Post by Billy on Jan 17, 2024 14:01:19 GMT
Amywife's House LXXV
Kolmastoista huhtikuuta syntyi Sunin kaunis tammavarsa, Õ Los Angelemma. Se syntyi myrskyisenä yönä Sunny Horsen seurantakarsinassa vaalean helmiäisenä ihmeenä.
Emman syntymäpäivänä.
Rakkaus tulvi Amyn ylitse hänen katsellessaan ensimmäistä kasvattiaan. Angel oli lahja. Emma oli lähettänyt sen hänelle lohduntuojaksi, viestiksi: Kaikki on hyvin.
Billylle hän ei sanonut mitään, eikä Billy varmasti sitä ollut huomannutkaan. Hän ei varmasti tiennyt saati välittänyt, milloin oli ollut Emman syntymäpäivä. Billy ei uskonut elämän ihmeellisyyteen, sen käsittämättömään tarkoituksenmukaisuuteen. Mutta Amy tiesi, että Angelin syntymään liittyi suurempia asioita kuin he ymmärsivätkään.
Ja vaikka niin oli vältellyt tallille menoa Emman poismenosta lähtien, yhtäkkiä hänellä oli matka sinne alati: Angelin, pienen enkelivarsansa katselu, soi hänelle sellaisen rauhan ja lämmön sieluunsa, että sulatti kylmäksi ja kovaksi jäähtyneen sisimpänsä.
Hän jakoi kuvan ja ilouutisen Lottelle.
No on nätti, Lotte kirjoitti. Joku tuplavoikko? Elämän ja kuoleman tanssia. Aina, kun jotain kuolee niin jotain myös syntyy…
Amy oli onnellinen, että Lotte ymmärsi. Hän oli vielä Kanadassa, mutta valmistautumassa lentomatkaan kotiin. Lotte pelkäsi lentämistä. Amy lohdutti häntä. Enkelit lentävät kanssasi, kannattelevat koneen siipiä omillaan… älä huoli.
Älä huoli, hän sanoi myös itselleen, ja päätti antaa Billylle anteeksi kaiken.
Hänen elämässään oli uusi valo noussut pimeyteen.
Ja sitten Billy tuli kylpyhuoneesta heristäen nyrkissään jotain kahisevaa.
”MITÄ NÄMÄ OVAT?”
Amy oli kuin irrallaan kehostaan, katsoi heitä kauempaa: hän pitämässä kaiteesta kiinni kuin saattaisi lentää tiehensä, Billy toisessa kädessään Amyn lääkkeet, toisessa johdoton hiustenkuivaaja. ”OLETKO OSTANUT JOTAIN TÄLLAISIA? RASIAN TAKANA LUKEE, ETTÄ SIVUOIREENA KESKENMENOJEN LISÄÄNTYNYT RISKI – ÄLÄ KÄYTÄ, JOS OLET RASKAANA! MISTÄ LÄHTIEN OLET SYÖNYT NÄITÄ?”
Miksi hän huusi? Kaikkihan oli hyvin nyt… ”VASTAA!” hän karjui ennen kuin Amy oli ehtinyt edes avata suutaan.
”Lääkäri suositteli –”
”MASENNUSLÄÄKKEITÄ?” Billyn silmät olivat lentää irti. ”JA TÄMÄ?!” äkkiä hänellä oli föönin lisäksi toisessa kädessään muutakin: kuumemittarin kaltainen pieni laite. ”TÄMÄ OLI ROSKAKORISSA! SIINÄ ON KAKSI VIIVAA! LUIN PAKETISTA – SE TARKOITTAA POSITIIVISTA TULOSTA! OLETKO KUITENKIN OLLUT RASKAANA KERTOMATTA SIITÄ? OLETKO SAANUT KESKENMENON NÄISTÄ LÄÄKKEISTÄ?!”
”Ei –”, Amy pudisti kauhistuneena päätään, piteli käsiä korvillaan; Billyn ääni sattui.
”OLETKO NYT AIVAN VARMA?” Billynkin kurkku narahteli jo liiasta huutamisesta.
”Se on vanha… se saattaa muuttua, ei se ole enää luotettava tulos – mie vannon, jos se olisi ollut positiivinen, mie tietäisin ja olisin kertonut siulle heti!”
Billy heristi tavaroita käsissään. Sitten hän kääntyi takaisin kylpyhuoneeseen, paiskasi niin raskaustestin kuin lääkkeetkin roskakoriin ja jäi nojaamaan lavuaaria vasten hartiat korvissa.
Amy lipui hänen luokseen.
”Anteeksi…”
”Saatanan helvetti.”
”Mikä siun on?”
Billy löi nyrkillä lavuaariin. Amy tuli vieläkin lähemmäs ja kietoi käsivartensa tämän ympäri, laski poskensa, johon Billy aiemmin oli häntä lyönyt, vasten selkää. Se oli lämmin ja kuumankostea, kuin kuumeisen. Amyn iho oli yhtä kalpeaa ja viileää kuin posliini, josta Billy irrottautui, kääntyi häntä vasten ja nosti Amyn leuan ylös. Hän suuteli tätä kiihtyneesti. He törmäsivät roskakoriin, joka kaatui nurin ja sisältö raskaustesteineen valahti vessamatolle… He rakastelivat suihkuseinää vasten kuin huomista ei tulisi.