän vihasi ihmisiä – ja eritoten tätä ihmistä. Limainen kundi ei vain tajunnut omaa parastaan, luikkisi karkuun kuten ennenkin, mitä kummaa tässä vielä ihmeteltiin? Crid ei sanonut mitään, kääntyi ja pakeni paikalta.
No vihdoin, toivottavasti pysyykin siellä minne nyt ikinä painuikin. Savannah ajatteli jatkaessaan harjojen kuuraamista. Hän ei totta tosiaan kaivannut ystäviä, kavereita, liittolaisia tai mitään muutakaan, mikä vaati kontaktin ottamista muihin ihmisiin. Mitä kauempana hormonihirviöt hänestä pysyisivät, sen parempi.
Alexiinan kommentti:
Oh dear Savannah on kyllä tosiaan ihan next level ja jotain sellaista, mitä ei ole ennen täällä nähtykään! Ihanan kutkuttavan kamala hahmo, josta saadaan tulevaisuudessa varmasti vielä paljon irti! Mutta kuinka kauan Crid kestää tätä henkistä rääkkiä, on sitten toinen juttu...
[[ Crid ]]
Koska Savannah oli jo tallilla, kiitos ratsastustuntinsa, niin olisi vain fiksua yhdistää kaksi tekijää ja huolehtia Dragonista samalla kertaa. Harmi vain, että ruuna näytti jo kiillotetulta, eikä yhtään vastaanottavaiselta seistessään karsinassaan takapuoli taas mielenosoituksellisesti ovelle päin. Näppylänaama oli varmasti jo kiillottanut ruunan, eikä Savannahilla ollut mikään tarve aiheuttaa hevoselle enempää pahaa mieltä turhan kopeloinnin merkeissä. Olkoon omassa rauhassaan, koska jos Savannah jotain tiesi, niin sen, kuinka harvinaista ja aliarvostettua oma rauha oli näinä päivinä.
Onneksi tallilla pystyi olemaan muuten hyödyksi, Savannah mietti luodessaan syrjäsilmäyksen Dragonin harjaämpäriin. Tänään hänellä olisi aikaa, huomisen asiakastapaaminen oli siirtynyt seuraavaan viikkoon ja rästissä olevat hommat oli hoidettu jo ennenkuin niistä tuli rästihommia. Savannah nosti Dragonin harjakorin inhon irvistys naamallaan ja piteli sitä teatraalisesti käden ojentaman päässä itsestään. Aivan kuin saasta saattaisi hypätä ämpäristä ja tarttua häneen, jos hän toisi sen yhtään lähemmäs itseään. Ilta oli myöhäinen joten Dragon ei kaipaisi harjojaan enää tänään, Pesuboksin laidoilta löytyi myös jos jonkinmoista pesuainetta. Savannah nappasi sen, joka näytti eniten desinfioivalta. ”Kyllä mä olisin ne pessyt.” Savannah tunnisti jo äänen. Voi luoja miten ärsyttäväksi se oli hänen päässään jo muodostunut. Kyseisen rillipään ääni sai korvat vihlomaan ja pään särkemään jo ennenkuin se oli edes vuotanut ulos teinin rasvaisesta naamasta. ”Epäilemättä.” Savannah lisäsi tälle vilkaisemattakaan kundiin ja aloitti harjojen upottamisen vaahtoavaan ämpäriin.
Savannah tunsi pojan yhä seisovan takanaan, vaikkei kuullutkaan tätä.
Hiljaisuus jatkui paksuna ja tihkui heidän ympärilleen kuin tahmea hunaja. Savannah kiristeli hampaitaan, hän ei luovuttaisi. Jos kundilla olisi vielä jotain asiaa, tämä avaisi kuvottavan leipäläpensä ja kysyisi häneltä. Savannah ryhtyi kuuraamaan harjoja valkoisena vaahtoavassa vedessä. Poika seisoi yhä siinä. Ai luoja, mitä tämä vielä halusi. Eikö räkänokka ymmärtänyt sanoja ”oma tila” ja ”oma rauha”, pitikö nekin selittää kuin aivovaurioiselle. ”Ja oliko vielä mitä?” Savannah kivahti ponkaistessaan ylös pesukarsinan lattialta. Liike muistutti piiskaniskua ja sai nuoren pojan kavahtamaan taaemmas. ”E-e-ei kai mitään.” Kundi sai takelleltua. ”No mitäpä jos kokeilisit tehdä sitten vaihteeksi jotain hyödyllistä? Onko satulahuopa ja loimet yhtä kuvottavat? Pitäiskö niitä pestä?” Savannah ei saanut täysin piilotettua ärtymystään äänestään. Ai että hän vihasi ihmisiä – ja eritoten tätä ihmistä. Limainen kundi ei vain tajunnut omaa parastaan, luikkisi karkuun kuten ennenkin, mitä kummaa tässä vielä ihmeteltiin? Crid ei sanonut mitään, kääntyi ja pakeni paikalta.
No vihdoin, toivottavasti pysyykin siellä minne nyt ikinä painuikin. Savannah ajatteli jatkaessaan harjojen kuuraamista. Hän ei totta tosiaan kaivannut ystäviä, kavereita, liittolaisia tai mitään muutakaan, mikä vaati kontaktin ottamista muihin ihmisiin. Mitä kauempana hormonihirviöt hänestä pysyisivät, sen parempi.
Alexiinan kommentti:
Oh dear Savannah on kyllä tosiaan ihan next level ja jotain sellaista, mitä ei ole ennen täällä nähtykään! Ihanan kutkuttavan kamala hahmo, josta saadaan tulevaisuudessa varmasti vielä paljon irti! Mutta kuinka kauan Crid kestää tätä henkistä rääkkiä, on sitten toinen juttu...